Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?
09.04.2020 |
Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?
Kommentit (497)
Shame kirjoitti:
Hulluksi haukkuminen, pelottelu ja kuristaminen, tavaroiden rikkominen, painostaminen ja viime kädessä jopa suora uhkailu jos en anna rahaa tai ota lainaa. Nyt "onneksi" minulle ei enää lisää lainaa. Mutta pahinta ehkä lopulta on se, että kaikesta hän syyttää minua - myös rahaongelmistaan. Tai ehkä se, että eropuheet hän mitätöi nauramalla. Nyt olen loukossa, kun en omasta asunnostani aio lähteä tai edes voikaan, koska ei ole rahaa vuokra-asuntoon. Hävettää. En ajatellut että elämä menisi näin tai että tämmöistä voi ollakaan. Hälytyskellot soi jo alussa, mutta en kuunnellut. Kannattaa kuunnella.
Moi. Voit soittaa hätänumeroon, kertoa sinne tilanteesi, ja pyytää poliisia paikalle, jotta voit turvallisesti poistua asunnosta, ja mennä turvakotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin menossa naimisiin, hääjärjestelyihin olin panostanut omaa aikaa, vaivaa ja rahaakin. Yhtäkkiä avomieheni alkoi juosta vanhan kaverinsa luona joka viikonloppu. Minuakin pyysi mukaan, mutta mitä olisin siellä tehnyt. Heillä oli yhteinen peliharrastus, joka ei minua kiinnostanut pätkän vertaa.
Yhtenä sunnuntaina hän tuli kotiin ja sanoi, että juttu on nyt sillä tavalla, ettei hän halua jatkaa enää yhdessä. Järkytyin tietysti aivan suunniltani ja tivasin vain, miksi. Hän antoi vastauksen, että ei ole enää mitään tunteita minua kohtaan.
Syy siihen tunteiden loppumiseen selvisi piankin. Avomieheni sanoi viikon päästä sunnuntaina oltuaan jälleen viikonlopun vietossa vanhan kaverinsa luona, että alahan pakata noita tavaroitasi kasaan, tänne muuttaa yksi tuttava, jolla on vaikeaa elämässä. Arvasin heti, että kyseessä on nainen. Minulla ei ollut uutta asuntoa, mihin siirtää tavaroita. Sain sovittua niin, että minun tavarat saa olla vielä kuukauden siellä, että ehdin löytää jonkin asunnon. Muutin itse ystäväni sohvalle siksi aikaa.
Kun hain muuttopäivänä tavaroitani, tämä ex-avokkini yritti tarjota kättä sovun merkiksi ja sanoi, että ei muistella pahalla. Siellä oli jo uuden naisen vaatteita ja kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli nuorena normaali mukava kumppani. Menimme nuorena naimisiin. Opiskelimme vuorotellen yliopistossa ja meillä oli yksi lapsi. Hankimme oman asunnon aika nopeasti. Myös kesämökillä ahersimme yhdessä. Vene ja uusi autokin oli. Ei silloin ollut mitään merkkejä väkivallasta. Yhdessä työpaikassa mies oppi kuitenkin käyttämään alkoa ja vähitellen hän muuttui. Hän oli myös kateellinen minun paremmasta työpaikasta. Eräällä lomamatkalla hän yllättäen yritti tappaa minut yöllä. Hotellin väki toimitti minut sairaalaan kun mies oli jo kauan rieuhunut. Kotiin tullessa oli sitten pakko ruveta suunnittelemaan avioeroa. Minä jäin perheasuntoon ja miehelle ostin pankkilainalla Lautasaaresta asunnon. Ennen sitä hän väärennetyllä valtakirjalla yritti tyhjentää tilini, rikkoi kaikki kodin tavarat , rikkoiu utta autoa, puukottti aidot taulut puhki, upotti veneen , kavalsi työpaikan rahat ( ei saanut syytettä) kun oli niin pidetty ja hyvä työssään. Ajoi humalassa autoa ilmankorttia hakkasi poliisit, juoksi metsään ja poliiskoira puri peffaan.Syötti ja juotti koko ravintolan .Sekoili rahan kanssa.Lauloi ja oli aina hyvällä tuulella Joutui avovankilaan. En enää muista puoliakaan.Olen uudestaan naimisissa ja on lisää lapsia ja olen onnellinen. Ei siis ollut merkkejä väkivallasta.
Hyvin tavallista että jätetään se mielenterveysongelmainen ja tehdään jonkun kannsa lisää kakaroita. Ihan kuin olisi se pakkomielle vaan tehdä kakaroita ja sillä pysyy oma mielenterveys. Sitten vaan osoitellaan toisia mt ongelmaisiksi ja vaaditaan yhteiskuntaa maksamaan omat laskut. Uudestaan vaan naimisiin ja lisää kakaroita ihan kun jätetään edellinen elämä kuin ei sitä olisi ollutkaan. Näitä olen nähnyt ja kaikki laskut maksatetaan veronmaksajilla.
Tottakai yhteiskunnan pitää auttaa tällaisessa tilanteessa. Se on aivan liian raskas taakka yhden ihmisen kannettavaksi. Eihän tuollaisen kanssa voi elää normaalia perhe-elämää. Mitä sekin tulisi maksamaan, kun se tuhoaisi koko perheen elämän? Tällaisen tyypin hoitaminen kuuluu ammattilaisille. Nainen kertoo, että osti miehelle asunnon, se on erittäin hyvä asia, ettei mies joutunut asunnottomaksi. On siinä varmaan työsarkaa, jos yrittää lasten vuoksi edes jollain tasolla pitää yhteyttä tuollaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WARNING!
Tänne keskusteluun on nyt peseytynyt joku ihminen joka yrittää sanoillaan manpuloida teitä uskomaan että lähisuhdeväkivalta olisi oikein ja uhrissa pääsääntöinen vika olisi. Älkää uskoko.
WARNING!
Aina on uhrissa vikaa ensijaisesti kun sellaiseen asemaan suostuu. En ymmärrä sitä uhria ollenkaan kun suosilla hakeutuu uhriksi. Uhrihan voi vapaasti valita eikä kukaan pakota uhriksi.
Ööö.. Joku hyökkää takaapäin sun niskaan aseen kanssa lenkkipolulla ja rskaa ja pahoinpitelee. Ja ensisijaisesti se on sun vika? Sähän sinne lenkille lähdit, oishan sun pitänyt tietää.
On kyllä vinkee ajatusmaailma, huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Niin noloa, että kun miehet käyttää ihan raakaa väkivaltaa, niin asialla voi vaan taivastella ja siitä puhutaan ihan neutraalisti. Kun naiset juoruaa työpaikalla niin naiset itsekin ylidramatisoi sitä ja korostaa miten NaiSeT OnnN NiIN HaNKaLiaAA!!
Miehetkö ei ole hankalia, kun he riistävät naisten ihmisoikeuksia, pakottavat naiset synnyttämään vain poikia? Miehet ei ole hankalia, kun he vetävät väkisin ja asettavat oman seksihalun muiden ihmisoikeuksien yläpuolelle? Miehetkö ei ole kamalia?
Miten edes jaksatte kantaa näiden nimiä, synnyttää lisää miehiä ja puolustaa näitä kaiken jälkeen? Miten pystytte olemaan noin alhaisia ja noloja? Ei ihme että miehille pahin loukkaus on olla naismainen.
Painu nyt Sukunimihullu vttuun tästä ketjusta, täällä on oikeita tarinoita ja kipeitä asioita ja sä sairas tuut tänne vielä pilkkaamaan uhreja! Etkö aloittele tarpeeksi omia ketjuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ilmeisesti joku tosi vaarallinen ottamassa kantaa kaikkeen. Hän väittää kaikkia sossun elätiksi, kaikki ovat ovat sekasin vauvasta, kaikki naiset haluaa kuolla väkivaltaiseti kumppaninsa surmaamana. Hän näköjään nauttii kun voi hokea : Itse ovat juuri tätä halunneet. Ei sitten ole ihme ettei näistä ennen puhuttu.. Kun monien miesten mielestä on ihan oikein että naisia tapetaan. Varmaan itse päässyt juuri linnasta. Minäpä en mene koskaan edes hissiin miesten kanssa, ai että ne ovat vihaisia. Mies saattaa olla psykopaatti. Olisi myös hyvä tietää miksei mielenvikaisesta hakkaajasta saisi ottaa avioeroa.
Vierailija kirjoitti:
Gaslighting oli ehkä julminta, narsistikohtaukset ja huutamiset jotenkin vielä meni kun niistä nyt ymmärsi mitä tapahtuu, mutta se että toinen sai mut uskomaan että mä olen se harhainen ja etten edes itse ymmärrä kuinka sekaisin olen.
No en ollut sekaisin mutta olisin mennyt jos olisin jäänyt.
Voi että, olen todella pahoillani. Onneksi lähdit. Toivon sinulle voimaa ja valoa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku luulee että väkivaltaiset miehet ovat vain satuolentoja Ei saa jättää niitä se on vain mielisairas. Useimmat ovat oikeasti vaarallisia suljetussa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WARNING!
Tänne keskusteluun on nyt peseytynyt joku ihminen joka yrittää sanoillaan manpuloida teitä uskomaan että lähisuhdeväkivalta olisi oikein ja uhrissa pääsääntöinen vika olisi. Älkää uskoko.
WARNING!
Aina on uhrissa vikaa ensijaisesti kun sellaiseen asemaan suostuu. En ymmärrä sitä uhria ollenkaan kun suosilla hakeutuu uhriksi. Uhrihan voi vapaasti valita eikä kukaan pakota uhriksi.
En ole lukenut ketjua, otan kantaa vain tähän: et tiedä, mistä puhut. Kaikki ihmiset ovat aivopestävissä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Kukaan ei menisikään uhriksi, jos väkivalta olisi heti nähtävissä. Uhriksi päätyy ajan kanssa. Se sammakko ei huomaa veden alkavan lämmittämään, eikä siksi tajua hypätä pois. Kun puoliso osoittaa ”rakkauttaan” samalla tavalla kuin oma vanhempi, niin ne pienet omituisuudet ovat normaaleita. Vasta paljon, paljon myöhemmin tajuaa veden olevan kiehuvaa. Silloin on jo aivopesty.
Uhri myös uskoo toisesta ihmisestä hyvää. Hän ymmärtää ihmisyyttä, ja tajuaa meillä kaikilla olevan huono päivä. Kun on hyviä aikoja, jaksaa hän uskoa parempaa. Optimistisuus ja positiivisuus pistävät ihmisen unohtamaan huonot kokemukset. Mielen joustavuus auttaa sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin.
Nämä ovat ihmisessä vain hyviä ominaisuuksia. Mutta ne voivat kääntyä itseään vastaan.Ja oma tekijä on se, että on niin kietoutunut suhteeseen, taloudellisesti tai yrittäjyyden kautta tms. Ettei lähteminen ole yksinkertaista, vaan se rikkoo paljon.
Puhut paljon ja ihan paskaa lässytät. Miehiä ja naisia erottaa vain sukupuolielimet ja nainenkin voi lyödä ja antaa takaisin.
Joo. Mies kävi molemmin käsin kurkkuun kiinni, pääsin luikertelemaan siitä. Mies seurasi perässä ja uudestaan seinää vasten. Sain läpsästyä sitä ja hermostui siitä niin että iski naaman mustelmille. Koetin lähteä pois niin iski sängylle ja oli tulossa päälle. Siinä vaiheessa huusin suoraa kurkkua ja mies tokeni vasta kun säikähti että "naapurit kuulee, haluanko minä että joku joku soittaa vielä poliisit."
