Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni flunssa ja lyhyt saikku. Joskus toivoo, että tulis sellainen pieni parin päivän kuume ja flunssa, voisi olla hyvällä omallatunnolla pois töistä ja levätä, kattoo hömppää telkkarista ja syödä jätskiä. Mutta ei. Sit kun se flunssa tulee, olo on aivan perseestä ja oikeasti on kiva palata normiarkeen. (Tämä huomio siis jo ennen koronaa).

Syötkö flunssassa jäätelöä. Itselle ei tulisi mieleenkään kun kurkku kipeä ja nenä vuotaa ja aivastuttaa. Yleensä sitä on juotu kuumaa... 🤔

Flunssassa tärkeää on se, että ylipäänsä juo. Oireista riippuu, tuntuuko kylmä vai kuuma juoma paremmalta, mutta kuuma juoma sinänsä ei paranna tautia tai helpota oireita kuin näennäisesti.

Jäätelön syöminen kyllä sikäli ihmetyttää, että flunssassa ei ole järkevää alkaa herkutella, kun kunto muutenkin on heikko. Jos flunssa vielä sattuu olemaan bakteerin aiheuttama, bakteerit innostuvat sokerista. Juo rommitoti ensioireisiin ja lääkitse itseäsi jäätelöllä ja suklaalla - bakteerit kiittävät saamastaan tuesta. Tauti kestää varmuudella muutaman päivän pidempään.

Höpö höpö. Flunssa on aina viruksen aiheuttama. Flunssan mahdolliset jälkitaudit (poskiontelontulehdus, keuhkokuume, korvatulehdus) ovat bakteerin aiheuttamia, mutta niihin ei vaikuta millään tavalla syömäsi ravinnon sokeripitoisuus, ja niiden hoito vaatii antibioottikuurin.

T. Lääkiksessä opiskeleva

Vierailija kirjoitti:

Asuminen ison kaupungin keskustassa, koska kaikki palvelut on lähellä. Tosiasiassa niitä palveluita mitä ei muualta löydy tarvitsee ehkä kerran kuussa jos silloinkaan (esim. elokuvateatterit tai pienet erikoisliikkeet). Kauppakeskuksia ja -keskittymiä löytyy myös sieltä laitakaupungilta, joten parturiin, kenkäkauppaan yms ei tarvitse mennä keskustaan. Todellisuudessa siitä "palveluiden läheisyydestä" maksaa vain ylikallista vuokraa ja levottoman elinpiirin.

TÄMÄ ! Itse haluan asua maaseudulla. Vaikka matkat pitkiä niin sentään ei ole huumehörhöjä norkoilemassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi!

(Eikö tätä oikeasti ole vielä sanottu?)

Varmaan aika harvassa ne henkilöt, jotka kuvittelevat kommunismissa olevan jotain erityisen kivaa.

Sinulla varmaankin on kertoa jotain omakohtaista asiaan.

Ympäri maailman akateemisissa piireissä tämä syöpä on taas lähtenyt uusimaan. Aina syntyy uusia sukupolvia varakkaiden perheiden kakaroita, joille tulee tarve roolipelata kommunistia ja sivuuttaa sen aiheuttamat historialliset ja ihan kurantitkin kauhut ihan täysin. Se on kultti.

Ei Anna Kontula ole rikkaasta perheestä, mutta Li Andersson on. Niin, että on niitä kaikenlaisia höynäytettyjä kommareita. Myös Marin on äärivasemmalla mielipiteineen.

Moottoripyöräily.

Paikat jumissa , maisemia ei ole niin helppo katsella, aina on joko liian kylmä tai liian kuuma, kypärä puristaa poskia ja toivot, että pelkän peruskypärän sijaan olisi äänenvaimennuksella ja radiolla varustettu kypärä, tavarat ei mahdu minnekään, vauhti ei hurmaa nopeusrajoitusten kanssa, pikkuteillä takalisto huutaa hoosiannaa, ajaessa saa jonkun vierestä kuvailevan auton kurat niskaan. Eikä unohdeta sitä rahanmenoa. Ei mitään järkeä. Autolla, junalla, bussilla tai millä tahansa vempeleellä liikkuminen on mukavampaa ja järkevämpää. Jopa veneily tuntuu juhlalta verrattuna moottoripyöräilyyn.

