Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa

Suomalaiset "ihanat kesäpaikkakunnat". Olen heinäkuisena sunnuntai-iltapäivänä yrittänyt löytää ruokapaikkaa Heinolassa. Oli vaikeaa. Kebab-paikkoja olisi ollut, mutta en välitä rasvaisesta ruoasta. Muutama pikkuravintola kiinni. Mitä sitä turisteille ravintoloita auki pitämään kesällä. Päädyin ostamaan syötävää marketista. Ei ikinä enää siihen "kesäparatiisiin". Toinen kokemus Keski-Suomesta. Paikkakunnan "paremmassa" ravintolassa buffet- lounas. Eineslihapullia ja prinssinnakkeja. Tiedän, ravintolan sivukulut jne. Mutta esim Ruotsissa pienilläkin paikkakunnilla kohtuuhintaisia, tasokkaita ravintoloita/ kahviloita.

Vierailija kirjoitti:

Sukujoulu.

Kuvitelma: Ensin yhteinen ateria, jonne jokainen tuo jotain. Tämän jälkeen lahjojejn jako kuusen vieressä. Illalla lapset leikki leluillana aikuiset nautti glögistä sohvalla kuunnellen rauhallsita musiikkia ja jutellen mukavista asioista.

Todellisuus: Yksi perhe miettii tuleeko vai ei kun on niin vaikeaa. Lopulta ilmoittavat tuvansa tunnin myöhässä ja muut saavat odottaa.  Joulupöytään vain osa tehnyt yhteisiä asioita ja tällöin suvun moniallergikko harmistuu, kun jokaisesta ruuasta ei ole tehty hänelle veriota. Yksi pariskunta nälvii toisiaan ja purkaa traumaansa passiivis agressiivisudellaan. Suvun kaikkitietävä oikeassaolija haluaa kertoa muille mietn asiat on (Jumalaa ei ole, Jumala tuomitsee kaikki homot, sosialidemokraatit/vihreät/kokoomus on perseestä ...)  toki hunajaan ja kermavaahtoon käärittynä.

Keskutelun tilanviejä jakaa kuvitellun matriarkaalin/patriarkaalin voimalla puheenvuoroja aj keskeyttää toisten keskustelun. 

Osalle (varsinkin nille jotka ei ole itse theneet mitään) ruoka on pahaa ja väärin tehtyä.

Sukulaislapsi ilmoittaa, että hän pitää nyt konsertin.  Asi aon kuulemma sovittu mummon kanssa. Yhden laulun sijaan lauluja on puolikymmentä, Ja lopussa yhteislaulu, jota ne jotka osaa laulaa ei ole ikinä kuullutkaan.

Lahjat on vääriä, Mummi suosii lempilastaan. Vävypoika on hankkinut apelle ja anopille lahjat, mutta ne on väärät.  

Joulustressi näkyy joka vaiheessa ja suvun traumat puretaan yksittäsinä ilkeinä heittoina.

Ohjelmaa on tungettu liikaa jouluaattona ateria, lahjatt, hautuumaallakäynti, joulusauna ja kirkko.

Koko joulu tuntuu miljoona kertaa pitemmältä kuin tämä vuodatus. 

Unohdit sen stressin ja aikuisten itkupotkuraivarit, kun valmistelujen pitää olla juuri niin kuin on suunniteltu ja ruokien niitä samoja joita on aina ollut, vaikka rosolli ja porkkanalaatikko jää aina syömättä. Puhumattakaan riidasta, joka tulee jos joku aiemmin syömättä jäänyt ruoka onkin jätetty tällä kertaa pois. Loppuillasta sitten appiukko vetää lärvit ja alkaa haastaa riitaa.

Isot rinnat.

Jotkut häiriintyneet miehet pitää niitä puoleensavetävänä, ja vihaavat sitä että heidän mielestään rinnat kerää huomiota. Siten juuri isorintaisia voidaan vähätellä, pitää jotenkin tyhmempänä ja huonompana.

Käytännössä isot rinnat on vain hirveä riesa. Luomut roikkuu varmasti ajan myötä, aiheuttaa hartiakipuja ym.

Tässä kohdin vastataan että mene pienennysleikkaukseen, mutta sekö on perusoletus hyvinvoinnille, että ensin käydään kirurgisessa toimenpiteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna sitä pohtii, miten ihanaa olisi olla parisuhteessa. Parisuhteessa mietin miten ihanaa olisi olla sinkkuna.

Matkailu ja varsinkin kohteiden luonto ja ruoka vaikuttaa houkuttelevilta etukäteen. Todellisuus on kauheita turistilaumoja, monesti huolellisesta googlettelusta huolimatta surkeaa ruokaa, epäsiisti/likainen/vaarallinen ympäristö (kaupungeissa), lupauksia huonommat majoitusolosuhteet jne. Hostellien hehkutettu yhteisöllisyys on myös monesti kaikkea muuta. Monesti on myös käynyt mielessä, että Suomessa on paljon hienompia paikkoja ja parempaa ruokaa. Olen matkustellut kymmenissä maissa, joten vertailupohjaa on.

Tästä tuli mieleeni vanha inhokkini eli kaupunkilomat.

Mielikuva: mukavaa yhteistä aikaa kavereiden/puolison/muun matkaseurueen kanssa, pieniä seikkailuja kiinnostavassa kohteessa, kivoja ravintoloita ja baareja, mielenkiintoisia kulttuurikohteita ja kaupan päälle vaikka pari hyvää kuvaa someen itsestä ja reissusta.

Totuus: kaikki kaupungit ovat oikeastaan aika samanlaisia eikä maleksiminen jossain Lontoossa tai Prahassa päivätolkulla ole sen viihdyttävämpää kuin Helsingissä tai Tampereellakaan. Vieraassa kaupungissa paikasta toiseen liikkuminen on uuvuttavaa. Nälkä on jatkuvasti läsnä ja suurin osa ajasta etsitään kaikille sopivaa ruokapaikkaa. Joskus osuu nappiin, joskus saa ylihintaista roskaa, jonka tarjoilusta joutuu vielä tippaamaan. Koko ajan vähän stressaa. Nähtävyydet ovat livenä nähtynä epäkiinnostavia ja usein niissä on jotenkin tympeä tunnelma turistilaumoineen. Museot ynnä muut viihdykkeet ovat ihan kivoja, mutta eivät reissussa niin kivoja kuin ajatus omasta ajasta oman kodin rauhassa. Hyviin baareihin ovat löytäneet kaikki muutkin. Kun viimein pääsee johonkin istumaan ja saa viinin tai oluen eteensä, on niin uupunut, ettei jaksa edes ajatella mitään elämyksiä miljoonakaupungin yössä vaan sinnittelee sen yhden juoman että pääsee takaisin hotellille. (Tai sitten jos itse sattuukin olemaan menotuulella, seurue haluaa käydä jollain kätyisillä yksillä.) Kuvia otetaan, mutta niissä kaikissa näkyy turvotus, kaupungilla liehumisesta hapsuuntunut tukka tai joku kiinalainen isomummo.

Ei kiitos enää, lomailen jatkossa omassa kotikaupungissani.

Ja kun ei löydä sitä paikallisten suosimaa edullista ja hyvää ruokapaikkaa, niin nälkiintyneenä sitten tyytyy johonkin ylikansalliseen pikaruokaketjuravintolan tai turistirysän ylihintaiseen roskaan, tasoa puoliraaoiksi jääneet makaroonit ja purkkilihapullat. Tipin vastineeksi saa vielä kuulla henkilökunnan vittuilua ja arvostelua paikallisella kielellä.

Asuntovaunumatkailu perheen kanssa. Romanttiset kuvitelmat karisee kun eksytään kolmesti 50km matkalla, kohteet on kiinni, kakarat tappelee 24/7, hyttyset kiusaa yöllä, vaunun vessa ei toimi ja koiralla on ripuli.

Nuoruus.

Festarit.

Anopit

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ainakin naisen kanssa... Voi kun homous olis vaan valinta.. Vois kokeilla, paitsi voi se olla niinkin, että parisuhde kuin parisuhde.

Ei, kyllä se on vain naisen kanssa, kun kaikki menee päin v*ttua, noin kuvaannollisesti. Miehen kanssa suhteessa on erittäin jees, rentoa, molemmat tietää koko ajan missä mennään. Ei tule lapsia viemään kaikkea aikaa ja voimavaroja ja pilaamaan kehoja. Hysteerinen nalkutus ja itkeskely turhan takia jää pois. Tämä onkin ehkä otskin vastakohta, asia joka (ainakin av-mammoille) vaikuttaa oudolta ja kamalalta, ei sitä todellisuudessa ole.

Anaaliyh dyntä.

Kaupunkimatkat: yrität mennä täpötäyteen museoon/nähtävyydelle ja sinulle sanotaan tule hetken päästä takaisin, ohitse pääsee erikoisryhmä ja sinun pitäisi jonottaa se 2-4 tuntia kunnes nähtävyys meneekin kiinni. Jokapuolella on yleensä etnisiä pikaruokaloita ravintoloiden hinnalla joissa tarjoillaan paikallisille aina ekana vaikka olisit jonossa ekana, autojen saasteet haisevat etenkin kuumuuden kera mutta näistä ei mainita etukäteen, kaikkeen on aina valtavan pitkät jonot

Joulu: kukaan ei pidä saamistaan lahjoista, yleensä sataa vettä lumen tilalla jne. Joskus joku sanoo kovaan ääneen jotain ettei pukki ole oikea tai kuiskaa ja lapset kuulee eivätkä usko enää. 

