Lue keskustelun säännöt.
Tukihenkilöiden pääsyä synnytyssairaalaan rajoitetaan rajusti
Äidit joutuvat pärjäämään yksin synnytyksen alkuvaiheissa ja vastasyntyneen kanssa. Imetyksen tuki vaarantuu ja traumaattiset kokemukset lisääntyvät kaikin puolin. Uudet rajoitukset ovat ylimitoitettuja. Niistä aiheutuvat haitat ovat suurempia kuin hyödyt.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-rajaa-synnyttäjien-t…
Kommentit (334)
Ne valmennukset ovat aivan turhia. Ihan hyvin pystyy synnyttämään ilmankin. Eikä se mieskään sitä vauvaa synnyttämään pysty kuitenkaan, joten täysin paikallaan että ylimääräiset ihmiset pois sieltä tartuttamasta. Vauvan kanssa pitää osata toimia yksin kotonakin niin parasta opetella itse heti sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Mitenhän entisajan lapset saatiin synnytettyä ilman VALMENNUSTA. Mitenhän kaikki muut eläimet synnyttää ilman mitään valmennuksia ja erikoisuuksia... On tehty luonnollisesta asiasta taas melkoista tähtitiedettä.
Et kai sinä kuvittele, että lapsi- ja äitikuolleisuus oli yhtä pienissä luvuissa mitä nykyään? Taidat olla niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsen kuolema tai vammautuminen ei haittaa mitään, kun aina voi tehdä uusia.
Valmennus ei kyllä lapsikuolleisuuteen ole vaikuttanut vaan vauvojen ja keskosten tehohoito ja muu lääketieteen kehitys.
Ahdistaa, koska odotan ensimmäistä lastani ja pelottaa synnytys muutenkin. Onneksi laskettu aika vasta syksyllä, jos tämä tilanne tästä rauhottuu..
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki jankuttavat vaan jostain pahasta mielestä. Iso osa niistä, joiden mukaan isiä ei tarvita mihinkään ei näemmä ole synnyttänyt sektiolla. Kun se äiti ei välttämättä pääse viikkoon ilman apua ylös sängystä. Kuka nostaa lapsen rinnalle ja takaisin, vaihtaa vaipan, auttaa äidin vessaan..? Ja älkää sanoko että kätilöt tai hoitajat, koska heillä ei ole tähän resursseja. Minä pelkään, että pahan mielen sijaan/lisäksi tulee ihan todellisia vakaviakin komplikaatioita siitä että sektioäidit jätetään yksin.
Ja ihan terve järkikin sanoo, ettei äidin ja vauvan suojelemisesta ole ainakaan kyse, kun yhden hengen huoneet vaihdetaan ryhmähuoneiksi.
Ja kun ei tässä yhteiskunnassa muu tunnu merkitsevän kuin raha, niin millainenkohan lasku tulee haavan repeämisistä sun muista komplikaatioista, kun vasta leikatut äidit jätetään vauvan kanssa oman onnensa nojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumaleisson. ”Äidin pärjääminen vastasyntyneen kanssa” 😂 se on oma vauva! Ei siinä pitäisi mitään apuja tarvita.
Ensimmäisellä kerralla olisin mennyt ihan hyvillä mielin synnyttämään, mutta valitettavasti asiat eivät menneet ihan putkeen, ja etenkin käynnistysvaiheessa puolison tuki oli korvaamaton, sillä käynnistys lähti normaalia rajummin käyntiin ja koska olin ensisynnyttäjä, ei minua otettu kovinkaan vakavasti vaan jätettiin yksin, se oli nimenomaan puolisoni joka joutui etsimään hoitajat käsiinsä ja vaatimalla vaatimaan, ettei kaikki ole kunnossa ja nyt pitää tehdä jotain. Eikä ne asiat sitten olleetkaan ihan niin kuin olisi pitänyt...
Vauvan kanssa pärjäsin ihan hyvin yksinäni sairaalassa, mutta käynnistyksen/synnytyksen osalta ei kyllä todellakaan huvita lähteä kokeilemaan minkälaista kohtelua saa kun tukihenkilö ei ole mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä rajoitukset tänä aikana, mutta kai sitten henkilökuntaa synnyttäneiden osastolla lisätään?
Itse synntyin kolmannen lapsemme Jyväskylässä ja menin todella heikkoon kuntoon. Kun olin jo kaksi synnyttänyt ja heidän jälkeensä hyvissä voimissa kävellyt osastolle, niin tajusin jonkin olevan pielessä jo synnytyssalissa, kun pyörryin suihkuun mennessä ja lopulta kärrättiin sängyssä osastolle. Tiesin, että en ole kunnossa. Lapsi syntyi pari viikkoa etuajassa ja koko synnytys kesti kolmisen tuntia . Sairaalasta ja mies lähti aamulla kotiin hoitamaan kahta vanhempaa lasta ja järjestelemään työasioita, että pystyi heti seuraavana päivänä jäämään isyyslomalle.
En saanut ruokaa lounaalla, vaikka pyysin sitä hoitajilta. Sanoin, etten pysty kävelemään, kun pyörryttää eikä jaloissa ole oikein tuntoa. Sain tosi tylyä kohtelua, että ei täällä kukaan ehdi sulle ruokaa tuomaan, miehen pitää olla täälla auttamassa. Päivällistä lähdin sitten hakemaan, kun tuntui, että olo vaan heikkenee kun ei saa mitään syötävääkään. Sitten vintti pimenikin siinä käytävällä ja oli kukkakaalikeitot ympäriinsä. Yhä toruttiin, kun silleen sotkin, mutta rupesi sentään vähän tapahtumaan, kutsuivat lääkärin, joka suuttui. Otettiin verikokeet ja järkyttävän alhainen hemoglobiini ja saman tien hoitoon, lisäverta jne.
Eli toivottaavsti henkilökunta sitten hoitaa huonommassa kunnossa olevien kohdalla näitä tukihenkilön hommia.
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronasairaat kuolevat tukehtumalla ilman omaisiaan, onneksi sydänpysähdys armahtaa jotkut.
Semmoista se on. Nyt on kuitenkin paljon paremmat edellytykset kaikenlaiseen tukeen kuin sotavuosina, ja silloinkin selvisivät, vaikka jokainen ei päässyt edes kätilön luo.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä kerralla olisin mennyt ihan hyvillä mielin synnyttämään, mutta valitettavasti asiat eivät menneet ihan putkeen, ja etenkin käynnistysvaiheessa puolison tuki oli korvaamaton, sillä käynnistys lähti normaalia rajummin käyntiin ja koska olin ensisynnyttäjä, ei minua otettu kovinkaan vakavasti vaan jätettiin yksin, se oli nimenomaan puolisoni joka joutui etsimään hoitajat käsiinsä ja vaatimalla vaatimaan, ettei kaikki ole kunnossa ja nyt pitää tehdä jotain. Eikä ne asiat sitten olleetkaan ihan niin kuin olisi pitänyt...
Vauvan kanssa pärjäsin ihan hyvin yksinäni sairaalassa, mutta käynnistyksen/synnytyksen osalta ei kyllä todellakaan huvita lähteä kokeilemaan minkälaista kohtelua saa kun tukihenkilö ei ole mukana.
Siis tukihenkilö mukana synnytyksen käynnistyksessä? Mitä ihmettä? Etkö osaa niitä cytotec-pillereitä yksin ottaa ja sen jälkeen odotella? Ei mulle ainakaan tarjottu 2007 edes vaihtoehtoa, ettäisä olisi siellä mukana, enkä kyllä osannut sellaista edes kaivatakaan. Yhden yön jouduin olemaan sairaalassa sen takia, ennen kuin pääsin synnytyssaliin, eikä ollut MITÄÄN ihmeellistä siinä! Aivan normaalia oli olla siinä tilanteessa itsekseen. Sama kuin ois päänsärky tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11292565
Kun lukee tuota kommenttikenttää, niin voi luoja!
En kyllä itse ainakaan muista, että mies olisi osallistunut synnytyssaliin pääsemisen odotteluun sairaalassa! Ei, siellä mä kudoin sukkaa (synnytyksen käynnistys). Kun pääsin saliin, mies tuli mukaan. Täysin normaalia ja sallittu myös korona-aikana. Toiseksi sairaalassaolo. Aivan kuin se äiti tarvitsisi miestä itseään hoitamaan. Tai vauvaa. Vauvahan lähinnä nukkuu, eikä isä ole tähänkään saakka antanut äidille imetysopastusta, vaan henkilökunta. Eikö aikuiset ihmiset osaa olla 2-3 yötä yksin sairaalassa vauvansa kanssa, joka pääosin nukkuu, vai mikä on nyt niin kamalaa? Itse luin lapsivuodeosastolla lähinnä kirjaa. Ja soitin kätilön paikalle aina kun piti imettää (eikä vauva vielä osannut oikeaa otetta).
Esikoinen osasi heti imeä oikein, vaikka itse olin noviisi :) Esikoinen joutui sairaalaan, mutta en näe siinäkään vaurioita isä-lapsisuhteelle, jos isä ei olisi sinne viikkoon päässyt.
Kiva sinulle, mutta etkö ymmärrä, että kaikilla vauvoilla ja äideillä ei ole näin helppoa ja ongelmatonta?
Vierailija kirjoitti:
Ei jumaleisson. ”Äidin pärjääminen vastasyntyneen kanssa” 😂 se on oma vauva! Ei siinä pitäisi mitään apuja tarvita.
Olipa todella idioottimainen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä pitäisi olla oikeus nähdä lapsensa heti syntymän jälkeen, eikä viikkojen päästä. Sekä olla halutessaan mukana katsomassa oman lapsensa syntymää.
Oman lapsen syntymä on ainutkertainen kokemus. Ei se ole sama nähdä oma vauva kolmiviikkoisena ensimmäistä kertaa kuin heti sen synnyttyä.
Ehkä sille tulevalle isälle on kuitenkin tärkeintä, että vauva jää henkiin eikä kuole koronaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri näiden toimenpiteiden nähdään auttavan koronatilanteen kanssa, kun samaan aikaan vaatekaupat yms. turhakkeet saavat olla auki, eikä ihmisten kokoontumisiakaan valvota mitenkään erityisen hyvin (läheisellä kentällä porukka (selvästi eri talouksista) pelaa edelleen korista ilman huolen häivää).
Lisäksi argumenttina se, että ennen vanhaan sairaaloissa ei ollut puolisoita yms. on huono, kun silloin myös henkilökuntaa oli enemmän ja vauvojen hoito erilaista (esim. eivät olleet jatkuvasti äidin kanssa samassa tilassa niin kuin nykyään). Niitä nyt puuttuvia lisäkäsiä, joita puolisot normaalisti ovat, ei tulla korvaamaan yhtään millään, tai sitten hoitohenkilökunnan työtahtia kiristetään entisestään.
Käy huviksesi lukemassa tuo edelliseen kommenttiin linkattu HUS:n tiedote asiasta. Kätilöitä ja synnytyslääkäreitä ei ole määrättömästi. Heitä ei noin vain pikakoulutuksella saada aikaiseksi. Jos esim Naistenklinikalta synnytyssalista joutuisi pari lääkäriä ja vaikkapa 6 kätilöä karanteeniin tai sairastuisi koronaan, olisi jo hankalat paikat. Vaikka olisi kätilön koulutus mutta et ole tehnyt synnytyssalissa töitä, niin aika hataralla pohjalla mennään... Esim äitiyspolilta voi vielä hypätä lapsivuodeosastolle mutta synnytyssali on ihan eri juttu
Kyllä kätilön koulutuksen saanut osaa työskennellä synnytyssalissa! Kaikki käy sen harjoittelun. Älä lietso pelkoa!
Tämä ei ole pelon lietsomista vaan järkipuhetta niille joiden mielestä ”kyllä mun mies voi tulla, ei sillä varmaan mitään ole...”
On ihan eri asia hoitaa synnytystä vaikkapa kolmen vuoden takaisilla opeilla kuin että teet sitä useamman kerran joka ikinen työvuoro. Olen minäkin opiskeluaikana hoitanut synnytyksiä mutta en silti yritäkään uskotella itselleni että vielä osaisin niin tehdä. Tai no, perussynnys ja hartioiden ulosautto vielä menisinkin mutta muuten jäisi kyllä hoidon laatu vähän kehnoihin kantimiin...
T: sh-kätilö, työura 20v muualla kuin synnytyssalissa
Vierailija kirjoitti:
Isällä pitäisi olla oikeus nähdä lapsensa heti syntymän jälkeen, eikä viikkojen päästä. Sekä olla halutessaan mukana katsomassa oman lapsensa syntymää.
Oman lapsen syntymä on ainutkertainen kokemus. Ei se ole sama nähdä oma vauva kolmiviikkoisena ensimmäistä kertaa kuin heti sen synnyttyä.
-kenellä kestää 3 viikkoa ennen kuin pääsee synnytyssairaalasta kotiin?
- lastenosastolla saa hoitoon osallistuva perheenjäsen edelleen käydä
- ainakin HUS:ssa sallitaan isälle lyhyt vierailu sektion jälkeen ja alatiesynnytykseen pääsee edelleen mukaan.
Niin että mitä ihmettä oikein sönkötät?
Miksi vain synnyttävien ja heidän puolisoidensa oikeuksista vouhotetaan? Entäpä kaikkien muidenkin oikeudet, joita nyt poikkeusaikana joudutaan rajoittamaan? Ei tässä kenelläkään ole mukavaa. Ei auta kuin kestää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain synnyttävien ja heidän puolisoidensa oikeuksista vouhotetaan? Entäpä kaikkien muidenkin oikeudet, joita nyt poikkeusaikana joudutaan rajoittamaan? Ei tässä kenelläkään ole mukavaa. Ei auta kuin kestää.
Synnyttäjät ja heidän puolisonsa ovat myös monien muiden rajoitusten ja negatiivisten vaikutusten kohteena. Yhtä lailla he ovat linnoittautuneina koteihinsa ja tapaamatta läheisiään. Myös taloudelliset ongelmat koskevat heitä. Kaiken päälle tulevat nämä rajut rajoitukset synnytyssairaaloissa.
Et kai sinä kuvittele, että lapsi- ja äitikuolleisuus oli yhtä pienissä luvuissa mitä nykyään? Taidat olla niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsen kuolema tai vammautuminen ei haittaa mitään, kun aina voi tehdä uusia.