Ulkona lukeminen.

Hankala saada hyvää asentoa. Aurinko paistaa liikaa ja pitää siristellä silmiä, jos aurinko ei paista niin paikallaan ollessa alkaa palella. Kärpäset, paarmat, muurahaiset, hyttyset, ampiaiset ja koko muu luomakunta pyörii häiritsemässä. Auton ja naapurin äänet korostuvat ja ärsyttävät. Naapurit luulevat, että haluat seurustella vaikka yrität sanoa olevasi lukemassa. Kahvi jäähtyy kuppiin, "kylmä" juoma on taskulämmintä. Ainoa syy lukea ulkona on se valheellinen ihana rento mielikuva tapahtumasta sekä huono omatunto siitä, jos tuhlaa kauniin kesä/kevät/syyspäivän pelkästään sisällä oloon.

Saman virheen voi toistaa myös läppärin tai tabletin kanssa.

Mansikat ja suklaa yhdessä.

Kumpikin on parempaa erikseen syötynä. Suklaalla päällystetty mansikka on harvinaisen ällöttävää, vaikka idea kuulostaa mahtavalta.

Oikeastaan kaikki suklaafondue-jutut on ällöttäviä.

Leffan katselu yhdessä. Loppujen lopuksi kumpaakin kiinnostaa ihan eri elokuvat, toinen on todennäköisesti erittäin tylsistynyt ja turhautunut ja toinen taas pettyy, kun ei saa jaettua iloa omista kikseistään.

Leffan katselu porukalla. Sama kuvio, mutta lisäksi puolet porukasta höpöttää läpi elokuvan, osa tippuu kärryiltä ja kyselee muilta "kuka toi on, mitä tässä tapahtuu" ja osa räplää tylsistyneinä kännyköitä. Ehkä yhtä ihmistä kiinnostaa se valittu kompromissielokuva.

Tuttavan kanssa lenkkeily. Todennäköisesti vauhti ja kunto eivät kohtaa. Toinen joutuu pinnistelemään äärirajoilla, samalla kun toinen joutuu hidastelemaan, mikä on sekin hankalaa. Samalla pitäisi jutella vaikka keuhkot huutaa hoosiannaa.

Ideana kiva. "Hei mitäs jos mentäs yhdessä lenkille". "Joo tosi hyvä idea!".

Todellisuudessa yksin lenkkeily kuulokkeet korvilla on niin paljon kivempaa.

Puutarhan hoito. Keskikesällä rikkaruohot ovat valloittaneet palstan ja ne halutut kasvit kuivuneet veden puutteeseen. Ajatuskin puutarhatyöstä tuntuu vankityöleiriltä. Olihan se idea kauniisti kukkivista kasveista ja oman maan hedelmistä todella ihana. Jos olisi vara palkata puutarhuri hoitamaan hommat.

Ai niin, minä olen ammatiltani puutarhuri.

Sukulais vierailut, kivaa lähteä,odotukset korkeella. Alkaakin jonkun mollaaminen tai

arvostelu. Äkkiä pois

Kampaamoon meno, tarkoituksena jotain uutta mallia hiuksiin ja saada mukava olo.

Leikkaus, värjäys meni pieleen ja pettymys suuri.

Saunominen. Tykkään kyllä saunoa, mutta en ole siinä kovin hyvä. ensimmäiset minuutit tuntuvat hyvältä, etenkin jos on jo viluttanut. Sitten alkaakin miettiä kestääkö enempää, muttei heti viitsisi poiskaan mennä. Kylmä juoma lämpenee hetkessä. Sitten kun on pakotettu poistumaan, viilentyessä meneekin vaikka tunti. Etenkin jos on lämmin ilma tai asunto eikä pääse uimaan. Koko ajan on sellainen ylilämmin olo. Jos pääsee uimaan vesi on jäätävää ja polveen asti kastautuminen kestää puoli tuntia. Äkkipulahdus iskee ilmat pihalle. Lopulta yrittää kylmän suihkun kautta uudestaan. Toisissa löylyissä ei viihtyisi kuin hetken, kun ei ole edes kunnolla viilentynyt ja päässä alkaa huipata. Tämän jälkeen olenkin saunassa 3 min ja viilentymässä 45 min ja mietin, miksi se sauna piti edes lämmittää. Lopuksi iskee kuolemanväsymys ja pitäisi vielä pestäkkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purjehtiminen on oma taiteensa.?

No, sen taiteenne saatte ihan rauhassa pitää.  Olen ollut yhden kerran purjeveneessä avomerellä.  Se oli kamalaa.  Lähdin, kun houkuteltiin, miten ihanaa se on.  

Sain niin kamalan flunssan ja kuumeen, että jouduin olemaan viikon pois töistä ja vielä senkin jälkeen tauti jatkui.  Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet.  Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti.  

Ei ole minun taidettani tuo.  En kiinnostunut yhtään.  Vaikka kaikki paitsi purjehdus on turhaa, niin viihdyn oikein hyvin muissa turhuuksissa.

Kaikella kunnioituksella: purjehtiminen ja meri-ilma ei voi aiheuttaa kenenkään flunssaa ja kuumetta. Ns. vilustuminen on vanhan kansan myytti, jota ei oikeasti ole olemassa. Kylmä voi heikentää vastustuskykyä hieman, mutta sairastuakseen ihmisen pitää altistua jollekin taudin aiheuttavalle virukselle / bakteerille.

Merenkäynti voi sen sijaan aiheuttaa ns. merisairauden, jolloin voidaan puhua hyvin voimakkaastikin pahoinvoinnista. Jotkut ovat merisairaudelle niin alttiita, että kärsivät siitä koko ikänsä myös risteilyaluksella. Usein ensikertalaisille voi tulla purjeveneessä lievää pahoinvointia, vaikka tuulta ja aaltoja ei olisikaan, mutta suurin osa purjehtijoista tottuu veneessä olemiseen niin, että pahoinvointia ei enää myöhemmin tule kuin todella kovassa merenkäynnissä. Siihen voi vaikuttaa myös itse pysymällä kannella ja veneen perässä. Keulassa ja sisällä keikuttaa eniten. Ja toisaalta, meren edessä on oltava nöyrä. Liian vaikeaan keliin ei kannata koskaan lähteä.

Kuvauksesi ”Palelin koko purjehtimisajan, vaikka päällä oli lämpöhaalari ja muut vastaavat vermeet. Se tuuli tunki luihin ja ytimiin ja pärskeet heitti vettä naamalle asti” kuulostaa siltä, että olit jo veneeseen noustessasi sairas ja oireet vain sattuivat alkamaan purjehduksen aikana. Merelle pukeutuminen ei ole salatiedettä. Oikeat varusteet pitävät ihmisen lämpimänä myös tuulessa ja pärskeissä, mutta toisaalta kuumeessa ja flunssassa ulkoilmassa on inhottava olla. Kuumeen nousu saa ihmisen palelemaan sisältäpäin, vaikka mitä olisi päällä. Se ei sinänsä johdu purjehtimisesta.

Ja miten pahaan keliin sitten mahdoitte lähteä? Onhan se mahdollista, että aalto tärskäyttää vettä ihmisten päälle, mutta ei sellaista ihan minä tahansa päivänä tapahdu. Ja vaikka niitä tyrskyaaltoja tulisikin, jokainen aalto ei ole sellainen, joka kastelee perässä istuvat purjehtijat. Myrskyt ovat erikseen, mutta niitä kannattaa purjeveneellä muutenkin välttää. Vastuullinen miehistö ja veneen päällikkö osaavat lukea sää-, tuuli- ja aaltoennusteita ja suunnitella reitit ja aikataulut niiden mukaan.

