Lue keskustelun säännöt.
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
Onpas teillä aika uskomattomia paskiaisia kavereina :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain myöhäisen keskenmenon ja (ex-)ystävä kuittasi asian iloisellä äänellä "no senkus yritätte vaan uudestaan".
Samaan olen syyllistynyt. En kyllä ihmiselle itselleen onneksi, vaan tämän kaverille.
No, mutta kaikenlaisia kommentteja sitä on saanut itsekin ja ihan päin naamaa.
Me ihmiset emme vaan osaa asettua toistemme asemaan.
Mutta sitä voi opetella.
No et sinä olekaan niin ylimielinen kuin miltä näytät. Öö, no kiitos. Kai.
Vierailija kirjoitti:
No et sinä olekaan niin ylimielinen kuin miltä näytät. Öö, no kiitos. Kai.
Mulle vähän samoin, ”sä oot ihan kiva kun sinuun tutustuu.” No kiva juttu...
Vierailija kirjoitti:
"Onpas sinusta tullut rehevä"
ja muutaman vuoden päästä
"Kiva halata tällaista pehmeää naista jolla on naisen muodot"
Molemmat sukulaistädin suusta, joka tarkoitti ne ihastuneiksi lausahduksiksi. Sanoin, ettei toisen painosta saisi puhua, niin oli aidosti hämmästynyt, koska ne olivat kehu. Olen 165/74 kg ja todella isotissinen luonnostani.
Olen sen jälkeen tuntenut oloni jotenkin jättimörssäriksi, vaikka olen kokoajan ollut tietoinen, että ylipainoa on, mutta en kärsinyt siitä niin kovasti. Ajattelin olevani korkeintaan pyörä.
Mutta tämä lausahdus sai mielessäni ulkomuotoni näyttämään ihan pyöreältä pallolta jättimäisillä tisseillä, enkä ole mielikuvasta päässyt eroon. Sukulaisnainen on todella hoikka itse.
Olin nuorena mummoni kanssa vierailulla hänen ystävänsä luona. Siihen käymään vielä kolmaskin mummo. Kyläpaikan emäntä esitteli innoissaan minua sille myöhemmin tulleelle mummolle, että "katsopas Maija, kun täällä on tämmösiä pullukoita tyttöjä". Olin ennemminkin hoikka, ja tajusin hänen innostuksestaan, että että se "pullukka" ei tarkoittanut mitään pahaa. Ennen vanhaanhan sellainen on ollut hyvä asia, ei ole tarvinnut nälkää nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin ylioppilasjuhlieni jälkeen, että yhdet naapurit, jotka oli kutsuttu juhliin, olivat sanoneet, että "ei kai me sen juhliin haluta mennä". En olisi ehkä halunnut tietää. En nyt millään muista, että kävikö ne juhlissani, kun siitä on jo niin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Ex-poikaystävä sanoi minulle "mä en tajua miks sun kaltainen muija edes yrittää esittää seksikästä"
Olin laittautunut ja ostanut kauniit alusvaatteet ja järjestänyt meille romanttisen illan. Ruoka ja viini kyllä maistuivat jonka jälkeen pamautti tuon päin näköä ja sammui sohvalle kuorsaamaan. En kuitenkaan näyttänyt samalta kuin ne naiset por nossa, jota hän katseli joten se sittä sitten.
Miehet on törppöjä ja yllättävän moni vaivautuu tuon tyyppisestä romantiikasta, kuten monesta muustakin pyytämättömästä. Eivät arvosta sellaista ja herää syyllisyys omasta saamattomuudesta. Ei liity pornoon. Häntä pystyyn, jalat pöydälle ja vaatimaan mieheltä palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaverin sanomana.
"Mehän voidaan nähdä milloin vain", kun perui meidän tapaamista toisen kaverin vuoksi.
"Ajattelin, ettet tulisi/viihtyisi kuitenkaan", kun kertoi joistain järjestämistään juhlista, joihin ei minua pyytänyt. Jostain syystä haluaisin itse päättää osallistumisestani.
Tapahtui useamman kerran vuosien varrella, kunnes tajusin, ettei kaveri taida pahemmin arvostaa minua. Siihen tajuamiseen kyllä liittyi paljon muutakin.Minä olin kuulemma hänelle se läheisin ja tärkein. Taisi pitää minua itsestäänselvyytenä ja ajatella, että minua voi kohdella miten vain. Minultakin löytyi sitten lopulta selkäranka. Sitä ennen pari yhteistä tuttua ihmetteli, miten jaksoin häntä. Lopulta miehenikin huomautteli, että hänen käytöksensä ei ole ihan ok. Olisi ehkä pitänyt kuunnella muita alusta asti.
Mulla kans yks tuollainen lapuudenkaveri. Aina hokemassa miten olen se maailman tärkein ja ihan ykköskaveri, kun ollaan niin pitkään tunnettu ja kaikkea. Silti ei koskaan pyytänyt juhliinsa tai muuhun kaveriviettoihin.
Sama juttu mulla, ollaan tunnettu kaverin kanssa melkein 30 vuotta. On ns. "people pleaser", joka pyrkii miellyttämään kaikkia paitsi minua. Hän esittää kaikille maailman iloisinta ja aurinkoisinta ihmistä, mutta on tosiasiassa hankala ja äkkipikainen - tosin tämän puolen näyttää vain poikaystävälleen ja minulle. Peruu myös tapaamisiamme miten sattuu. Hän perustelee tämän sanomalla, että olen hänelle kaikkein läheisin, joten hän pystyy olemaan rehellinen vain minulle.
No, arvostuksessa se ei näy. Uskomattomia möläytyksiä ja loukkauksia on sadellut häneltä vuosien varrella ihan yllin kyllin. Ennemminkin hän on minulle sisko kuin ystävä sikäli, ettei ystävyyssuhteen päättäminenkään tulisi kysymykseen.
People pleaser 😂😂😂 WOW KUN OSAAT VÄHÄN ENGLANTIA😂🤦🏻♀️
Muuttuiko elämäsi nyt paremmaksi, kun pilkkasit toista ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Olimme yläasteella menossa jollekin kouluretkelle, ja kaikki suunnittelivat jo etukäteen kenen viereen istuisivat bussissa. Minäkin mietin, että kenenhän viereen istuisin, jolloin eräs "kaverini" kailotti "Et kenenkään, kukaan ei haluu istua sun vieressä. Mene vaikka kuskin syliin istumaan!" Muut virnuilivat vieressä. Tuo kirvelee vielä yli 10 vuoden jälkeenkin.
Jäin noina aikoina yleensä parittomaksi kaikessa, koska minulla ei ollut sitä yhtä parasta kaveria. Tämä oli minulle arka paikka, ja tuo kaveri tiesi sen; hän toi aina tilaisuuden tullen esiin sitä, ettei kukaan pidä minusta. Ei ole ikävä noita aikoja, nykyisin kaverit voi onneksi valita vapaammin.
Olimme menossa leirille yhden harrastusporukan kanssa, johon kuului lapsia/nuoria useammasta koulusta. Meidän luokan tytöt suunnittelivat, että ketkä menee samaan huoneeseen. Yksi, jonka kanssa en ollut kovin läheinen kaveri, taisi luetella huonekavereikseen kaikki meidän luokkalaiset tytöt, jotka oli leirille menossa, myös minut. Toinen tyttö, jota pidin hyvänä kaverinani, sanoi "ei kai me nyt mitään Anneja (minä) oteta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella hyviä ystäviä ”Annin” kanssa. Lukiossa tiemme erkanivat ja noin 10 vuoden jälkeen näimme kotipaikkakuntamme yökerhossa. Iloinen jälleennäkeminen ja esittelin raamikkaaksi mieheni. ”Tuolla sun miehelläs on varmaan iso”, tokaisi ”Anni”.
”Annilla” oli paljonkin möläytyksiä, esim. ”Oho! Sinähän olet paisunut kuin pullataikina!” ja ”Oisit tosi nätti, jos sulla ois vähä pienempi nenä.”
OT: Lapsettomat/lapsia saaneet: Itselleni tulee mieleen siitä ”et voi lapsettomassa ymmärtää” se, että kuvitellaan ettei toinen pysty ymmärtämään sitä kaikkinielevää, altruistista rakkautta, jonka äitinä kokee. Itse en pystynyt mitenkään kuvittelemaan, millaista äitinä oleminen voisi olla ennen kuin ensimmäisen lapseni sain. Siis tunnemielessä.
Tulin äidiksi 36-vuotiaana, joten olin jo tottunut elämään lapsettomana aikuisena design-kodissani; matkustellen ja ravintoloissa viihtyen. Ennen kuin lapsi tuli elämäämme, voin sanoa että minulla ei ollut kalpeintakaan aavistusta, miten voi rakastaa. Miehen, lemmikin tai sisaruksen rakastaminen on erilaista. Tai minulla ainakin. Esim. miehen tuoksusta huumaantuu, mutta pysyy jollakin tasolla rationaalisena. Oman vauvan tuoksusta menee ihan sekaisin! Sitä pakahtuu ja on valmis heittelemään rekka-autoja yhdellä kädellä.
Enpä tiedä, sinuna hakeutuisin ehkä hoitoon, jos oikeasti tunnet noin. Jotkut näköjään menevät kirjaimellisesti sekaisin lapsen saatuaan.
T. Itsekin äiti
Olen melko lyhyt (172cm) hetero mies naisvaltaisella alalla.
Kahvihuoneessa sinkkunaiset puhuivat deittailuista ja miehistä. Millaisista miehistä pitävät jne
Eräs aika hyvä työkaverini "Liisa" totesi, että ei pidä alle 180cm miehiä edes seksuaallisina olentoina (suora lainaus). Tähän toinen naistyökaveri totesi, että onhan Markkukin (minä) aika miehekäs - lihaksikas ja parta jne.
Johon Liisa totesi - joo mutta en pidä Markusta varsinaisesti miehenä vaan yhtenä meistä tytöistä.
Nauroi perään ja pahoitteli sanomisiaan vitsinä.
Vähän jäi kyllä mietityttämään, mitä tapahtuisi, jos minä alkaisin ruotimaan Liisan naisellisuutta kaikkien kuullen työpaikalla "vitsinä"
Ja elettiin vuotta2019
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruusaikojen "kaverilta":
"Sut täytyy tuntea tosi hyvin, että susta voi pitää"
"Tuntuu että teen uhrauksen, kun vietän aikaa sun kanssa"
(Tällä kyseisellä "kaverilla" oli muuten itsellään maailman huonoin itsetunto ja mielenterveysongelmia. Noi oli humalapäissään sanottuja, mutta tarkoitti varmasti joka sanaa.)
Kylläpä kuulosti tutulta.
Lisäksi: "Jos mä olisin mies, niin sä olisit viimeinen nainen, jonka kanssa haluaisin seurustella."
Ja alettuani seurustella silloisen poikaystäväni kanssa: "Voi hitsi, mulla ei vissiin olis ollut mahiksia siihen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-poikaystävä sanoi minulle "mä en tajua miks sun kaltainen muija edes yrittää esittää seksikästä"
Olin laittautunut ja ostanut kauniit alusvaatteet ja järjestänyt meille romanttisen illan. Ruoka ja viini kyllä maistuivat jonka jälkeen pamautti tuon päin näköä ja sammui sohvalle kuorsaamaan. En kuitenkaan näyttänyt samalta kuin ne naiset por nossa, jota hän katseli joten se sittä sitten.
Miehet on törppöjä ja yllättävän moni vaivautuu tuon tyyppisestä romantiikasta, kuten monesta muustakin pyytämättömästä. Eivät arvosta sellaista ja herää syyllisyys omasta saamattomuudesta. Ei liity pornoon. Häntä pystyyn, jalat pöydälle ja vaatimaan mieheltä palvelua.
Ne on poikia, jotka vaivautuu. Ei mies tuollaisesta vaivaudu - vaan osaa mennä juttuun mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onpas sinusta tullut rehevä"
ja muutaman vuoden päästä
"Kiva halata tällaista pehmeää naista jolla on naisen muodot"
Molemmat sukulaistädin suusta, joka tarkoitti ne ihastuneiksi lausahduksiksi. Sanoin, ettei toisen painosta saisi puhua, niin oli aidosti hämmästynyt, koska ne olivat kehu. Olen 165/74 kg ja todella isotissinen luonnostani.
