Lue keskustelun säännöt.
Sairaus pilasi opiskeluni, ehkä koko elämän
01.04.2020 |
Sairastuin heti ensimmäisenä loppusyksynä opiskelujani. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen parantunut, mutta opinnot eivät edenneet muutamaa kuukautta ja kurssia pidemmälle. Kauhulla odotan nyt myönnetäänkö minulle lisäaikaa opintoihin - vakavan sairauden luulisi olevan peruste, mutta se on vain puoltava tekijä. Jos joudun uuteen hakuun ensikertalaisuuteni käyttäneenä, en tiedä mitä teen... elämän ei pitänyt mennä näin.
Kommentit (45)
Ei enää myönnetä kaikille, mutta kyllä noissa tolkkua käytetään. Sinulla on hyvä tilanne, koska on peruste ja varsinkin jos se ei vaikuta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairastuit?
Masennukseen.
Olitko masennuksen takia esim. sairaalahoidossa ja onko sulla papereita noista sairaalakausista?
Jos masennus ei ollut ns. vakavassa muodossa, niin koulu ei todennäköisesti näe masennusta "vakavana sairautena" ja välttämättä jatka enää opiskeluasi.
Yleisemmin monet tajuttuaan, että nyt menee opiskelupaikka alta "ryhdistäytyvät" juuri viimesillä kuukausilla, mutta harvoin se enää auttaa.
En halua masentaa sinua, mutta on parempi jo aloittaa Suunnitelma B:n luominen, koska noin pitkällä välillä on vähän niin ja näin.
Varasuunnitelmia on mutta oppilaitoksen päätöksen varassa roikkuu nyt paljon.
Kävin nopeasti lukemassa tämän:
Lisäaika voidaan myöntää, jos opiskelijalla on mahdollisuus saattaa opintonsa loppuun kohtuullisessa ajassa. Kohtuullinen aika opintojen loppuun saattamiseksi määräytyy seuraavasti:
alemman korkeakoulututkinnon suoritusoikeus (tavoiteaika 3 lukuvuotta): korkeintaan 6 lukukautta lisäaikaa
ylemmän korkeakoulututkinnon suoritusoikeus (tavoiteaika 2 lukuvuotta): korkeintaan 4 lukukautta lisäaikaa
alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suoritusoikeus (tavoiteaika 5 lukuvuotta): korkeintaan 10 lukukautta lisäaikaa.
Eli jos valmistumiseesi menisi kauemmin, kuin yllämainitut ajat on todennäköistä, että opintosi keskeytetään ja joudut hakemaan koulutukseen uudelleen (eikä sinulla enää ole ensikertalaisen mahdollisuutta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuitenkin paranit. Joillain meistä on loppuelämä yhtä ja samaa helvetti kipujen kanssa.
Paranin mihin? Lainkaan tuollaisia tapauksia vähättelemättä, töihin en ole tältä pohjalta pääsemässä ja toimeentulotuella eläminen ainoa vaihtoehto.
Mutta mitä sinä oikein olet yrittänyt opiskella?
Sosiaalityötä.
Hyvä. - Pystytkö kuvittelemaan, että joskus vielä tekisit "sossun" töitä? - Luulisi, en tedä mutta luulsin, että sinulla on mahdollisuuksia -jos vain itse kykenet ja mahd. pystyt jakamaan opintojasi. Sosaalityö on kuitenkin ala, jossa on luultavasti töitä myös tulevaisuudessa mutta myös ala, joka ei ole niin järkyttävästi muutunut, ettetkö voisi päästä siihen vielä sisään.
Tsemppiä nyt vielä uudelleen.
Uskon pystyväni samoin kun uskon että olosuhteet joissa sairastun eivät tule toistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jos se menee sairauden takia hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jos se menee sairauden takia hukkaan.
Ei kannata lannistua! Opiskelet vaan pääsykokeisiin kahta kovemmin :) Ja ensikerralla jos masennus iskee, niin heti opiskelijaterveydenhuoltoon yhteyttä, eikä odotella montaa vuotta asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jos se menee sairauden takia hukkaan.
No sille ei kukaan voi mitään. Ei sitä ensikertalaisuuden menetystä voi peruakaan. Miksi et ollut poissaolevana sairautesi ajan niin opinto-oikeutesi ei olisi loppunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jos se menee sairauden takia hukkaan.
No sille ei kukaan voi mitään. Ei sitä ensikertalaisuuden menetystä voi peruakaan. Miksi et ollut poissaolevana sairautesi ajan niin opinto-oikeutesi ei olisi loppunut?
Olen ollut sitäkin - heti kun lääkäri kirjoitti sairauslomaa, mihin meni yli kaksi vuotta. Omin päin poissa olevana olisin myös menettänyt ainoan tulonlähteeni, opintotuen, ja opiskelija-asuntoni (mitättömät 500km vanhemmiltani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jos se menee sairauden takia hukkaan.