Ikävää, että purjehduskokemustasi ovat sävyttäneet niin vahvasti sairastuminen ja sään kurjuus. En sinänsä ihmettele, jos tuollaisen jälkeen ei tee mieli enää purjeveneeseen nousta. Kannattaa kuitenkin erottaa, mikä siitä kurjuudesta oli todella purjehtimisen aiheuttamaa ja mikä johtui sairastumisesta, mahdollisesti puutteellisista varusteista, mahdollisesti osaamattomasta miehistöstä / päälliköstä ja mikä liian rankoista sääolosuhteista.

Purjehdus on kuitenkin osittain epämukavuuden sietämistä samalla tavalla kuin vaelluskin. Kerran olin purjeveneessä matkalla Tallinnaan, kun tunti ennen rantautumista Tallinnanlahdella alkoi aivan armoton tuuli ja raekuuro. Lännessä oli ukkosrintama. Olin kylmissäni, väsynyt ja nälkäinen, mutta yksi elämäni ihanimpia tunteita oli, kun pääsin satamassa lämpimään suihkuun ja veneelle palatessa siellä oli lämmin ruoka valmiina. Joskus epämukavuus myös palkitsee. :)

Tämä se ongelma on:

Nykyajan suomalaiset ovat niin mukavuudenhaluisia ja helppoon tottuneita, että mikä tahansa, mikä osoittautuu ensi yrittämällä vähän epämukavaksi tai hankalaksi, ei olekaan kivaa, vaikka niin ajatteli.

Esim. nämä luontoaktiviteetit, joissa epämukavuutta täytyy sietää, ovatkin ihan tyhmiä. Partioharrastuksesta olen kuullut, että lapset pärjäävät vaelluksella ja yön yli kestävillä retkillä yleensä kyllä ihan hyvin, mutta jotkut vanhemmat kyselevät kauhuissaan, eikö siellä metsässä olekaan meidän Miisa-Peterillä mitään mahdollisuutta lämpimään suihkuun.

Kysymys: miksi ihmeessä sitä epämukavuutta pitäisi sietää, jos siitä ei vaan tykkää?  Mikä pakko kenenkään on vapaa-ajallaan tehdä mitään sellaista, mistä ei vaan nauti?

Esim. se hiivatin purjehtiminen ei ole ollut minusta siis alunperinkään kivaa.  En näe mitään miellyttävää siinä, että seilaa jossain paatissa meren ympäröimänä.  Kuitenkin siihen on täytynyt mennä mukaan, kun innokas kaveri vain väitti, että tulet kuule rakastumaan siihen juttuun, kun vaan nyt otat ja lähdet.  No otin ja lähdin sitten sillä asenteella, että tämä on kivaa.  Mutta ei se ollut. 

Tiedän, että minulla on ystäviä, jotka ikävystyisivät lähes kuoliaaksi raveissa, joita minä taas rakastan.  He eivät näe siinä yhtään mitään innostavaa.  Minä taas näen.  En vaadi ketään erihenkistä mukaan "katsomaan, miten kivaa se on," en koskaan.  

Seuraavaksi tänne nyt kirjoittaa joku, että "Raviurheilu.  Kävin kerran ja se oli tylsää."  Sen kirjoittaa henkilö, joka ei ole koskaan käynyt raveissa, mutta vauva-palstan henki on tällainen.  Minä puolestani en ala siitä väittelemään enkä ketään opettamaan, miten sitä on pystyttävä menemään pois omalta mukavuusalueeltaan.   Kun en edes ymmärrä, miksi.  Ainakaan silloin, kun ei ole pakko.

Purjehdus ei ole kaikkien laji kuten ei ravitkaan, mutta miksi vielä paasaat aiheesta? Ei kai täällä av:lla kukaan ole yllyttänyt sinua veneeseen?

Nopea elämäntaparemontti.

Alat yhtäkkiä liikkua ja syödä terveellisesti. Surkeasta ruokavaliosta suoraan suosituksiin. Lopputulos: ruoka maistuu niin tylsältä, että palaat pian takaisin vanhaan, liikuntakin on liian rankkaa, kun et osannut aloittaa omaan kuntotasoon nähden rauhallisesti. Ei tullut hyvä fiilis, vaan ihan paska, ja nyt haluat unohtaa sen hirveyden ja makaat sängyn pohjalla herkutellen.

Vierailija kirjoitti:

Ulkona lukeminen.

Hankala saada hyvää asentoa. Aurinko paistaa liikaa ja pitää siristellä silmiä, jos aurinko ei paista niin paikallaan ollessa alkaa palella. Kärpäset, paarmat, muurahaiset, hyttyset, ampiaiset ja koko muu luomakunta pyörii häiritsemässä. Auton ja naapurin äänet korostuvat ja ärsyttävät. Naapurit luulevat, että haluat seurustella vaikka yrität sanoa olevasi lukemassa. Kahvi jäähtyy kuppiin, "kylmä" juoma on taskulämmintä. Ainoa syy lukea ulkona on se valheellinen ihana rento mielikuva tapahtumasta sekä huono omatunto siitä, jos tuhlaa kauniin kesä/kevät/syyspäivän pelkästään sisällä oloon.

Saman virheen voi toistaa myös läppärin tai tabletin kanssa.

Läppäriä.ja tablettia ei näe edes kunnolla katsella ulkona ja jos laitat päähän aurinkolasit, niin vielä vähemmän.

Sinkkuna olo. Blogeissa sekä leffoissa ja sarjoissa se kuvataan hienoksi vapaaksi itsensä toteuttamiseksi. No todellisuudessa se on normaali ihmisellä vain työteon ja arjen vaihtelua. Lähdet aamulla töihin, tulet töistä, käyt illalla ehkä jumpassa tms.  Täytetään tyhjää aikaa tekemällä paljon ylitöitä ja vapaalla harrastuksilla. Teen näin itsekin. Taustalla on yksinäisyys. Kavereita voi olla paljon mutta ei se poista sitä yksinäisyyttä minkä kokee kun herää lauantai aamuna ja mietit mitäs nyt.. Monet parisuhteessa olevat valittavat hirveästi. Avioliittoakin usein pilkataan populaari kulttuurissa. Mutta kuitenkin näin keski-ikäisen sinkun näkökulmasta on täysin kyllästynyt ikuiseen yksinäisyyteen. Olo on välillä kuin olisit vankisellissä ja katselisit kalterien takaa elämäsi lipuvan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee kyllä vihaviestejä ja alapeukkuja mutta: Kissa kotiin.

Rakastan eläimiä ja haaveilen kissasta, mutta sitten alan ajatella että pitäisi olla hiekkalaatikoita, reissujen ajaksi pitäisi järjestää hoitaja ja ostella kiipeilypuita ja raskisinko käyttää eläinlääkäriin miten paljon. Tyydyn käymään hoitamassa ja leikittämässä niitä kerran viikossa tai parissa eläinsuojeluyhdisytksen tiloissa jatkossakin. Olen monta kertaa valinnut jos kissan sieltä, mutta sitten tulen järkiini.

Itseäni ei haittaa nämä pointit mitä mainitsit, mutta se kun luulee adoptoineensa kivan ja kiltin pennun mutta se onkin itse s*atanan äpärälapsi. :D

Kattellaan tätä lausuntoani jokusen vuoden päästä uudestaan jos meno koskaan rauhoittuu, mutta ei ikinä enää pentua mulle.

Niin tämä! Ekat puoli vuotta kissanpennun kanssa oli ihan hirveetä, vaikka kissa olikin rakas. Oma pentuni mm. mekasti kaiket yöt ja pureskeli esim. johtoja, kirjoja ja varpaita, jotta olisin herännyt leikkimään sen kanssa :D Onneksi meininki alkoi rauhoittua noin vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana on aika chilli tapaus, mutta jos joskus hankin vielä uuden kissan, hankin aikuisen. 

