Voiko pelkkä Asperger olla riittävä peruste erityisluokkaan?

Mulla on asperger, en ole koskaan ollut erityisluokassa, enkä olisi sinne edes halunnut. 

Toki voi, jos se on riittävän vaikea ettei normaaliluokassa pärjää. Ei se sen diagnoosinimikkeen mukaan suoraan mene, vaan kunkin koululaisen tilanteen.

Mutta toki, jos pärjää aika hyvin normaalissakin, ei ole lapsenkaan etu päätyä eristyisluokkaan. Sille polulle kun menee, monet mahdollisuudet tuppaavat sulkeutumaan koulutustiellä ja elämässä. Itse olen as, ja olen onnellinen että minua ei laitettu mihinkään erityisluokkiin vaikka kiusattiinkin ja ahdisti sosiaaliset tilanteet kuten ryhmätyöt. Enpä olisi hyvin toimeen tuleva DI varmasti nyt jos minut olisi sinne erityisluokkaan laitettu.

Riippuu aspergerin voimakkuusasteesta. Erkkaluokilla on rajoitetusti paikkoja, joten ei niihin edes ole mahdollista ottaa kaikkia erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta toki, jos pärjää aika hyvin normaalissakin, ei ole lapsenkaan etu päätyä eristyisluokkaan. Sille polulle kun menee, monet mahdollisuudet tuppaavat sulkeutumaan koulutustiellä ja elämässä.

Miksi näin? :o

Vierailija kirjoitti:

Toki voi, jos se on riittävän vaikea ettei normaaliluokassa pärjää. Ei se sen diagnoosinimikkeen mukaan suoraan mene, vaan kunkin koululaisen tilanteen.

Mutta toki, jos pärjää aika hyvin normaalissakin, ei ole lapsenkaan etu päätyä eristyisluokkaan. Sille polulle kun menee, monet mahdollisuudet tuppaavat sulkeutumaan koulutustiellä ja elämässä. Itse olen as, ja olen onnellinen että minua ei laitettu mihinkään erityisluokkiin vaikka kiusattiinkin ja ahdisti sosiaaliset tilanteet kuten ryhmätyöt. Enpä olisi hyvin toimeen tuleva DI varmasti nyt jos minut olisi sinne erityisluokkaan laitettu.

Mitähän ihmeen mahdollisuuksia ne sulkevat? Normaaliluokassa pärjäävä kuuluu sinne, jos ei muuta niin avustajalla, totta kai. Mutta ei ne pienryhmät mitään ovia keneltäkään sulje! Itselläni on kaksi ammattia, korkeakoulututkinto, yritys, perhe, koti ja ystävät jne. Ei tee eroa, millä tavalla sen peruskoulun kävi.

Meidän asperger ei pärjää isossa luokassa ja siirtyi sen vuoksi pienluokkaan joka ei ole erityisluokka. Kuormittui Mm kiusaamisen vuoksi ja pahentuneen masennuksen vuoksi sai siirron tuohon. Käy koulua (ennen kotonakin) myös kotoa käsin. Oppimisvaikeuksia tms ei ole

Vierailija kirjoitti:

Meidän asperger ei pärjää isossa luokassa ja siirtyi sen vuoksi pienluokkaan joka ei ole erityisluokka. Kuormittui Mm kiusaamisen vuoksi ja pahentuneen masennuksen vuoksi sai siirron tuohon. Käy koulua (ennen kotonakin) myös kotoa käsin. Oppimisvaikeuksia tms ei ole

Mitä eroa on pienluokalla ja erityisluokalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi, jos se on riittävän vaikea ettei normaaliluokassa pärjää. Ei se sen diagnoosinimikkeen mukaan suoraan mene, vaan kunkin koululaisen tilanteen.

Mutta toki, jos pärjää aika hyvin normaalissakin, ei ole lapsenkaan etu päätyä eristyisluokkaan. Sille polulle kun menee, monet mahdollisuudet tuppaavat sulkeutumaan koulutustiellä ja elämässä. Itse olen as, ja olen onnellinen että minua ei laitettu mihinkään erityisluokkiin vaikka kiusattiinkin ja ahdisti sosiaaliset tilanteet kuten ryhmätyöt. Enpä olisi hyvin toimeen tuleva DI varmasti nyt jos minut olisi sinne erityisluokkaan laitettu.

Mitähän ihmeen mahdollisuuksia ne sulkevat? Normaaliluokassa pärjäävä kuuluu sinne, jos ei muuta niin avustajalla, totta kai. Mutta ei ne pienryhmät mitään ovia keneltäkään sulje! Itselläni on kaksi ammattia, korkeakoulututkinto, yritys, perhe, koti ja ystävät jne. Ei tee eroa, millä tavalla sen peruskoulun kävi.

