Miten voisin olla kivempi työkaveri vai olenko väärässä työssä?

Lakkaa se päteminen. Sinäkin olet vain töissä siellä. Muiden lusmuilu ja väärät toimintatavat eivät häiritse niin paljon kun otat itsekin vähän rennommin. Nykyaikana päsmärit joutuvat nopeasti pois työpaikoilta. Ja ennen kaikkea, pomot kaikkein vähiten kaipaavat neuvomista, jos kaipaavat, niin varmasti kysyvät.

Sinänsä on ihan positiivista, että ap haluaa tehdä parhaansa ja haluaa auttaa myös muita tekemään parhaansa, mutta joskus on ihan paikallaan miettiä, täytyykö tosiaan tehdä aina parhaansa vai olisiko *riittävän hyvä* myös onnistunut lopputulos. Jälkimmäinen on monesti niin työntekijöiden itsetunnolle kuin yleiselle työhyvinvoinnille parempi.

Jos ap:n tyyli ehdottaa parempia toimintatapoja on kovin hyökkäävä, niin se todennäköisesti herättää vastarintaa.

Itselleni on käynyt useamman kerran niin, että kun olen tuonut esille jonkun vaihtoehtoisen tavan tehdä asia x, niin monen ensireaktio ollut, että ok, kyllähän tuon noinkin voi hoitaa, mutta olen tottunut tekemään näin. Mutta kun he ovat aikansa asiaa sulatelleet ja kenties nähneet minun tekevän hommat omalla tavallani useamman kerran (kätevämmin), he saattavat sitten itsekin vaihtaa omaa tapaansa.

Ihmisten persoonallisuudet ovat erilaisia uusien asioiden suhteen. Osa innostuu heti, osa tarvitsee harkinta-aikaa. Molemmat ovat hyviä tapoja, niissä vain on erilaiset vahvuudet. Heille pitää antaa rauha käsitellä asiat omalla tavallaan ja kunnioittaa heidän valintojaan, päätyivät he sitten mihin lopputulokseen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään vika ellet sitten huomaamattasi arvostele muita tai puutu muiden tekemisiin? Monet asiat voi tehdä monella eri tavalla ja silti lopputulos on sama. Jokainen kuitenkin tekee työtä omalla persoonallaan ja tavallaan ja se on ihan sallittua, jos kukaan ei kuitenkaan oikeasti laiskottele tai jätä töitään tekemättä. Jokaista meistä tarvitaan. Joku voi olla temperamentiltaan harkitsevampi ja hänen vahvuutensa näkyy jossain toisessa asiassa, missä sinä taas et ole vahvimmillasi. 

Korostat voimakkaita mielipiteitäsi ja tunnut pitävän sinun työskentelytapaasi ainoana oikeana. Tästä tulee mieleen, että oletko ehkä työpaikalla vähän voimakastahtoinen, kiivasluontoinen ja haluat tehdä asiat vain omalla tavallasi? Sellainen ei välttämättä ole kiva työkaveri. Työyhteisössä pitää kuitenkin pystyä toimimaan kaikkien kanssa ja hyväksyä, että eri ihmisillä on eri vahvuudet. Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Ja en tarkoita, että laiskottelu tai lintsaaminen pitäisi hyväksyä. 

Välillä oma työskentelytapani voi olla omasta mielestäni paras ja silloin haluankin tehdä asiat omalla tavallani. Mutta se ei koskaan ole ongelma sellaisten kanssa, jotka myös ovat miettineet työskentelytapoja ja ovat määrätietoisia, heidän kanssaan voi tulla väittelyä. Ristiriitoja tulee sellaisten hälläväliä "olen vain töissä täällä" -ihmisten kanssa, jotka kokevat taas että jäävät jyrän alle. Kun he eivät ole tottuneet siihen, että asioita perustellaan tai mietitään että mikä tapa on paras ja miksi. Minulle tuo taas on intohimo.

