Mikä on ollut julminta mitä olet joutunut parisuhteessa kokemaan?

Se järkyttävän itsetuhoinen olo minkä myrkyllinen ja väkivaltainen suhde aiheuttaa. Sattuu ajatella ihan menneisyyttä. :'/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pil lulla kiristäminen.

Ei voi kiristää jos ei ole niin pil lun pauloissa.

Näin on. Haen sen nykyään ammattilaisilta. Vaimo ihmettelee miksen enää tanssi hänen pill*nsa mukaan. Eipä arvaa että kun saa kermaa muualta niin ei niin piittaa kurrista kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olin sairaalan päivystyksessä kovassa kuumeessa ja tulehdus päällä, tieto oli että jään tippaan.. Mies soittaa kännissä ja kertoo juuri panneensa jotain toista.. Tuntui pahalta ja itketti.

kamala mies...

Haukkuminen, muu henkinen väkivalta, fyysinen väkivalta.

Surullista miten yleistä väkivalta on suomalaisissa parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pil lulla kiristäminen.

Ei voi kiristää jos ei ole niin pil lun pauloissa.

Näin on. Haen sen nykyään ammattilaisilta. Vaimo ihmettelee miksen enää tanssi hänen pill*nsa mukaan. Eipä arvaa että kun saa kermaa muualta niin ei niin piittaa kurrista kotona.

Miksi tuhlaat teidän molempien aikaa?

Raiskaus.

Ulkonäön haukkuminen.

Toisen suutelu.

Vidu mitä miesp a s k o j a

Naamalle tuleminen sukujuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalia kertomuksia. Fakta: Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille.

Jep, ja toisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisimpia!

Toi maailman onnellinen kansa on valhe jota levitetään ympärii maailmaa jotta tänne tulisi "lisää osaavaa työvoimaa"

Fakta on että täällä suomessa naiset kokee paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa, tapahtuu useimmiten neljän seinän sisällä, niin paljon on täällä suomessa naisia jotka kokee väkivaltaa puolison taholta, apua ei kehdata eikä uskalleta hakea, vaan vuodesta toiseen kärsitään, ulkopuoliset eivät aavista mitään,

Kukapa sitä uskaltaa kertoa kun toisilla tuntuu olevan tärkeää omat asiat, rakastava puoliso, töissä menee hyvin, vapaa ajalla ystäviä yms

ulkonäköä arvosteltiin, olin tyhmä, ruma, lauta.. kukaan ei halua minua. Kerrankin itkin kovissa kivuissa ja sanottiin vain että teeskentelin.. ajoin yksin sairaalaan lähes tajuttomana kivuissa... Tunsin aina etten ollut hänelle tarpeeksi hyvä. Lopulta itsetuntoni oli aivan lyöty, kunnes aloin nousemaan ja keräilemään itseäni. Rakastuin toiseen ja hänen avulla pääsin irti.. Sekin suhde päättyi vaikka luulin sen olevan ikuista niin hyvää se oli. Yhtäkkiä toinen vain otti etäisyyttä. Enää en uskalla rakastua..

Mies yritti hyötyä rahallisesti. Mun ois pitäny ruuat ostaa kun ite tuhlas rahat aina muuhun, ottaa auto omille nimille kun hänellä ei ollu puhtaat nimet ja maksaa se auto hänelle :D sit yritti alistaa huutamalla ja haukkumalla koko ajan. Onneks tajusin lähtee ajoissa pois tiedä mitä ois tapahtunu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pil lulla kiristäminen.

Ei voi kiristää jos ei ole niin pil lun pauloissa.

Näin on. Haen sen nykyään ammattilaisilta. Vaimo ihmettelee miksen enää tanssi hänen pill*nsa mukaan. Eipä arvaa että kun saa kermaa muualta niin ei niin piittaa kurrista kotona.

Miksi tuhlaat teidän molempien aikaa?

Miten niin molempien? Minä käytän aikaani nyt paljon paremmin kuin ennen: on enemmän ja parempaa seksiä, lisäksi saan kieltäydyttyä vaimon minulta vaatimista, itselleni vastenmielisistä tehtävistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan se miten toinen sai sut näyttämään crazy bitchiltä muiden silmissä ja itse se näytti kaikkien hurmaajalta ja sai kehuja jatkuvasti. Ei sitä mielen horjumista vaan pysty selittämään muille jotka ei oo samaa kokenut. Noissa tyypeissä asuu pahuus.

Minutkin leimattiin miehen kaveriporukassa mustasukkaiseksi ja kontrolloivaksi hulluksi, kun minua sattui kiinnostamaan minne hän yhtäkkiä päätti lähteä esim. perjantaisin suoraan töistä ja tuli ehkä lauantaina kännissä hakemaan jotain puhelimen laturia kotoa tms. ja jatkoi taas matkaansa... Kavereita jeesasi aina ja oli aina kaikessa ensimmäisenä mukana, mutta minun kanssani ei tehnyt ikinä mitään eikä minua koskaan pyydetty noihin joka viikonloppu toistuviin rientoihin. Olin siis crazy bitch, kun kehtasin soittaa ja kysyä missä hän on. Kun homma lähti kokonaan lapasesta, niin minä muutin sanomatta pois.

Toki oltiin nuoria vähän päälle parikymppisiä, mutta kyllä joskus aina mietin, että miksi tyydyin tuollaiseen elämään tuolloin.

Kuulostaa ihan omalta suhteelta aikoinaan. Minuakin haukuttiin noin ja nämä uudet kaverit uudessa koulussa uskoivat kaiken (amkin ekat vuodet). Eivät edes tutustuneet minuun tai edes yrittäneet. Minut jätettiin kylläkin toisen takia. Anteeksi vaan jos olin kiinnostunut eksäni holtittomasta alkoholinkäytöstä, koska hänellä oli diabetes ja nämä kaverit eivät humalapäissään osanneet auttaa tarvittaessa, jos verensokerit olivat päin heleä. Monta kertaa selvisin säikähdyksellä, olisi pitänyt jo tuossa vaiheessa tajuta, ettei eksä ota vastuuta asiasta. Ehkä tämä uusi kelpasi juuri siksi, että oli sairaanhoitajaopiskelija (nainen tiesi minusta) joten halusi kai varmemman hoitajan näihin, mutta nainenkin on aika lailla alkoholiin menevä joten siinäpä hyvä auttaja... Hyvä puoli on se, ettei minun tarvitse enää olla joka viikonloppu huolissani, missä eksäni on ja miksei vastaa puhelimeen... Nykyinen poikaystäväni ei välitä oikein juomisesta tai jos hän juo, se ei mene yli.

Miesviha yltyy. Niin paljon kovia kokemuksia, ja kaikki totta.

Kumppanista kuoriutui yhteenmuuton jälkeen kontrolloiva, kyttäävä, valehteleva ja seksin aikana satuttava ja siihen pakottava ihmispainajainen. Muistan että aloitin silloin uudessa työpaikassa, edellisiltana pakkasin laukkuani ja valitsin kivoja vaatteita vielä yhdentoista jälkeen, ja mies pakotti seksiin että 'menet rentona töihin'. Itse en edes halunnut silloin seksiä mutta muuten mies olisi syyttänyt etten anna hänelle tarpeeksi huomiota tai seksiä. Sitten alle 6 tunnin yöunilla olin töissä ekana päivänä. Toinen paha oli kun mies ajoi minut kerran nurkkaan ja huusi minulle niin että aloin itkemään. Ei pyytänyt anteeksi. Miehellä oli silloin kasvoillaan outo lasittunut katse, kuin hain silmät. Näytti samalta kuin usein seksin aikana.

Mies aina myös mitätöi, sanoi etten ymmärrä koska olen nuorempi (26 vs 30v, hei haloo, molemmat vielä DI!), että olen läski, laiska, frigidi ja mitä vielä. Sain vikana suhdepäivänä selville että mies levitteli minusta kamalia outoja huhuja että pettäisin, miten hirveä kumppani olen, ei elämänhallintaa, jne. Mies oli alkanut tehdä valeprofiileja facebookiin ja ottaa yhteyttä MINUN fb-ystäviini puhuakseen paskaa minusta. He saivat viestejä tyyliin "Hei, et tunne minua mutta molemmat tunnemme Ninni Nönnösen. Voin kertoa hänestä tarinoita, jos suostut juttelemaan..." Yksi ystävistä tietysti kertoi minulle. Selvisi että mies luki facebookiani, sähköpostejani ja ties mitä kun olin töissä. Valehteli päin naamaa ettei tehnyt mitään näistä, kunnes pitkän väännön jälkeen myönsi tehneensä kaiken. Otin miehen avaimen samana iltana pois ja potkin pihalle asunnostani.

Jäljelle jäi ääretön epävarmuus, aina olkani yli katsominen, pelko tulla kytätyksi omassa kodissa, ja sosiaalinen eristäytyminen. Eron jälkeen ekoina kuukausina kun katselin miehiä niin pystyin vain kuvittelemaan miten hekin alistavat, nöyryyttävät ja kontrolloivat tyttöystäviään. Deittihalut ovat vieläkin nollassa ja panikoin jos joku pyytää vaikka puhelinnumeroa. Eka reaktio on että en halua kenenkään tietävän minusta tai tekemisistäni yhtään mitään, tai antaa kenenkään tutustua minuun.

En enää ikinä muuten nettideittaile.

Toistuva pettäminen, siitä oma-aloitteisesti kertominen, pahoinpitely, tappoyritykset, uhkailut, klassiset narsistin tekniikat esim. kommunikaation täydellinen katkaiseminen jne. Eikä ole edes ollut sama mies näiden kaikkien taustalla. Kumma kun ei enää parisuhteet kiinnosta, kuten ei monia muitakaan naisia. Yksin on kaikki paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanista kuoriutui yhteenmuuton jälkeen kontrolloiva, kyttäävä, valehteleva ja seksin aikana satuttava ja siihen pakottava ihmispainajainen. Muistan että aloitin silloin uudessa työpaikassa, edellisiltana pakkasin laukkuani ja valitsin kivoja vaatteita vielä yhdentoista jälkeen, ja mies pakotti seksiin että 'menet rentona töihin'. Itse en edes halunnut silloin seksiä mutta muuten mies olisi syyttänyt etten anna hänelle tarpeeksi huomiota tai seksiä. Sitten alle 6 tunnin yöunilla olin töissä ekana päivänä. Toinen paha oli kun mies ajoi minut kerran nurkkaan ja huusi minulle niin että aloin itkemään. Ei pyytänyt anteeksi. Miehellä oli silloin kasvoillaan outo lasittunut katse, kuin hain silmät. Näytti samalta kuin usein seksin aikana.

Mies aina myös mitätöi, sanoi etten ymmärrä koska olen nuorempi (26 vs 30v, hei haloo, molemmat vielä DI!), että olen läski, laiska, frigidi ja mitä vielä. Sain vikana suhdepäivänä selville että mies levitteli minusta kamalia outoja huhuja että pettäisin, miten hirveä kumppani olen, ei elämänhallintaa, jne. Mies oli alkanut tehdä valeprofiileja facebookiin ja ottaa yhteyttä MINUN fb-ystäviini puhuakseen paskaa minusta. He saivat viestejä tyyliin "Hei, et tunne minua mutta molemmat tunnemme Ninni Nönnösen. Voin kertoa hänestä tarinoita, jos suostut juttelemaan..." Yksi ystävistä tietysti kertoi minulle. Selvisi että mies luki facebookiani, sähköpostejani ja ties mitä kun olin töissä. Valehteli päin naamaa ettei tehnyt mitään näistä, kunnes pitkän väännön jälkeen myönsi tehneensä kaiken. Otin miehen avaimen samana iltana pois ja potkin pihalle asunnostani.

Jäljelle jäi ääretön epävarmuus, aina olkani yli katsominen, pelko tulla kytätyksi omassa kodissa, ja sosiaalinen eristäytyminen. Eron jälkeen ekoina kuukausina kun katselin miehiä niin pystyin vain kuvittelemaan miten hekin alistavat, nöyryyttävät ja kontrolloivat tyttöystäviään. Deittihalut ovat vieläkin nollassa ja panikoin jos joku pyytää vaikka puhelinnumeroa. Eka reaktio on että en halua kenenkään tietävän minusta tai tekemisistäni yhtään mitään, tai antaa kenenkään tutustua minuun.

En enää ikinä muuten nettideittaile.

Kumppanista kuoriutui yhteenmuuton jälkeen kontrolloiva, kyttäävä, valehteleva ja seksin aikana satuttava ja siihen pakottava ihmispainajainen. Muistan että aloitin silloin uudessa työpaikassa, edellisiltana pakkasin laukkuani ja valitsin kivoja vaatteita vielä yhdentoista jälkeen, ja mies pakotti seksiin että 'menet rentona töihin'. Itse en edes halunnut silloin seksiä mutta muuten mies olisi syyttänyt etten anna hänelle tarpeeksi huomiota tai seksiä

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon viestin. Mies keksi tosin muitakin verukkeita seksille kuin että menisin rentona töihin, mutta sekin on kuultu syynä. Yksi veruke oli etten menisi niin helposti vieraisiin jos harrastaisin kotona paljon seksiä. (mies oli todella  mustasukkainen) Ja silläkin miehellä oli pohjaton huomion ja seksinhalu. Jo muutama viikko ilman seksiä oli miehelle painajainen ja minulle syy mennä seksuaaliterapiaan. (sekä syy epäillä pettämisestä) Mies siis patisti minut sinne seksuaaliterapiaan koska en halunnut yhtä paljon seksiä kuin hän. Ei siitä juuri apua ollut. Ero tuli lopulta kuitenkin kun meidän seksihalut ei kohdanneet enkä "palvonut" miestä tarpeeksi. Julmaa se oli kaiken kaikkiaan.

En ole vielä päässyt itse deittailuvaiheeseen. Olen nauttinut elämästä yksin. On se elämä vaan hyvää kun saa itse päättää omasta elämästään ja kehostaan. (näin tulisi olla myös parisuhteessa)

Puoliso söi minun karkit työpäivän aikana. En oikeasti keksi tämän julmempaa. Ihan kauheita tarinoita tässä ketjussa :( toivottavasti olette löytäneet jotain kaunista ja arvokasta niiden ääshoulien tilalle!

Mies pahoinpiteli ja uhkaili suhteen aikana. Kun erosin, vannoi että kuolen ja jos hankin uuden miehen ja saan lapsen, tulee tappamaan myös nämä.