Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat aloittaneet suhteen järkisyistä?
05.04.2020 |
Miten suhteelle on käynyt? Onko tarve intohimolle suurentunut tai tehnyt mieli kuitenkin etsiä sitä ”suurta rakkautta”? Itse alan kokea tällaisia tunteita, järkisyistä valitun miehen kanssa oltu pian 10 vuotta jo yhdessä ja nyt alkaa tuntua, ettei tämä tasainen turvallinen suhde riitä, kun ei ole intohimoa tai suuria tunteita.
Kommentit (141)
Ihmiset ovat erilaisia. Ihminenkin ajattelee eri elämänvaiheissa eri tavalla. Kokemukset tai kokemuksettomuus vaikuttavat. Itse pitäisin ap,:n miehestä tiukasti kiinni, mutta jos ap kaipaa kiihkeästi jotakin ennenkokematonta tunnetta, niin eihän siinä mitään. Se tulee eteen tai sitten ei. Valinnan kanssa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on hyvä. Kuitenkin kaipaisin jotain lisää, hölmöähän se on. Olen myös harkinnut, etten Enää haluaisi koskaan parisuhdetta, vaan pelkkiä kevyitä suhteita.
ApMinä elän juuri niin. Ja jos joku vie jalat alta, niin tervetuloa.
Kuulostaa ihanalta
Ap
Kyllä se onkin. Välillä rakkauden kaipuu on isompi, mutta olen onnellinen, ettei kukaan toinen määrää elämänrytmiäni enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Eroaminen ei ole väärin. Kenenkään ei ole pakko eikä edes kuulu olla jonkun tietyn toisen ihmisen kanssa. Sen täytyy olla oma halu ja valinta. Me emme ole elämäämme velkaa kenellekään. Jos haluaa jatkaa matkaa, niin siihen on kaikilla oikeus. Sitten kiitetään yhteisestä ajasta ja jos hyvin käy, säilytään ystävinä.
Enkä haluaisi vaihtaa miestä lennosta tai muutakaan kyseenalaista, vaan pitäisi vaan tehdä päätös joko lähteä tai jäädä ja pitää siitä kiinni. Tein plussat Ja miinukset ja tuli tasapeli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on hyvä. Kuitenkin kaipaisin jotain lisää, hölmöähän se on. Olen myös harkinnut, etten Enää haluaisi koskaan parisuhdetta, vaan pelkkiä kevyitä suhteita.
ApMinä elän juuri niin. Ja jos joku vie jalat alta, niin tervetuloa.
Kuulostaa ihanalta
ApKyllä se onkin. Välillä rakkauden kaipuu on isompi, mutta olen onnellinen, ettei kukaan toinen määrää elämänrytmiäni enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Eroaminen ei ole väärin. Kenenkään ei ole pakko eikä edes kuulu olla jonkun tietyn toisen ihmisen kanssa. Sen täytyy olla oma halu ja valinta. Me emme ole elämäämme velkaa kenellekään. Jos haluaa jatkaa matkaa, niin siihen on kaikilla oikeus. Sitten kiitetään yhteisestä ajasta ja jos hyvin käy, säilytään ystävinä.
Älyttömintä tässä on se, että ystävilleni yms olen sanonut, että jos et ole tyytyväinen suhteeseesi, lähde. Nyt kun itse olen samassa tilanteessa, en osaa lähteä.
Ap
Tosin näillä kavereillani ollut huomattavasti suurempia ongelmia miehen kanssa. Minunhan ongelmani taitaa olla lähinnä tylsistyminen, muilla miehet oli välillä ihan kamalia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kaveripiirissä vaihtaneista 50% kehottaa eroamaan ja 50% sanoo että oli virhe lähteä vaihtamaan. Yritäppäs tässä sitte keksiä mikä olis fiksuinta.
Ap
Älä mieti vaihtamista vaan sitä, että haluatko sitoa itsesi ja elämäsi tuohon mieheen vai haluatko mieluummin elää ilman häntä.
