Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Kesäturisti kirjoitti:

Suomalaiset "ihanat kesäpaikkakunnat". Olen heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä yrittänyt löytää ruokapaikkaa Heinolassa. Oli vaikeaa. Kebab-paikkoja olisi ollut, mutta en välitä rasvaisesta ruoasta. Muutama pikkuravintola kiinni. Mitä sitä turisteille ravintoloita auki pitämään kesällä. Päädyin ostamaan syötävää marketista. Ei ikinä enää siihen "kesäparatiisiin". Toinen kokemus Keski-Suomesta. Paikkakunnan "paremmassa" ravintolassa buffet- lounas. Eineslihapullia ja prinssinnakkeja. Tiedän, ravintolan sivukulut jne. Mutta esim Ruotsissa pienilläkin paikkakunnilla kohtuuhintaisia, tasokkaita ravintoloita/ kahviloita.

Parhaat pikkupaikkojen ruokapaikat ei usein olekaan siinä ihan keskustassa vaan jossain vähän sivummalla, maatilatyöntekijöiden lounaspaikat. Ovat usein jossain vanhassa isossa talossa, esim. vaikka Hollolan kirkonkylan Kunnantupa, aivan ihana, kotiruokaa.

Pikkupaikkakuntien ruokapaikat on nykyään ABC:t.

Vierailija kirjoitti:

Suihinotto naiselta. Sitä aina fantasioissaan kuvittelee, että nainen osaisi homman, mutta todellisuudessa useimmat naiset eivät osaa eivätkä edes halua yrittää miellyttää miestä.

Terve nainen ei koe minkäänlaista painostusta seksikkäänä. Eli et ole haluttava.

Vierailija kirjoitti:

Jos olen itselleni rehellinen niin festareilla yöpyminen oli kyllä aika kauheaa. Yksi päivä olisi ollut minulle jo tarpeeksi tyydyttävä kokemus ja olisin siinä vaiheessa jo oikeastaan lähtenyt mielellään vaikka kotiin.

Hiostava teltta kesäkuumalla, aamuseiskalta pakko tulla ulos kun kosteus inhotti jo liikaa, campingissa niin hirveä melu että tietenkään ei saanut nukuttua ja matkakassit ja pussit pyörimässä jossain tiellä koko ajan ja samaan aikaan yritti pitää niitä vähän piilossa ettei kukaan veisi mitään (tavaraa hävisi silti). Ja juomat suorastaan kiehui auringossa. Sen lisäksi tietysti ruuan jonotus ruuhkassa ja ne samat rasvankäryset safkat alko maistua parin kerran jälkeen jo aika puulta kun alueella oli ne tietyt kojut eikä muuta. Sitä artistia mitä itse olisi halunnut mennä kuuntelemaan niin muuta seuruetta ei kiinnostanut. Olimme ulkomailla festareilla joten ennakkoajatuksena oli myös ehkä että "onpa kiva tutustua uusiin ihmisiin rennoissa merkeissä vaikka camping-alueella illalla!" mutta itsellä ei sitten ollutkaan yhtään sellainen olo kun siinä oltiin. Oli reissuväsymys, englanti takkusi eikä yhtään huvittanut hymistellä vieraille ihmisille joita en tulisi koskaan enää näkemään. Sitten samaan aikaan oli vähän sellaiset paineet että noniin nyt täytyy pitää oikein KUNNOLLA HAUSKAA KUN TÄÄLLÄ OLLAAN, TÄYTYY OLLA HAUSKAA

Joo taisin olla vähän liian ujo ja mukavuudenhaluinen tuohon reissuun. Menen suosiolla hotellilomalle ensi kerralla

Jos roikkuu "seurueessa", ei ehkä ikinä näe mitä haluaa. Kävin monet festarit yksin, ja katsoin bändejä jonka musiikin takia sinne meninkin.

Roskildessa teltan laitoin suomalaisten leiriin. n. viikko lähes samoissa vaatteissa, mutta ei haitannut, kun näki bändit. Pussasin jonkun ruotsalaisen punkkarin kanssa joten romantiikkaakin oli. Seksiä ei ollut ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut häiriintyneet miehet pitää niitä puoleensavetävänä, ja vihaavat sitä että heidän mielestään rinnat kerää huomiota.

Öööööö????? Mitä vıttua?

Tuliko väärä ketju?

Kyllä miehet voi olla naisille kateellisia.