No sille ei kukaan voi mitään. Ei sitä ensikertalaisuuden menetystä voi peruakaan. Miksi et ollut poissaolevana sairautesi ajan niin opinto-oikeutesi ei olisi loppunut?
Olen ollut sitäkin - heti kun lääkäri kirjoitti sairauslomaa, mihin meni yli kaksi vuotta. Omin päin poissa olevana olisin myös menettänyt ainoan tulonlähteeni, opintotuen, ja opiskelija-asuntoni (mitättömät 500km vanhemmiltani).
Aika selvä tilannehan tuo sitten on, että tulevat hylkäämään päätöksen opiskelun jatkumisesta. Et kerkeä valmistumaan hyväksyttävien lisäaikojen sisällä ja olet tietoisesti pyrkinyt pysymään opiskelijana, vaikka et ole opiskellut.
Olen itse aika yllättynyt, että ovat pitäneet sinua oppilaitoksessa noinkin pitkään. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuossa on selvästi se, ettet ole ilmoittanut kouluun sairastumisestasi ja siitä on jo mennyt pitkään aikaa. Kun opettajien ja koulun pitää käydä läpi historiaasi ja miettiä, onko sinun ja koulun kannalta hyvä yrittää voi se olla aika negatiivisessa valossa, että et ole kyennyt vuosiin opiskelemaan ja että olet päässyt eteenpäin vasta nyt ja hyvin vähän. Oletan, että olet neljä vuotta periaatteessa kuin käynyt "ensimmäistä vuotta"?
Myös jos kyseessä on sosiaalityö, voi heillä olla olettamus että ehkä tämä sairaus (oletan, että mielenterveyden ongelmia) voi tulla myös työn eteen.Tälläiset ovat tosi surullisia juttuja, mutta pitää myös ajatella koulua. Viet kuitenkin joltain muulta paikan.
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.
Miten niin et hyväksy? Sinähän menetit ensikertalaisuutesi sillä minuutilla kun otit opiskelupaikan aikoinaan vastaan.
Tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jos se menee sairauden takia hukkaan.
No sille ei kukaan voi mitään. Ei sitä ensikertalaisuuden menetystä voi peruakaan. Miksi et ollut poissaolevana sairautesi ajan niin opinto-oikeutesi ei olisi loppunut?
Olen ollut sitäkin - heti kun lääkäri kirjoitti sairauslomaa, mihin meni yli kaksi vuotta. Omin päin poissa olevana olisin myös menettänyt ainoan tulonlähteeni, opintotuen, ja opiskelija-asuntoni (mitättömät 500km vanhemmiltani).
Muutin kyllä sieltä pois 1,5 vuoden kohdalla kun alkoi näyttää että tilanne ei parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hain ja sain just lisäaikaa opintoihin. Ja syynä ihan vaan se että olen tehnyt liikaa töitä.
Eli kyllä sinäkin saat lisäaikaa. Tsemppiä!
Et liene kovin masentunut ollut, jos et edes sairauslomaa saanut, vaikka omien sanojesi mukaan ramppasit terveydenhuollossa. Tuskin jatkavat opinto-oikeuttasi, koska masennuksesi ei selvästi ole ollut niin invalidisoivaa laatua, että olisi estänyt opinnot täysin. Vai oletko ollut montako kertaa osastolla masennuksesi takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et liene kovin masentunut ollut, jos et edes sairauslomaa saanut, vaikka omien sanojesi mukaan ramppasit terveydenhuollossa. Tuskin jatkavat opinto-oikeuttasi, koska masennuksesi ei selvästi ole ollut niin invalidisoivaa laatua, että olisi estänyt opinnot täysin. Vai oletko ollut montako kertaa osastolla masennuksesi takia?
Älä nyt puhu palturia. Todella pieni osa masennusta sairastavista joutuu (/pääsee) missään vaiheessa osastohoitoon. Täytyy olla melkein psykoosissa jos meinaa saada lääkäriltä jotain muuta apua kuin pillereitä.
Tuo on ihan lakiperusteinen syy saada lisäaikaa, älä siis ap huolehdi.
/33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et liene kovin masentunut ollut, jos et edes sairauslomaa saanut, vaikka omien sanojesi mukaan ramppasit terveydenhuollossa. Tuskin jatkavat opinto-oikeuttasi, koska masennuksesi ei selvästi ole ollut niin invalidisoivaa laatua, että olisi estänyt opinnot täysin. Vai oletko ollut montako kertaa osastolla masennuksesi takia?
Älä nyt puhu palturia. Todella pieni osa masennusta sairastavista joutuu (/pääsee) missään vaiheessa osastohoitoon. Täytyy olla melkein psykoosissa jos meinaa saada lääkäriltä jotain muuta apua kuin pillereitä.
Tuo on ihan lakiperusteinen syy saada lisäaikaa, älä siis ap huolehdi.
/33
Sitä lisäaikaa ei saa kuin vain tietyn määrän ja jos henkilö voi sinä aikana suorittaa tutkinnon loppuun. AP ei siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et liene kovin masentunut ollut, jos et edes sairauslomaa saanut, vaikka omien sanojesi mukaan ramppasit terveydenhuollossa. Tuskin jatkavat opinto-oikeuttasi, koska masennuksesi ei selvästi ole ollut niin invalidisoivaa laatua, että olisi estänyt opinnot täysin. Vai oletko ollut montako kertaa osastolla masennuksesi takia?
Älä nyt puhu palturia. Todella pieni osa masennusta sairastavista joutuu (/pääsee) missään vaiheessa osastohoitoon. Täytyy olla melkein psykoosissa jos meinaa saada lääkäriltä jotain muuta apua kuin pillereitä.
Tuo on ihan lakiperusteinen syy saada lisäaikaa, älä siis ap huolehdi.
/33
Siksi sitä kysyinkin, kun halusin tietää, onko masennus ollut kuinka invalidisoivaa laatua. Oikeuden jatkoa tuskin saa sillä perusteella, että on ollut masentunut, vaikka ei ole saanut lääkäriltä edes sairauslomaa, vaikka on käynyt siellä lukuisia kertoja. Toivon kyllä ap:n saavan jatkoa, mutta mietin vaan asiaa päättävän tahon kannalta.
Nimittäin muutenhan kaikki olisivat "masentuneita", kun opiskelu ei vaan nappaa. En epäile ap:n tilannetta millään tavalla kylläkään, mutta kunhan pohdin. Jos edes lääkäri ei ole nähnyt sairauslomaa tarpeelliseksi, miksi päättävä taho uskoisi selityksen niin vakavasta masennuksesta, ettei opiskelemaan ole kerta kaikkiaan pystynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et liene kovin masentunut ollut, jos et edes sairauslomaa saanut, vaikka omien sanojesi mukaan ramppasit terveydenhuollossa. Tuskin jatkavat opinto-oikeuttasi, koska masennuksesi ei selvästi ole ollut niin invalidisoivaa laatua, että olisi estänyt opinnot täysin. Vai oletko ollut montako kertaa osastolla masennuksesi takia?
Älä nyt puhu palturia. Todella pieni osa masennusta sairastavista joutuu (/pääsee) missään vaiheessa osastohoitoon. Täytyy olla melkein psykoosissa jos meinaa saada lääkäriltä jotain muuta apua kuin pillereitä.
Tuo on ihan lakiperusteinen syy saada lisäaikaa, älä siis ap huolehdi.
/33
Sitä lisäaikaa ei saa kuin vain tietyn määrän ja jos henkilö voi sinä aikana suorittaa tutkinnon loppuun. AP ei siihen pysty.
Mistä sinä sen tiedät pystyykö? Opintoaikaa on vielä jäljellä 3 vuotta muutenkin, ja lisäaikaa todellakin saa (jopa 2 vuotta kerrallaan) jos on sairastellut.
/33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et liene kovin masentunut ollut, jos et edes sairauslomaa saanut, vaikka omien sanojesi mukaan ramppasit terveydenhuollossa. Tuskin jatkavat opinto-oikeuttasi, koska masennuksesi ei selvästi ole ollut niin invalidisoivaa laatua, että olisi estänyt opinnot täysin. Vai oletko ollut montako kertaa osastolla masennuksesi takia?
Älä nyt puhu palturia. Todella pieni osa masennusta sairastavista joutuu (/pääsee) missään vaiheessa osastohoitoon. Täytyy olla melkein psykoosissa jos meinaa saada lääkäriltä jotain muuta apua kuin pillereitä.
Tuo on ihan lakiperusteinen syy saada lisäaikaa, älä siis ap huolehdi.
/33
Siksi sitä kysyinkin, kun halusin tietää, onko masennus ollut kuinka invalidisoivaa laatua. Oikeuden jatkoa tuskin saa sillä perusteella, että on ollut masentunut, vaikka ei ole saanut lääkäriltä edes sairauslomaa, vaikka on käynyt siellä lukuisia kertoja. Toivon kyllä ap:n saavan jatkoa, mutta mietin vaan asiaa päättävän tahon kannalta.
Saa kyllä, kun saa tosiaan silläkin syyllä että on mieluummin käynyt töissä kuin opiskellut.
Ei sillä ole väliä miten "invalidisoivaa laatua" masennus on ollut. Sehän on niin subjektiivinen käsite, mikä kenellekin on invalidisoivaa.
/33
Tottakai, heillä on ymmärrettävät perustelunsa ja syynsä. Mutta jos minä tämän vuoksi käytin ensikertalaisuuteni, sellaista epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy.