Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos ei jaksa enää lapsen kanssa?
03.04.2020 |
Olen hoitovapaalla pienen lapsen kanssa ja oma jaksaminen alkaa olla loppu. Lapsi on kitisevä ja vaativa, ei suostu nukkumaan enää ollenkaan päiväunia, joten mitään edes 5 min lepohetkeä en saa. Toisaalta lapsi on minulle todella rakas ja söpö lapsi muutenkin, oman väsymykseni takia vaan tuntuu että on liian usein liian kitisevä ja liian vaativa.
Meidän ns. tukiverkot ei jaksa olla lapsen kanssa, sanovat että eivät pärjää tai muuten on kiireitä, esim. isovanhemmat siis, jotka kaikki neljä ovat eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Mieheni tekee pitkää päivää, mielestäni hän pakenee työpaikalle lapsen kitinää (ja minun väsymystä, vaikka en nalkuta niin en jaksa mikään todella iloinenkaan olla). Eli olen aika yksin lapsen kanssa. Olin alkanut valmistella sitä, että palaisin töihin, mutta sitten tuli korona, meillä töissä suurin osa lomautettiin ja tiedän että minun alalla tulee olemaan todella huonot talousnäkymät lähiajat koronan takia.
Mitä voi tehdä, jotta jaksaisi lapsen kanssa? En nyt lastensuojelusta tarvi apua vaan tarvisin joskus hengähdystaukoja vain. Täällä meidän kunnassa vaan on ajettu koronan takia alas neuvolatoiminta ja vastaava, puhelinaikoja sinne saa mutta ei muuta.
Kommentit (59)
Kannattaisi miettiä mihin ryhtyy kun pentuja tekee, niitä kun ei voi kenneliin palauttaa. Se on voi voi, 20 vuotta niin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin käytät ajan välillä 20-07, kun lapsi nukkuu? Mikä on oma unimääräsi? Ei kodin tarvitse loistaa. Unohda se urpo ja käytä aika lepäämiseen! Ei enää minkäänlaisia netinselaamisia tai telkkarintuijottamisia (jos sellaisia on ollut), vaan lepoa, lepoa ja lepoa!
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Kitinään on aina syy. Lapsi ei kitise huvikseen.
Jos ei ole lääketieteellistä syystä niin joku muu syy on. Ollaanko lapsen kanssa aidosti läsnä vai toinen käsi aina puhelimella? Tai lapsi saa haluamansa reaktion kitisemällä.
Temperamentti ilmenee aivan muulla tavoin kuin kitinällä. Jos ei ajoissa puutu niin tulee juuri näitä supernanny tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mihin käytät ajan välillä 20-07, kun lapsi nukkuu? Mikä on oma unimääräsi? Ei kodin tarvitse loistaa. Unohda se urpo ja käytä aika lepäämiseen! Ei enää minkäänlaisia netinselaamisia tai telkkarintuijottamisia (jos sellaisia on ollut), vaan lepoa, lepoa ja lepoa!
Herään klo 7 itsekin. Illalla klo 20 jälkeen käyn suihkussa, kirjoitan muutamat sähköpostit tai vastaavat viestit ja maksan laskuja jos tarvii ja sellaista, siivoilen vähän, laitan iltapalan itselleni, katson ehkä tunnin telkkaria, menen klo 23 sänkyyn. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi miettiä mihin ryhtyy kun pentuja tekee, niitä kun ei voi kenneliin palauttaa. Se on voi voi, 20 vuotta niin helpottaa.
Älä avaa näitä ketjuja jos menee niin ihon alle, että vastauksesi on tuota luokkaa.
Tulee itsellesi näköjään vain paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Kitinään on aina syy. Lapsi ei kitise huvikseen.
Jos ei ole lääketieteellistä syystä niin joku muu syy on. Ollaanko lapsen kanssa aidosti läsnä vai toinen käsi aina puhelimella? Tai lapsi saa haluamansa reaktion kitisemällä.Temperamentti ilmenee aivan muulla tavoin kuin kitinällä. Jos ei ajoissa puutu niin tulee juuri näitä supernanny tapauksia.
No esimerkiksi hoidan kaikki puhelut kavereilleni ja vanhemmilleni vasta kun lapsi nukkuu. En oikein tiedä... Nyt jo olen olemassa vain lasta varten koko lapsen hereilläoloajan. Ei lapsi siitä rikki menisi vaikka joutuisi leikkimään yksin 30 min kun minä vaikka selaan facea. Niin ei olla tehty vaan olen koko ajan lapsen saatavilla ihan vieressä. Ap
Lapsen alkavaa käytösongelmaa ei ratkaise se, että laitat lapsen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Et pääse ongelmaa pakoon. Kitinä jatkuu sitten raskaan työpäivän jälkeen ja on yhtä raskasta ellei vielä raskaampaa.
Erittäin lyhytnäköistä ajattelua ainakin.
Ota johonkin kasvatusalan ammattilaiseen yhteys (Skypellä nämä aloituspalaverit hoituvat) ja ala korjata lapsen käytöstä. Et voi olettaa, että ne päiväkodissa sitten hoitaa asian kuntoon. Se on sinun tehtäväsi ja usko vaan tilanne jatkuu kotona kahta kauheampana kun siihen lisätään vielä lapsen ikäväraivarit päälle päivähoidon aloituksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Kitinään on aina syy. Lapsi ei kitise huvikseen.
Jos ei ole lääketieteellistä syystä niin joku muu syy on. Ollaanko lapsen kanssa aidosti läsnä vai toinen käsi aina puhelimella? Tai lapsi saa haluamansa reaktion kitisemällä.Temperamentti ilmenee aivan muulla tavoin kuin kitinällä. Jos ei ajoissa puutu niin tulee juuri näitä supernanny tapauksia.
No esimerkiksi hoidan kaikki puhelut kavereilleni ja vanhemmilleni vasta kun lapsi nukkuu. En oikein tiedä... Nyt jo olen olemassa vain lasta varten koko lapsen hereilläoloajan. Ei lapsi siitä rikki menisi vaikka joutuisi leikkimään yksin 30 min kun minä vaikka selaan facea. Niin ei olla tehty vaan olen koko ajan lapsen saatavilla ihan vieressä. Ap
No itse sanoit sen ongelman! Olet itse lapsen saatavilla ihan vieressä koko ajan! Omia sanojasi lainaten.
Mietipä nyt maalaisjärjellä asiaa. Kuvittele miltä lapsesta tuntuu jos tyrkkäät päiväkotiin, kun on ollut ikänsä äidin vieressä joka on vastannut joka kitinään. Se olisi aivan järkyttävää lapsen näkökulmasta. Opeta nyt lasta ensin leikkimään pieniä hetkiä yksin ja siitä eteenpäin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Kitinään on aina syy. Lapsi ei kitise huvikseen.
Jos ei ole lääketieteellistä syystä niin joku muu syy on. Ollaanko lapsen kanssa aidosti läsnä vai toinen käsi aina puhelimella? Tai lapsi saa haluamansa reaktion kitisemällä.Temperamentti ilmenee aivan muulla tavoin kuin kitinällä. Jos ei ajoissa puutu niin tulee juuri näitä supernanny tapauksia.
Ahaa. Oma lapseni on temperamenttinen ja juurikin tuossa 1,5 vuoden iässä näkyi myös kitisemisenä. Kun kaksivuotiaana sanavarasto alkoi reippaasti laajentua, muuttui meno. Häntä turhautti se kun ei saanut ilmaistua itseään.
Yrittäisin kyllä ratkoa asiaa myös päiväunien kautta. Jos 1,5 vuotias ei nuku päiväunia näkyy se todella helposti lapsen kärttyisyytenä. Varmaan olet ap kokeillut eri konsteja tähän mutta siihen voisi kysyä apua neuvolasta tms. sitten kun palvelut taas pelaavat normaalisti. Uskoisin että päiväunet muuttaisivat tilannetta ratkaisevasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava keskustelu miehesi kanssa. Hänen olisi nyt otettava enempi vastuuta lapsesta, jotta saat välillä hengähdyhetkiä.
Olen yrittänyt. Lopputulos on joka kerta se, että mies vain kertoo, että HÄN ei jaksa joten hänen mukaan minun on sen vuoksi vain pakko jaksaa. Ap
No kysypä häneltä että miten hän voi olettaa sinun jaksavan lapsen hoitoa vuorokaudet läpeensä, jos hän itse ei jaksa hetkeäkään.
Nyrkkiä voi lyödä pöytään ja vaatia edes tunnin vapaa-aikaa iltaisin. Miehelle voi antaa suorasanaista palautetta toiminnastaan, ei aikuista miestä tarvitse hyvitellä tai paapoa. Toki pitää varmistaa että isä hoitaa lasta kunnolla eikä kohtele kaltoin tai jätä heitteille omalla vahtivuorollaan.
