Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos ei jaksa enää lapsen kanssa?
03.04.2020 |
Olen hoitovapaalla pienen lapsen kanssa ja oma jaksaminen alkaa olla loppu. Lapsi on kitisevä ja vaativa, ei suostu nukkumaan enää ollenkaan päiväunia, joten mitään edes 5 min lepohetkeä en saa. Toisaalta lapsi on minulle todella rakas ja söpö lapsi muutenkin, oman väsymykseni takia vaan tuntuu että on liian usein liian kitisevä ja liian vaativa.
Meidän ns. tukiverkot ei jaksa olla lapsen kanssa, sanovat että eivät pärjää tai muuten on kiireitä, esim. isovanhemmat siis, jotka kaikki neljä ovat eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Mieheni tekee pitkää päivää, mielestäni hän pakenee työpaikalle lapsen kitinää (ja minun väsymystä, vaikka en nalkuta niin en jaksa mikään todella iloinenkaan olla). Eli olen aika yksin lapsen kanssa. Olin alkanut valmistella sitä, että palaisin töihin, mutta sitten tuli korona, meillä töissä suurin osa lomautettiin ja tiedän että minun alalla tulee olemaan todella huonot talousnäkymät lähiajat koronan takia.
Mitä voi tehdä, jotta jaksaisi lapsen kanssa? En nyt lastensuojelusta tarvi apua vaan tarvisin joskus hengähdystaukoja vain. Täällä meidän kunnassa vaan on ajettu koronan takia alas neuvolatoiminta ja vastaava, puhelinaikoja sinne saa mutta ei muuta.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehesi kanssa. Hänen olisi nyt otettava enempi vastuuta lapsesta, jotta saat välillä hengähdyhetkiä.
Olen yrittänyt. Lopputulos on joka kerta se, että mies vain kertoo, että HÄN ei jaksa joten hänen mukaan minun on sen vuoksi vain pakko jaksaa. Ap
No kysypä häneltä että miten hän voi olettaa sinun jaksavan lapsen hoitoa vuorokaudet läpeensä, jos hän itse ei jaksa hetkeäkään.
Nyrkkiä voi lyödä pöytään ja vaatia edes tunnin vapaa-aikaa iltaisin. Miehelle voi antaa suorasanaista palautetta toiminnastaan, ei aikuista miestä tarvitse hyvitellä tai paapoa. Toki pitää varmistaa että isä hoitaa lasta kunnolla eikä kohtele kaltoin tai jätä heitteille omalla vahtivuorollaan.
Jos tästä tulee draamaa, niin pistäisin eron vireelle, ei tuommoisella vätyksellä, joka vain vaikeuttaa elämää, muutenkaan tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä pitäisi ekana selvittää miksi lapsi kitisee koko ajan. Onko jotain lääketieteellistä syytä. Ei ole normaalia, että lapsi kitisee koko ajan.
T. Neljän äitiOn ollut koko elämänsä kitiseväinen. On käytetty lääkärissä ja puhuttu asiasta neuvolassa. Lopputulos aina on, että sellainen temperamentti. Ap
Eli siis kasvatuksesta johtuvaa huonoa käytöstä. Kenenkään tempperamenttiin ei kuulu jatkuva kitiseminen. Jos siis lääketieteelliseen syyt on kerran suljettu pois niin setvimään, että mitä lapsen kanssa tehdään väärin. Ilmeisesti saa kitismäällä haluamansa.
Kannattaa jättää huomiotta, jos kitisee. Huomiota vain normaalista käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä pitäisi ekana selvittää miksi lapsi kitisee koko ajan. Onko jotain lääketieteellistä syytä. Ei ole normaalia, että lapsi kitisee koko ajan.
