Olenko ainoa jolla ei minkäänlaisia menkkaoireita? Kuinka yleistä?
Tuntuu että lähipiirissä kaikilla on kaameat PMS-oireet ja mahakrampit ja kiukkukohtaukset menkkojen aikaan. Vaikea samaistua, itse en huomaa mitään, en pienintäkään eroa menkkojen aikana verrattuna normaaliin. Ei mitään oireita, muutoksia mielialassa tai mitään, vain niukka vuoto. Onko muita? Tuntuu myös että ne menkkaränkät on muutenkin monesti sellaisia joilla on vähän huono itsehillintä ja ei mikään iloisin luonne .
Kommentit (14)
Et ole ainoa. Olen varmaan kuitenkin jäävi sanomaan mitään, kun olen tavannut vain yhden ihmisen, jonka känkkäränkkäpäivästä tiesin hänen kuukautistensa alkaneen, ja senkin vain siksi, että hän mainosti sitä niin kovasti ihan kaikille.
Minun kuukautiseni alkoivat, kun oin 13-vuotias. En ole koskaan puhunut niistä kellekään muille kuin parille tarkastusta tehneelle gynekologille. Viimeisimmästä taitaa olla aikaa parikymmentä vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kipuja, ja minun on pitänyt laskea alkamisaika tarkasti kalenteriin, jottei vahinkoja tapahdu, kun kerta kaikkiaan en huomaa koko asiaa. En ole koskaan halunnut lapsia, ja olen aina ollut sinkkukin, joten stressi on kaikin puolin ollut minimaalista.
Täytän tänä vuonna 56 vuotta. Viimeisten parin vuoden aikana kuukautiseni ovat hidastuneet parin kolmen kuukauden väleihin. Kuukuppi täyttyy kohtuullisesti ihan entiseen tapaan (viimeksi eilen). Minulla ei ole mitään vaihdevuosioireita, mielialakin on ihan yhtä tasainen kuin aina ennenkin. Toivon, että tähän tämä homma sitten jääkin. Paitsi että kyllä pitäisi jo löytää se mies, joka vielä viisissäkymmenissään jaksaa ottaa kiinni sen, minä minä olen viime vuosikymmeninä menettänyt. :)
Ei ollut mitään oireita. Sitten sain lapsen. Nyt on pinna kireellä ja kaikki ärsyttää ennen kuukautisia. Toivottavasti palaudun vielä normaaliksi.
15% muistaakseni. Sellainen nainen olisi helppo.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Olen varmaan kuitenkin jäävi sanomaan mitään, kun olen tavannut vain yhden ihmisen, jonka känkkäränkkäpäivästä tiesin hänen kuukautistensa alkaneen, ja senkin vain siksi, että hän mainosti sitä niin kovasti ihan kaikille.
Minun kuukautiseni alkoivat, kun oin 13-vuotias. En ole koskaan puhunut niistä kellekään muille kuin parille tarkastusta tehneelle gynekologille. Viimeisimmästä taitaa olla aikaa parikymmentä vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kipuja, ja minun on pitänyt laskea alkamisaika tarkasti kalenteriin, jottei vahinkoja tapahdu, kun kerta kaikkiaan en huomaa koko asiaa. En ole koskaan halunnut lapsia, ja olen aina ollut sinkkukin, joten stressi on kaikin puolin ollut minimaalista.
Täytän tänä vuonna 56 vuotta. Viimeisten parin vuoden aikana kuukautiseni ovat hidastuneet parin kolmen kuukauden väleihin. Kuukuppi täyttyy kohtuullisesti ihan entiseen tapaan (viimeksi eilen). Minulla ei ole mitään vaihdevuosioireita, mielialakin on ihan yhtä tasainen kuin aina ennenkin. Toivon, että tähän tämä homma sitten jääkin. Paitsi että kyllä pitäisi jo löytää se mies, joka vielä viisissäkymmenissään jaksaa ottaa kiinni sen, minä minä olen viime vuosikymmeninä menettänyt. :)
Mitä olet menettänyt
Minulla ei ollut oireita ensimmäisenä vuotena tai parina ensimmäisenä vuotena. Sitten pikku hiljaa alkoi tulla niitä vatsakipuja ennen menkkoja, kouluvuosina jo. Välillä sattui niin että pelkäsin olevan kyse jostain vakavammasta, kipu oli välillä todella repivän tuntuinen, mutta onneksi kipulääke auttoi niihin.
PMS-oireet alkoivat, kun lähestyin kolmeakymppiä. Siis kaksi viikkoa kuukaudessa elämä oli ok ja seuraavat kaksi viikkoa hikoilin, kaikki tuntui tökkivän, ajatus ei kulkenut...vuodon alettua alkoi helpottaa, sitten taas kaksi hyvää viikkoa ja niiden jälkeen kaksi kurjaa. Tätä jatkui vaihdevuosiin asti, jolloin mieliala tasoittui vähän ainakin omasta mielestäni.
