Miten ihmisten nimien lausuminen oikein voi olla niin vaikeaa? Missä käytöstavat?
Voi helvata sentään, kun taas otti päähän leikkipuistossa. Miten voi aikuisilta ihmisiltä olla käytöstavat niin hukassa, että ei voi lasten nimiä lausua, kuten ne lausutaan? Minkälaista mallia nämä äidit kuvittelevat näyttävänsä omille lapsilleen vai tahallaanko he tulevia koulukiusaajia kasvattavat?
Mielipiteitä saa olla kaikilla, mutta kuten vanha sanonta sanoo, ne ovat kuin persereikiä, kaikilla on yksi, mutta ei sitä jokaiselle tarvitse esitellä. Eikä se lapsi ole itselleen nimeä antanut, joten ei sitä ' väärää' nimeä tarvitse lapselle kostaa. On ymmärrettävää, että jos nimellä on erilaisia lausuntatapoja, niin kerran tai kaksikin voi erehtyä, mutta jos ei voi korjata sanomisiaan, vaikka sanotaan, että lausutaan toisin. Ja vaikka lapsi itse sanoo asiasta aikuiselle, joka on jo lapselta aika rohkeasti tehty. Senkin ymmärtäisin, jos kyse olisi siitä, että ei vain osaa lausua, mutta kun paatuneimmatkin savon viäntäjät mökkipaikkakunnalla osaavat pojan nimen oikein sanoa, niin voiko se täällä pääkaupunkiseudulla olla niin vaikeaa.
Kommentit (63)
Vierailija:
Ja tässähän oli kyseessä kyseisen nimen tavallisin ja perinteisin lausuntatapa Suomessa, ei harvinainen millään tavalla.
Itse olen ajatellut, että jos joskus vielä saisimme pojan, hänestä tulisi Tomas ja ihan lyhyellä oo:lla lausuttaisiin.
U-kirjainta ei ole sanassa ja siksi siellä ei kuulu y:tä.
Vierailija:
Ei tietenkään Tuumasta ruotsalaisella U:lla jolloin se suomeksi olisi¨ " Tyymas" ....tarkkuutta....
oikein osaan lausua, kun heidän kanssaan olen paljon tekemisissä (joukossa myös juuri noita edellä mainittuja nimiä). Mutta en kyllä noista satunnaisista leikkikenttätuttavuuksista aina muista, että onko kyseessä Henry vai Henri, Marianna vai Marianne, Jenny vai Jenni.