T. Neljän äitiOn ollut koko elämänsä kitiseväinen. On käytetty lääkärissä ja puhuttu asiasta neuvolassa. Lopputulos aina on, että sellainen temperamentti. Ap
Voisiko kitinän taustalla olla jokin muu kuin lääketieteellinen syy? Alatko olla jo liian väsynyt ja turhautunut lapsesi hoitoon? Jospa lapsesi oireilee sitä? Et kerro paljoakaan arjestanne. Mitä teette päivisin? Onko minkä ikäinen? Ja nuo kysymykset eivät ole syyllistämistä, vaan on ymmärrettävää, jos on ihan yksin, niin voi olla rankkaa olla jatkuvasti aktiivinen ja hyväntuulinen vanhempi. Mutta jos me silti voitaisiin keksiä jotain, joka helpottaisi edes vähän elämääsi tällaisena poikkeusaikana.
Varmaan minun väsymys pahentaa lapsen kitinää, tietenkin. Mutta ei se minun väsymys lapsen kitinään syynä ole. Lapsi on aina ollut sellainen kitiseväinen ja vaativa. Kaikkien ihmisen seurassa. Myös minun ollessa erittäin pirteä. Lapsi on 1.5-vuotias.
Päivisin ulkoillaan, leikitään, luetaan, tehdään kotitöitä, laitetaan ruokaa ja sellaista. Ruutuajan olen yrittänyt pitää minimissä. Ennen koronaa käytiin tapaamassa ihmisiä ja erilaisissa tapahtumissa ja puistoilemassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehesi kanssa. Hänen olisi nyt otettava enempi vastuuta lapsesta, jotta saat välillä hengähdyhetkiä.
Olen yrittänyt. Lopputulos on joka kerta se, että mies vain kertoo, että HÄN ei jaksa joten hänen mukaan minun on sen vuoksi vain pakko jaksaa. Ap
No kysypä häneltä että miten hän voi olettaa sinun jaksavan lapsen hoitoa vuorokaudet läpeensä, jos hän itse ei jaksa hetkeäkään.
Nyrkkiä voi lyödä pöytään ja vaatia edes tunnin vapaa-aikaa iltaisin. Miehelle voi antaa suorasanaista palautetta toiminnastaan, ei aikuista miestä tarvitse hyvitellä tai paapoa. Toki pitää varmistaa että isä hoitaa lasta kunnolla eikä kohtele kaltoin tai jätä heitteille omalla vahtivuorollaan.
Jos tästä tulee draamaa, niin pistäisin eron vireelle, ei tuommoisella vätyksellä, joka vain vaikeuttaa elämää, muutenkaan tee mitään.
Olenhan minä joutunut tässä eroa miettimään, koska miestä ei näytä kiinnostavan minun jaksaminen lapsen kanssa, vaikka puhuttu on. Ja olen kysynyt miten voi kuvitella minun jaksavan, siihen ei vastaa mitään, kävelee vain pois tilanteesta. Mutta tämä korona muutti vähän asioita, eron toteuttaminen tässä ei ole mahdollista, on pakko odottaa että epidemia loppuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä pitäisi ekana selvittää miksi lapsi kitisee koko ajan. Onko jotain lääketieteellistä syytä. Ei ole normaalia, että lapsi kitisee koko ajan.
T. Neljän äitiOn ollut koko elämänsä kitiseväinen. On käytetty lääkärissä ja puhuttu asiasta neuvolassa. Lopputulos aina on, että sellainen temperamentti. Ap
Eli siis kasvatuksesta johtuvaa huonoa käytöstä. Kenenkään tempperamenttiin ei kuulu jatkuva kitiseminen. Jos siis lääketieteelliseen syyt on kerran suljettu pois niin setvimään, että mitä lapsen kanssa tehdään väärin. Ilmeisesti saa kitismäällä haluamansa.
Kannattaa jättää huomiotta, jos kitisee. Huomiota vain normaalista käytöksestä.
Eli valitset ne sotasi. Lapsen tasollekin voi heittäytyä ja vetää lattialla itkupotkuraivarit ja laittaa kädet korviin ja lällätellä. Eli luulen, että tässä on mietitty likaa sitä miten saadaan lapselle koko ajan kiva olo ja lapsi on siitä oppinut, että halia ja pusua riittää vaikka käytös olisi mitä. Vanhempienkin pitää uskaltaa, näyttää ne tunteensa ja sanoa, että nyt riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun korona helpottaa voit laittaa lapsen päivähoitoon tai leikkitoiminnan kerhoon vaikka olisitkin kotona. Muutoin apua on sitten saatavissa lastensuojelusta tai ostettavissa yksityisiltä palveluntarjoajilta.
Jos miehenne kanssa päädytte tuollaiseen asetelmaan pysyvämmin, se ei lupaa avioliitolle kovin pitkää ikää. Pikkulapsivuodet rasittavat useimpia perheitä/ pareja mutta tärkeintä olisi kohdata ja yrittää selvitä haasteista yhdessä.
Olisiko teidän sitten mahdollista palkata vaikka muutamaksi tunniksi viikossa hoitajaa? saisist hetken omaa aikaa lepäämiseen.
Ei tietenkään nyt, mutta kunhan tämä korona-aika on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, koska kaikki palvelut kiinni niin tässä ohjeita (olen itse täysin tukiverkoton jolla koululaisia ja taapero ja vauva, olen myös uupunut):
- ulkoile paljon lapsen kanssa
- iltaisin kuuntele rentoutusmeditaatioita kuulokkeilla youtubesta, siellä ”the honest guys” kanavalla parhaat meditaatiot
- lopeta somen käyttö
- tee mielikuvaharjoituksia, googlaa NLP ohjeita. Eli aina hermojen kiristyessä teet tietyt ajatukset jolla tilanne laukeaa ennen kuin eskaloituu
- joka päivä helli lasta paljon, silittele ja suukottele aika väh 5-10 kerralla. Tämä lisää sinulla oksitosiinia joka on ”mielihyvähormoni” mutta myös auttaa rentoutumaan ja rauhoittumaan
-TÄRKEIN OHJE: älä odota mitään typerältä mieheltä ja surkeilta isovanhemmilta. Ne ei aita kuitenkan, ja kun toivot ja odotat - ja petyt aina, niin tämä tuo stressin ja kiukun. Tämä toiveiden ja odotusten sammutus auttoi eniten. Itse vuosia toivonäin että isovanhemmat auttaisi edes kerran, edes kerran elämässään hoitaisivat jetken lapsenlapsia - ja mitään ei koskaan taphtunut josta sitten petyin ja ahdistuin.
Kun lopetin kaiken odottamisen ja toivomisen en enää pettynyt. Tämä on oikeasti tärkeä ohje vaikka lapselliselta kuulostaa.
Tsemppiä, päivä kerrallaan, ajattele lapsestasi vain hyviä ja ksuniita ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehesi kanssa. Hänen olisi nyt otettava enempi vastuuta lapsesta, jotta saat välillä hengähdyhetkiä.
Olen yrittänyt. Lopputulos on joka kerta se, että mies vain kertoo, että HÄN ei jaksa joten hänen mukaan minun on sen vuoksi vain pakko jaksaa. Ap
No kysypä häneltä että miten hän voi olettaa sinun jaksavan lapsen hoitoa vuorokaudet läpeensä, jos hän itse ei jaksa hetkeäkään.
Nyrkkiä voi lyödä pöytään ja vaatia edes tunnin vapaa-aikaa iltaisin. Miehelle voi antaa suorasanaista palautetta toiminnastaan, ei aikuista miestä tarvitse hyvitellä tai paapoa. Toki pitää varmistaa että isä hoitaa lasta kunnolla eikä kohtele kaltoin tai jätä heitteille omalla vahtivuorollaan.
Jos tästä tulee draamaa, niin pistäisin eron vireelle, ei tuommoisella vätyksellä, joka vain vaikeuttaa elämää, muutenkaan tee mitään.
Olenhan minä joutunut tässä eroa miettimään, koska miestä ei näytä kiinnostavan minun jaksaminen lapsen kanssa, vaikka puhuttu on. Ja olen kysynyt miten voi kuvitella minun jaksavan, siihen ei vastaa mitään, kävelee vain pois tilanteesta. Mutta tämä korona muutti vähän asioita, eron toteuttaminen tässä ei ole mahdollista, on pakko odottaa että epidemia loppuu. Ap
eli tarvitset sitä miestä vielä elättämään itseäsi?
Ennen kun lähdet eroamaan mieti miten pärjäät yksinhuoltajana. Esim. tukien ja tukiverkoston varaan et voi laskea mitään. Isä esim. pystyy pitkittämään helpostikin elatusmaksuja toista vuotta. Ja tapaamissopimus on vain muodollinen, isän ei ole mikään pakko sitä noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, koska kaikki palvelut kiinni niin tässä ohjeita (olen itse täysin tukiverkoton jolla koululaisia ja taapero ja vauva, olen myös uupunut):
- ulkoile paljon lapsen kanssa
- iltaisin kuuntele rentoutusmeditaatioita kuulokkeilla youtubesta, siellä ”the honest guys” kanavalla parhaat meditaatiot
- lopeta somen käyttö
- tee mielikuvaharjoituksia, googlaa NLP ohjeita. Eli aina hermojen kiristyessä teet tietyt ajatukset jolla tilanne laukeaa ennen kuin eskaloituu
- joka päivä helli lasta paljon, silittele ja suukottele aika väh 5-10 kerralla. Tämä lisää sinulla oksitosiinia joka on ”mielihyvähormoni” mutta myös auttaa rentoutumaan ja rauhoittumaan
-TÄRKEIN OHJE: älä odota mitään typerältä mieheltä ja surkeilta isovanhemmilta. Ne ei aita kuitenkan, ja kun toivot ja odotat - ja petyt aina, niin tämä tuo stressin ja kiukun. Tämä toiveiden ja odotusten sammutus auttoi eniten. Itse vuosia toivonäin että isovanhemmat auttaisi edes kerran, edes kerran elämässään hoitaisivat jetken lapsenlapsia - ja mitään ei koskaan taphtunut josta sitten petyin ja ahdistuin.Kun lopetin kaiken odottamisen ja toivomisen en enää pettynyt. Tämä on oikeasti tärkeä ohje vaikka lapselliselta kuulostaa.
Tsemppiä, päivä kerrallaan, ajattele lapsestasi vain hyviä ja ksuniita ajatuksia.
Äskeisestä jäi pois: silittele ja suukottele ja sylittele väh 5-10 MIN kerrallaan, eli tarpeekso pitkään jotta oksitosiinihormoni nousee. Vähän sama ilmiö kuin ”imetyksen ihanuudessa” siis.
T. Sama
Jatkuva ei ole mikään temperamenttipiirre. Joku ulkopuolelta voisi nähdä selkeämmin mistä kiikastaa. Yleensä tuon ikäisen kanssa on mahtava puuhata kaikkea, uteliaisuus ja elämänilo ovat huipussaan eikä uhmakaan vielä paina päälle. Millainen päivärytmi teillä on? Mitä syödään? Miten nukutaan? Miten vuorovaikutetaan? Esim miten reagoidaan kitinään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teidän sitten mahdollista palkata vaikka muutamaksi tunniksi viikossa hoitajaa? saisist hetken omaa aikaa lepäämiseen.
Ei tietenkään nyt, mutta kunhan tämä korona-aika on ohi.
Miksi kun lapsella on se isäkin? Kyllä nyt pitäisi miettiä miten se isä saadaan ottamaan sitä vastuuta. Jättääkö ap mies lapsen hoitamatta, jos jätät tämän lapsen kanssa? Menet vaikka ajelemaan ja auton takapenkille päiväunille. Ja kai niitä hotellejakin vielä on avoinna.
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kitinä = huomion ja rakkauden puute.
Kokeilepa halitella, sylitellä, kosketella lempeästi ja kehua oikein urakalla. Huomaat muutoksen muutamassa päivässä.
Täällä annetut ”älä huomioi lasta”-ohjeet ovat erittäin vääriä. Huomiotta jättäminen on todella väärä tapa ohjata. Rakastavan ja kehuvan ja lempeästi koskettavan arvostavan kasvatuksen avulla lapsesta tulee vähemmän kitisevä. Hän kitisee koska kaipaa rakkautta ja sen näyttämistä. Anna sitä, kitinä loppuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehesi kanssa. Hänen olisi nyt otettava enempi vastuuta lapsesta, jotta saat välillä hengähdyhetkiä.
