Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kehtaisinko mennä vaan siivoojaksi?
02.04.2020 |
Mitkään opinnot ei lukion jälkeen ole sujunut, jotain pitäisi taas tehdä että pääsisi eteenpäin. Ajattelin mennä ammattikouluun johonkin kunnon käytännön alalle, jos se olisikin minun juttuni. Joo, siivoojaksi voisi päästä ilman koulutustakin, mutta koen omalla kohdallani paremmaksi mennä varmemman kautta, kun tässä on ollut epäonnistumisia ihan liikaa jo. Perhetausta vaan on korkeasti koulutettua ja mikä tahansa käytännön työ olisi kauhistus. Äitini mielestä minun pitäisi vaan sitkeästi yrittää vielä yliopistoon, mutta en näe siinä järkeä. En vaan ole riittävän hyvä. Muussa suvussa onkin sitten ihan hyvin ymmärrystä sille jos ei halua akateemista uraa. Mutta se siivooja... Se voi olla liikaa monille, ja aiheuttaisi varmasti suvun kokoontumisissa kiusallisia hetkiä. Vaikeahan sitä on kovin hulppealta saada kuulostamaan, että hinkkaa vessoja. Toisin kuin vaikka parturi-kampaaja, joka on salonkinsa kuningatar. Tai jos palkkatyöläinen, niin kuitenkin yksi prinsessoista. Ymmärrättekö mitä tarkoitan. En olisi silloin missään "piireissä" tai työlläni ei olisi ns. sarjakuvatasoa. Tietenkään en voi perustaa ammatinvalintaa perheen ja suvun ajatuksille, mutta mietin samalla koko yhteiskuntaa ja tulevaa elämää. Kuka minua sitten voisi arvostaa? "Moi mikä sä oot ammatiltasi?" "Siivooja". Tiedän että pitää itse osata arvostaa omaa ammattiaan, mutta ei se useinkaan auta jos vastapuoli pitää ihan alemman luokan ihmisenä.
Kommentit (66)
4 vuotta ollut siivoojana. Lukiot käyty. Omaa alaa ei vaan ikinä löytynyt.
Siivoojan työ on raskasta ja todella nopeatempoista. Tuntuu, että päivä päivältä vaaditaan enemmän ja nopeammin ja paremmin. Joka päivä ajattelen, että tää on viimeinen päivä, kun en jaksa enää juosta paikasta toiseen. Mutta sitten se ketutus menee ohi kun pääsee kotiin ja työpäivä on ohi.
Nyt juurikin koronan takia ollut aika paljon saikkuja. Se oma alue, mikä tehtiin parityönä. Niin nyt se tehdään se sama alue yksin samassa ajassa. :( Yksi päivä oli yksi asiakas tahallaan virtsannut wc-harjan säilytys kuppiin. Kiva yllätys. Arvostus on nolla siivoojia kohtaan joissakin kohteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana kolmessa eri paikassa siivoamassa. Minulla ei ollut ongelmaa sanoa ihmisille, että siivoan. Tein muuta sitten iltapäivisin, kun työpäivä alkoi puoli kuusi ja pääsin puoli kaksi jo kotiin.
Työ oli mukavan fyysistä ja pysyin kunnossa.
Jostain syystä minulla oli enemmän vientiä kuin koskaan juuri noina aikoina. Fyysinen työ piti hoikkana ja ei tarvinnut stressata, joten olin rento ja onnellinen. Monet miehet tuntuivat arvostavan tai suhtautuivat neutraalisti siivoustyöhön. En kokenut dissaamista.
Ei siivoustyö huono valinta ole.Siis mitenköhän suurin osa ihmisistä reagoi, jos esim baarissa joku high economics manager of financing bullshit kysyy mitäs sinä teet työksesi. "Olen siivooja". Mitähän luulet suurimman osan ihmisistä reagoivan? Hyvää illanjatkoa ja hyvästi.
No itse asiassa olin yhden kesän Lontoossa siivoojana hotellissa. Sattumalta tapasin kadulla yhden tyypin, joka oli hienostopiireissä Amerikassa. Hänen kauttaan tutustuin mieheen, jonka perhe oli todella rikas, yksi kymmenen rikkaimman perheen joukossa Amerikassa. Ainakin tuo mies piti minusta, tanssitti ja tarjosi olutta, kun mentiin pubiin. Oli kysellyt kuulumisiani ja yhteystietojani muutama kuukausi myöhemmin.
Olin kyllä nuori ja elämäniloinen, ehkä tuo vaikutti. Mutta oikeasti luulen, että ammatilla ei ole kovin paljon merkitystä, vaan ihmisen persoonalla. Jos huolehtii itsestään ja lukee kirjoja ja lehtiä ja osaa keskustella ja on muutoin fiksu, niin ei sillä ole merkitystä, mitä tekee.
Siivoojat eivät yleensä ole kovinkaan narsistisia ja tekevät työtään vain palkan takia. Tuokin on hyvä piirre. Osaavat nauttia muista asioista elämässä. Ovat yleensä hyviä kumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Siivooja on seksikäs ammatti.
Ei mikään ammatti ole seksikäs. Siivoojan työssä päivät ovat lyhyitä, niin silloin aikaa käydä salilla ja tehdä asioita, joista on kiinnostunut. Toisinkuin jossain vaativassa asiantuntijatyössä, jossa burnout vaanii nurkan takana.
Nykyään siivoojan työ ei ole enää lattioiden kuuraamista. Hyvät laitteet ja aineet. Siitä huolimatta ehdottaisin lähihoitajan koulutusta. Siitä voi myöhemmin jatkaa sairaanhoitajaksi ja erikoistua. Älä ajattele sukuasi, vaan toimi oman pääsi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana kolmessa eri paikassa siivoamassa. Minulla ei ollut ongelmaa sanoa ihmisille, että siivoan. Tein muuta sitten iltapäivisin, kun työpäivä alkoi puoli kuusi ja pääsin puoli kaksi jo kotiin.
Työ oli mukavan fyysistä ja pysyin kunnossa.
Jostain syystä minulla oli enemmän vientiä kuin koskaan juuri noina aikoina. Fyysinen työ piti hoikkana ja ei tarvinnut stressata, joten olin rento ja onnellinen. Monet miehet tuntuivat arvostavan tai suhtautuivat neutraalisti siivoustyöhön. En kokenut dissaamista.
Ei siivoustyö huono valinta ole.Siis mitenköhän suurin osa ihmisistä reagoi, jos esim baarissa joku high economics manager of financing bullshit kysyy mitäs sinä teet työksesi. "Olen siivooja". Mitähän luulet suurimman osan ihmisistä reagoivan? Hyvää illanjatkoa ja hyvästi.
No itse asiassa olin yhden kesän Lontoossa siivoojana hotellissa. Sattumalta tapasin kadulla yhden tyypin, joka oli hienostopiireissä Amerikassa. Hänen kauttaan tutustuin mieheen, jonka perhe oli todella rikas, yksi kymmenen rikkaimman perheen joukossa Amerikassa. Ainakin tuo mies piti minusta, tanssitti ja tarjosi olutta, kun mentiin pubiin. Oli kysellyt kuulumisiani ja yhteystietojani muutama kuukausi myöhemmin.
Olin kyllä nuori ja elämäniloinen, ehkä tuo vaikutti. Mutta oikeasti luulen, että ammatilla ei ole kovin paljon merkitystä, vaan ihmisen persoonalla. Jos huolehtii itsestään ja lukee kirjoja ja lehtiä ja osaa keskustella ja on muutoin fiksu, niin ei sillä ole merkitystä, mitä tekee.
Siivoojat eivät yleensä ole kovinkaan narsistisia ja tekevät työtään vain palkan takia. Tuokin on hyvä piirre. Osaavat nauttia muista asioista elämässä. Ovat yleensä hyviä kumppaneita.
Mutta kun suurin osa ihmisistä haluaa että kumppani on jossain korkean statuksen ammatissa. Tai ei välttämättä korkean, vaan edes jonkun statuksen... Siivoojalla ei paljon saavutuksia siinä ole, vaikka se ei niinkään johdu itse työstä vaan ihmisten suhtautumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä seurapiireissäkin ajatellaan siivoojista?
Ajatellaan mitä ajatellaan. Mutta toisaalta jos ihmisillä on tarpeeksi rahaa ja suhteita, äkkiäkös löytyy siivoojalle parempi työ ja voidaan ostaa sopiva tutkinto ja muokata cv sopivaksi.
Tylsä keskiluokka tuijottaa ihmisten tutkintoja.
Toisaalta myös fiksut ihmiset ymmärtävät, että kaikilla ei ole rahaa ja suhteita päästä esim. nuorempana hyviin töihin ja joidenkin pitää ottaa vastaan siivoustyötä.
Siivoustyö on usein joustavaa ja sopii opintojen ohella tai jonkun muun luovan työn ohella tehtäväksi.
Kaikki ihmiset eivät halua edes uraa ja vaativaa työtä. Voi olla elämässä muita suunnitelmia.
Ihan sydämestä sanon, että kukaan tutustumisen arvoinen ihminen ei ole koskaan dissannut minua sen takia, että olen ollut siivoojana.
Sellaisiin, jotka ovat katsoneet pitkin nenänvartta, en ole edes halunnut tutustua.
Onko niin vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät halua keskiluokkaista elämää? Ei kiinnosta uralla tai koulutuksella brassailu.
Ihmisen mielenkiintoisuus tulee muista asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana kolmessa eri paikassa siivoamassa. Minulla ei ollut ongelmaa sanoa ihmisille, että siivoan. Tein muuta sitten iltapäivisin, kun työpäivä alkoi puoli kuusi ja pääsin puoli kaksi jo kotiin.
Työ oli mukavan fyysistä ja pysyin kunnossa.
Jostain syystä minulla oli enemmän vientiä kuin koskaan juuri noina aikoina. Fyysinen työ piti hoikkana ja ei tarvinnut stressata, joten olin rento ja onnellinen. Monet miehet tuntuivat arvostavan tai suhtautuivat neutraalisti siivoustyöhön. En kokenut dissaamista.
Ei siivoustyö huono valinta ole.Siis mitenköhän suurin osa ihmisistä reagoi, jos esim baarissa joku high economics manager of financing bullshit kysyy mitäs sinä teet työksesi. "Olen siivooja". Mitähän luulet suurimman osan ihmisistä reagoivan? Hyvää illanjatkoa ja hyvästi.
No itse asiassa olin yhden kesän Lontoossa siivoojana hotellissa. Sattumalta tapasin kadulla yhden tyypin, joka oli hienostopiireissä Amerikassa. Hänen kauttaan tutustuin mieheen, jonka perhe oli todella rikas, yksi kymmenen rikkaimman perheen joukossa Amerikassa. Ainakin tuo mies piti minusta, tanssitti ja tarjosi olutta, kun mentiin pubiin. Oli kysellyt kuulumisiani ja yhteystietojani muutama kuukausi myöhemmin.
Olin kyllä nuori ja elämäniloinen, ehkä tuo vaikutti. Mutta oikeasti luulen, että ammatilla ei ole kovin paljon merkitystä, vaan ihmisen persoonalla. Jos huolehtii itsestään ja lukee kirjoja ja lehtiä ja osaa keskustella ja on muutoin fiksu, niin ei sillä ole merkitystä, mitä tekee.
Siivoojat eivät yleensä ole kovinkaan narsistisia ja tekevät työtään vain palkan takia. Tuokin on hyvä piirre. Osaavat nauttia muista asioista elämässä. Ovat yleensä hyviä kumppaneita.Mutta kun suurin osa ihmisistä haluaa että kumppani on jossain korkean statuksen ammatissa. Tai ei välttämättä korkean, vaan edes jonkun statuksen... Siivoojalla ei paljon saavutuksia siinä ole, vaikka se ei niinkään johdu itse työstä vaan ihmisten suhtautumisesta.
Mitä sinä itse haluat? Jos tiedät mitä teet elämässä ja valintasi tuntuvat oikeilta, ei kenelläkään muulla ole sanomista.
Kannat itse päätökset elämässäsi, ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana kolmessa eri paikassa siivoamassa. Minulla ei ollut ongelmaa sanoa ihmisille, että siivoan. Tein muuta sitten iltapäivisin, kun työpäivä alkoi puoli kuusi ja pääsin puoli kaksi jo kotiin.
Työ oli mukavan fyysistä ja pysyin kunnossa.
Jostain syystä minulla oli enemmän vientiä kuin koskaan juuri noina aikoina. Fyysinen työ piti hoikkana ja ei tarvinnut stressata, joten olin rento ja onnellinen. Monet miehet tuntuivat arvostavan tai suhtautuivat neutraalisti siivoustyöhön. En kokenut dissaamista.
Ei siivoustyö huono valinta ole.Siis mitenköhän suurin osa ihmisistä reagoi, jos esim baarissa joku high economics manager of financing bullshit kysyy mitäs sinä teet työksesi. "Olen siivooja". Mitähän luulet suurimman osan ihmisistä reagoivan? Hyvää illanjatkoa ja hyvästi.
No itse asiassa olin yhden kesän Lontoossa siivoojana hotellissa. Sattumalta tapasin kadulla yhden tyypin, joka oli hienostopiireissä Amerikassa. Hänen kauttaan tutustuin mieheen, jonka perhe oli todella rikas, yksi kymmenen rikkaimman perheen joukossa Amerikassa. Ainakin tuo mies piti minusta, tanssitti ja tarjosi olutta, kun mentiin pubiin. Oli kysellyt kuulumisiani ja yhteystietojani muutama kuukausi myöhemmin.
Olin kyllä nuori ja elämäniloinen, ehkä tuo vaikutti. Mutta oikeasti luulen, että ammatilla ei ole kovin paljon merkitystä, vaan ihmisen persoonalla. Jos huolehtii itsestään ja lukee kirjoja ja lehtiä ja osaa keskustella ja on muutoin fiksu, niin ei sillä ole merkitystä, mitä tekee.
Siivoojat eivät yleensä ole kovinkaan narsistisia ja tekevät työtään vain palkan takia. Tuokin on hyvä piirre. Osaavat nauttia muista asioista elämässä. Ovat yleensä hyviä kumppaneita.Mutta kun suurin osa ihmisistä haluaa että kumppani on jossain korkean statuksen ammatissa. Tai ei välttämättä korkean, vaan edes jonkun statuksen... Siivoojalla ei paljon saavutuksia siinä ole, vaikka se ei niinkään johdu itse työstä vaan ihmisten suhtautumisesta.
En haluaisi sellaista kumppania, joka peilaa muita noin voimakkaasti, eikö osaa ajatella itse ja tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Ihminen on oman elämänsä seppä ja rakentaa itse elämänsä. Voit tehdä elämässäsi mitä haluat, muista se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos yrittäisit vain selvittää, mitä työtä itse haluaisit ja voisit tehdä?
Muiden mielipiteellä ei ole merkitystä. Tämä on sinun elämäsi, missä teet itse itseäsi koskevia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä seurapiireissäkin ajatellaan siivoojista?
Voi olla valaistunut ihminen. Budha-temppelissäkin työt kiertävät ja jokainen munkki siivoaa vuorollaan vessat. Mikään työ ei ole parempaa ja arvokkaampaa, kuin toinen.
Kaikki työt ovat Jumalan edessä samanarvoisia. Muita palvelevat ovat lähempänä Jumalaa. Lähimpänä ovat ne, jotka tekevät vähäpätöisintä työtä.
Yleensä hiukan yksinkertaiset ihmiset eivät ymmärrä tuota. Materialistiset ja pyrkyryyteen taipuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työn tuoma status on sinulle tärkeää, niin siivoja ei tietenkään ole oikea ammatti sinulle. Muutoin se on oikein hyvä ja tärkeä työ. Miten olisi vaikka puutarhuri, joka on myös fyysistä työtä, mutta ehkä helpompi selittää perheelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana kolmessa eri paikassa siivoamassa. Minulla ei ollut ongelmaa sanoa ihmisille, että siivoan. Tein muuta sitten iltapäivisin, kun työpäivä alkoi puoli kuusi ja pääsin puoli kaksi jo kotiin.
Työ oli mukavan fyysistä ja pysyin kunnossa.
Jostain syystä minulla oli enemmän vientiä kuin koskaan juuri noina aikoina. Fyysinen työ piti hoikkana ja ei tarvinnut stressata, joten olin rento ja onnellinen. Monet miehet tuntuivat arvostavan tai suhtautuivat neutraalisti siivoustyöhön. En kokenut dissaamista.
Ei siivoustyö huono valinta ole.Siis mitenköhän suurin osa ihmisistä reagoi, jos esim baarissa joku high economics manager of financing bullshit kysyy mitäs sinä teet työksesi. "Olen siivooja". Mitähän luulet suurimman osan ihmisistä reagoivan? Hyvää illanjatkoa ja hyvästi.
No itse asiassa olin yhden kesän Lontoossa siivoojana hotellissa. Sattumalta tapasin kadulla yhden tyypin, joka oli hienostopiireissä Amerikassa. Hänen kauttaan tutustuin mieheen, jonka perhe oli todella rikas, yksi kymmenen rikkaimman perheen joukossa Amerikassa. Ainakin tuo mies piti minusta, tanssitti ja tarjosi olutta, kun mentiin pubiin. Oli kysellyt kuulumisiani ja yhteystietojani muutama kuukausi myöhemmin.
Olin kyllä nuori ja elämäniloinen, ehkä tuo vaikutti. Mutta oikeasti luulen, että ammatilla ei ole kovin paljon merkitystä, vaan ihmisen persoonalla. Jos huolehtii itsestään ja lukee kirjoja ja lehtiä ja osaa keskustella ja on muutoin fiksu, niin ei sillä ole merkitystä, mitä tekee.
Siivoojat eivät yleensä ole kovinkaan narsistisia ja tekevät työtään vain palkan takia. Tuokin on hyvä piirre. Osaavat nauttia muista asioista elämässä. Ovat yleensä hyviä kumppaneita.
Rehellisyyden nimissä sinä kesänä jylläsi hullun lehmän tauti ja hotellit Euroopassa olivat puolillaan turisteja. Työ oli leppoisaa ja jäi hyvin vapaa-aikaa. Teimme puolet työmäärästä, mitä yleensä. Minulla riitti aikaa ja energiaa koluta museoita. Kävin ehkä 20 kertaa museossa kesän aikana. Kävin myös paljon ulkona pubeissa ja elokuvissa. Jäi myös aikaa deittailuun. Kävin läheisellä tasokkaalla kuntosalilla joka päivä.
Sitten tapasin tuon seurapiirimiehen Amerikasta, hän vei minua ulos ja tutustutti kavereihinsa.
Tämä on siis todella ruusuinen kuva siivoustyöstä.
Lisäksi hotellityöntekijöinä saimme puoleen hintaan matkoja ostettua hotellista, kävin lomapäivinäni Irlannin kiertomatkalla. Lisäksi saimme käyttää hotellin kauneussalonkia ja saimme -50 % kampaamo- ja kauneushoitolan hinnoista.
Paljon mitään ei jäänyt säästöön sinä kesänä, mutta olin ikäänkuin yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorempana kolmessa eri paikassa siivoamassa. Minulla ei ollut ongelmaa sanoa ihmisille, että siivoan. Tein muuta sitten iltapäivisin, kun työpäivä alkoi puoli kuusi ja pääsin puoli kaksi jo kotiin.
Työ oli mukavan fyysistä ja pysyin kunnossa.
Jostain syystä minulla oli enemmän vientiä kuin koskaan juuri noina aikoina. Fyysinen työ piti hoikkana ja ei tarvinnut stressata, joten olin rento ja onnellinen. Monet miehet tuntuivat arvostavan tai suhtautuivat neutraalisti siivoustyöhön. En kokenut dissaamista.
Ei siivoustyö huono valinta ole.Siis mitenköhän suurin osa ihmisistä reagoi, jos esim baarissa joku high economics manager of financing bullshit kysyy mitäs sinä teet työksesi. "Olen siivooja". Mitähän luulet suurimman osan ihmisistä reagoivan? Hyvää illanjatkoa ja hyvästi.
No itse asiassa olin yhden kesän Lontoossa siivoojana hotellissa. Sattumalta tapasin kadulla yhden tyypin, joka oli hienostopiireissä Amerikassa. Hänen kauttaan tutustuin mieheen, jonka perhe oli todella rikas, yksi kymmenen rikkaimman perheen joukossa Amerikassa. Ainakin tuo mies piti minusta, tanssitti ja tarjosi olutta, kun mentiin pubiin. Oli kysellyt kuulumisiani ja yhteystietojani muutama kuukausi myöhemmin.
Olin kyllä nuori ja elämäniloinen, ehkä tuo vaikutti. Mutta oikeasti luulen, että ammatilla ei ole kovin paljon merkitystä, vaan ihmisen persoonalla. Jos huolehtii itsestään ja lukee kirjoja ja lehtiä ja osaa keskustella ja on muutoin fiksu, niin ei sillä ole merkitystä, mitä tekee.
Siivoojat eivät yleensä ole kovinkaan narsistisia ja tekevät työtään vain palkan takia. Tuokin on hyvä piirre. Osaavat nauttia muista asioista elämässä. Ovat yleensä hyviä kumppaneita.Rehellisyyden nimissä sinä kesänä jylläsi hullun lehmän tauti ja hotellit Euroopassa olivat puolillaan turisteja. Työ oli leppoisaa ja jäi hyvin vapaa-aikaa. Teimme puolet työmäärästä, mitä yleensä. Minulla riitti aikaa ja energiaa koluta museoita. Kävin ehkä 20 kertaa museossa kesän aikana. Kävin myös paljon ulkona pubeissa ja elokuvissa. Jäi myös aikaa deittailuun. Kävin läheisellä tasokkaalla kuntosalilla joka päivä.
Sitten tapasin tuon seurapiirimiehen Amerikasta, hän vei minua ulos ja tutustutti kavereihinsa.
Tämä on siis todella ruusuinen kuva siivoustyöstä.
Lisäksi hotellityöntekijöinä saimme puoleen hintaan matkoja ostettua hotellista, kävin lomapäivinäni Irlannin kiertomatkalla. Lisäksi saimme käyttää hotellin kauneussalonkia ja saimme -50 % kampaamo- ja kauneushoitolan hinnoista.
Paljon mitään ei jäänyt säästöön sinä kesänä, mutta olin ikäänkuin yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla.
Minulle oli tosi tärkeää, että olin freesi ja hyvännäköinen, vaikka tein siivoustyötä. Siksi kuntoilin ja kävin kampaajalla säännöllisesti tuon kesän aikana.
Lisäksi vietin tuntikausia museoissa ja kiertelin Lontoon upeita puutarhoja, uusia tuulia ja suurkaupungin trendejä. En siis ollut mitenkään erityisen kiinnostunut siivoustyöstä. Menin siivoojaksi, koska oli helpoin tapa päästä kesäksi Lontooseen. Suunnittelin tehdä samaa seuraavina kesinä eri kaupunkeihin.
Mä kestin siivojana 4kk sit lopetin. En jaksanut joka päivä kuulla ihmisten suista että miksi olet siivojana, miksi sun kaltainen ei ole yliopistossa jnejnejne
Tämän jälkeen lopetin työt ja elämisen... aivan sama ei jaksa enää olla arvostelun kohteena.
Vierailija kirjoitti:
En nyt täysin ymmärrä kysymysäsi Ap. - En ainakaan itse palkkaisi siivoojaksi ketään sellaista, joka miettisi, että kehtaanko ryhtyä siivoojaksi. Ei siivojan työ ole, mikään ai miään sellaista jota kenenkäänn sen tekijän pitäisi sitä (e. työtään ja toimimistaan siivojana) hävetä. Vai miksi pitäisi? Ei siivojan työ myöskään ole tai sen ei ainakaan pitäsi olla sellainen, että sen tekijäksi vosii kuka vain, joka erottaa räin imurista mennä ja tehdä omalla tavallaan ja uskoa samalla, että kyllä, joku toinen sitten maksaa tehdystä työstä palkan ai siiä, että tällä tavoin "kehtasi".
Sinkkumies
Jännä että vastaat "en palkkasi". Et vastaa "en menisi siivoojaksi jos..." Ajattelet että totta kai olisit siivoojan pomo, et missään nimessä olisi siivooja itse. Kuitenkin alat miesselittää, mitä siivoojan työ on.
Vierailija kirjoitti:
Mä kestin siivojana 4kk sit lopetin. En jaksanut joka päivä kuulla ihmisten suista että miksi olet siivojana, miksi sun kaltainen ei ole yliopistossa jnejnejne
Tämän jälkeen lopetin työt ja elämisen... aivan sama ei jaksa enää olla arvostelun kohteena.
Miten meni omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Jos työn tuoma status on sinulle tärkeää, niin siivoja ei tietenkään ole oikea ammatti sinulle. Muutoin se on oikein hyvä ja tärkeä työ. Miten olisi vaikka puutarhuri, joka on myös fyysistä työtä, mutta ehkä helpompi selittää perheelle?
Ei se minulle ole tärkeää, mutta haluaisin tietää kuinka monelle muista ihmisistä on. Ainakin perheeni on antanut ymmärtää, että pitäisi olla arvostettavassa työssä. Ja arvostuksen saa korkealla koulutuksella. En tietenkään tee päätöksiä vain perheeseeni perustuen, mutta jos suurin osa maailman ihmisistä on ihan samanlaisia.
Alue: Aihe vapaa
Siivooja on seksikäs ammatti.