No hyvä jos näin, meidän koululla erityisluokka tunnettiin nimellä "apinaluokka" ja siellä oli suuri osa niin vaikeita tapauksia että opetus häiriintyi varsin tasottomaksi. Kaikki huomasi, että kun joku "lievempikin" tapaus sinne päätyi, niin ei tarvinnut kauaa olla, niin oli jo ns. luovuttanut akateemisten taitojen suhteen ja taantunut siihen jälkeenjääneen asemaan, että on siellä koulussa vain säilössä. Itselläni oli kaveri, joka oli tosi hyvä erityisesti matemaattisissa jutuissa, mutta päätyi käytöshäiriöiden takia erityisluokkaan, ja muuttui kyllä hyvin huonolla tavalla siellä. 

Meidän poika on käynyt ala-asteen erityisluokassa. Ei ole ollut mitään esteitä. Opetusta ei mukautettu missään aineessa, hän oli vain erityisluokassa, mutta suoritti normaalin oppimäärän. Yläasteella normiluokassa ja pärjäsi ihan hyvin, insinööri ja koodaaja hänestä lopulta tuli, amk:ssa muutaman aineen sai suorittaa pelkästään tentein ja palautettavin harjoituksin ja esitelmät piti pelkästään opettajalle, joten koulu jousti kyllä tässä. Asperger myös, puheenkehityksen viivästymä ja ongelmat oman toiminnan ohjauksessa olivat syitä erityisluokkaan. Aika rajatapaus oli alunperinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voi, jos se on riittävän vaikea ettei normaaliluokassa pärjää. Ei se sen diagnoosinimikkeen mukaan suoraan mene, vaan kunkin koululaisen tilanteen.

Mutta toki, jos pärjää aika hyvin normaalissakin, ei ole lapsenkaan etu päätyä eristyisluokkaan. Sille polulle kun menee, monet mahdollisuudet tuppaavat sulkeutumaan koulutustiellä ja elämässä. Itse olen as, ja olen onnellinen että minua ei laitettu mihinkään erityisluokkiin vaikka kiusattiinkin ja ahdisti sosiaaliset tilanteet kuten ryhmätyöt. Enpä olisi hyvin toimeen tuleva DI varmasti nyt jos minut olisi sinne erityisluokkaan laitettu.

Mitähän ihmeen mahdollisuuksia ne sulkevat? Normaaliluokassa pärjäävä kuuluu sinne, jos ei muuta niin avustajalla, totta kai. Mutta ei ne pienryhmät mitään ovia keneltäkään sulje! Itselläni on kaksi ammattia, korkeakoulututkinto, yritys, perhe, koti ja ystävät jne. Ei tee eroa, millä tavalla sen peruskoulun kävi.

No hyvä jos näin, meidän koululla erityisluokka tunnettiin nimellä "apinaluokka" ja siellä oli suuri osa niin vaikeita tapauksia että opetus häiriintyi varsin tasottomaksi. Kaikki huomasi, että kun joku "lievempikin" tapaus sinne päätyi, niin ei tarvinnut kauaa olla, niin oli jo ns. luovuttanut akateemisten taitojen suhteen ja taantunut siihen jälkeenjääneen asemaan, että on siellä koulussa vain säilössä. Itselläni oli kaveri, joka oli tosi hyvä erityisesti matemaattisissa jutuissa, mutta päätyi käytöshäiriöiden takia erityisluokkaan, ja muuttui kyllä hyvin huonolla tavalla siellä. 

Meillä päin nämä ovat tarkkiksia. Erityisryhmät, pienryhmät ja hiljaiset pienryhmät ovat heitä varten, joilla on diagnoosi ja tarvitsevat enemmän tukea opiskeluun ja ensimmäisiltä luokilta lähtien.

Ei tarkkiksia enää ole. Säästösyistä kaikki erityistapaukset on samassa ja se ei toimi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarkkiksia enää ole. Säästösyistä kaikki erityistapaukset on samassa ja se ei toimi ollenkaan.

Harmi. Toivottavasti palaavat. Ala-asteilla tämä ei vielä ole ongelma, mutta tarkkislaisten takia pienryhmäläisten opinnot kärsivät enemmän. Heillä on ihan tarpeeksi kestämistä jo ongelmiensa kanssa opiskelusta. Meillä päin on onneksi erikseen hiljaiset pienryhmät ja pahimmat häiriköt ovat erillään vähän kurinalaisemmilla luokilla, joissa on enemmän opettajia ja avustajia.

Veljeni oli ensimmäiset vuodet erkkaluokalla. Kun tungetiin säästösyistä normaaliin luokkaan niin heti alkoi ongelmat. Pienryhmässä opetusta pystyttiin eriyttämään ja hän sai yksilöllisempää apua. Hän myös eteni normaaliopetusta nopeammin. Tavallisessa luokassa oli kyllä koulunkäyntiavustaja mutta ei siitä mitään apua ollut, luokka oli ihan liian iso ja hälyisä jotta olisi voinut keskittyä siellä. Ja oli jatkuvasti jotain konfliktia luokkakavereiden kanssa.  