Olen yrittänyt. Lopputulos on joka kerta se, että mies vain kertoo, että HÄN ei jaksa joten hänen mukaan minun on sen vuoksi vain pakko jaksaa. Ap
No kysypä häneltä että miten hän voi olettaa sinun jaksavan lapsen hoitoa vuorokaudet läpeensä, jos hän itse ei jaksa hetkeäkään.
Nyrkkiä voi lyödä pöytään ja vaatia edes tunnin vapaa-aikaa iltaisin. Miehelle voi antaa suorasanaista palautetta toiminnastaan, ei aikuista miestä tarvitse hyvitellä tai paapoa. Toki pitää varmistaa että isä hoitaa lasta kunnolla eikä kohtele kaltoin tai jätä heitteille omalla vahtivuorollaan.
Jos tästä tulee draamaa, niin pistäisin eron vireelle, ei tuommoisella vätyksellä, joka vain vaikeuttaa elämää, muutenkaan tee mitään.
Olenhan minä joutunut tässä eroa miettimään, koska miestä ei näytä kiinnostavan minun jaksaminen lapsen kanssa, vaikka puhuttu on. Ja olen kysynyt miten voi kuvitella minun jaksavan, siihen ei vastaa mitään, kävelee vain pois tilanteesta. Mutta tämä korona muutti vähän asioita, eron toteuttaminen tässä ei ole mahdollista, on pakko odottaa että epidemia loppuu. Ap
eli tarvitset sitä miestä vielä elättämään itseäsi?
Ennen kun lähdet eroamaan mieti miten pärjäät yksinhuoltajana. Esim. tukien ja tukiverkoston varaan et voi laskea mitään. Isä esim. pystyy pitkittämään helpostikin elatusmaksuja toista vuotta. Ja tapaamissopimus on vain muodollinen, isän ei ole mikään pakko sitä noudattaa.
Järkevämpää on jäädä etävanhemmaksi ja olla itse se, joka armosta maksaa elareita, jos maksaa, ja tapaa lasta, jos tapaa. Muutenhan stressi lapsesta jatkuu loputtomiin, mikä on turhaa, koska lapsella on myös isä, jonka vuoro on huolehtia lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehesi kanssa. Hänen olisi nyt otettava enempi vastuuta lapsesta, jotta saat välillä hengähdyhetkiä.
Olen yrittänyt. Lopputulos on joka kerta se, että mies vain kertoo, että HÄN ei jaksa joten hänen mukaan minun on sen vuoksi vain pakko jaksaa. Ap
Kuulostaa siltä, että tarvitsette ulkopuolista apua. Kyllä korona-aikanakin esim. perheneuvola toimii, tosin nyt mahdollisuuksien mukaan etäyhteydellä.
Meidän paikkakunnalla ei toimi perheneuvola nyt ollenkaan. Vain kiireelliset lasu-asiat hoidetaan.. Ap:n paikkakunnasta en tiedä..
Meillä taas on . ja kyllä tuo kiirelliseltä kuulostaa, jos ei kumpikaan vanhempi jaksa hoitaa lasta.
Kyllä minä hoidan, vaikka olen uupunut. Lapsi ei ole heitteillä vaan saa hyvän perushoidon ja läsnäoloa ja leikkiseuraa ja huomiota ja kehuja ja kaikkea minulta. Ap
Laita ensin se mies elämästäsi helkkariin, tuommoinen kumppani tekee elämästäsi vain kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva ei ole mikään temperamenttipiirre. Joku ulkopuolelta voisi nähdä selkeämmin mistä kiikastaa. Yleensä tuon ikäisen kanssa on mahtava puuhata kaikkea, uteliaisuus ja elämänilo ovat huipussaan eikä uhmakaan vielä paina päälle. Millainen päivärytmi teillä on? Mitä syödään? Miten nukutaan? Miten vuorovaikutetaan? Esim miten reagoidaan kitinään?
