Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Kommentit (1555)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira
Oksentaa ja ripuloi matot, on lenkitettävä 30 asteen pakkasessa ja kun sataa vaakatasossa jäätävää vihmaa. Haukkuu, haisee ja syö kengät. Karvaa löytyy jopa hammasharjasta, tai jalkapohjasta ihon sisään menneenä. Valtaa sohvan ja nukkuu salaa sängyssä.
Ei kiitos, ei koskaan enää.
Kuvauksesi pitää kyllä paikkansa mutta en omiani antaisi pois enkä osaa kuvitella tulevaisuuttakaan ilman koiraa/koiria.
Sängyssä eivät nuku salaa vaan ihan luvalla ja toivotusti <3 joskus haaveilen hiekattomista ja karvattomista lakanoista mutta silti..
Mulle elämä ilman koiraa ei ole elämää. Hirvittää jo ajatuskin tulevaisuudesta, jolloin olen niin vanha, etten pysty pitämään omaa koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaanmatkailu.
Olen aina ollut kova matkustamaan, joten vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että tämän sanoisin. Liekö ikääntyminen tehnyt tehtävänsä, mutta matkustaminen on todellisuudessa rasittavaa. Matkojen suunnittelu on kivaa, mutta toteutus ...näh.
Hassua, että ilmeisen kokenut matkailija kirjoittaa näin. Monet kokeneet matkailijat osaavat toimia lentokentillä (ja varsinkin sillä kotikentällään) kuin ”ammattilaiset”. Baggage dropiin ei yleensä tarvitse jonottaa, kun menee itsepalveluhihnalle. Se jostain syystä pelottaa ihmisiä.
Kokeneet matkailijat voivat selvitä pitkistäkin matkoista pelkillä käsimatkatavaroilla. Pakkaaminenkin helpottuu kokemuksen kautta. Se vaatii suunnittelua, mutta on lopulta helppoa ja stressitöntä. Myös ympäristöystävällisempää, sillä koneen saastuttavuus pienenee, kun kuorma kevenee. Lähtöselvityksen varmasti teit jo netin tai aplikaation kautta? Siinä tapauksessa voit kävellä käsimatkatavaroiden kanssa suoraan turvatarkastukseen. Jos boarding pass on puhelimessasi, et tarvitse mitään lippua etkä lappua.
Kentälle mennessä katson aina Helsinki-Vantaan etusivulta tilannetietoja turvatarkastuksen jonoista. Jos kakkosterminaalissa jono vaikuttaa pitkältä, käytän ykkösterminaalin turvatarkastusta. Itse saatan tähdätä kentälle n. puoli tuntia ennen boardingia. Ehdin hilpaista käsimatkatavaroiden kanssa turvatarkastuksen läpi, käydä vessassa ja täyttää vesipullon. Sitten portille ja koneeseen.
Lentokentällä täytyy hyväksyä se tosiasia, että jos ei syönyt muualla lähtiessä, lentokentällä on lentokentän hinnoittelu. Se johtuu koko paikan erityisestä luonteesta: jokaikinen juustosämpylä ja pillimehu, joka saapuu myyntiin turvatarkastuksen toiselle puolelle, saapuu sinne läpivalaisun kautta. Erityinen infrastruktuuri on kallista. Ja hinnan määrittelee lopulta kysynnän ja tarjonnan laki: kun mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, ihmiset kyllä maksavat.
Kohteessa: Missä lentokenttä sijaitsee, missä sijaitsee majapaikka? Mihin aikaan kone laskeutuu ja onko silloin julkisia tarjolla? Kotona jo kannattaa selvittää, mikä on helpoin/nopein/edullisin tapa poistua lentokentältä. Lentokentän opasteet ohjaavat bussiin/metroon/junaan/taksiin. Yleensä on helppoa selvittää ennalta sekin, minkä verran taksi tyypillisesti maksaa, ja mihin ehdotuksiin ei pidä tarttua. Etukäteen voi selvittää myös, mihin matkatavarat voi jättää säilöön, jos majapaikkaan ei heti pääse, ja voisiko majapaikka ottaa tavarat, vaikka huone ei olisikaan vielä valmis.
Hyviä ruokapaikkoja kannattaa suunnitella ja jopa varata etukäteen. Matkustaminen on myös seikkailua: ei aina tarvitse olla yhteistä kieltä ja täyttä ymmärrystä. Ruoka voi silti olla mitä parhainta. Yhteinen kieli ei vain aina ole mahdollista. Ja en minä ainakaan ole valmis maksamaan korkeaa hintaa keskinkertaisesta laadusta vain saadakseni englantia osaavan tarjoilijan.
Kannattaa olla myös realisti: kuinka paljon yhteen lomaan voi mahtua mielenkiintoista tekemistä ja nähtävää niin, että se on mielekästä? Hyvä nyrkkisääntö, jota olen itse noudattanut: enemmän kuin pitkän viikonlopun kestävälle matkalle tarvitaan suunniteltuja hengähdystaukoja. Kukaan ei rentoudu, jos pitää 7 päivää juosta tukka putkella paikasta toiseen. Yhdelle päivälle ei kannata ahnehtia liikaa. Yksi juttu aamuun, aikaa lounaalle, toinen juttu iltapäivään ja sitten illallinen. Tai jos iltaan tulee joku juttu (esim. Lontoossa musikaali), sitten päivän ei tarvitse olla ihan täynnä. Musikaalia ei ole kiva mennä katsomaan, jos silmät luppaavat. Lomalla voi olla myös sellaisia päiviä, että nukutaan pitkään, löhötään, syödään karkkia, höpötellään tai ollaan omissa oloissaan lukemassa kirjaa... mitä kukakin haluaa tehdä. Voi olla, ettei yhden viikon aikana ehtinyt tehdä tai nähdä kaikkea, mitä olisi halunnut, mutta sellaista se on. Joskus pitää lähteä, jotta voi tulla takaisin. Ja se oli sentään lomailua eikä pelkkää suorittamista.
Tämä liittyy kyllä laajemminkin suomalaisten lomailutaitoon. Monet vaikka vain omalle mökille matkustavat pitävät hirveää kiirettä pakata ja istua autoon, jotta päästäisiin matkaan. Ihan pakko päästä ajoissa lähtemään, ei varttiakaan myöhemmin, ettei vaan jouduta ruuhkaan. Voi taivas, miten ne hermot kiristyy, jos matkalla pakollinen lossi pääsee menemään aivan nenän edestä. Isä kiroaa ja äiti melkein itkua tuhertaa pientä viivettä koska loma alkaa vasta, kun ollaan perillä siellä mökillä.
Ei. Loma alkaa siitä, kun poistut työpaikaltasi tai laitat läppärin kotona kiinni. Pakkaaminen ja matkustaminen on osa lomaa. Jos siihen osaa suhtautua loman osana, rennosti, siellä perilläkin on sitten mukavampaa. Koska loma alkoi jo ajat sitten. Tämä pätee omaan mökkiin mutta yhtä lailla ulkomaanmatkailuun ja toimintaan lentokentällä. Ei loma ala siitä, kun saat käteesi kylmän oluen aurinkoisella terassilla. Loma alkaa jo paljon ennen sitä. Nauti siitä! Ihan niin kuin itsellesi parhaaksi katsot.
Jotenkin huvitti tuo sana: lomailutaito.
Että taitoa tarvitaan siis siihenkin. Kyllä, loma on lomaa ensihetkestä alkaen mutta kaikki riippuu ihmisestä itsestään, miten hän noin yleensäkin elää ja asioitaan hoitelee. Joillekin kaupassa käyminenkin on stressaavaa ja jossain tutuilla vierailukin vaatii kauhean hössäämisen etukäteen.
Kyllähän näitä ohjeita täysipainoiseen, oikeasti rentouttavaan lomailuun on ohjeita noissa lehdissä aina ennen lomakautta, mutta kukahan niitä oikeasti noudattaaa?
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä
Höpsis. Perhe-elämä on parempaa kuin sinkkuelämä. Kokemusta on molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Bileet. Pitää olla aika tarkkaan planeetat oikeassa asennossa, että olisi oikeasti hauskaa eikä yhtään vaivaannuttavaa.
Viina on keksitty sitä varten
En ole varma onko tämä jo sanottu, mutta hieno hotellihuone, etenkin lyhyemmällä reissulla (esim. 1-2 yötä). Ajatus upeista puitteista, sisustuksesta ja näköalasta menevät helposti hukkaan kun yrittää aikatauluttaa päivät niin, että ehtii nähdä ja kokea lomakohdetta tarpeeksi. Upeasta kattoterassista poreammeineen unelmoi vielä kotimaassa, mutta kohteeseen päästyä aika ei usein riitäkään siitä nauttimiseen, sillä tuntuu turhalta kökkiä hotellihuoneessa kun voisi sen sijaan kiertää nähtävyyksiä/ravintoloita/mitä tahansa. Isommissa sviiteissä jää osa huoneista lähes näkemättä, kun ei niille oikein keksi käyttöä. Upea ja valtava kylpyhuone tuntuu menevän hukkaan, kun siellä käy vain pesemässä hampaat, tai pikaisesti pesulla ja tarpeillaan. Myös olohuone jää usein pelkäksi tavaroiden säilytyspaikaksi, kun ei viitsi tuhlata iltaa vieraskielisten tai huonosti dubattujen ohjelmien tuijotteluun (eikä usein edes ehtisi, kun juoksee tukka putkella nähtävyydestä/ravintolasta/kaupunginosasta toiseen).
Sen sijaan pidemmillä reissuilla tällaiset ovat aivan loistavia, sillä aikaa jää riittävästi niistä nauttimiseen. Silloin voi hyvällä omalla tunnolla viettää vaikka kokonaisen päivän porealtaassa lilluen tai kattoterassilla loikoillen ja huonepalvelun antimista nauttien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämä. Jatkuvaa melua, sählinkiä ja säätämistä. Lapset roikkuu kiinni koko ajan, oma elämä katoaa.
Typerää yleistystä. Mihin se oma elämä muka katoaa lasten myötä? Ja kyllä ne lapsetkin itsenäistyvät jossain vaiheessa. Sellaista se elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka soittelee kitaraa ja laulaa. Alkuhuumassa oli ihanaa mutta vuosien jälkeen kuulostaa karmealta ja on kohta ex.
Poikkeuksia löytyy. Itse olen onnellisesti tyytyväisenä naimisissa kitaraa soittavan ja laulavan miehen kanssa. Tulevana syksynä jälleen lähdemme kiertämään (tällä kertaa usa), koska elätämme osittain itsemme(ja toisemme siis myös) omalla musiikillamme ja sen esittämisellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M32 ja latino kirjoitti:
Oma uima-allas kotipihassa. Kauhea vaiva pitää puhtaana. Myös iso allas käy nopeasti pieneksi ja tylsäksi.
Purjehtiminen on mielestäni mukavaa, eikä ollenkaan tylsää. Se ei ole samaa kuin mainoksissa, joissa bikinit päällä siemaillaan shamppanjaa kannella. Todellisuudessa tarvitaan lämmin purjehdusasu, pipo ja hanskat. Etenkin Suomen olosuhteissa, vaikka olisi kuinka lämmin kesä.
Yllättävän moni on maininnut täällä purjehduksen tai muun veneilyn. Ihmettelen suuresti, koska purjehdus on parhaita asioita mitä tiedän! :) Ensinnäkin sää- ja lämpöolosuhteet, riippuu täysin millaisena päivänä ja miten varustautuneena vesille mennään. Jos on lokakuu ja sataa tihkua, tarvii kyllä talvivarusteet tumppuinen ja pipoineen. Jos taas on aurinkoinen kesäpäivä, samanlainen minä päivänä lähtsit rannalle, bikinit ja aurinkorasva riittää.
Parasta on mennä hellepäivänä ystävien kanssa leppoiselle päiväpurjehdukselle, jos yhtään tuulta riittää, jäädä ankkuriin kelluun, käydä uimassa, ottaa aurinkoa kannella, kuunnella musiikkia siemailla, ei shampanjaa, mutta cavaa, ja nauttia elämästä! :) Suomen valoisat kesäyöt varmistavat, että vesillä ei tule pimeä missään vaiheessa, vaan joko auringonlaskun tai nousevan auringon kajo näkyvät koko ajan.
Sitloodassa voi istua läpi yön nauttimassa, ja kömpiä kannen alle kun alkaa väsyttään. Purjehdus ei ole vain hampaat irvessä kylmässä pohjoistuulessa "urheilua", vaan nauttimista luonnon helmassa hyvässä seurassa.
Kaupungin keskustassa asuminen. Aikoinaan lapsena asuin maalla ja sitten omassa kämpässä aina vähän syrjässä, niin että keskustaan oli pitkä kävelymatka. Ajattelin, että voi kun voisin asua ihan keskellä kaikkea. Sitten löysin hyvän kämpän aivan keskustasta ja olin onnesta ymmyrkäisenä - hetken.
Keskustassa on jatkuva melu, pakokaasut (jotka tulee myös sisälle kun ikkuna on auki), jatkuva yleinen härdelli, ei nurmikkoa talon ympärillä, ei puita, aurinko porottaa kämppään täysillä kesällä, talon liepeillä kuljeskelevat kaikensorttiset ihmiset jotka pahimmillaan pissaa sun kotitalon nurkkaan kun astut ulos ovesta, yleensäkin kaikki ihmiset joita on lähes kaiken aikaa liikaa, lähibaarit ja kuppilat, jotka aiheuttavat sen, että kotisi ympärillä pyörii kännistä porukkaa ja pahimmillaan naapurisi bilettävät koko ajan. Ei ikinä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.
Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.
Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D
Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.
Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen.
Siis täällä tulee pian 2 vuotta mittariin ja meno jatkuu, sitä virtaa riittää vaikka aktiivisesti leikittäisi ihan koko ajan ja tekisi vaikka mitä.
Tähän on tottunut, rakas kissa se on, mutta hullu mikä hullu. :D
Lajitoverin seuraa se kaipaa, laumaeläin kun on. Usein se levottomuus helpottaa välittömästi kun tulee leikkikaveri.
Sorry ot, sitten asiaan. En tiedä onko jo mainittu ketjussa, mutta seksin harrastaminen suihkussa. Vesi toimii aikamoisena antiliukasteena ja lähes kaikki asennot ovat vähän hankalia ja jopa vaarallisia, kun painopisteen kallistaminen ja sen nytkyttäminen sekä liukkaat lattiat ovat hasardi yhdistelmä. Ehkä toisilleen pituuden ja erinäisten elinten puolesta toisilleen täydellisesti yhteensopiville ihmisille tämä on helppo nakki, mutta jos parilla on yhtään pituuseroja niin aikamoista köyrimisen yrittämistä se sitten usein kyllä on.
Kissa ei ole laumaeläin, miksi joku vieläkin luulee tämmöistä? Jotkut kissat ovat seurallisempia kuin toiset, mutta kaverin ottaminen ei automaattisesti ratkaise mitään.
Kissa on laumaeläin. Mulla on 4 sisäkissaa.
Ei eläimestä tule laumaeläintä siten, että niitä laitetaan monta vierekkäin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M32 ja latino kirjoitti:
Oma uima-allas kotipihassa. Kauhea vaiva pitää puhtaana. Myös iso allas käy nopeasti pieneksi ja tylsäksi.
Purjehtiminen on mielestäni mukavaa, eikä ollenkaan tylsää. Se ei ole samaa kuin mainoksissa, joissa bikinit päällä siemaillaan shamppanjaa kannella. Todellisuudessa tarvitaan lämmin purjehdusasu, pipo ja hanskat. Etenkin Suomen olosuhteissa, vaikka olisi kuinka lämmin kesä.
Yllättävän moni on maininnut täällä purjehduksen tai muun veneilyn. Ihmettelen suuresti, koska purjehdus on parhaita asioita mitä tiedän! :) Ensinnäkin sää- ja lämpöolosuhteet, riippuu täysin millaisena päivänä ja miten varustautuneena vesille mennään. Jos on lokakuu ja sataa tihkua, tarvii kyllä talvivarusteet tumppuinen ja pipoineen. Jos taas on aurinkoinen kesäpäivä, samanlainen minä päivänä lähtsit rannalle, bikinit ja aurinkorasva riittää.
Parasta on mennä hellepäivänä ystävien kanssa leppoiselle päiväpurjehdukselle, jos yhtään tuulta riittää, jäädä ankkuriin kelluun, käydä uimassa, ottaa aurinkoa kannella, kuunnella musiikkia siemailla, ei shampanjaa, mutta cavaa, ja nauttia elämästä! :) Suomen valoisat kesäyöt varmistavat, että vesillä ei tule pimeä missään vaiheessa, vaan joko auringonlaskun tai nousevan auringon kajo näkyvät koko ajan.
Sitloodassa voi istua läpi yön nauttimassa, ja kömpiä kannen alle kun alkaa väsyttään. Purjehdus ei ole vain hampaat irvessä kylmässä pohjoistuulessa "urheilua", vaan nauttimista luonnon helmassa hyvässä seurassa.
Tuo viimeinen lauseesi sen kertookin. Pitää olla nimenomaa se hyvä seura.
Ei se purjehtiminen itsessään ole se "jokin" vaan ne oikeanlaiset ihmiset siinä mukana.
Mikä tahansa tekeminen on ikävää, jos seura ei ole sopivaa eikä hyväksyvää. Mikä tahansa asia, patikointi luonnossa tai laivareissu ei ole sen väärti, että joudut tekemään sen itsellesi ikävien ihmisten kanssa.
En tiedä onko tämä jo sanottu, mutta GRILLAAMINEN!