Kesäteatteri. Innoissasi odotat kesää ja olet jo katsonut valmiiksi Ulppulasta nuorisoseuran kesäteatterinkin valmiiksi. Tulet paikalle ja toteat, että siellä lavalla näytellään oikein olan takaa, pahemmin kuin suomi-filmeissä, edessä istuu tätilauma, jolle on ihan ehdottoman välttämätöntä vaihtaa kuulumisia näytelmän ajan. Joko aurinko paistaa täydellä kuumuudellaan tai sitten värjötellään kymmenasteisessa tihkusateessa. Väliajalla ryystät laihaa haaleaa kahvia sulavasta pahvimukista. Toivot olevasi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Myyjäisissä myytävät itsetehdyt leivonnaiset ja muut elintarvikkeet. Koskaan ei tiedä, millaisia ovat, raakoja vai vanhoista aineksista tehtyjä. Kerran ostin verimakkaraa ja syömättä jäi, kun paistettaessa alkoi haista paskalle.

Mä leivon myyjäisiin ja teen aina samana päivänä, nousen vaikka aikaisin ja laitan tuotetiedot. Teen myös tuoreista aineista. Mutta mutta, en todellakaan osta itse noista mitään, koska en luota kenenkään tekemiin. Tosin mun leivonnaiset tuntuu menevän aina samoille. On jo käynyt niin, että yksi katsoo että aha, lissun tekemää ja pistää ne melkein kaikki, oli mitä tahansa. Mulla on tunnistettava käsiala.

Vesilätäkössä hyppiminen

Koiranpentu. Söpöhän se on, mutta siitä on todella paljon vaivaa. Sisäsiistiksi opettaminen ja pissien ja kakkojen jatkuva siivoaminen ennen sitä, pentu puree järjettömästi ja on hankala keksiä virikettä, ei osaa käyttäytyä hihnassa, syö sopimattomia asioita ja tuhoaa paikkoja, ei voi jättää yksin hetkeksikään... lisäksi helposti unohtaa ettei pentu ole heti ”lemmikki-roolissaan” vaan ei osaa pitkään aikaan nimeään tai edes katsoa silmiin, saatika noudattaa käskyjä. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan koiria ja tiesin kyllä että pennusta huolehtiminen on kovaa hommaa. Aina sitä haaveilee koiranpennusta mutta voisin hyvin skipata pentuvaiheen, aikuisesta koirasta saa paljon enemmän iloa irti. Järkevä ja kuuliainen kaveri joka jaksaa leikkiä ja harrastaa.

Kesäteatteri. Unohdit ne helvetin itikat. 

Kännit (jälkiseuraukset)

Vierailija kirjoitti:

Vaeltaminen. Viikko tai pari jossain metsässä ilman suihkua tai ylipäätään kunnollista peseytymistä. Yöt nukutaan ilman kunnollista tyynyä olemattomalla patjalla. Päivät kävellään saatanallisen painava rinkka selässä joko vesisateessa tai mäkäräisten syötävänä. Runsaasti hikoillen tietenkin, tietäen samalla, että seuraava suihku tai sauna on tiedossa joskus viikon päästä.

Mussa on jotain pahasti vialla, kun nautin silti vaeltamisesta. Luonnossa oleminen ja fyysinen työskentely on vaan jotain niin ihanaa ja rentouttavaa, ihan sama jollain suihkulla ja hienoilla patjoilla. Tarpeeksi väsyneenä nukkuu vaikka vaatteista kyhätyn tyynyn päällä oikein makoisasti 😊. Mitä painavampi reppu, sen parempi kunhan on vaellusreppu. Olen ilmeisesti edellisessä elämässä ollut aasi tai vastaava, koska saan nautintoa painavan repun kanssa vaeltamisesta 😄.

Vierailija kirjoitti:

Moottorikelkalla ajo.

Mielikuva: safarimaista maisema-ajelua lumisessa Lapin metsässä. Tai vauhdin hurmaa järven jäällä/suoaukeilla teräshangilla, aurinkoisena kevättalven päivänä.

Totuus: ensin pitää pukea päälle iso, kankea ja hemmetin ruma haalari. Kypärä painaa poskia tötterölle. Kelkan moottori pitää uskomattoman kovaa ääntä. Jos ajaa letkassa, edellisen kelkan pakokaasut tulee naamalle. Reitit ovat töyssyisiä ja kyyti pomppivaa. Ajoon joutuu keskittymään eikä maisemia ehdi vilkuilla yhtään. Paras hetki on kun ajo päättyy ja pääsee riisumaan haalarin.

On kelkkailua ja sitten on tuota sinun kuvaamaasi kelkkailua. Ja tuo ensimmäinen on aivan mahtavaa, juuri niin kuin kuvailit. Kyllä vain omalla kelkalla kelpaa omilla mailla päästellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JunttiPolo kirjoitti:

Kaunis, laittautunut nainen. Ovat lähes järjestään paljastuneet epävarmoiksi ja pelokkaiksi itsensä puolustajiksi, joiden omanarvontunne on kiinni ulkonäössä.

Luonnonkaunis laittautumaton on sitten ihan eri asia.

Yleensäkin naisen laittautumisen asteesta voi aavistella varsin paljon hänen tervepäisyydestään.

Mitä pahaa on itsensä puolustamisessa?

En ole se keneltä kysyt, mutta itsensä jatkuva puolustaminen ilman syytä tekee ihmisestä kovan ja vaikeasti lähestyttävän. Jos on siis koko ajan joku puolustusmoodi päällä, vaikka mikään ei uhkaa. Ihminen on silloin epäluuloinen ja näkee uhkia sielläkin missä niitä ei ole, kuten esim. kaikki uudet tuttavuudet. Muuten itsensä puolustamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Esim rais kauksesta voi jäädä trauma, johon liittyy ylivireystila, jolloin eloonjäämismekanismi skannaa mahdollisia vaaroja. Traumatisoituneen aivot tekee tuplasti työtä, ja puolustusmoodi on rasittavin sille jolla se on. Parempi kuitenkin niin kuin että ei osaisi suojella itseä ollenkaan. Esim silloin kun lapsena kaltoinkohdeltu joutuu riiston kohteeksi myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Kesäturisti kirjoitti:

Suomalaiset "ihanat kesäpaikkakunnat". Olen heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä yrittänyt löytää ruokapaikkaa Heinolassa. Oli vaikeaa. Kebab-paikkoja olisi ollut, mutta en välitä rasvaisesta ruoasta. Muutama pikkuravintola kiinni. Mitä sitä turisteille ravintoloita auki pitämään kesällä. Päädyin ostamaan syötävää marketista. Ei ikinä enää siihen "kesäparatiisiin". Toinen kokemus Keski-Suomesta. Paikkakunnan "paremmassa" ravintolassa buffet- lounas. Eineslihapullia ja prinssinnakkeja. Tiedän, ravintolan sivukulut jne. Mutta esim Ruotsissa pienilläkin paikkakunnilla kohtuuhintaisia, tasokkaita ravintoloita/ kahviloita.

Parhaat pikkupaikkojen ruokapaikat ei usein olekaan siinä ihan keskustassa vaan jossain vähän sivummalla, maatilatyöntekijöiden lounaspaikat. Ovat usein jossain vanhassa isossa talossa, esim. vaikka Hollolan kirkonkylan Kunnantupa, aivan ihana, kotiruokaa.

Mitkä hemmetin maatilatyöntekijöiden lounaspaikat?! Elin 35 vuotta maaseudulla ja ensimmäiset 20 siitä maatilalla. Ei näkynyt maatilatyöntekijöiden lounaspaikkoja vanhoissa isoissa taloissa kyllä kertaakaan :D Voi hyvä ihme sentään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna sitä pohtii, miten ihanaa olisi olla parisuhteessa. Parisuhteessa mietin miten ihanaa olisi olla sinkkuna.

Matkailu ja varsinkin kohteiden luonto ja ruoka vaikuttaa houkuttelevilta etukäteen. Todellisuus on kauheita turistilaumoja, monesti huolellisesta googlettelusta huolimatta surkeaa ruokaa, epäsiisti/likainen/vaarallinen ympäristö (kaupungeissa), lupauksia huonommat majoitusolosuhteet jne. Hostellien hehkutettu yhteisöllisyys on myös monesti kaikkea muuta. Monesti on myös käynyt mielessä, että Suomessa on paljon hienompia paikkoja ja parempaa ruokaa. Olen matkustellut kymmenissä maissa, joten vertailupohjaa on.

Tästä tuli mieleeni vanha inhokkini eli kaupunkilomat.

Mielikuva: mukavaa yhteistä aikaa kavereiden/puolison/muun matkaseurueen kanssa, pieniä seikkailuja kiinnostavassa kohteessa, kivoja ravintoloita ja baareja, mielenkiintoisia kulttuurikohteita ja kaupan päälle vaikka pari hyvää kuvaa someen itsestä ja reissusta.

Totuus: kaikki kaupungit ovat oikeastaan aika samanlaisia eikä maleksiminen jossain Lontoossa tai Prahassa päivätolkulla ole sen viihdyttävämpää kuin Helsingissä tai Tampereellakaan. Vieraassa kaupungissa paikasta toiseen liikkuminen on uuvuttavaa. Nälkä on jatkuvasti läsnä ja suurin osa ajasta etsitään kaikille sopivaa ruokapaikkaa. Joskus osuu nappiin, joskus saa ylihintaista roskaa, jonka tarjoilusta joutuu vielä tippaamaan. Koko ajan vähän stressaa. Nähtävyydet ovat livenä nähtynä epäkiinnostavia ja usein niissä on jotenkin tympeä tunnelma turistilaumoineen. Museot ynnä muut viihdykkeet ovat ihan kivoja, mutta eivät reissussa niin kivoja kuin ajatus omasta ajasta oman kodin rauhassa. Hyviin baareihin ovat löytäneet kaikki muutkin. Kun viimein pääsee johonkin istumaan ja saa viinin tai oluen eteensä, on niin uupunut, ettei jaksa edes ajatella mitään elämyksiä miljoonakaupungin yössä vaan sinnittelee sen yhden juoman että pääsee takaisin hotellille. (Tai sitten jos itse sattuukin olemaan menotuulella, seurue haluaa käydä jollain kätyisillä yksillä.) Kuvia otetaan, mutta niissä kaikissa näkyy turvotus, kaupungilla liehumisesta hapsuuntunut tukka tai joku kiinalainen isomummo.

Ei kiitos enää, lomailen jatkossa omassa kotikaupungissani.

Sama kuin festaritapauksessa: miksi koko leirin/porukan pitäisi käydä liikkua koko ajan yhdessä? Jossain paikoin voi olla turvallista olla ryhmässä, mutta esim euroopanmatkoja voi tehdä yksinkin. Viettää vaikka koko päivän taidemuseossa tms. Ja syödä yksin/kaksin mitä huvittaa. Voi myös olla erilaisia lomia: välillä mennään yksin, välillä muiden kanssa, mutta ei silloinkaan tarvi joka hengenvetoa jakaa.

Asuminen omakotitalossa omassa rauhassa pikkasen sivummalla olisi varmaan ihanaa.

Kumminkin siinä joutuisi ajamaan heinikkoa ja sahaamaan polttopuita, talvella rehkiä lumitöissä,  että se siitä ihanasta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain paikoin voi olla turvallista olla ryhmässä, mutta esim euroopanmatkoja voi tehdä yksinkin.

Kuluttaminen tuppaa kuitenkin olemaan tylsää. Erityisen tylsää se on yksin. Esimerkiksi hyvin suunniteltu ruoanlaitto pienellä kaveriporukalla on usein paljon mukavampaa kuin kokoontuminen ravintolaan.

Ihminen väsyy usein paljon herkemmin passiivisuuteen kuin aktiivisuuteen.

Ajatus istumisesta suurkaupungin pikkukahvilassa on kiva, mutta todellisuudessa tunnelmaan on vaikea päästä, koska loppujen lopuksi mitään ainutlaatuista tunnelmaa ei ole. Paikallisille kysymyksessä on ihan tavallinen arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyjäisissä myytävät itsetehdyt leivonnaiset ja muut elintarvikkeet. Koskaan ei tiedä, millaisia ovat, raakoja vai vanhoista aineksista tehtyjä. Kerran ostin verimakkaraa ja syömättä jäi, kun paistettaessa alkoi haista paskalle.

Mä leivon myyjäisiin ja teen aina samana päivänä, nousen vaikka aikaisin ja laitan tuotetiedot. Teen myös tuoreista aineista. Mutta mutta, en todellakaan osta itse noista mitään, koska en luota kenenkään tekemiin. Tosin mun leivonnaiset tuntuu menevän aina samoille. On jo käynyt niin, että yksi katsoo että aha, lissun tekemää ja pistää ne melkein kaikki, oli mitä tahansa. Mulla on tunnistettava käsiala.

Itsekin ostan, jos tiedän tekijän ja laadun, mutta virheostoksiakin on tullut, joten harvemmin enää ostan summassa, varsinkaan tuon verimakkaraepisodin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Asuminen omakotitalossa omassa rauhassa pikkasen sivummalla olisi varmaan ihanaa.

Kumminkin siinä joutuisi ajamaan heinikkoa ja sahaamaan polttopuita, talvella rehkiä lumitöissä,  että se siitä ihanasta.

Omakotitalot lämpeävät nykyään paljon useammin maalämmöllä kuin puulla. Puu on hyvin harvinainen lämmitysmuoto.

Lumitöihin tai nurmikonleikkuuseenkaan ei vuodessa tuntimääräisesti liiemmin tuhriudu, joten jos noiden syiden vuoksi välttelet omakotiasumista, niin ei kannata.

Viinilasillinen miehen kanssa arki-iltana ruokaillessa.

Totuus: Viiniä tulee juotua kolme hyvänkokoista lasillista. Tähän asti onkin kivaa! Aamuyöllä sitten pyörii hikisenä hereillä kolme tuntia, juuri ehtii nukahtaa ennen kellon soittoa. Aamulla pitää ottaa päänsärkyyn tabletti. Töissä on saamaton ja nuutunut olo koko päivän.