Lapsi nukkuu klo 20-07, ei enää millään nukahda päiväunille vaikka miten yrittäisi saada nukkumaan. Kitinään reagoin joko siirtämällä lapsen huomion toiseen asiaan tai juttelemalla lapselle. Kitinällä lapsi ei saa tahtoaan läpi, mutta en jätä kyllä minnekään myöskään yksin kitisemään. Jos kitisee pahasti väsymyksen takia niin pidän sylissä ja silittelen ja sellaista. Viisi ateriaa lapsi saa päivässä, neuvolan ohjeen mukaan. Ja olen siis tuosta vaativuudesta puhunut neuvolassa ja lääkärissäkin, mutta ei niistä kukaan ole siitä huolestunut eikä sanonut muuta kuin että on vain temperamentista kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kitinä = huomion ja rakkauden puute.
Kokeilepa halitella, sylitellä, kosketella lempeästi ja kehua oikein urakalla. Huomaat muutoksen muutamassa päivässä.Täällä annetut ”älä huomioi lasta”-ohjeet ovat erittäin vääriä. Huomiotta jättäminen on todella väärä tapa ohjata. Rakastavan ja kehuvan ja lempeästi koskettavan arvostavan kasvatuksen avulla lapsesta tulee vähemmän kitisevä. Hän kitisee koska kaipaa rakkautta ja sen näyttämistä. Anna sitä, kitinä loppuu!
Tiedätkö, kun lapsi saa minulta joka päivä paljon huomiota, syliä, rakkautta, kehuja, haleja, kutituksia ja yhdessä tekemistä. Tunnit päivässä ei enää riitä enempään huomioon ja sylittelyyn. Kotityötkin tehdään yhdessä niin että siinä koko ajan samalla kehun ja huomioin lasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, koska kaikki palvelut kiinni niin tässä ohjeita (olen itse täysin tukiverkoton jolla koululaisia ja taapero ja vauva, olen myös uupunut):
- ulkoile paljon lapsen kanssa
- iltaisin kuuntele rentoutusmeditaatioita kuulokkeilla youtubesta, siellä ”the honest guys” kanavalla parhaat meditaatiot
- lopeta somen käyttö
- tee mielikuvaharjoituksia, googlaa NLP ohjeita. Eli aina hermojen kiristyessä teet tietyt ajatukset jolla tilanne laukeaa ennen kuin eskaloituu
- joka päivä helli lasta paljon, silittele ja suukottele aika väh 5-10 kerralla. Tämä lisää sinulla oksitosiinia joka on ”mielihyvähormoni” mutta myös auttaa rentoutumaan ja rauhoittumaan
-TÄRKEIN OHJE: älä odota mitään typerältä mieheltä ja surkeilta isovanhemmilta. Ne ei aita kuitenkan, ja kun toivot ja odotat - ja petyt aina, niin tämä tuo stressin ja kiukun. Tämä toiveiden ja odotusten sammutus auttoi eniten. Itse vuosia toivonäin että isovanhemmat auttaisi edes kerran, edes kerran elämässään hoitaisivat jetken lapsenlapsia - ja mitään ei koskaan taphtunut josta sitten petyin ja ahdistuin.Kun lopetin kaiken odottamisen ja toivomisen en enää pettynyt. Tämä on oikeasti tärkeä ohje vaikka lapselliselta kuulostaa.
Tsemppiä, päivä kerrallaan, ajattele lapsestasi vain hyviä ja ksuniita ajatuksia.
Kiitos sinulle paljon, nämä oli hyviä neuvoja! Ap
Voisiko kitinän taustalla olla jokin muu kuin lääketieteellinen syy? Alatko olla jo liian väsynyt ja turhautunut lapsesi hoitoon? Jospa lapsesi oireilee sitä? Et kerro paljoakaan arjestanne. Mitä teette päivisin? Onko minkä ikäinen? Ja nuo kysymykset eivät ole syyllistämistä, vaan on ymmärrettävää, jos on ihan yksin, niin voi olla rankkaa olla jatkuvasti aktiivinen ja hyväntuulinen vanhempi. Mutta jos me silti voitaisiin keksiä jotain, joka helpottaisi edes vähän elämääsi tällaisena poikkeusaikana.