Jostain syystä en tiedä ketään, joka olisi mennyt suoraan erityisluokalta/-koulusta lukioon, siis niin että olisi ollut peruskoulun loppuun asti erkkaluokalla. Onkohan tähän syynä se, ettei erkkaluokkien opetuksen taso riitä tekemään oppilaista lukiokelpoisia vai ajatellaanko, että on liian iso muutos siirtyä opiskelemaan isompiin ryhmiin, joilla on vaihtuvat opettajat ja luokkatilat?

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä en tiedä ketään, joka olisi mennyt suoraan erityisluokalta/-koulusta lukioon, siis niin että olisi ollut peruskoulun loppuun asti erkkaluokalla. Onkohan tähän syynä se, ettei erkkaluokkien opetuksen taso riitä tekemään oppilaista lukiokelpoisia vai ajatellaanko, että on liian iso muutos siirtyä opiskelemaan isompiin ryhmiin, joilla on vaihtuvat opettajat ja luokkatilat?

Näinpä! Olen aiemmin kirjoittanut as, joka sain paljon alapeukkuja kun kerroin omia kokemuksiani. Jäin miettimään että hetkinen, mistä on kyse, onko sitten niin että kuntien / koulujen välillä on ihan valtavat erot, koska jos yritän vaikka kuinka objektiivisillakin kriteereillä miettiä niitä tuttujani erkkaluokalta (joka tosiaan oli käytännössä yhdistetty tarkkailuluokka ja erityisopetusluokka, pieni kunta ja koulu) niin aina päädyn siihen että eipä sieltä tainnut kukaan lukioon esimerkiksi mennä. Eli vaikka laittaisi "apinaluokka" maineet sikseen, niin näyttäisi että jokin esti ihmisiä menemästä lukioon - onko itse lasten ongelmat, opetuksen haasteet vai mikä sitten. 

Itselläni tosiaan oli myös uhka sinne luokalle joutua, koska minua kiusattiin niin rankasti ja todettiin se asperger. Mutta heti kun kävin tutustumassa siellä tiesin, että tämä ei todellakaan ole minun paikka, en tahdo. Ja aloin valehdella kaikille, vanhemmista koulupsykologiin, että minua ei kiusata yhtään enää, etten vaan joutuisi sinne erkkaluokalle. Minä olin rauhaa ja tilaa ja hiljaisuutta kaipaava ääri-introvertti, ja sinne minua oltiin tunkemassa mölähtelevien kehitysvammaisten, paikallaan pysymättömien ADHD-tapausten, älyllisesti jälkeen jääneiden jne sekaan. Tutustumiskäynnin aikaan siellä oli vielä oikein kunnon meno, joku Tourette hoki koko ajan nättitakkinättitakkinättitakki..., joku riekkui ympäri luokkaa, jne, päätin että tuonne en tahdo.

Aspergerin aistiherkkyyden vuoksi levoton luokka voi olla pahempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Toki voi, jos se on riittävän vaikea ettei normaaliluokassa pärjää. Ei se sen diagnoosinimikkeen mukaan suoraan mene, vaan kunkin koululaisen tilanteen.

Mutta toki, jos pärjää aika hyvin normaalissakin, ei ole lapsenkaan etu päätyä eristyisluokkaan. Sille polulle kun menee, monet mahdollisuudet tuppaavat sulkeutumaan koulutustiellä ja elämässä. Itse olen as, ja olen onnellinen että minua ei laitettu mihinkään erityisluokkiin vaikka kiusattiinkin ja ahdisti sosiaaliset tilanteet kuten ryhmätyöt. Enpä olisi hyvin toimeen tuleva DI varmasti nyt jos minut olisi sinne erityisluokkaan laitettu.

Meillä asdi on erkkaluokalla ja on tutkittu että älyssä ei ole vikaa, päinvastoin on lahjakas. Mutta sosiaalisesti ja toiminnan ohjauksessa on tumpelo, ei pärjää isossa yleisopetuksen luokassa juuri näiden haasteiden vuoksi. Kongnitiivisesti taas suoriutuu yleisopetuksen luokassa erinomaisesti, keskiarvo oli yleisopetuksessa yli 9, ennen kuin kieltäytyi menemästä kouluun ja siirtyi erkalle jossa saa tukea toiminnanohjaukseen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Omassa lapsuudessani oli vain tavallisia luokkia ja sitten apukoulu henkisesti jälkeenjääneille.

Häirikköoppilaista pahimmat joutuivat pokakodille. Muuten kaikki normaaliluokissa.

Eli kyllä 80- luvulla erityisluokalle joutuminen saattoi ovia sulkea.

Poikakodille

Olen kuullut useammankin alan asiantuntijan suosittelevan, että asseja ei tulisi laittaa erityisluokkiin, ellei heillä ole Aspergerin lisäksi muita ongelmia, kuten esim. huomattavia oppimis- tai keskittymisvaikeuksia. Monet erityisluokanopettajat ovat myös todenneet, että assit on lähetetty heille lähinnä yleisopetuksen opettajien ammattitaidon puutteen vuoksi, assit sinänsä voisivat pärjätä oikein hyvinkin yleisopetuksessa, kunhan heidän erityispiirteensä osattaisiin ottaa huomioon oikealla tavalla.