Jos tästä tulee draamaa, niin pistäisin eron vireelle, ei tuommoisella vätyksellä, joka vain vaikeuttaa elämää, muutenkaan tee mitään.
Olenhan minä joutunut tässä eroa miettimään, koska miestä ei näytä kiinnostavan minun jaksaminen lapsen kanssa, vaikka puhuttu on. Ja olen kysynyt miten voi kuvitella minun jaksavan, siihen ei vastaa mitään, kävelee vain pois tilanteesta. Mutta tämä korona muutti vähän asioita, eron toteuttaminen tässä ei ole mahdollista, on pakko odottaa että epidemia loppuu. Ap
Mitä jos asetut eteen ja huudat sille että ”Vastaa kysymykseen, saatana!”
Ehkä kannattaa valmistella eroa jo nyt, eihän tuommoisen miehen kanssa viitsi ainoaa elämäänsä tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Kitinään on aina syy. Lapsi ei kitise huvikseen.
Jos ei ole lääketieteellistä syystä niin joku muu syy on. Ollaanko lapsen kanssa aidosti läsnä vai toinen käsi aina puhelimella? Tai lapsi saa haluamansa reaktion kitisemällä.Temperamentti ilmenee aivan muulla tavoin kuin kitinällä. Jos ei ajoissa puutu niin tulee juuri näitä supernanny tapauksia.
Ahaa. Oma lapseni on temperamenttinen ja juurikin tuossa 1,5 vuoden iässä näkyi myös kitisemisenä. Kun kaksivuotiaana sanavarasto alkoi reippaasti laajentua, muuttui meno. Häntä turhautti se kun ei saanut ilmaistua itseään.
Yrittäisin kyllä ratkoa asiaa myös päiväunien kautta. Jos 1,5 vuotias ei nuku päiväunia näkyy se todella helposti lapsen kärttyisyytenä. Varmaan olet ap kokeillut eri konsteja tähän mutta siihen voisi kysyä apua neuvolasta tms. sitten kun palvelut taas pelaavat normaalisti. Uskoisin että päiväunet muuttaisivat tilannetta ratkaisevasti
Tämä totta! Minustakin tuntuu hurjalta, ettei noin pieni nuku päiväunia! Siinäpä se syy kitinään saattaa myös olla. Aika outoa, että jos ap on puhunut asiasta neuvolassa ja lääkärille niin ei ole selvitetty tätä päikkäri asiaa, koska sen luulisi olevan eka kysymys.
Lapsi ei nuku siis päiväunia ja valveillaoloajasta ap on koko ajan ihan vieressä lapsen saatavilla. Lapsi ei luovu saavutetuista eduista, joten ei tietenkään anna ap:n tehdä muuta kuin olla oma palvelijansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen oli myös tosi kitisevä taapero ja lapsi. Ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä. Joillain lapsilla vain on haastava temperamentti.
Kitinään on aina syy. Lapsi ei kitise huvikseen.
Jos ei ole lääketieteellistä syystä niin joku muu syy on. Ollaanko lapsen kanssa aidosti läsnä vai toinen käsi aina puhelimella? Tai lapsi saa haluamansa reaktion kitisemällä.Temperamentti ilmenee aivan muulla tavoin kuin kitinällä. Jos ei ajoissa puutu niin tulee juuri näitä supernanny tapauksia.
Ahaa. Oma lapseni on temperamenttinen ja juurikin tuossa 1,5 vuoden iässä näkyi myös kitisemisenä. Kun kaksivuotiaana sanavarasto alkoi reippaasti laajentua, muuttui meno. Häntä turhautti se kun ei saanut ilmaistua itseään.
Yrittäisin kyllä ratkoa asiaa myös päiväunien kautta. Jos 1,5 vuotias ei nuku päiväunia näkyy se todella helposti lapsen kärttyisyytenä. Varmaan olet ap kokeillut eri konsteja tähän mutta siihen voisi kysyä apua neuvolasta tms. sitten kun palvelut taas pelaavat normaalisti. Uskoisin että päiväunet muuttaisivat tilannetta ratkaisevasti
Tämä totta! Minustakin tuntuu hurjalta, ettei noin pieni nuku päiväunia! Siinäpä se syy kitinään saattaa myös olla. Aika outoa, että jos ap on puhunut asiasta neuvolassa ja lääkärille niin ei ole selvitetty tätä päikkäri asiaa, koska sen luulisi olevan eka kysymys.
Lapsi ei nuku siis päiväunia ja valveillaoloajasta ap on koko ajan ihan vieressä lapsen saatavilla. Lapsi ei luovu saavutetuista eduista, joten ei tietenkään anna ap:n tehdä muuta kuin olla oma palvelijansa.
Ei nuku. Olen yrittänyt nukuttaa sisälle ja ulos. Sekä paikallaan pihalla että kävelyllä. Paksummissa vaatteissa, ja ohuemmissa. Eri kellonaikoihin. Ennen ruokaa ja ruoan jälkeen. Ei nukahda enää päivällä.
Olen käynyt lääkärissä tarkistuttamassa korvat, ne on ok. Olen pyytänyt allergiatestejä, mutta ei niitä tehdä koska ei ole mitään allergiaoireita, minä vain ajattelin jos olisi joku piiloallergia nukkumattomuuden syynä, mutta eivät sellaista tutki.
En keksi enää mitä tehdä. Yöt lapsi nukkuu hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5-vuotias tarvitsee kyllä päikkärit ja tuo turhalta tuntuva kitinä voi olla oire siitä. Ei lapsi toki haluaisi niitä nukkua, koska maailma on kiinnostava ja ihmeellinen. Ja useimmille lapsille tulee kausia jolloin tuo päiväunille saaminen on yhtä taistelua, mutta jossain kohtaa alkaa taas sujua. Ja juuri sen THE jutun löytäminen voi olla vaikeaa... johtuuko nukahtamattomuus siitä että herää tunnin liian myöhään, menee nukkumaan liian aikaisin, ei ole ulkoillut tarpeeksi, laittaako päiväunille liian aikaisin/liian myöhään jne.
Ap:n lapsi kyllä herää melko aikaisin, siinä mielessä en usko että on mahdotonta saada lasta unille klo. 11-13 maissa. Kannattaa pitää tiukka rytmi; heräämään ja nukkumaan aina samaan aikaan. Ruuat aina samaan aikaan. Aamupäivällä kunnolla ulkoilua, että lapsi väsyy. Sen päälle tuhti lämmin ateria. Sit valitset mikä on teidän unirituaali, laitatko mieluummin rattaisiin ja lähdette kunnon lenkille, vai makkari pimeeksi, lapsen valitsema kirja/unilelu, unimusiikkia ja sit yhdessä pötköttämään. Ja asennoituu niin että lapsen unihetki ei nyt toistaiseksi ole sinun lepohetki, vaan joudut käymään isoakin tahtojen taistelua siitä nukkumaan menemisestä. Meillä esikoista välillä kärryteltiin tunti-pari, ennenkuin nukahti. Kuopusta taas muistan pitäneeni sängyssä vieressä kun hän koitti sieltä kaikin keinoin kammeta itsensä ylös... voi sitä huudon määrää. Mutta kun johdonmukaisesti jaksaa joka päivä noudattaa päivärytmiä niin kyllä se yleensä viikossa/parissa tuottaa tulosta tai joku lapsen vaikea vaihe menee itsellään ohitse.
Vaikutat todella vastuuntuntoiselta ja hyvältä äidiltä. Mene sohvalle maaten ja opeta lapsi katsomaan lastenohjelmia ruudulta. Saat hengähtää. Tv oli meilläkin hyvä lastenvahti. Ei kaiken tarvitse mennä suositusten mukaan. Ja lapsesta kasvaa silti ihan täyspäinen.
No herranen aika lapsi on väsynyt! Varmaan yliväsynyt kun ei nukahda ”millään” ja reppana kitisee koko ajan.
Mene sinä sitten vaihteeksi töihin ja mies jää kotiin hoitamaan lasta, jos töissä on helpompaa.
Ja sitten vielä jotkut tulevat hymistelemään että "nauti nyt kun lapsi on pieni"... Huh. Onneksi lapsi kasvaa.
Miten ap jakselet nykyään?
Eli sinusta on joko tai. Kokonaan huomiotta jättäminen tai jatkuva lempeys? Kumpikin on huono, joten näiden väliltä pitää jokaisen löytää se kultainen keksitie, joka toimii sille omalle lapselle.
Kyllä tuo on jo niin nähty mihin se johtaa, kun koko ajan kehutaan. Lapsella ei ole syytä ponnistella ja he ovatkin loppuun palaneita ennen kuin ollaan edes siellä aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä.