Avioero 26v.. Ehtiikö enää löytää mitään hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Olisimpa sun ikäinen niin eroaisin. Nyt jo myöhäistä.

N35

Erosin samassa iässä ja löysin elämäni rakkauden. Olemme ehtineet tehdä lastakin ja edelleen onnellisena yhdessä.

Ei ole liian myöhäistä, todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisimpa sun ikäinen niin eroaisin. Nyt jo myöhäistä.

N35

Erosin samassa iässä ja löysin elämäni rakkauden. Olemme ehtineet tehdä lastakin ja edelleen onnellisena yhdessä.

Ei ole liian myöhäistä, todellakaan.

Siis 3 lastakin. Kolmonen kävisi johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tovottavasti ehtii. Itse en ollut vielä 26 vuotiaana ollut kertaakaan parisuhteessa, enkä ole vieläkään ja ikää on jo yli 30 vuotta. Ja ei en ole aseksuaali, en lesbo, en erityisen uskovainen ja mitä näitä nyt on muita ns. kliseitä, jotka tavataan liitää meihin "yli-ikäsiin neitsyisiin". - Musertavinta on usein, kun annetaan ymmärtää, että kuka vain saisi kun haarnasa avaisi...

No voi olla, että jonkun körilään minäkin ehkä olisin saanut mutta mieluummin otan sen joka tuntuu tavatessa "heti" hyvältä kuin sellaisen jonka kanssa, joutuisi pinnistelemään.  - - - Joo sanokaa vielä, että olen nirso; en olekaan sitä vielä tänään kuullut.  

Tuskin se mitään musertaa kun edelleen istut kotosalla odottamassa että joku tulee ja vie jalat alta.

Kuolet yksin, neitsyys tallella, eikä siinä ole mitään pahaa.

Enemmän kävisi sääliksi miestä jonka joskus huolisit.... pienet tunnelukot purettavana.

Kirjoiat kuin olisi erityinen etuoikeus ja kunnia päästä parisuhteeseen. - Minusta on ollut useimmiten ollut oikein mukavaa elää sinkkuna. - Jos sopiva mies tulee kohdalle, niin fine. Ellei niin sitten ei. Miksi alkaisin aattelemaan, että elämäni olisi jotenkin eriyisen paljon parempaa jos rinnallani olisi kumppani? En usko, että neitsyyteni näkyy tai muutoinkaan erottuu minusta, enkä rakenna elämääni sen varaan, eä minun tulsi pyrkiä siitä jollain aikataululla eroon. - Miksi niin tekisin?   

Mikä 26-vuotishullu täällä pyörii? Joka päivä vähän erilainen aloitus, aina sama ikä. Mun vinkki: Odotat syntymäpäivää ja kun täytät 27, niin ongelma poistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vielä markkina-arvosi huipulla.

19v on markkina-arvonsa huipulla. 26v:llä saattaa olla jo ensimmäiset rypynpoikaset silmäkulmissa.

19- vuotias on vielä ikäistensä kanssa pyörivä lapsi. On markkina- arvonsa huipulla vain joidenkin pervojen, mutta naista saamattomien peräkammarin poikien keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tovottavasti ehtii. Itse en ollut vielä 26 vuotiaana ollut kertaakaan parisuhteessa, enkä ole vieläkään ja ikää on jo yli 30 vuotta. Ja ei en ole aseksuaali, en lesbo, en erityisen uskovainen ja mitä näitä nyt on muita ns. kliseitä, jotka tavataan liitää meihin "yli-ikäsiin neitsyisiin". - Musertavinta on usein, kun annetaan ymmärtää, että kuka vain saisi kun haarnasa avaisi...

No voi olla, että jonkun körilään minäkin ehkä olisin saanut mutta mieluummin otan sen joka tuntuu tavatessa "heti" hyvältä kuin sellaisen jonka kanssa, joutuisi pinnistelemään.  - - - Joo sanokaa vielä, että olen nirso; en olekaan sitä vielä tänään kuullut.  

Tuskin se mitään musertaa kun edelleen istut kotosalla odottamassa että joku tulee ja vie jalat alta.

Kuolet yksin, neitsyys tallella, eikä siinä ole mitään pahaa.

Enemmän kävisi sääliksi miestä jonka joskus huolisit.... pienet tunnelukot purettavana.

Kirjoiat kuin olisi erityinen etuoikeus ja kunnia päästä parisuhteeseen. - Minusta on ollut useimmiten ollut oikein mukavaa elää sinkkuna. - Jos sopiva mies tulee kohdalle, niin fine. Ellei niin sitten ei. Miksi alkaisin aattelemaan, että elämäni olisi jotenkin eriyisen paljon parempaa jos rinnallani olisi kumppani? En usko, että neitsyyteni näkyy tai muutoinkaan erottuu minusta, enkä rakenna elämääni sen varaan, eä minun tulsi pyrkiä siitä jollain aikataululla eroon. - Miksi niin tekisin?   

Ymmärsit juuri väärin, tarkoitin mitä kirjoitin.

- En usko sinua musertavan, muuten tekisit asialle jotain

- kuolet luultavasti yksin, eikä siinä ole mitään pahaa

- jos kohtaisitte jonkin miehen kanssa, hänellä riittäisi sinussa töitä. Kukaan nainen ei halua "tunnelukkoista" miestä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi miehelle sitä kohtaloa?

Älä usko näitä jotka höpisee että markkina-arvosi on mennyt. Se on aivan bullshittia. Vielä näin 30-vuotiaanakin (eli suht nuorena myös) miehiä pörrää ympärillä kuin kärpäsiä. Markkina-arvosta puhuvat pedarit ja peräkammarin pojut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vielä markkina-arvosi huipulla.

19v on markkina-arvonsa huipulla. 26v:llä saattaa olla jo ensimmäiset rypynpoikaset silmäkulmissa.

19- vuotias on vielä ikäistensä kanssa pyörivä lapsi. On markkina- arvonsa huipulla vain joidenkin pervojen, mutta naista saamattomien peräkammarin poikien keskuudessa.

Juu mutta entropia vaatii veronsa.

Alamme kuolemaan sillä hetkellä kun synnymme.

Vierailija kirjoitti:

Älä usko näitä jotka höpisee että markkina-arvosi on mennyt. Se on aivan bullshittia. Vielä näin 30-vuotiaanakin (eli suht nuorena myös) miehiä pörrää ympärillä kuin kärpäsiä. Markkina-arvosta puhuvat pedarit ja peräkammarin pojut.

aivan, minkäs ympärillä kärpäset myös viihtyy?

Vierailija kirjoitti:

Älä usko näitä jotka höpisee että markkina-arvosi on mennyt. Se on aivan bullshittia. Vielä näin 30-vuotiaanakin (eli suht nuorena myös) miehiä pörrää ympärillä kuin kärpäsiä. Markkina-arvosta puhuvat pedarit ja peräkammarin pojut.

No toki, jos kriteerinä on saada vaan joku mies jolla on elin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vielä markkina-arvosi huipulla.

19v on markkina-arvonsa huipulla. 26v:llä saattaa olla jo ensimmäiset rypynpoikaset silmäkulmissa.

19- vuotias on vielä ikäistensä kanssa pyörivä lapsi. On markkina- arvonsa huipulla vain joidenkin pervojen, mutta naista saamattomien peräkammarin poikien keskuudessa.

Juu mutta entropia vaatii veronsa.

Alamme kuolemaan sillä hetkellä kun synnymme.

ilman kuolemaa ei elämää,

Voi viddddi nyt ikäjankkaajien kanssa. 26 v on todella nuori, voi olla elämää jäljellä jopa 80 vuotta. Se loppuelämäkö pitäisi yksin olla ja odottaa kuolemaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tovottavasti ehtii. Itse en ollut vielä 26 vuotiaana ollut kertaakaan parisuhteessa, enkä ole vieläkään ja ikää on jo yli 30 vuotta. Ja ei en ole aseksuaali, en lesbo, en erityisen uskovainen ja mitä näitä nyt on muita ns. kliseitä, jotka tavataan liitää meihin "yli-ikäsiin neitsyisiin". - Musertavinta on usein, kun annetaan ymmärtää, että kuka vain saisi kun haarnasa avaisi...

No voi olla, että jonkun körilään minäkin ehkä olisin saanut mutta mieluummin otan sen joka tuntuu tavatessa "heti" hyvältä kuin sellaisen jonka kanssa, joutuisi pinnistelemään.  - - - Joo sanokaa vielä, että olen nirso; en olekaan sitä vielä tänään kuullut.  

Tuskin se mitään musertaa kun edelleen istut kotosalla odottamassa että joku tulee ja vie jalat alta.

Kuolet yksin, neitsyys tallella, eikä siinä ole mitään pahaa.

Enemmän kävisi sääliksi miestä jonka joskus huolisit.... pienet tunnelukot purettavana.

Kirjoiat kuin olisi erityinen etuoikeus ja kunnia päästä parisuhteeseen. - Minusta on ollut useimmiten ollut oikein mukavaa elää sinkkuna. - Jos sopiva mies tulee kohdalle, niin fine. Ellei niin sitten ei. Miksi alkaisin aattelemaan, että elämäni olisi jotenkin eriyisen paljon parempaa jos rinnallani olisi kumppani? En usko, että neitsyyteni näkyy tai muutoinkaan erottuu minusta, enkä rakenna elämääni sen varaan, eä minun tulsi pyrkiä siitä jollain aikataululla eroon. - Miksi niin tekisin?   

Ymmärsit juuri väärin, tarkoitin mitä kirjoitin.

- En usko sinua musertavan, muuten tekisit asialle jotain

- kuolet luultavasti yksin, eikä siinä ole mitään pahaa

- jos kohtaisitte jonkin miehen kanssa, hänellä riittäisi sinussa töitä. Kukaan nainen ei halua "tunnelukkoista" miestä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi miehelle sitä kohtaloa?

Voisitko ystävällisesti täsmentää, näistä  "tunnelukoista." - Mitä tarkoitit kun kirjoitit: "Jos kohtaisitte jonkin miehen kanssa, hänellä riittäisi sinussa töitä. Kukaan nainen ei halua "tunnelukkoista" miestä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi miehelle sitä kohtaloa?"

up

Ehtii.

t. kokemuksen syvä rintaääni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi v.ttu pnäitä. Että oikein 26v, onpa tosi vanha joo. Itse kävin avioeron läpi 25-vuotiaana, sen jälkeen olen mm. saanut lapsen, mennyt kihloihin, ostanut talon, parustanut yrityksen, asunut ulkomailla, saanut pari koiraa, vaihtanut kaupunkia useasti, hankkinut kaksi uutta ammattia jne.

Olen nyt 38v enkä koe olevani mitenkään vanha. Tässähän ehtii vielä vaikka mitä.

No good for you että elämäs on ollu laiffii ja kohdellut sua hyvin! Kaikilla ei mee onnenlahjat ihan tasan ja parisuhde arpeuttanu, niin pahasti ettet enää itsekään mielenterveysongelmiltas usko uuteen onneen. Näin itselläni!

N30

No, anteeksi nyt kamalasti etten kärsi mt-ongelmista. En myöskään usko mihinkään "parisuhteen arpeuttamiseen". Kaikesta voi selvitä, kuten minäkin lapseni kuolemasta ja siitä seuranneesta masennuksesta, työttömyydestä, väkivaltaisesta parisuhteesta ja kohdunkaulan syövästä. Mut joo, elämä on ollut vaan ruusuilla tanssimista ja silleen.

Ei tullut mieleen, että vastauksessani keskityin iloisiin asioihin ihan siksi, että 26v on vielä tosi nuori. Hölmöä hätäillä siitä vieläkö onnen voi löytää.

Kunpa vaan tietäisit!!! Jännä juttu, että piti tulla tänne kilpahuutamaan kokemistasi vastoinkäymisistä. Minä en edes lähde tuolle linjalle kanssasi. Mutta onneksi olkoon, että kaiken kokemasi jälkeen tunnet vielä olevasi ehjä yksilö. Minä en ole.

Et kyllä enään ehdi 26-vuotiaana löytämään ketään ennen kuin kuolet vanhuuteen... Elämmehän kivikaudella ja ihmiset kuolevat viimeistään 30- kymppisinä.