Juhannus: muka kiva kesäjuhla, ihmiset keskittyy grillaamiseen ja kännäämiseen ja lapset hilluu mukana sokerihumalassa

Moottoripyöräily. Tärisee, on tylsää (ainakin kyydissä oleminen). Lyhyet matkat ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Lapissa matkailu.

Hiton kallista! Samalla rahalla pääsee Dubaihin viikoksi kuin Leville.

Kalliit ravintolat, kaikki vaan dokaa, laskettelu pelottaa jo ajatuksena, kylmästä ja metrin lumihangesta en pidä enkä osaa hiihtää.

Mikä hiton pointti?

Mulla laskettelu. Kävin kurssin, kokeilin muutaman kerran helppoa rinnettä ja hetken oli kivaa mutta kun menin vähän vaikeampaan, ei se enää ollutkaan. Palasin takaisin murtomaahiihtoon. Se on kivempaa.

OT, mutta älkää antako liian nopeasti periksi laskettelun suhteen. Itse aloitin uudestaan laskettelun neljä vuotta sitten pitkän tauon jälkeen ja hankin omat välineet, aiemmin olin laskenut aina vuokravälineillä. Opin nauttimaan laskettelusta ihan uudella tavalla. Laskettelussa oleellista on sopivat varusteet, etenkin sopivat monot ovat ehkäpä tärkein asia laskettelun sujuvuudessa. Jos ette muita varusteita hanki, hankkikaa edes monot. Monojen kuuluu olla justit, ei yhtään ylimääräistä tilaa ja niiden pitää olla riittävän kireällä nilkasta ja säärestä. Huonosti istuvilla monoilla laskettelu on pelottavaa, koska silloin suksien hallinta heikkenee oleellisesti. YouTubesta kun vielä katsoo muutaman tekniikkavideon, millä välttää yleisimmät virheet, niin laskettelu muuttuu ikävästä ja pelottavasta kokemuksesta ihanaksi harrastukseksi. Myös aina ennen vaivanneeseen jalkasärkyyn löytyi hyvä vinkki: heti muutaman laskun jälkeen kun menee pitämään n. 10 - 15 min tauon, jonka aikana ottaa monot kokonaan pois, niin särky yleensä aina häviää. :)

Ne monot on mielestäni silkkaa kidutusta ja tuskaa helvetistä. En ymmärrä.

En minäkään ymmärtänyt ennen. Tärkeää on ensinnäkin se että ne ovat oikean kokoiset, ei mitään tuplavillasukkavaraa sinne, että ne ovat "mukavat ja lämpöiset", monojen kuuluu olla mukavat vain laskettaessa ja silloin siellä ei saa olla ylimääräistä tilaa. Varpaat kuuluu ottaa hieman monon kärkeen kiinni kun monon ensin laittaa jalkaan, sitten kun soljet kiristää ja nojaa hieman eteen, niinkuin laskettaessakin tehdään, niin kantapää painuu kuppiin ja kärkeen tulee riittävä tila.

Mono täytyy myös kiristää oikein. Jalkapöydän yli menevät soljet saa olla löysällä, jos ne on liian kireällä, niin veri ei kierrä, jalat jäätyy ja kipeytyy. Jos niitä täytyy paljon kiristää saadakseen monon istumaan, on mono liian suuri. Kaksi ylintä solkea, nilkassa ja sääressä, kuuluu olla mahdollisimman kireällä, kuitenkin järjen rajoissa, mutta kireällä. Kunnon pitkävartiset laskettelusukat pitää olla, ettei mikään sukan reuna paina säärtä.

Monoja kannattaa sovittaa useita eri malleja kaikessa rauhassa, niitäkin on erilaisille jaloille tarkoitettu. Kaikki merkit ja mallit ei sovi kaikille. Myös monon jäykkyys pitää ottaa huomioon, sitä kuvaa flex-arvo, joka liikkuu noin 60 ja 140 välillä. Siihen vaikuttaa oma koko ja taitotaso, mutta löysimmät aloittelijamonot kannattaa jättää kauppaan, vaikka olisitkin aloittelija. Ne on toki halvimpia, mutta niillä on vaikea oppia laskemaan. Sanoisin että naisille 80:stä ylöspäin, jos olet pitkä ja/tai painava, niin enemmän, 90-100. 120 alkaa olla jo kisajäykkyys. Myyjältä kannattaa kysyä. Itse olen jo neljänä talvena laskenut melko paljon, n. 5-15 laskupäivää talvessa ja yhä edelleen minulla kipeytyy jalat heti alkuun, kun alan lasketella. Lasken yleensä n. 2-3 laskua, kun on pakko mennä tauolle ja ottaa monot pois. Tämän pakollisen monotauon jälkeen särky yleensä häviää koko loppupäiväksi, se on ihmeellistä.