Mulla on mitat 50/160, miten annan turpiin äijälle joka on 20 senttiä pitempi ja reilusti yli 30 kiloa painavampi saati sitten että olis joku bodari vastassa? Oliko fiksua lyödä vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on haukkunut ulkonäköä ja kutsunut hu*raksi.
Toivottavasti olette kaikki päässeet eroon kieroista suhteistanne ja saatte apua ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisena tiistai-iltana ase ohimolle. Se oli vaan vitsi ex miehen mielestä.
Söi lapsen antibiootit omaan hammassärkyynsä.
Varasti mun synttärilahjaksi saadut rahat.
Pahinta oli jatkuva pelko ja epävarmuus siitä, millä mielellä tulee kotiin. Arvaamattomuus ja se, että jouduin pelkäämään omassa kodissani.
Mies insinööri ja johtavassa asemassa. Kukaan ei ikinä päälle päin uskoisi.
Ketjuun ilmestynyt lyttääjä voisi painua muualle. Taisi osua kalikka omaan nilkkaan? Miksi pitää yrittää syyllistää niitä, jotka kertovat kamalia kokemuksiaan. Luuleeko joku oikeasti, että on jotenkin parempi kuin nämä ikäviä asioita kokeneet, kun on ”osannut valita” sopivan puolison? Eihän kukaan voi kontrolloida kaikkea, etenkään toista ihmistä. Minäkin olin ”osannut valita” itselleni hyvän puolison. Naimisiin menin siksi, että halusin viettää tuon ihmisen kanssa loppuelämäni. Meillä olikin aivan mahtavat kaksitoista yhteistä vuotta. Kaikki oli hyvin, oli hellyyttä, rakkautta ja tasapainoista arkea. Hyvää ja seesteistä elämää. Sitten kaikki vain muuttui. Ilmeisesti mies ei osannut käsitellä ikäkriisiään, toiseen naiseen ihastumista, yms puhumalla tai muulla tavalla, kuin kohdistamalla vihansa minuun. Kokemani henkinen väkivalta ja mitätöinti oli musertavaa. Kauan syytin itseäni ja yritin kaikkeni, kunnes tajusin, että en voi hänen puolestaan asioita korjata. Ei auttanut kuin erota. Ilman saamani ammattiapua ja ystävieni tukea en olisi tässä kertomassa tarinaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallisena tiistai-iltana ase ohimolle. Se oli vaan vitsi ex miehen mielestä.
Söi lapsen antibiootit omaan hammassärkyynsä.
Varasti mun synttärilahjaksi saadut rahat.
Pahinta oli jatkuva pelko ja epävarmuus siitä, millä mielellä tulee kotiin. Arvaamattomuus ja se, että jouduin pelkäämään omassa kodissani.Mies insinööri ja johtavassa asemassa. Kukaan ei ikinä päälle päin uskoisi.
Nehän on just pahimpia mahdollisia psykopaatteja jotka on johtavassa asemassa, ei korkea status todellakaan takaa sitä et olis terve päästään
Erosimme miehen mt-ongelmien vuoksi. Eron jälkeen mies vainosi vuosia, kyttäs ajat milloin lähdin töihin ja tulin takaisin. Sai raivarin, kun meninkin jonnekin muualle. Minulla oli monta suhdetta eron jälkeen, enkä kuulemma rakastanut häntä enää. No eka veikkaus meni pieleen. Toka osu ja uppos. Lähetteli revittyjä pehmoleluja takapihalle ja muutenkin uhkasi tappaa. Homma loppui, kun pikkupilvessä hyppäsi liiterin katolta alas ja vammautui. Uskotteli, että osaa lentää. Sekin oli minun vikani. Se taisi olla vissin eka kerta, kun miehen sukulaisetkin tajusi, että syyt olivatkin miehen omia.
Olin esiintyvänä vieraana isoissa juhlissa, jossa joku täytti pyöreitä. Hehkeä daamini otti huikkaa ja rupesi pussailemaan päivänsankarin veljen kanssa. "Juu ei täs mitään vakavaa"-pohjalta. Niillä alkoi suhde ja kun se repesi, tuli veriset bänxit.
