Lähdin jälleen kyyneleet silmissä poikaystävän luota
Poikaystävä oli etäinen koko aamun. Mulla oli etäluento jonka suoritin. Sen jälkeen imuroin kuten oltiin sovittu. Poikaystävää harmitti ettei oltu tehty mitään viikkoon. Ei varmaan, jos toinen menee tietokoneelle heti ensimmäisenä aamusta ja istuu siinä iltaan asti.
Ei halannut. Eikä pussannut. En tiedä milloin nähdään taas.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedä, että hän on ”poikaystävä”?
Näin ulkopuoliselle asia ei kuulosta siltä.
No, poikaystävä. Oli meillä hauskaakin tuon kahden viikon aikana. Halailtiin, käytiin kävelyillä, tehtiin ruokaa, naurettiin, pussailtiin... En tiedä mitä tein taas väärin.
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedä, että hän on ”poikaystävä”?
Näin ulkopuoliselle asia ei kuulosta siltä.
No, poikaystävä. Oli meillä hauskaakin tuon kahden viikon aikana. Halailtiin, käytiin kävelyillä, tehtiin ruokaa, naurettiin, pussailtiin... En tiedä mitä tein taas väärin.
Miksi ajattelet, että juuri sinä teit jotain väärin?
Minä olin nuorena tuollainen. Aina miettimässä omaa osuuttani. Tällä asenteella päädyin hyväksikäyttösuhteeseen, jossa minussa oli aina se vika ja mies teki kaiken väärin.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedä, että hän on ”poikaystävä”?
Näin ulkopuoliselle asia ei kuulosta siltä.
No, poikaystävä. Oli meillä hauskaakin tuon kahden viikon aikana. Halailtiin, käytiin kävelyillä, tehtiin ruokaa, naurettiin, pussailtiin... En tiedä mitä tein taas väärin.
Miksi ajattelet, että juuri sinä teit jotain väärin?
Minä olin nuorena tuollainen. Aina miettimässä omaa osuuttani. Tällä asenteella päädyin hyväksikäyttösuhteeseen, jossa minussa oli aina se vika ja mies teki kaiken väärin.
Koska lähes poikkeuksetta jos meillä on ollut riitaa tai muuta, se on johtunut minusta tai käytöksestään.
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedä, että hän on ”poikaystävä”?
Näin ulkopuoliselle asia ei kuulosta siltä.
No, poikaystävä. Oli meillä hauskaakin tuon kahden viikon aikana. Halailtiin, käytiin kävelyillä, tehtiin ruokaa, naurettiin, pussailtiin... En tiedä mitä tein taas väärin.
Miksi ajattelet, että juuri sinä teit jotain väärin?
Minä olin nuorena tuollainen. Aina miettimässä omaa osuuttani. Tällä asenteella päädyin hyväksikäyttösuhteeseen, jossa minussa oli aina se vika ja mies teki kaiken väärin.
Koska lähes poikkeuksetta jos meillä on ollut riitaa tai muuta, se on johtunut minusta tai käytöksestään.
Nyt intuitioni hälyttää ja pahasti....
Ne on nuo ensimmäiset suhteet opettelua. Myöhemmin avioero viimeistään avaa silmät sille, miten suhteessa kannattaa olla ja miten hillitä omia huonoja puolia. Sitä seuraava on sitten ehkä hyvä suhde.
Ainoa asia jonka parisuhteessa voi oppia, että on turha odottaa toiselta rakastavaa käytöstä, ihan sama mitä itse teet. Jos toinen laittaa sinut tärkeysjärjestyksessä tilalle 5 tai vastaavaa, niin et voi tehdä sille mitään.
Hävettää itkeä bussissa. En ole edes 100% varma milloin jään pois. Toivottavasti ehdin junaan.
Mistä tiedä, että hän on ”poikaystävä”?
Näin ulkopuoliselle asia ei kuulosta siltä.