Muita, jotka ovat aloittaneet suhteen järkisyistä?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on hyvä. Kuitenkin kaipaisin jotain lisää, hölmöähän se on. Olen myös harkinnut, etten Enää haluaisi koskaan parisuhdetta, vaan pelkkiä kevyitä suhteita.

Ap

Kaikki suhteet jossain vaiheessa laantuu, tulee se arki jne. On mediahömppää kun tulee näitä 120 vuotta yhdessä olleita ”intohimoa on vieläkin ja olemme kuin vastarakastuneet”. Paskanmarjat. Näin niin kuin suoraan ja rehellisesti sanottuna. Tuollaisia ehkä on joku 1 sadasta tuhannesta. Ehkä.

Oma on valintasi, mutta tuosta parempaa tuskin tulet saamaan. Väkisinkin sieltä puuttuu aina jotain ihan vain siksi ettei kliseisesti kukaan ole täydellinen. Voit jättää kaiken ja lähteä etsimään neulaa heinäsuovasta jonka olemassaolosta et edes tiedä onko sitä edes oikeasti tai sitten hyväksyä elämän realiteetit.

Pienen ihastumisen jälkeen aloin seurustelemaan erään mukavan miehen kanssa. Muutoin viihdyimme yhdessä ja meillä oli kivaa jne.  Muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. Seksi hyytyi alun jälkeen ja mitään himoa tai muita värinöitä ei oikein koko suhteen aikana ollut. Tätä suht mukavaa oloa kesti sellaiset 4-5 vuotta. Homma loppui siihen, että puolisoni rakastui tulisesti uuteen työkaveriinsa. Meidän suht mukava yhteiselämä loppui siihen, kun puoliso jäi kiinni rakkausviesteistä. Tuntuihan se äärettömän pahalle nähdä puolison viestittelevän vieraalle, että olet elämäni nainen ja olen rakastunut sinuun, kun itse en ollut sellaisia asioita suhteessamme kuullut. Mutta en olisi itsekään pystynyt moisia sanomaan puolisolleni, sillä itsekään en tuntenut mitään kumppanuutta suurempaa.

Ihana kuulla että joku on löytänyt miehen jota rakastaa. Ja että joku on saanut rohkeutta erota kämppissuhteesta. Itsestä tuntuu välillä tyhmältä, kun tuntuu että eniten erossa pelottaisi sukulaisteni reaktiot, koska kaikki muut suvun jäsenet ovat edelleen ensimmäisissä avioliitoissaan, joten pelkään että saisin sääliä osakseni jos eroaisin, vaikka olisinkin todennäköisesti onnellisempi sinkkuna kuin nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pienen ihastumisen jälkeen aloin seurustelemaan erään mukavan miehen kanssa. Muutoin viihdyimme yhdessä ja meillä oli kivaa jne.  Muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. Seksi hyytyi alun jälkeen ja mitään himoa tai muita värinöitä ei oikein koko suhteen aikana ollut. Tätä suht mukavaa oloa kesti sellaiset 4-5 vuotta. Homma loppui siihen, että puolisoni rakastui tulisesti uuteen työkaveriinsa. Meidän suht mukava yhteiselämä loppui siihen, kun puoliso jäi kiinni rakkausviesteistä. Tuntuihan se äärettömän pahalle nähdä puolison viestittelevän vieraalle, että olet elämäni nainen ja olen rakastunut sinuun, kun itse en ollut sellaisia asioita suhteessamme kuullut. Mutta en olisi itsekään pystynyt moisia sanomaan puolisolleni, sillä itsekään en tuntenut mitään kumppanuutta suurempaa.

Mikä sinun nykyinen tilanteesi on? Oletko löytänyt parempaa suhdetta?

Ap

Minä olen ollut 20 vuotta naimisissa ja alussa oli sitä jännitystä ja intohimoa enemmän kuin nyt. Seksiä oli alussa enemmän, mutta lapsen syntymän jälkeen harvemmin. Nyt olen jo tippunut kärryiltä kuinka monta vuotta ollaan oltu ilman seksiä. Sitä ennen oli useampi vuosi kvartaaliseksiä, ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. 

Tästä huolimatta koen olevani hyvin onnellinen. Viihdymme yhdessä hyvin ja meillä on välittämistä ja lämpöä. Lapsemme on jo muuttanut pois ja olemme kahdestaan. Mies on minulle hyvin rakas ja välillä löydän itseni samanlaisesta fanityttömoodista, jossa olin kun tapasimme. Vaikka hän ei ole niin hyvin säilynyt kuin jotkut ikätoverinsa (enkä minäkään), hän on silti silmissäni vielä komea <3 En vaihtaisi häntä pois mistään hinnasta, koen että meillä on ollut hyvä elämä ja hyviä vuosia on vielä edessä ennen kuin siirrymme kiikkustuolivaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin järkisyistä naimisiin ja voin sanoa, että rakkaus kasvoi ajan myötä. Mies kiltti, kunnollinen ja toimeentuleva.Intohimo laantuu ajan myötä, yhteiset arvot ei.

Tämä. Intohimo laantuu joka tapauksessa ajan myötä ja muut asiat muuttuvat entistä tärkeämmiksi vuosien kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vakaa talous, omien geenien jatkuminen ja saa tyhjennettyä kassit säännöllisesti. Kiva koti jonka vaimo mielellään hoitaa ruokatalouksineen.

Sitten seikkailur erikseen 😉

Setämies55

Olen tosiaan nainen, mutta joskus heikkoina hetkinä olen itsekin harkinnut seikkailuja. :(

Ap

järkisyy jos mies maksaa naiset opiskelut ja menot ,asumiset,matkat,kaiken siis.

nainen sitten kitisee että  roikkunut jo 10 vuotta huonossa liitossa muttei voi erota koska omat rahat on tuhlattu aina tilipäivänä manikyyreihin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin järkisyistä naimisiin ja voin sanoa, että rakkaus kasvoi ajan myötä. Mies kiltti, kunnollinen ja toimeentuleva.Intohimo laantuu ajan myötä, yhteiset arvot ei.

Tämä. Intohimo laantuu joka tapauksessa ajan myötä ja muut asiat muuttuvat entistä tärkeämmiksi vuosien kuluessa.

Niin. Itse olen kuitenkin vielä alle 30-vuotias ja kaipaisin muutakin kuin pelkkää tukea ja turvaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin järkisyistä naimisiin ja voin sanoa, että rakkaus kasvoi ajan myötä. Mies kiltti, kunnollinen ja toimeentuleva.Intohimo laantuu ajan myötä, yhteiset arvot ei.

Niin, minulla ehkä suurin ongelma, etten koskaan saanut kokea huumaavaa rakkautta kenenkään kanssa ja jotenkin kaipaisi sitä.

Ap

Huumaava rakkauden tunne on ohimenevää ja kestää niin vähän aikaa, ettei sen takia kannata heittää hyvää suhdetta menemään. Et vain ymmärrä sen arvoa mitä sinulla on nyt. Suuri osa ihmisistä ei ole koskaan saanut kokea hyvää ja tasapainoista parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

järkisyy jos mies maksaa naiset opiskelut ja menot ,asumiset,matkat,kaiken siis.

nainen sitten kitisee että  roikkunut jo 10 vuotta huonossa liitossa muttei voi erota koska omat rahat on tuhlattu aina tilipäivänä manikyyreihin yms.

Tämä on nyt viimeinen rahajankkauskommentti mihin kommentoin. Minä olen kustantanut lähes kaiken miehen opiskeluajat, matkat maksettu puoliksi, manikyyrejä tai muitakaan turhuuksia en harrasta ja kaikki muut maksetaan tulojen mukaan suhteessa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se järkisyy oli sillon kun aloitit suhteen hänen kanssaan?

Kiva, älykäs, hyvää sek.siä, päihteetön, rauhallinen, luotettava, rehellinen, kaikin puolin erinomainen kumppani.

Ap

Nuo olivat miehen hyviä ominaisuuksia, mutta olivat syysi aloittaa parisuhde?

Nuo olivat miehen hyviä ominaisuuksia, mutta mitkä olivat syysi aloittaa parisuhde?

korjaus

Ne kaikki yhdistettynä? Ehkä suurin se hyvä seksi.

Ap

Kuulostan jankkaajalta, mutta sen uhalla kysyn vielä, halusitko siis ensisijaisesti saada parisuhteen (mieluummin kuin elää yksin) ja riittävän hyvä mies tuli vastaan? Olen itsekin ollut pitkässä vastaavanlaisessa avioliitossa. Ero tuli muista syistä, mutta hyvä, että tuli. Olisin muuten yhä ansassa siinä ihan hyvässä elämässä. Rakastan nykyistä vapauttani, mutta olen valmis sitoutumaankin, mutta enää vain suuresta tunteesta (järkeä unohtamatta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin järkisyistä naimisiin ja voin sanoa, että rakkaus kasvoi ajan myötä. Mies kiltti, kunnollinen ja toimeentuleva.Intohimo laantuu ajan myötä, yhteiset arvot ei.

Niin, minulla ehkä suurin ongelma, etten koskaan saanut kokea huumaavaa rakkautta kenenkään kanssa ja jotenkin kaipaisi sitä.

Ap

Huumaava rakkauden tunne on ohimenevää ja kestää niin vähän aikaa, ettei sen takia kannata heittää hyvää suhdetta menemään. Et vain ymmärrä sen arvoa mitä sinulla on nyt. Suuri osa ihmisistä ei ole koskaan saanut kokea hyvää ja tasapainoista parisuhdetta.

Niin, ymmärrän tämän kyllä. Onhan se riski, mutta aivot himoaa keskimäärin kaikkia muita miehiä ja ajatus omasta on todella negatiivinen, vaikka järjellä ymmärränkin että asiani ovat todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin järkisyistä naimisiin ja voin sanoa, että rakkaus kasvoi ajan myötä. Mies kiltti, kunnollinen ja toimeentuleva.Intohimo laantuu ajan myötä, yhteiset arvot ei.

Niin, minulla ehkä suurin ongelma, etten koskaan saanut kokea huumaavaa rakkautta kenenkään kanssa ja jotenkin kaipaisi sitä.

Ap

Huumaava rakkauden tunne on ohimenevää ja kestää niin vähän aikaa, ettei sen takia kannata heittää hyvää suhdetta menemään. Et vain ymmärrä sen arvoa mitä sinulla on nyt. Suuri osa ihmisistä ei ole koskaan saanut kokea hyvää ja tasapainoista parisuhdetta.

Miksi pitää olla hyvässä suhteessa, jos haluaa jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on hyvä. Kuitenkin kaipaisin jotain lisää, hölmöähän se on. Olen myös harkinnut, etten Enää haluaisi koskaan parisuhdetta, vaan pelkkiä kevyitä suhteita.

Ap

Minä elän juuri niin. Ja jos joku vie jalat alta, niin tervetuloa.

Meillä suhde alkoi miehen puolelta varsin intohimoisena, itse olin aika skeptinen alussa, toki pidin miestä komeana. Olin itseasiassa ihastunut erääseen toiseen joka ei ollut minusta kiinnostunut, joten tavallaan sitten vain päädyin miehen aloitteesta suhteeseen hänen kanssaan. Pikkuhiljaa sytyin kuitenkin tosissaan ja rakastuin mieheeni, hän sopii minulle loistavasti, nähdään elämä ja tulevaisuus hyvin samalla tavalla, koen että hän on minun se ns. puuttuva palanen. Perhosiakin olen vatsassa tuntenut tämän jälkeen usein, vielä nyt viidentoista vuoden jälkeenkin. Eli minusta hidas alkukaan ja järkisyyt eivät estä intohimon löytymistä tulevaisuudessa. Itse sen löysin vasta kun kykenin luottamaan mieheeni täysin ja estoitta. Lisäksi olen seurannut kavereiden suhteita ja todennut että kaikkien muiden suhteet ja miehet kuulostavat (kun saa kurkattua pintaa syvemmältä) niin kamalilta ja minulle epäsopivilta että en ikinä haluaisi vaihtaa paikkaa yhdenkään muun naisen kanssa. Tämä on suurin syyni miksi pidän miehestäni kiinni kynsin ja hampain myös tulevaisuudessa. Vaikka meillä intohimoa onkin toisin kuin ilmeisesti teillä, olisin luultavasti lähtenyt etsimään jotain parempaa itsekin heikkoina hetkinä, elleivät nämä muiden tuttujen suhteet olisi osoittaneet että vaihtamalla todennäköisesti vain häviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se järkisyy oli sillon kun aloitit suhteen hänen kanssaan?

Kiva, älykäs, hyvää sek.siä, päihteetön, rauhallinen, luotettava, rehellinen, kaikin puolin erinomainen kumppani.

Ap

Nuo olivat miehen hyviä ominaisuuksia, mutta olivat syysi aloittaa parisuhde?

Nuo olivat miehen hyviä ominaisuuksia, mutta mitkä olivat syysi aloittaa parisuhde?

korjaus

Ne kaikki yhdistettynä? Ehkä suurin se hyvä seksi.

Ap

Kuulostan jankkaajalta, mutta sen uhalla kysyn vielä, halusitko siis ensisijaisesti saada parisuhteen (mieluummin kuin elää yksin) ja riittävän hyvä mies tuli vastaan? Olen itsekin ollut pitkässä vastaavanlaisessa avioliitossa. Ero tuli muista syistä, mutta hyvä, että tuli. Olisin

muuten yhä ansassa siinä ihan hyvässä elämässä. Rakastan nykyistä vapauttani, mutta olen valmis sitoutumaankin, mutta enää vain suuresta tunteesta (järkeä unohtamatta).

Mielummin olisin nyt yksin, tuolloin olin päättänyt pysyä vapaana, mutta mies oli lähes täydellinen noilta osa-alueilta mitkä listasin.

Ap

Itsellä kaveripiirissä vaihtaneista 50% kehottaa eroamaan ja 50% sanoo että oli virhe lähteä vaihtamaan. Yritäppäs tässä sitte keksiä mikä olis fiksuinta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ymmärrän hyvin, että tilanteeni on hyvä. Kuitenkin kaipaisin jotain lisää, hölmöähän se on. Olen myös harkinnut, etten Enää haluaisi koskaan parisuhdetta, vaan pelkkiä kevyitä suhteita.

Ap

Minä elän juuri niin. Ja jos joku vie jalat alta, niin tervetuloa.

Kuulostaa ihanalta

Ap

Ja tosiaan tilanteessa ei olisi mitään ongelmaa, ellen haluaisi keskimäärin jokaista vastaantulevaa sopivan ikäistä miestä. Onneksi en harrasta baareja tai muita, tai voisin tehdä isonkin virheen tässä mielentilassa.

Ap