 Mutta myönnän, että on vaikeuksia ymmärtää sellaisia, joiden orientaatio on ihan erilainen.

Kaikkien pitää tehdä samoin kuin sinä teet? Kaikkien pitää tehdä samalla tavoin? Kuka teillä hoitaa perehdytyksen ja tekee työohjeet? Et kuulosta esimieheltä.

Olen tehnyt tuota paljon. Esimies ei ole myös osannut laatia joitain ohjeita, koska hän alun perin tuli ulkopuolelta ja ei tiedä, mitkä ovat tietyn yksikön tehtävät ja hänellä ei ole niin paljon kokemusta, että olisi itse osannut laatia ohjeet ja käytännöt.

Olen tehnyt ohjeistusta ja perehdyttämistä myös paljon sen takia, että esimies ei ole ollut paikalla, hän on välillä toisessa yksikössä.

En ole ollut esimies, mutta tosiaan jos en ole jotain työtapaa vaikka itse selittänyt, olen itse se, joka kärsii seurauksista eli siitä, että joku ei osaa hommaansa. Meillä on myös keikkatyöntekijöitä, joita pitää opastaa ja joita ei voi jättää itsekseen selviämään. ap

Kai teillä ne työohjeet olivat jo ennen uutta esimiestä?

Saattaist viihtyä paremmin yksinyrittäjänä. Silloin tekisit kaiken itse eikä sua ärsyttäisi muiden tavat työskennellä. Kannattaa muistaa, että vaikka sulle työ on ntohimo ja tärkeä osa elämääsi, suurin osa ihmisistä käy töissä vain siksi, että ei halua elää yhteiskunnan tuilla. 

En tiedä mikä auttaa, mutta tulee vetää raja siihen, että et ala tuputtamaan omia menettelytapojasi muille, saati mustamaalaamaan erityyppisiä ihmisiä työyhteisössä. Töissä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, kun juuri se mitä tarvitsee tehdä, ja jos itse teet jotain enemmän, niin et voi edellyttää sitä keneltäkään muulta.

Osalla ei ole näiden työskentelytapojen suhteen selvää suuntaa luultavasti sinun kanssasi, jos olet joustamaton ja päällekäyvä. Suuri osa ottaa silloin sen "Aivan sama miten tehdään, kun palkka juoksee asenteen". Tehdään minimi hommat ja vältetään konflikteja kanssasi. Et edes pysty tilannetta enää muuttamaan, koska ihmiset ovat jo oppineet miten kanssasi tulee toimia, että hommat menee siedettävästi. Eli vaikka itse muuttuisitkin, niin se sun vanha imago ja sen mukainen suhtautuminen kuitenkin on ja pysyy luultavasti vuosia.

Työpaikkaa vaihtamalla ehkä saat toisenlaisen vireen, jos itse oikeasti pystyt jotenkin hölläämään. Ehkä paras, että jatkat vaan, ja minimoit toimintasi vahinkoja muille ihmisille.

Olen esimiehenä ja johtajana ja mentorinakin pitkään toiminut vanhempi asiantuntija. Olen nöhnyt paljon aapeen kaltaisia ihmisiä. Alkujaan olin sellainen itsekin. Aapee on kunnianhimoinen ja tavoitteellinen töntekijä, monessa asiassa muita parempikin. Hän tietää sen ja on siitä ylpeä ja haluaa tulla vielä paremmaksi. Muita hän, kuten itsekin myöntää ”ei ymmärrä”, koska hön ajattelee näiltä puuttuvan kunnianhimoa ja yritystä, hän ajattelee muiden tyytyvän keskinkertaisuuteen ja rimaa hipoen suoritukseeen.

Ongelma syntyy siitä, että hän on oikeassa itsensä ja oman kunnianhimonsa suhteen. Hän todella on hyvä. Häneltä kuitenkin jää huomaamatta se, että oikeasti ne muutkin ovat jotakuinkin yhtä kunnianhimisia ja tavoitteellisia, mutta jonkun muun asian suhteen kuin hän itse. Hän ei tunnista sitä eikä huomaa sitä. Siksi hön tuomitsee muita väärin, pitää näitä keskinkertaisina, vain siksi, että näiden erinomaisuus ja tavoitteet ovat jossain sellaisessa suunnassa, mitä hän ei pidä tärkeänä tai ei ehkä ole vielä edes huomannut olevan olemassa.

Aapeetä auttaisi - myös oman kunnianhimonsa toteuttamisessa - jos hän luopuisi ajatuksesta, että kunnianhimo on väistämättä sellaista kuin hänellä ja alkaisi pikemminkin yrittää aina olettaa, että muutkin OVAT, itsestään selvästi, kunnianhimoisia ja tavoitteellisia - jolloin hänelle jää selvitettäväksi, mihin se kunnianhimo suuntautuu. Hän voisi vaikka löytää uusia alueita, joilla kehitttää itseäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään vika ellet sitten huomaamattasi arvostele muita tai puutu muiden tekemisiin? Monet asiat voi tehdä monella eri tavalla ja silti lopputulos on sama. Jokainen kuitenkin tekee työtä omalla persoonallaan ja tavallaan ja se on ihan sallittua, jos kukaan ei kuitenkaan oikeasti laiskottele tai jätä töitään tekemättä. Jokaista meistä tarvitaan. Joku voi olla temperamentiltaan harkitsevampi ja hänen vahvuutensa näkyy jossain toisessa asiassa, missä sinä taas et ole vahvimmillasi. 

Korostat voimakkaita mielipiteitäsi ja tunnut pitävän sinun työskentelytapaasi ainoana oikeana. Tästä tulee mieleen, että oletko ehkä työpaikalla vähän voimakastahtoinen, kiivasluontoinen ja haluat tehdä asiat vain omalla tavallasi? Sellainen ei välttämättä ole kiva työkaveri. Työyhteisössä pitää kuitenkin pystyä toimimaan kaikkien kanssa ja hyväksyä, että eri ihmisillä on eri vahvuudet. Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Ja en tarkoita, että laiskottelu tai lintsaaminen pitäisi hyväksyä. 

Välillä oma työskentelytapani voi olla omasta mielestäni paras ja silloin haluankin tehdä asiat omalla tavallani. Mutta se ei koskaan ole ongelma sellaisten kanssa, jotka myös ovat miettineet työskentelytapoja ja ovat määrätietoisia, heidän kanssaan voi tulla väittelyä. Ristiriitoja tulee sellaisten hälläväliä "olen vain töissä täällä" -ihmisten kanssa, jotka kokevat taas että jäävät jyrän alle. Kun he eivät ole tottuneet siihen, että asioita perustellaan tai mietitään että mikä tapa on paras ja miksi. Minulle tuo taas on intohimo.

 Mutta myönnän, että on vaikeuksia ymmärtää sellaisia, joiden orientaatio on ihan erilainen.

Kaikkien pitää tehdä samoin kuin sinä teet? Kaikkien pitää tehdä samalla tavoin? Kuka teillä hoitaa perehdytyksen ja tekee työohjeet? Et kuulosta esimieheltä.

Olen tehnyt tuota paljon. Esimies ei ole myös osannut laatia joitain ohjeita, koska hän alun perin tuli ulkopuolelta ja ei tiedä, mitkä ovat tietyn yksikön tehtävät ja hänellä ei ole niin paljon kokemusta, että olisi itse osannut laatia ohjeet ja käytännöt.

Olen tehnyt ohjeistusta ja perehdyttämistä myös paljon sen takia, että esimies ei ole ollut paikalla, hän on välillä toisessa yksikössä.

En ole ollut esimies, mutta tosiaan jos en ole jotain työtapaa vaikka itse selittänyt, olen itse se, joka kärsii seurauksista eli siitä, että joku ei osaa hommaansa. Meillä on myös keikkatyöntekijöitä, joita pitää opastaa ja joita ei voi jättää itsekseen selviämään. ap

Kai teillä ne työohjeet olivat jo ennen uutta esimiestä?