Ajatuksena ihana, mutta ensin kauhea säätäminen sisätiloissa että kaikki grillaustarvikkeet saadaan siirrettyä ulos. Yleensä tämän vaiheen jälkeen aurinko menee pilveen ja alkaa tuulla. Sitten odotellaan että grilli lämpiää ja hytistään sen ympärillä. Savu tulee silmiin ja hyttyset inisee ympärillä. Sitten kun ruoat on vihdoin saatu grillattua, ne noukitaan lautasille ja syödään vähän hiiltyneinä ja jotkut ensin valmistuneet makkarat ovat jo ehtineet jäähtyä. Sitten kun on saatu syötyä, niin jäljellä on kauhea sotku ja siivoaminen vaikka kaikkia väsyttää jo tässä vaiheessa. Lisäksi on jäänyt epämääräisiä makkaroita ja pihvinpaloja mitä sitten siirrellään eri astioihin ja säilötään jääkaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyllistys kirjoitti:
matkustelu. lopulta sitä parin päivän päästä vaan makaa hotellilla ja räplää uutisia ja keskusteluja ja kaipaa töihin
Tämä. Tämä on tietenkin omaan persoonaani liittyvä ongelma mutta itse inhoan aikatauluja ja stressaannun, kun pitää lähteä aikaan x, että on asemalla, pysäkillä... aikaan y. Mitä jos jotain unohtuu, auto hajoaa, tuliko ovet lukkoon..? Sitten olenkin terminaalissa tai kentällä useita tunteja ennen kuin kerrassaan mitään tapahtuu ja mietin että mitenkähän saisi pari tuntia kulumaan. Saan myös jonkun stressin siitä ehdinkö nähdä ja kokea riittävästi. Näen jopa painajaisia, joissa olen ollut reissussa ja tajuan tuntia ennen kotiinlähtöä, etten ole ollut missään, tuliaiset ostamatta, jne ja juoksen ympäriinsä yrittäen tehdä asioita.
Kuitenkin matkoilla on kaikki onnistunut ilman suurempia kommelluksia ja ollut kivaa. Kerran tosin tein sen virheen, että kaveri varasi kuljetukset ja aikataulutti, ajattelin että olisin sitten rennompi. No, loppumatkasta juostiinkin reput heiluen, että ehditään kyytiin.
Tämä. Herää yöllä puolikuristuneena, sillä helmat ovat kiertyneet sängyssä Pyöriessä kurkun ympärille. Huh. Ei ikinä enää.
Just näin ja saa vielä haukut päälleen monesta eri suunnasta. Ah miten villiä ja luovaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä likoon laittaminen.
Mielikuva: Kerran tässä eletään, niin eletään sitten kunnolla. Ajatellaan vain positiivisesti ja niitä hyviä asioita. Ei haittaa, vaikka joitain varoitusmerkkejä on olemassa. Hoidan tämän työtehtävän, vaikka en ole ihan varma olenko pätevä siihen, mutta opettelen sen jos jotain menee väärin. Jokaisessa ihmisessä on varmasti jotain hyvää. No pain no gain.
Todellisuus: Tuli täysin aliarvioitua riskit, olisi pitänyt ottaa ne oikeasti vakavammin. Asetin itse itseni haavoittuvaan asemaan. Jotkut ihmiset eivät halua ottaa ympärillä olevia ihmisiä huomioon. Työtehtävä aiheuttaa vain vit*tusta ja turhaa stressiä, etkä saa edes kiitosta takaisin.
Onkohan mainittu, mutta: avoauto.
Jos on kuuma, aurinko porottaa päähän. Pitää olla joku päähine päässä ja tiukasti, ettei lennä tuulen mukana. Hiukset paiskoo pitkin naamaa jos ne ei ole kiinni.
Jos taas ei ole kuuma, avoautossa on kylmä.
Alue: Aihe vapaa
Itsensä likoon laittaminen.
Mielikuva: Kerran tässä eletään, niin eletään sitten kunnolla. Ajatellaan vain positiivisesti ja niitä hyviä asioita. Ei haittaa, vaikka joitain varoitusmerkkejä on olemassa. Hoidan tämän työtehtävän, vaikka en ole ihan varma olenko pätevä siihen, mutta opettelen sen jos jotain menee väärin. Jokaisessa ihmisessä on varmasti jotain hyvää. No pain no gain.
Todellisuus: Tuli täysin aliarvioitua riskit, olisi pitänyt ottaa ne oikeasti vakavammin. Asetin itse itseni haavoittuvaan asemaan. Jotkut ihmiset eivät halua ottaa ympärillä olevia ihmisiä huomioon. Työtehtävä aiheuttaa vain vit*tusta ja turhaa stressiä, etkä saa edes kiitosta takaisin.