Hiekkarannalla rakastelu. Lähes aina on liian kylmä, koska täytyy odottaa niin myöhäiseen iltaan ettei ole muita. Hiekkaa menee JOKA paikkaan, eikä se tunnu kivalta. Pahin oli kun jonkun elokuvan innoittamana tyhminä kokeiltiin ihan siinä vesirajassa, mutta siitä ei tullut mitään kun mies oli päällä ja minä alla, niin aallot meni naaman yli, ja karmeaa hiekansekaista suolavettä oli suu silmät ja nenä täynnä. 

Opiskelu. Koulujen nettisivuilla olevissa kuvissa istuu iloisen näköinen porukka tekemässä ryhmätyötä ja seuraavassa joku istuu läppärin kanssa viihtyisän näköisessä nurkassa opiskelemassa. Instagramissa on mukavan näköisiä kuvia sohvan nurkasta viltin alta, läppäri koulutehtävineen sylissä ja kahvimuki vieressä.

Kun saa tiedon sisäänpääsystä, niin ostelee innoissaan muistiinpanovälineitä ja odottaa opintojen alkua, mahtavaa päästä opiskelemaan kiinnostavaa alaa!

Totuus on toinen. Ryhmätöitä tehdessä ketään ei naurata, vaan ärsyttää päällepäsmärit ja toisaalta taas laiskimukset. Opiskelu kotona ei myöskään ole niin leppoisaa kun annetaan ymmärtää. Tunnelma ei vastaa sitä mitä kuvissa aina näytetään, vaan kotona repii hiuksiaan kiukun vallassa kun ei ymmärrä mitä tehtävässä pitää tehdä ja kun lopulta saa selvän tehtävänannosta, niin ei osaa tehdä sitä tehtävää. Materiaalitkin on hepreaa ja pitkän googlailun jälkeen päätyy siihen että antaa olla -tana sitten tältä illalta, ei tässä varmaan ikinä valmistuta.

Vierailija kirjoitti:

Hiekkarannalla rakastelu. Lähes aina on liian kylmä, koska täytyy odottaa niin myöhäiseen iltaan ettei ole muita. Hiekkaa menee JOKA paikkaan, eikä se tunnu kivalta. Pahin oli kun jonkun elokuvan innoittamana tyhminä kokeiltiin ihan siinä vesirajassa, mutta siitä ei tullut mitään kun mies oli päällä ja minä alla, niin aallot meni naaman yli, ja karmeaa hiekansekaista suolavettä oli suu silmät ja nenä täynnä. 

Ja tästä tuli mieleen...että moni saa nerokkaan idean matkia elokuvien ja kirjojen romanttisia kohtauksia ja tilanteita, mutta - huono idea. Apinointi ja kopioiminen tekee kaikesta teennäistä ja hieman noloa. Oikea romantiikka syntyy aidoista tunteista ja niiden pohjalta syntyneistä teoista.

Karkin syöminen. Avaat karkkipussin sillä ajatuksella, että otanpa pari karkkia tässä leffaa katsellessa. Hetken päästä huomaat syöneesi jo puoli pussia ja olo on ällö ja tekee mieli jotain suolasta.

Sitten otat sitä suolasta ja sitten tekeekin taas mieli jotain makeaa. Hirveä kierre. :D

Pitkä tukka näyttää hyvältä (avoinna) vain elokuvissa ja mainoskuvissa. Mulla on pitkä tukka, ihan semmoinen kuvien tummanruskea kiiltävä luonnostaan taipuisa tukka jonka olen antanut olla pitkä sen "helppouden" takia.

Se on pakko pitää kiinni aina, käytännössä ponnarilla. Joskus yritän pannan kanssa mutta Helsingin tuulessa sekään ei auta: tukka on naamalla aina vaan. Lisäksi panta tunnin päästä tuntuu porautuvan korvien yltä kalloon sisälle asti. Tukka avoinna näytän lähinnä moshaajalta! Enkä saa edes kengännauhoja kiinni kun tukka on tiellä.

Fistaus. N17v