Tuosta kaikesta opin ainakin sen, että hormoneilla on suuri vaikutus.
Ei minullakaan. Eikä minulla ollut oikein synnytyskipuja. Gyne on sanonut, että minulla on ei-kipuherkkä kohtu.
N51
Itse olen ihan samanlainen.
Mielialani on tasainen ympäri kuukauden, ainoastaan ovulaation tunnistan kun halut nousee hetkeksi ihan poskettomiin sfääreihin :D Mutta muuten mielialan vaihtelut, kliseet suklaahimosta, jne. on mulle täysin vieraita.
Varsinaisia menkkakipuja ei ole, alavatsaa vähän vain kiristää kuukautisten aikana.
Kuukautisiani ei mikään oire ennakoi, mutta ovat kyllä säännölliset, joten kätevä on puhelimessa oleva appi, joka muistuttaa pari päivää ennen menkkojen alkamista, niin muistan aina varautua.
Olen joskus lukenut, että menkkihin liittyvä oireettomuus johtuu keskimääräistä alhaisemmasta hormonitasosta ja todennäköisesti myös vaihdevuosioireiden kanssa pääsee yhtä helpolla.
Olkaamme siis onnellisia hyvästä tuuristamme :) mutta salaa, en ainakaan itse kehtaa muille hehkuttaa kun ne joutuu kärvistelemään :D
Ei ollut itsellänikään minkäänlaisia menkkakipuja tai PMS-oireita. Nykyisin on hormonikierukka eikä ole ollut menkkoja 10 vuoteen.
N33
Veikkoon että 80%oireeton, 18% lieviä oireita, esim alavatsakipua, 2% PSM tai muita oireita.
Ei ollut kamalasti minullakaan ennen n. 37 vuoden ikää, kun alkoi sitten esivaihdevuosioireilu (aikaisin, tiedän).
Ei ole ollut minullakaan, kunnes 45-vuotiaana alkoi päänsärkytaipumus, jos univaje ja menkkojen alku ajoittuvat päällekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minullakaan mitään oireita, en kuitenkaan ole lähtenyt yhdistelemään tiettyjä kuukautisoireita persoonallisuustyyppeihin, vaan hiljaisesti iloitsen tuuristani. Olen kuitenkin synnyttänyt ja muistaakseni ensimmäisiä supistuksia vertasivat kuukautiskipuihin, olisi äärimmäisen kurjaa kärsiä niistä kuukausittain.
Mulla on juuri tuo, että menkat ovat sama kuin supistukset. Säteilee aina ylävatsasta aina alas nilkkoihin asti.
Mulla ei ole menkkakipujen aikana muuta, kuin väsymystä mikä johtuu kivuista ja lääkkeistä. Ärtymistä tulee yleisemmin vasta silloin, kun ei ole saanut levättyä.
Menkkakivuilla ei ole mitään tekemistä persoonallisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Olen varmaan kuitenkin jäävi sanomaan mitään, kun olen tavannut vain yhden ihmisen, jonka känkkäränkkäpäivästä tiesin hänen kuukautistensa alkaneen, ja senkin vain siksi, että hän mainosti sitä niin kovasti ihan kaikille.
Minun kuukautiseni alkoivat, kun oin 13-vuotias. En ole koskaan puhunut niistä kellekään muille kuin parille tarkastusta tehneelle gynekologille. Viimeisimmästä taitaa olla aikaa parikymmentä vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kipuja, ja minun on pitänyt laskea alkamisaika tarkasti kalenteriin, jottei vahinkoja tapahdu, kun kerta kaikkiaan en huomaa koko asiaa. En ole koskaan halunnut lapsia, ja olen aina ollut sinkkukin, joten stressi on kaikin puolin ollut minimaalista.
Täytän tänä vuonna 56 vuotta. Viimeisten parin vuoden aikana kuukautiseni ovat hidastuneet parin kolmen kuukauden väleihin. Kuukuppi täyttyy kohtuullisesti ihan entiseen tapaan (viimeksi eilen). Minulla ei ole mitään vaihdevuosioireita, mielialakin on ihan yhtä tasainen kuin aina ennenkin. Toivon, että tähän tämä homma sitten jääkin. Paitsi että kyllä pitäisi jo löytää se mies, joka vielä viisissäkymmenissään jaksaa ottaa kiinni sen, minä minä olen viime vuosikymmeninä menettänyt. :)
Mitä olet menettänyt
Tuosta on näemmä kadonnut muutama sana, vaikka olin oikolukevinani: valtavan määrän hyvää seksiä.
Ei ole minullakaan mitään oireita, en kuitenkaan ole lähtenyt yhdistelemään tiettyjä kuukautisoireita persoonallisuustyyppeihin, vaan hiljaisesti iloitsen tuuristani. Olen kuitenkin synnyttänyt ja muistaakseni ensimmäisiä supistuksia vertasivat kuukautiskipuihin, olisi äärimmäisen kurjaa kärsiä niistä kuukausittain.