Lue keskustelun säännöt.
Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti
Äidit joutuvat pärjäämään yksin synnytyksen alkuvaiheissa ja vastasyntyneen kanssa. Imetyksen tuki vaarantuu ja traumaattiset kokemukset lisääntyvät kaikin puolin. Uudet rajoitukset ovat ylimitoitettuja. Niistä aiheutuvat haitat ovat suurempia kuin hyödyt.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-rajaa-synnyttäjien-t…
Kommentit (334)
Mikä helvetin tukihenkilö?! Se on lapsen ISÄ. Ketään muita hiippareita ei pitäisi sallia kuin ÄITI ja ISÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tekisi mieli ruveta kommentoimaan kaikille "kyllä synnytyksessä ja sen jälkeen pärjää ilman tukihenkilöä", että kyllä myös lähiomaisen/kaverin/työkaverin kuolemasta selviää. Että ei se oo niin kamalaa, mitä ruikutat. Mäkin oon kokenut noi kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhehuoneista tehdään kahden hengen potilashuoneita. Miten se parantaa äitien turvallisuutta? Kiva olla ventovieraan kanssa kuin oman puolison.
Voi voi, kolme synnytystä ja aina olen ollut neljän hengen huoneessa niiden jälkeen.
Ja ihan hauskaa oli, mukavia äitejä ja huumori kukki !
Ei siihen kuole, että joutuu olemaan ventovieraiden kanssa, niinhän sitä joutuu sairaaloissa yleensäkin, nykyään on vielä naiset ja miehet sekaisin. Ennen enempi naiset omissa ja miehet omissa huoneissa.
Tää tilanne maailmassa on nyt tämä, joutuu tekee kompromisseja ja kaikki mukava ei n yt vaan onnistu !
Antakaa nyt huumorillekin mahdollisuus, muuten on ihan liian ankeaa !
Eikös tämän kaiken hössötyksen idea ole juuri siinä, että ylimääräisten kontaktien tuoma koronainfektio nimenomaan voi tappaa..? Mistäs lähtien ne kanssasynnyttäjät on muuttuneet steriiliksi?
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.
En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.
Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.
Onko muutoksen puolesta kritiikittömästi liputtavilla tiedossa, ettei tämä ole mitenkään yksiselitteinen asia ammattilaistenkaan kannalta? Ymmärtääkseni monessa yksikössä hoitajat ja kätilöt ovat olleet huolissaan henkilöstön riittävyydestä ongelmasynnyttäjien tueksi. Iso osa henkilökunnasta tajuaa itsekin, ettei heillä ole mahdollisuuksia tarjota ympärivuorokautista apua leikatuille, paljon vuotaneille tai muuten huonokuntoisille synnyttäjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.
En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.
Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.
Taidat edelleen elää siellä 70-luvulla. Meneppä vaikka YLEn sivuille, sieltä löydät heti yhden isän ihan omalla naamallaan asiasta kertomassa.
Kahden isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.
En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.
Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.
Luuletko, että monikin äiti haluaa olla läsnä synnytyksessä?
Eikö äidistäkin olisi kiva, kun vauva vaan tuotaisiin pestynä ja kapaloituna syliin, kuten isille ennen vanhaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse siitä, etteikö tämä olis todella kurjaa ja ikävää synnyttäjille ja iseille! Ei kai kukaan ajattelekaan, että se on ihan sama, mutta kyllä siellä osastolla jokainen pystyy tarvittessa olemaan ilman isää! Ihan varmasti saa apua ja hoitoa henkilökunnalta. Ihan varmasti teistä pidetään huolta ja jokaikinen vauva ja äiti halutaan turvallisesti ja terveenä kotiuttaa. Osa tätä turvallisuuden varmistamista on se, että tällaisena aikana siellä ei ole ketään muita kuin ne, kenen on välttämätöntä olla.
Ei tämä ole mikään kiusallaan tehty päätös, vaan tähän on syy, miksi näin nyt pitää toimia, vaikka se todella epäreilulta voi tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Sektiolla syntyvä vauva ei tapaa isäänsä lainkaan ennen kuin pääsee kotiin sairaalasta. Mielestäni kohtuutonta.
Ei ennenkään tavannut joitakin vuosikymmeniä sitten. En väitä, että vanhat ajat olivat paremmat, mutta hyviä isä-lapsisuhteita niissäkin on ollut. Lapset ovat kasvaneet kunnon kansalaisiksi.
Todella kurja tilanne, mutta ei nyt suurennella sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että tämä kaikkien höösääminen on mennyt ihan överiksi ja nyt kitistään joka ikisestä asiasta, joka ei itsestä tunnu mukavalta.
Kun minä synnyin, isä oli odotushuoneessa. Kävi noin tunnin ajan sylittelemässä minua ja lähti sitten kotiin hoitamaan sisaruksiani, jotka oli synnytyksen ajan mummolassa hoidossa. Näki seuraavan kerran minut ja äitini, kun tulimme kotiin.
KUKAAN ei traumatisoitunut tai kärsinyt tästä millään tavalla.
Eli eiköhän me tämän ajan synnyttävät pärjätä. Vähän suhteellisuuden tajua nyt, joistakin mukavuuksista pitää luopua, nämä on pieniä asioita.
Et laittanut millä vuosikymmenellä synnyit. Ennen lapset eivät olleet vierihoidossa vaan koko ajan vauvalassa, vauvat tuotiin äitien luokse vain imetyksen ajaksi. Kokeile itse ottaa vauva kopasta imetettäväksi sektion jälkeen. Siinä meinaa taju lähteä kivusta, mutta ei voi, kun muuten vauva tipahtaa. Siinä sitten äiti ja vauva itkee yhtä aikaa.
Kahden isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.
En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.
Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.
Mitä varten edes perustaa perhettä, jos ei omien lasten syntymä tai puolison tukeminen tuon enempää kiinnosta? Äläkä nyt varsinkaan viitsi laittaa kaikkia miehiä samaan nippuun. Kyllä moniela naisella on ihan kunnollinen, välittävä ja tukea antava mies, vaikka sinun vaimollasi huono tuuri kävikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.
En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.
Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.
Onnekseni minulla on sellainen mies, joka aidosti halusi olla läsnä lastemme synnytyksessä. Eikä tuollainen tossukka.
Ensisynnyttäjänä minut kokonaan hylättiin sinne saliin synnyttämään itsekseni puolison kanssa. Olin niin kipeä että en osannut edes soittaa kelloa ja kun puoliso kelloa soitti niin käytiin vaan ovensuussa ja sanottiin että "ponnistele vaan omaan tahtiin"... Lopuksi kun joku taas aikoi kääntyä ovensuussa huusin että nyt saatana riittää, joku saa luvan myös auttaa. Puoliso sanoi että soittaa kohta 112 apua jos ei heidän puolesta ala näkymään. Lopulta imukuppi, lapsella hapenpuute, minulle hankalat vauriot. Sanoisin että ottakaa vaan se puoliso mukaan turvaksi. En usko että soittavat poliisit sen sieltä poistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan tuleva isä kommentoinut tätä? Löytyykö heiltä ymmärrystä, mistä syystä tilanne ja ohjeistus nyt on tämä ja on parempi pysyä poissa? Vai haluavatko kaiken uhallakin tunkea mukaan.
En usko että monikaan isä oikeasti haluaisi olla mukana synnytyksessä. Nykyään on vain kulttuuri mennyt sellaiseksi, että miesten "kuuluu" olla mukana. Omakin vaimo ilmoitti, että jos en tule synnytykeen, ei tarvitse tulla kotiinkaan. Eihän siinä sitten voi olla "haluamatta" tulla mukaan, vaikka omasta puolestani olisin mieluusti jättänyt väliin.
Oma isäni ei ollut yhdenkään kolmen lapsensa synnytyksessä läsnä 70-luvulla, ja ihan hyvin pärjättiin.
Se isän mukaantulo synnytykseen on siitä hyvä, että synnyttäjän ei tarvitse olla yksin kivuissaan ja peloissaan. Ei siellä ole koko ajan henkilökuntaa läsnä. Tykkäistkö sinä, jos leikkauksen jälkeen heräisit ja olisit ihan yksin, ketään ei näkyisi, ketään ei saisi paikalle etkä tietäisi, milloin joku tulee sinua katsomaan ja antamaan kipulääkettä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä, etteikö tämä olis todella kurjaa ja ikävää synnyttäjille ja iseille! Ei kai kukaan ajattelekaan, että se on ihan sama, mutta kyllä siellä osastolla jokainen pystyy tarvittessa olemaan ilman isää! Ihan varmasti saa apua ja hoitoa henkilökunnalta. Ihan varmasti teistä pidetään huolta ja jokaikinen vauva ja äiti halutaan turvallisesti ja terveenä kotiuttaa. Osa tätä turvallisuuden varmistamista on se, että tällaisena aikana siellä ei ole ketään muita kuin ne, kenen on välttämätöntä olla.
Ei tämä ole mikään kiusallaan tehty päätös, vaan tähän on syy, miksi näin nyt pitää toimia, vaikka se todella epäreilulta voi tuntua.
Milläs perusteella sinä väität tietäväsi, että pidetään varmasti huolta, kun osa kätilöistä viestii ihan muuta ja ilmaisee todellista huolta siitä että työt lisääntyvät merkittävästi ilman minkäänlaista henkilöstöresurssien lisäystä? Sinä tiedät paremmin kuin ammattilaiset?
Helppo se on pistää pää pensaaseen, kun ei ole oma ja oman lapsen terveys vaakalaudalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä kerralla olisin mennyt ihan hyvillä mielin synnyttämään, mutta valitettavasti asiat eivät menneet ihan putkeen, ja etenkin käynnistysvaiheessa puolison tuki oli korvaamaton, sillä käynnistys lähti normaalia rajummin käyntiin ja koska olin ensisynnyttäjä, ei minua otettu kovinkaan vakavasti vaan jätettiin yksin, se oli nimenomaan puolisoni joka joutui etsimään hoitajat käsiinsä ja vaatimalla vaatimaan, ettei kaikki ole kunnossa ja nyt pitää tehdä jotain. Eikä ne asiat sitten olleetkaan ihan niin kuin olisi pitänyt...
Vauvan kanssa pärjäsin ihan hyvin yksinäni sairaalassa, mutta käynnistyksen/synnytyksen osalta ei kyllä todellakaan huvita lähteä kokeilemaan minkälaista kohtelua saa kun tukihenkilö ei ole mukana.
Siis tukihenkilö mukana synnytyksen käynnistyksessä? Mitä ihmettä? Etkö osaa niitä cytotec-pillereitä yksin ottaa ja sen jälkeen odotella? Ei mulle ainakaan tarjottu 2007 edes vaihtoehtoa, ettäisä olisi siellä mukana, enkä kyllä osannut sellaista edes kaivatakaan. Yhden yön jouduin olemaan sairaalassa sen takia, ennen kuin pääsin synnytyssaliin, eikä ollut MITÄÄN ihmeellistä siinä! Aivan normaalia oli olla siinä tilanteessa itsekseen. Sama kuin ois päänsärky tms.
Nooo...Mun kolmas lapsi syntyi käynnistyksellä ja vain ja ainoastaan siksi, että kyseessä oli kolmas lapsi ja kaksi aikaisempaa oli syntynyt molemmat alle 4 h ihan ilman käynnistyksiäkin, mun tilanne otettiin tosissaan. Oli yö ja mies ei ollut sairaalassa, ehti just ja just syntymän hetkeen. Osastolla hoitaja soitteli synnytysosastolle, että nyt ihan oikeasti tarvitaan sali ja täällä aletaan nyt joka tapauksessa varmuuden vuoksi valmistautua osastosynnytykseen, tämä on synnyttänyt jo esikoisensa valmisteluhuoneeseen. Voin sanoa, että juoksin kahden supistuksen välissä sinne saliin ponnistamaan lapsen maailmaan.
Myös minä olen ensisynnyttäjänä jäänyt yksin, koska kukaan ei osannut ajatella, että esikoinen voi syntyä tunneissa. Puhelimessa kehotettiin nukkumaan kotona aamuun. Olin sattuman oikusta yksin, kun mies oli työmatkalla ja lapsi alkoi syntymään kolme viikkoa ennen laskettua aikaan aivan hurjalla nopeudella.Kyllä siinä olis ollut hyvä olla joku, joka olisi edes voinut mennä sanomaan niille, että se lapsi taitaa siellä nyt syntyä, tulisko joku auttamaan. Kun kellosta huolimatta ei tultu. lapsi syntyi ja kaikki on hyvin, ilman tukihenkilöäkin, mutta olisi se auttanut, että joku olisi siellä ollut pitämässä puolia.
Kyllä minä ymmärrän tämän poikkeustilanteen, mutta kaikille se ei mene tolleen sukkaa kutomalla ja kelloa soittamalla siististi. Joillain se synnytys kääntyy kaaokseksi hyvin nopeasti ja hoitajat ei ihan kaikkia pysty seuraamaan. Olin itse todella hädissäni, kun näytti, että taas mennään sekoillen ja synnytän siihen osaston sänkyyn, joka on toki parempi kuin se valmisteluhuoneen laveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
No kyllä suurella valtaosalla on, ellei heittäydytä ihan avuttomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä yksin synnyttäisin tai siis kätilön kanssa, mutta lapsivuodeosastolla tarvitsee kyllä tukihenkilön apua. Siinähän kantelee lasta, käy vessassa, yrittää imetttää ja vaihtelee lakanoita, kun kaikkialle sattuu, ylös ei meinaa päästä ja päässä heittää ellei jopa taju lähde.
Minä jäin odotusaikana yksin. Synnytyksessä mukana oli sitten äitini. Vuodeosastolla apua sain henkilökunnalta. Rankinta oli kotiutuminen ja lapsivuodeaika. Äitini kävi usein kyllä auttamassa. Kaikesta selvittiin enkä traumatisoitunut.
Kyllä te ”parillisetkin” selviätte, vaikka vuodeosastolle ei puoliso pääsisitte! Olkaa iloisia, että kotona on toinen auttamassa. Minä jouduin kotiutumaan vauvan kanssa yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
No kyllä suurella valtaosalla on, ellei heittäydytä ihan avuttomiksi.
Mikä on sinusta suuri valtaosa, kun pelkästään sektiosynnyttäjiä on liki viidesosa? Siihen paljon vuotaneet, pahasti revenneet ja muut vaikeat alatiesynnytykset päälle.
Annas minun arvata, sinulle ei tehty hätäsektiota etkä vuotanut liki kahta litraa. Mutta silti sinä voit oman kokemuksesi perusteella julistaa, että kyllä äidit pärjäävät mainiosti yksin. Joo - ne pärjäävät joilla on ongelmaton alatiesynnytys, muillahan ei sitten mitään väliä olekaan. Koska Juuri Sinulla ei mitään ongelmia ollut niin ei voi olla kenelläkään muullakaan.
Samaa laulua jokaisessa tätä aihetta käsittelevässä ketjussa. Säännöllisen alatiesynnytyksen läpikäyneet naiset jankuttavat pelkistä omista kokemuksistaan vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, että toisenlaisiakin synnytyksiä on olemassa.