Te, jotka haukutte huonoissa suhteissa olleita, niin oikeasti pitäkää sanat mahassanne. Kuka nyt tarkoituksella menisi suhteeseen, missä kärsisi henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti - ellei jopa näillä kaikilla mausteilla? En tunne ketään, kuka tahallaan tämmöisestä kärsisi. Kun rakastuu, ei siinä hälytyskellot yleensä heti soi, ellei ole edellisiä kokemuksia. Se riippuu täysin ihmisestä ja hänen kokemuksistaan. Nämä ihmiset, miehet ja naiset, joihin rakastutaan, käyttäytyvät alussa yleensä ihanteellisesti kunnes todellisuus tulee. Moni uskoo aluksi, ettei mitään pahaa tapahdu itselle ja se on yleistä. Vasta kokemus opettaa eikä sellaista kukaan toivo. Kaikille ei käy hyvää tuuria, jos ensimmäinen tai toinen onkin myöhemmin hirveä ihminen. Maailma vain on tämmöinen, että hirveitäkin ihmisiä on ja näitä, jotka siitä joutuvat kärsimään. Kärsineistä voi hyvissä tapauksissa tulla oikein vahvoja ihmisiä ja ainakin parempia kuin te, jotka vähättelette näitä huonon suhteen kärsijöitä. Osa kyynistyy, se on surullista, mutta vastuu on siinäkin itsellä. Nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia. JOs olisivat, niitä ei olisi enää olemassakaan varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun ilmestynyt lyttääjä voisi painua muualle. Taisi osua kalikka omaan nilkkaan? Miksi pitää yrittää syyllistää niitä, jotka kertovat kamalia kokemuksiaan. Luuleeko joku oikeasti, että on jotenkin parempi kuin nämä ikäviä asioita kokeneet, kun on ”osannut valita” sopivan puolison? Eihän kukaan voi kontrolloida kaikkea, etenkään toista ihmistä. Minäkin olin ”osannut valita” itselleni hyvän puolison. Naimisiin menin siksi, että halusin viettää tuon ihmisen kanssa loppuelämäni. Meillä olikin aivan mahtavat kaksitoista yhteistä vuotta. Kaikki oli hyvin, oli hellyyttä, rakkautta ja tasapainoista arkea. Hyvää ja seesteistä elämää. Sitten kaikki vain muuttui. Ilmeisesti mies ei osannut käsitellä ikäkriisiään, toiseen naiseen ihastumista, yms puhumalla tai muulla tavalla, kuin kohdistamalla vihansa minuun. Kokemani henkinen väkivalta ja mitätöinti oli musertavaa. Kauan syytin itseäni ja yritin kaikkeni, kunnes tajusin, että en voi hänen puolestaan asioita korjata. Ei auttanut kuin erota. Ilman saamani ammattiapua ja ystävieni tukea en olisi tässä kertomassa tarinaani.
Niin voisi, mutta se on myös hyvä muistutus siitä, että kaikki ihmiset eivät valitettavasti ole kivoja, vaikka olisit kokenut todella kovia. Kiitos tämän ketjun sivulla 10 tehneen Auttavat tahot -listan kirjoittajalle, linkitän vielä tähän: https://www.vauva.fi/keskustelu/3724143/mika-ollut-julminta-mita-olet-j…
Tuostakin voi joutua kokeilemaan eri tahoja, ennen kuin sopiva löytyy. Lisään tuohon vielä
www.narsistienuhrientuki.fi ja
https://codahelsinki.blogspot.com/
Vierailija kirjoitti:
Mies lähti työkaverin matkaan :'((((
Oliko hänkin mies, työkaveri siis?
Viidestä lapsilisää noin 180€/kk ja minimielari 150€/lapsi eli 750€
Kyllähän sillä melkein maksaa kaksion vuokran pääkaupunkiseudulla.