Olen sen jälkeen tuntenut oloni jotenkin jättimörssäriksi, vaikka olen kokoajan ollut tietoinen, että ylipainoa on, mutta en kärsinyt siitä niin kovasti. Ajattelin olevani korkeintaan pyörä.
Mutta tämä lausahdus sai mielessäni ulkomuotoni näyttämään ihan pyöreältä pallolta jättimäisillä tisseillä, enkä ole mielikuvasta päässyt eroon. Sukulaisnainen on todella hoikka itse.Olin nuorena mummoni kanssa vierailulla hänen ystävänsä luona. Siihen käymään vielä kolmaskin mummo. Kyläpaikan emäntä esitteli innoissaan minua sille myöhemmin tulleelle mummolle, että "katsopas Maija, kun täällä on tämmösiä pullukoita tyttöjä". Olin ennemminkin hoikka, ja tajusin hänen innostuksestaan, että että se "pullukka" ei tarkoittanut mitään pahaa. Ennen vanhaanhan sellainen on ollut hyvä asia, ei ole tarvinnut nälkää nähdä.
Toi pullukoita tyttöjä- tarkoittaa myös miellyttävää, hyvätapaista ja siis ihmistä jonka kanssa on miellyttävää tulla toimeen. Näin olen käsittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella hyviä ystäviä ”Annin” kanssa. Lukiossa tiemme erkanivat ja noin 10 vuoden jälkeen näimme kotipaikkakuntamme yökerhossa. Iloinen jälleennäkeminen ja esittelin raamikkaaksi mieheni. ”Tuolla sun miehelläs on varmaan iso”, tokaisi ”Anni”.
”Annilla” oli paljonkin möläytyksiä, esim. ”Oho! Sinähän olet paisunut kuin pullataikina!” ja ”Oisit tosi nätti, jos sulla ois vähä pienempi nenä.”
OT: Lapsettomat/lapsia saaneet: Itselleni tulee mieleen siitä ”et voi lapsettomassa ymmärtää” se, että kuvitellaan ettei toinen pysty ymmärtämään sitä kaikkinielevää, altruistista rakkautta, jonka äitinä kokee. Itse en pystynyt mitenkään kuvittelemaan, millaista äitinä oleminen voisi olla ennen kuin ensimmäisen lapseni sain. Siis tunnemielessä.
Tulin äidiksi 36-vuotiaana, joten olin jo tottunut elämään lapsettomana aikuisena design-kodissani; matkustellen ja ravintoloissa viihtyen. Ennen kuin lapsi tuli elämäämme, voin sanoa että minulla ei ollut kalpeintakaan aavistusta, miten voi rakastaa. Miehen, lemmikin tai sisaruksen rakastaminen on erilaista. Tai minulla ainakin. Esim. miehen tuoksusta huumaantuu, mutta pysyy jollakin tasolla rationaalisena. Oman vauvan tuoksusta menee ihan sekaisin! Sitä pakahtuu ja on valmis heittelemään rekka-autoja yhdellä kädellä.Enpä tiedä, sinuna hakeutuisin ehkä hoitoon, jos oikeasti tunnet noin. Jotkut näköjään menevät kirjaimellisesti sekaisin lapsen saatuaan.
T. Itsekin äiti
Kiinnitin samaan kohtaan hieman huomiota ihan siksikin, että yksi kaverini mainosti vastaavia asioita useita vuosia, joita hieman välillä ihmettelimme. Tuli jostain urheilusta niin euforiseksi, että oli universumin kanssa yhtä, näki värejä ja koki tuoksuista ja äänistä jotain päänsisäisiä orgasmeja. Nythän sai sitten diagnoosin, ei ole vielä kertonut minkä, mutta lääkityksellä on myös että lakkaa ylireagoimasta (koska hän tosiaan ylireagoi myös toiseen suuntaan)
Miesnainen kirjoitti:
Olen melko lyhyt (172cm) hetero mies naisvaltaisella alalla.
Kahvihuoneessa sinkkunaiset puhuivat deittailuista ja miehistä. Millaisista miehistä pitävät jne
Eräs aika hyvä työkaverini "Liisa" totesi, että ei pidä alle 180cm miehiä edes seksuaallisina olentoina (suora lainaus). Tähän toinen naistyökaveri totesi, että onhan Markkukin (minä) aika miehekäs - lihaksikas ja parta jne.
Johon Liisa totesi - joo mutta en pidä Markusta varsinaisesti miehenä vaan yhtenä meistä tytöistä.
Nauroi perään ja pahoitteli sanomisiaan vitsinä.Vähän jäi kyllä mietityttämään, mitä tapahtuisi, jos minä alkaisin ruotimaan Liisan naisellisuutta kaikkien kuullen työpaikalla "vitsinä"
Ja elettiin vuotta2019
No olipas törkeä kommentti työkaveriltasi :(
Olen tehnyt itse sellaisen havainnon, että monet lyhyemmät miehet ovat hyviä sängyssä :)
Eräs työkaveri on mestari piiloveetuilija:
- voi kun voisin olla yhtä rohkea kuin sinä ja olla välittämättä pienestä pyöristymisestä (Kahvihuoneessa otin pullaa)
- onpa hieno mekko - joillekin sopii tosi hyvin väljät vaatteet, joista ei näy muodot.
- sulla on niin kiltti mies - eihän sitä muuta tarvitsekaan - kunhan rakastaa.
- lomamatkastani - kiva että jotkut vielä jaksaa käydä siellä (Bulgaria). Onhan se turistirysä, Mutta paikallisille tärkeä tulonlähde
- - - jne en edes muista kaikkia. Jotenkin sitten aina jatkaa tarinaa ja yrittää lievittää piikkiään...
Kerroin ystävälle, että hänen häistään ( järjestettiin Helsingissä) tullessa perääni vihellettiin. Kaveri meni happamaksi, tiuskaisi suoraan: "Sun perään??" ja kun sanoin että saattoivathan ne tyttärellenikin vislailla, hän jatkoi jupisten omiaan:" Niin niin, tietysti L :n perään, mutta että sun..."
Ymmärrän että häät kahdella mantereella vievät voimia, samoin muutama asia hänen Suomen vierailussaan, mutta hänen käytöksensä oli muutenkin outoa monta vuotta. Olemme tunteneet 4-vuotiaasta asti. Vasta saatuaan omia lapsia hänen piponsa löystyi hiukan.
Melissa75 kirjoitti:
Eräs työkaveri on mestari piiloveetuilija:
- voi kun voisin olla yhtä rohkea kuin sinä ja olla välittämättä pienestä pyöristymisestä (Kahvihuoneessa otin pullaa)
- onpa hieno mekko - joillekin sopii tosi hyvin väljät vaatteet, joista ei näy muodot.
- sulla on niin kiltti mies - eihän sitä muuta tarvitsekaan - kunhan rakastaa.
- lomamatkastani - kiva että jotkut vielä jaksaa käydä siellä (Bulgaria). Onhan se turistirysä, Mutta paikallisille tärkeä tulonlähde
- - - jne en edes muista kaikkia. Jotenkin sitten aina jatkaa tarinaa ja yrittää lievittää piikkiään...
Mulla työpaikalla samanlainen tyyppi, mutta hän on vielä ns tyhjännauraja. Joka lauseen perään sellainen ihmeellinen nauru - myös vakavien ja neutraalien juttujen perään. Lisäksi mielistelee kaikkia miehiä ja ylempiä pomoja sellaisella lässytyksellä ja nauramalla kaikille heidän jutuilleen.
Raskas työkaveri
Kärkevää palautetta oli tullut siitäkin, kun EI ollut arvannut että lapsen kanssa elämä on koko ajan raskasta. En myöskään kelvannut, vaikka kehuin miten hyvin vauvanhoito sujui.
Masennus tai mikä lie, mutta en enää kelvannut, eikä sitä mulle edes vaivauduttu kertomaan.
Joten sen jälkeen olin todella varpaillani äitien kanssa.