Eipä oikeastaan.

Kirjoittelin jotain käytäntöjä ylös siinä vaiheessa kun uusi esimies tuli kuvioihin. ap

Ap uupuu oman täydellisyyden tavoitteluun ja muiden epätäydellisyyteen, muut uupuvat ap:n jyräämiseen.

Pidääät ihmisten käytöstä tekopyhänä koska ettt luota ihmisiiin ja ihmisten vilpittttömyyteen.

Minua kiinnostaisi tietää mitä ovat ne asiat joita joudut muiden jäljiltä korjailemaan. Ovatko ne vain sinua häiritseviä vai vaikuttaako esimerkiksi asiakastyytyväisyyteen? Lupailevatko toiset sellaisia asioita asiakkaille joita eivät kuitenkaan tee loppuun?

Koska olette asiakaspalvelussa töissä niin aika pian luulisi asiakkaiden valittavan jos joku tekee asioita huonosti tai huolimattomasti.

Vai pystytkö korjailemaan kaikkien töitä niin ettei asiakkaat huomaa muiden välinpitämättömyyttä?

Ymmärrän sinua, jos muiden huoleton työtapa näkyy asiakkaille, olen itsekin samantyyppinen.

Mutta jos kyseessä on vain erilainen työtapa ja hommat kuitenkin hoituvat asiakkaiden (ja firman) kannalta hyvin niin ei siinä oikein kuu auta kuin antaa olla.

Teet omat työsi ja annat muiden tehdä kuinka tekevät.

Se on vaikeaa, mutta ei muukaan auta. ☺

Vierailija kirjoitti:

Olen esimiehenä ja johtajana ja mentorinakin pitkään toiminut vanhempi asiantuntija. Olen nöhnyt paljon aapeen kaltaisia ihmisiä. Alkujaan olin sellainen itsekin. Aapee on kunnianhimoinen ja tavoitteellinen töntekijä, monessa asiassa muita parempikin. Hän tietää sen ja on siitä ylpeä ja haluaa tulla vielä paremmaksi. Muita hän, kuten itsekin myöntää ”ei ymmärrä”, koska hön ajattelee näiltä puuttuvan kunnianhimoa ja yritystä, hän ajattelee muiden tyytyvän keskinkertaisuuteen ja rimaa hipoen suoritukseeen.

Ongelma syntyy siitä, että hän on oikeassa itsensä ja oman kunnianhimonsa suhteen. Hän todella on hyvä. Häneltä kuitenkin jää huomaamatta se, että oikeasti ne muutkin ovat jotakuinkin yhtä kunnianhimisia ja tavoitteellisia, mutta jonkun muun asian suhteen kuin hän itse. Hän ei tunnista sitä eikä huomaa sitä. Siksi hön tuomitsee muita väärin, pitää näitä keskinkertaisina, vain siksi, että näiden erinomaisuus ja tavoitteet ovat jossain sellaisessa suunnassa, mitä hän ei pidä tärkeänä tai ei ehkä ole vielä edes huomannut olevan olemassa.

Aapeetä auttaisi - myös oman kunnianhimonsa toteuttamisessa - jos hän luopuisi ajatuksesta, että kunnianhimo on väistämättä sellaista kuin hänellä ja alkaisi pikemminkin yrittää aina olettaa, että muutkin OVAT, itsestään selvästi, kunnianhimoisia ja tavoitteellisia - jolloin hänelle jää selvitettäväksi, mihin se kunnianhimo suuntautuu. Hän voisi vaikka löytää uusia alueita, joilla kehitttää itseäänkin.

Kiitos rakentavasta kommentista. Meillä on yksi työntekijä, joka on selvästi "alisuoriutuja" eli olen huomannut, että ihan normaalifiksu mutta hänellä jonkinlainen suojautumiskeino se, että ei edes yritä käyttää potentiaaliaan. Ja en itse ajattele, että hänen potentiaalinsa on näissä työtehtävissä. Hänellä on siten orientaationa tällainen pakoilu ja rentoilu, koska jos ei yritä, niin ei tule niitä pettymyksiäkään. Tiettyinä päivinä suhtaudun uteliaasti tähän "kaikki on ihan sama" -asenteeseen, ja olen miettinyt, voiko häntä jotenkin tukea. Toisina päivinä tuo taas väsyttää.

Mutta kiitos kommentista, josta sain ajateltavaa.:) ap

Vierailija kirjoitti:

Saattaist viihtyä paremmin yksinyrittäjänä. Silloin tekisit kaiken itse eikä sua ärsyttäisi muiden tavat työskennellä. Kannattaa muistaa, että vaikka sulle työ on ntohimo ja tärkeä osa elämääsi, suurin osa ihmisistä käy töissä vain siksi, että ei halua elää yhteiskunnan tuilla. 

Joo, tää vois ollakin mulle sellainen "kun voitan lotossa" -juttu <3 :) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään vika ellet sitten huomaamattasi arvostele muita tai puutu muiden tekemisiin? Monet asiat voi tehdä monella eri tavalla ja silti lopputulos on sama. Jokainen kuitenkin tekee työtä omalla persoonallaan ja tavallaan ja se on ihan sallittua, jos kukaan ei kuitenkaan oikeasti laiskottele tai jätä töitään tekemättä. Jokaista meistä tarvitaan. Joku voi olla temperamentiltaan harkitsevampi ja hänen vahvuutensa näkyy jossain toisessa asiassa, missä sinä taas et ole vahvimmillasi. 

Korostat voimakkaita mielipiteitäsi ja tunnut pitävän sinun työskentelytapaasi ainoana oikeana. Tästä tulee mieleen, että oletko ehkä työpaikalla vähän voimakastahtoinen, kiivasluontoinen ja haluat tehdä asiat vain omalla tavallasi? Sellainen ei välttämättä ole kiva työkaveri. Työyhteisössä pitää kuitenkin pystyä toimimaan kaikkien kanssa ja hyväksyä, että eri ihmisillä on eri vahvuudet. Kaikkia kuitenkin tarvitaan. Ja en tarkoita, että laiskottelu tai lintsaaminen pitäisi hyväksyä. 

Välillä oma työskentelytapani voi olla omasta mielestäni paras ja silloin haluankin tehdä asiat omalla tavallani. Mutta se ei koskaan ole ongelma sellaisten kanssa, jotka myös ovat miettineet työskentelytapoja ja ovat määrätietoisia, heidän kanssaan voi tulla väittelyä. Ristiriitoja tulee sellaisten hälläväliä "olen vain töissä täällä" -ihmisten kanssa, jotka kokevat taas että jäävät jyrän alle. Kun he eivät ole tottuneet siihen, että asioita perustellaan tai mietitään että mikä tapa on paras ja miksi. Minulle tuo taas on intohimo.

 Mutta myönnän, että on vaikeuksia ymmärtää sellaisia, joiden orientaatio on ihan erilainen.

Eli olet yksinkertaisesti vain työpaikkasi besserwisser. Niin kauan kun kaikki sujuu sinun ehdoillasi, kaikki on ihanaa ja kaikki ovat ihania, mutta jos ei, niin kaikki saavat kyllä tietää siitä ja "syylliset" myös tuntea nahoissaan. Ei ihme, että monet työpaikallasi "ovat vaan töissä täällä", sillä besserwisserit ovat ehkä hermoillekäyvintä, mitä työyhteisössä voi olla. Moni varmasti välttelee seuraasi ihan tarkoituksella. Besserwisserit ovat kuin pikkulapsia aikuisen kehossa. Minäminä-asenteen huipentumia.

Toivottavasti sinulla on muutakin elämää kuin tuo työsi.