Ihanne olisi se, että saisi kakun ja söisi sen myös. Eli olisi tämä turvallinen suhde mutta myös vapaus tavata muita miehiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan siinä pitää olla järki mukana. Huonosti käy nimenomaan pelkällä tunteella aloitetuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on hyvä. Kuitenkin kaipaisin jotain lisää, hölmöähän se on. Olen myös harkinnut, etten Enää haluaisi koskaan parisuhdetta, vaan pelkkiä kevyitä suhteita.
ApMinä elän juuri niin. Ja jos joku vie jalat alta, niin tervetuloa.
Kuulostaa ihanalta
ApKyllä se onkin. Välillä rakkauden kaipuu on isompi, mutta olen onnellinen, ettei kukaan toinen määrää elämänrytmiäni enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Eroaminen ei ole väärin. Kenenkään ei ole pakko eikä edes kuulu olla jonkun tietyn toisen ihmisen kanssa. Sen täytyy olla oma halu ja valinta. Me emme ole elämäämme velkaa kenellekään. Jos haluaa jatkaa matkaa, niin siihen on kaikilla oikeus. Sitten kiitetään yhteisestä ajasta ja jos hyvin käy, säilytään ystävinä.
Älyttömintä tässä on se, että ystävilleni yms olen sanonut, että jos et ole tyytyväinen suhteeseesi, lähde. Nyt kun itse olen samassa tilanteessa, en osaa lähteä.
Ap
Tiedän tunteen. Muutos pelottaa, eroon liittyy aina suru. Itse viivyttelin asumuserossakin vielä vuoden eropapereiden jättämistä, koska sekin tuntui niin isolta elämän ja identiteetin muutokselta. Nyt kadun enää vain sitä vetkuttelua ja niitä tyytymisvuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap nai miehen lompakon. Kuten 99% naisista
Minä en. Minulle olisi nyt tarjolla varakas mies, muttei ole mitään vetovoimaa muuten. Itse ole köyhä, muttei taloudellinen turvallisuus riitä. Hän on varmasti vielä hyvä mies. Viime puhelussa meinasin ehdottaa hänelle, että kääntäisi katseensa vaikka Thaimaan suuntaan, mutta se jäi tekemättä.
Ihan vilpittömästi toivon, että löytää puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se järkisyy oli sillon kun aloitit suhteen hänen kanssaan?
Kiva, älykäs, hyvää sek.siä, päihteetön, rauhallinen, luotettava, rehellinen, kaikin puolin erinomainen kumppani.
ApMikäs tästä nyt sitten puuttuu? Ulkonäkö? Vetovoima?
Vetovoima, jännitys, intohimo, rakkaus. Tuntuu että ollaan enemmän kämppiksiä jotka joskus harvoin paneskelee ku sattuu sellanen ihmeellisyys, että molemmat haluaa samaan aikaan.
Ap
Ota ihmeessä jännittävä kirjefrendi sympaattisesta elinkautisvangista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo itselleni ei todellakaan mikään raha olisi syy suhteeseen ryhtymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap nai miehen lompakon. Kuten 99% naisista
Minä en. Minulle olisi nyt tarjolla varakas mies, muttei ole mitään vetovoimaa muuten. Itse ole köyhä, muttei taloudellinen turvallisuus riitä. Hän on varmasti vielä hyvä mies. Viime puhelussa meinasin ehdottaa hänelle, että kääntäisi katseensa vaikka Thaimaan suuntaan, mutta se jäi tekemättä.
Ihan vilpittömästi toivon, että löytää puolison.
Otat tietty varkaan miehen puolisoksi ja kun se on matkoilla tekemässä lisää rahaa, niin sillä välin vietät rakastajasi kanssa laatu-aikaa uima-altaalla sen rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanne olisi se, että saisi kakun ja söisi sen myös. Eli olisi tämä turvallinen suhde mutta myös vapaus tavata muita miehiä.
Ap
Minä mietin sängyssä muita miehiä. Onneksi mieheni ei tiennyt sitä.
Tuo on ehkä hankala että haluaa muita miehiä... Joskushan sitä pitkässä suhteessa ihastuu muihin, mutta hyvin nopeasti olen huomannut näissä ihastuksissa huonoja piirteitä, joita en suhteissa kestäisi. Lisäksi ystävien (myös ystävämiehien) parisuhteita ja juttuja parisuhteista seuraamalla olen lähinnä vain todennut että olen voittanut lotossa kun minulla on näin sopiva, luotettava ja kunnollinen mies itselläni. Jos eroaisimme olisi kynnys parisuhteeseen todella korkea, sen verran järkyttäviä juttuja mm. pettämistä, salasuhteita, taloudellista painostusta jne. olen todistanut. Ja näitä kaikissa tietämissäni suhteissa, olisivat minulle isoja kynnyskysymyksiä, mutta jokainen pari tavallaan. Jos jännitystä elämään kaipaat niin jätä ihmeessä hyvä miehesi, intohimoa varmasti voit löytää, ehkä kestävääkin, mutta jos olet periaatteiltasi joustamaton ja haluat kumppanilta muutakin kuin sitä intohimoa kuten minä etkä katsele miehissä lurjuksia, niin en suosittele eroa. Hyviä miehiä on kuitenkin harvassa. Irtosuhteita jos haluat, niin niitä on varmasti helppo löytää toki kannattaa miettiä haluaako todella elää yksin mikäli ei löydäkään sitä oikeaa myöhemminkään jonka kanssa kaikki on hyvin. Itse olen miettinyt nämä asiat läpi, sillä eroaminen on käynyt ajoittain mielessä varsinkin suhteen alkuaikoina kun oli hankalampaa, mutta aina todennut että mieheni on vaan täyttä kultaa lopulta ja muilla sellaisia ongelmia etten halua kohdata niitä ikinä. Kannatan vakavaa harkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ehkä hankala että haluaa muita miehiä... Joskushan sitä pitkässä suhteessa ihastuu muihin, mutta hyvin nopeasti olen huomannut näissä ihastuksissa huonoja piirteitä, joita en suhteissa kestäisi. Lisäksi ystävien (myös ystävämiehien) parisuhteita ja juttuja parisuhteista seuraamalla olen lähinnä vain todennut että olen voittanut lotossa kun minulla on näin sopiva, luotettava ja kunnollinen mies itselläni. Jos eroaisimme olisi kynnys parisuhteeseen todella korkea, sen verran järkyttäviä juttuja mm. pettämistä, salasuhteita, taloudellista painostusta jne. olen todistanut. Ja näitä kaikissa tietämissäni suhteissa, olisivat minulle isoja kynnyskysymyksiä, mutta jokainen pari tavallaan. Jos jännitystä elämään kaipaat niin jätä ihmeessä hyvä miehesi, intohimoa varmasti voit löytää, ehkä kestävääkin, mutta jos olet periaatteiltasi joustamaton ja haluat kumppanilta muutakin kuin sitä intohimoa kuten minä etkä katsele miehissä lurjuksia, niin en suosittele eroa. Hyviä miehiä on kuitenkin harvassa. Irtosuhteita jos haluat, niin niitä on varmasti helppo löytää toki kannattaa miettiä haluaako todella elää yksin mikäli ei löydäkään sitä oikeaa myöhemminkään jonka kanssa kaikki on hyvin. Itse olen miettinyt nämä asiat läpi, sillä eroaminen on käynyt ajoittain mielessä varsinkin suhteen alkuaikoina kun oli hankalampaa, mutta aina todennut että mieheni on vaan täyttä kultaa lopulta ja muilla sellaisia ongelmia etten halua kohdata niitä ikinä. Kannatan vakavaa harkintaa.
Unohdat sen vaihtoehdon, että voi elää myös sinkkuna. Parisuhde ei ole pakollinen eikä edes itseisarvo, se on elämäntilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ehkä hankala että haluaa muita miehiä... Joskushan sitä pitkässä suhteessa ihastuu muihin, mutta hyvin nopeasti olen huomannut näissä ihastuksissa huonoja piirteitä, joita en suhteissa kestäisi. Lisäksi ystävien (myös ystävämiehien) parisuhteita ja juttuja parisuhteista seuraamalla olen lähinnä vain todennut että olen voittanut lotossa kun minulla on näin sopiva, luotettava ja kunnollinen mies itselläni. Jos eroaisimme olisi kynnys parisuhteeseen todella korkea, sen verran järkyttäviä juttuja mm. pettämistä, salasuhteita, taloudellista painostusta jne. olen todistanut. Ja näitä kaikissa tietämissäni suhteissa, olisivat minulle isoja kynnyskysymyksiä, mutta jokainen pari tavallaan. Jos jännitystä elämään kaipaat niin jätä ihmeessä hyvä miehesi, intohimoa varmasti voit löytää, ehkä kestävääkin, mutta jos olet periaatteiltasi joustamaton ja haluat kumppanilta muutakin kuin sitä intohimoa kuten minä etkä katsele miehissä lurjuksia, niin en suosittele eroa. Hyviä miehiä on kuitenkin harvassa. Irtosuhteita jos haluat, niin niitä on varmasti helppo löytää toki kannattaa miettiä haluaako todella elää yksin mikäli ei löydäkään sitä oikeaa myöhemminkään jonka kanssa kaikki on hyvin. Itse olen miettinyt nämä asiat läpi, sillä eroaminen on käynyt ajoittain mielessä varsinkin suhteen alkuaikoina kun oli hankalampaa, mutta aina todennut että mieheni on vaan täyttä kultaa lopulta ja muilla sellaisia ongelmia etten halua kohdata niitä ikinä. Kannatan vakavaa harkintaa.
Unohdat sen vaihtoehdon, että voi elää myös sinkkuna. Parisuhde ei ole pakollinen eikä edes itseisarvo, se on elämäntilanne.
Olin kyllä kirjoittanut tuohon että haluaako elää yksin, eli siis on vaihtoehto minusta mutta kannattaa ap:n miettiä haluaako sitä jos ei löydä juuri semmoista oikeaa, joita ei kyllä kaikille ole olemassa jos minulta kysytään, kuten ei yksisarcisiakaan.
Minä sanoisin että se on se sun mies joka ansaitsee parempaa; aidosti häntä rakastavan puolison. Tee palvelus molemmille ja ota ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienen ihastumisen jälkeen aloin seurustelemaan erään mukavan miehen kanssa. Muutoin viihdyimme yhdessä ja meillä oli kivaa jne. Muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. Seksi hyytyi alun jälkeen ja mitään himoa tai muita värinöitä ei oikein koko suhteen aikana ollut. Tätä suht mukavaa oloa kesti sellaiset 4-5 vuotta. Homma loppui siihen, että puolisoni rakastui tulisesti uuteen työkaveriinsa. Meidän suht mukava yhteiselämä loppui siihen, kun puoliso jäi kiinni rakkausviesteistä. Tuntuihan se äärettömän pahalle nähdä puolison viestittelevän vieraalle, että olet elämäni nainen ja olen rakastunut sinuun, kun itse en ollut sellaisia asioita suhteessamme kuullut. Mutta en olisi itsekään pystynyt moisia sanomaan puolisolleni, sillä itsekään en tuntenut mitään kumppanuutta suurempaa.
Mikä sinun nykyinen tilanteesi on? Oletko löytänyt parempaa suhdetta?
Ap
Tapahtuneesta on vasta noin vuosi. Kulunut aika mennyt mennyt ns.haavoja nuollessa. Jotain pientä säätöä ollut, mutta ei mitään vakavampaa.
Sanoisin, että päinvastoin. Kun lapset kasvoivat, valkeni, miten halju ja intohimoton parisuhteemme oli. Kaipasin sitä paljon enemmän kuin ns. rakennusvuosina.