Siis täällä tulee pian 2 vuotta mittariin ja meno jatkuu, sitä virtaa riittää vaikka aktiivisesti leikittäisi ihan koko ajan ja tekisi vaikka mitä.

Tähän on tottunut, rakas kissa se on, mutta hullu mikä hullu. :D

Lajitoverin seuraa se kaipaa, laumaeläin kun on. Usein se levottomuus helpottaa välittömästi kun tulee leikkikaveri.

Sorry ot, sitten asiaan. En tiedä onko jo mainittu ketjussa, mutta seksin harrastaminen suihkussa. Vesi toimii aikamoisena antiliukasteena ja lähes kaikki asennot ovat vähän hankalia ja jopa vaarallisia, kun painopisteen kallistaminen ja sen nytkyttäminen sekä liukkaat lattiat ovat hasardi yhdistelmä. Ehkä toisilleen pituuden ja erinäisten elinten puolesta toisilleen täydellisesti yhteensopiville ihmisille tämä on helppo nakki, mutta jos parilla on yhtään pituuseroja niin aikamoista köyrimisen yrittämistä se sitten usein kyllä on.

Kissa ei ole laumaeläin, miksi joku vieläkin luulee tämmöistä? Jotkut kissat ovat seurallisempia kuin toiset, mutta kaverin ottaminen ei automaattisesti ratkaise mitään. 

Perhe-elämä ja lapset ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunismi!

(Eikö tätä oikeasti ole vielä sanottu?)

Varmaan aika harvassa ne henkilöt, jotka kuvittelevat kommunismissa olevan jotain erityisen kivaa.

Sinulla varmaankin on kertoa jotain omakohtaista asiaan.

Ympäri maailman akateemisissa piireissä tämä syöpä on taas lähtenyt uusimaan. Aina syntyy uusia sukupolvia varakkaiden perheiden kakaroita, joille tulee tarve roolipelata kommunistia ja sivuuttaa sen aiheuttamat historialliset ja ihan kurantitkin kauhut ihan täysin. Se on kultti.

Ei Anna Kontula ole rikkaasta perheestä, mutta Li Andersson on. Niin, että on niitä kaikenlaisia höynäytettyjä kommareita. Myös Marin on äärivasemmalla mielipiteineen.

Mistähän tuo käsitys on lähtenyt liikkeelle, että Li Andersson on rikkaasta perheestä? Siitäkö, että hän on suomenruotsalainen? Tietoisku teille: kaikki suomenruotsalaiset eivät ole rikkaita! Li Andersson on avioeroperheestä, isä persaukinen taiteilija, äiti pienipalkkainen yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Moottoripyöräily.

Paikat jumissa , maisemia ei ole niin helppo katsella, aina on joko liian kylmä tai liian kuuma, kypärä puristaa poskia ja toivot, että pelkän peruskypärän sijaan olisi äänenvaimennuksella ja radiolla varustettu kypärä, tavarat ei mahdu minnekään, vauhti ei hurmaa nopeusrajoitusten kanssa, pikkuteillä takalisto huutaa hoosiannaa, ajaessa saa jonkun vierestä kuvailevan auton kurat niskaan. Eikä unohdeta sitä rahanmenoa. Ei mitään järkeä. Autolla, junalla, bussilla tai millä tahansa vempeleellä liikkuminen on mukavampaa ja järkevämpää. Jopa veneily tuntuu juhlalta verrattuna moottoripyöräilyyn.

Tuo on varmasti kyytiläisen näkökulmasta kirjoitettu? Tai sitten jonkun, joka on halunnut kireän kyykyn, jota yrittää käyttää matkapyöränä. Mulla on pyörä, jossa istutaan mukavassa asennossa ja koska se ei ole tarkoitettu kovaa ajamiseen, sillä kokee myös vauhdin hurmaa. Ainoa ikävä puoli on tuuli, mitta siitä huolimatta tekisin kaikki matkat mieluiten moottoripyörällä.