Lue keskustelun säännöt.
Voiko päästä yli siitä, että potentiaalinen kumppaniehdokas loukkasi
31.03.2020 |
Voiko menneen pyyhkiä ja aloittaa puhtaalta pöydältä?
Minulla oli orastava suhteenalku. Suhde loppui syksyllä ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, mies käyttäytyi tökerösti ja loukkasi minua (pani välit poikki, oli kuulema ahdistunut).
Nyt välimme ovat parantuneet ainakin kaveritasolle, ehkä enemmänkin. Mutta kannattaako tätä jatkaa? Kerran törppö, aina törppö?
Mies on lääkäri ammatiltaan, tietty kylmyys ja analyyttisyys puskee pintaan myös ihmissuhteiden hoidossa - tyyliin ”tämä on nyt tässä ja kerrasta poikki”. Joten kannattaako ”yrittää suhdetta” uudestaan?
Kommentit (50)
Vaikea kysymys. - Epäselväksi jäi miten hän nyt onnistunut käytäyymään niin, että saattaisit harkita häntä hetkeä pidempään kumppaninasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Lääkärille on varmasti muitkin ottajia.
Ovatko lääkärit kumppaneina kylmiä ja etäisiä?
Hmm. Poenttiaaalinen kumppaniehdokas, tökerösti käyttäytyvä ja lokkaavasti... - Mikä ei kuulu joukkoon? . - Tai miksi kaikki kuuluisivat yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lääkärit kumppaneina kylmiä ja etäisiä?
Totta kai kaikki lääkärit on samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. - Epäselväksi jäi miten hän nyt onnistunut käytäyymään niin, että saattaisit harkita häntä hetkeä pidempään kumppaninasi.
Ollaan oltu tekemissä yhteisten asioiden vuoksi, meillä myös yhteisiä tuttuja. Meillä synkkaa tosi hyvin ja välit ovat lämmenneet. Mietin vain, etten taas saa takkiini tässä. Hän vaikuttaa minulle muuten todella sopivalta, mutta tuo viime syksy kaihertaa. Ja jos toisen kerran loukkaa - pelkään ettei oma itsetuntonikaan kestäisi sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. - Epäselväksi jäi miten hän nyt onnistunut käytäyymään niin, että saattaisit harkita häntä hetkeä pidempään kumppaninasi.
Ollaan oltu tekemissä yhteisten asioiden vuoksi, meillä myös yhteisiä tuttuja. Meillä synkkaa tosi hyvin ja välit ovat lämmenneet. Mietin vain, etten taas saa takkiini tässä. Hän vaikuttaa minulle muuten todella sopivalta, mutta tuo viime syksy kaihertaa. Ja jos toisen kerran loukkaa - pelkään ettei oma itsetuntonikaan kestäisi sitä.
Ap
Kuullostaa ja vaikuttaa sille, että en nyt ainakaan itse kiirehtisi aloittamaan parisuhdetta hänen kanssaan. - Monia fiksuja ja mukavia miehiä on sinkkuna. Kaikki eivät toki ole lääkäreitä mutta sellaisia, joiden kanssa voisi aloittaa parisuhteen puhtaalta pöydältä.
Olisi luultavsti raskasta olla parisuheessa, jos -tai kuten nyt vaikuttaa, että kun mielessä kaihertaa ilm. vahvana edelleen se miten toinen on käyttäytynyt itseä kohtaan hyvin loukkaavasti ja tökerösti.
Ikävä tosiasia on kyllä se, että isompaakin väkivaltaa ja julmuutta kohdanneet eivät aina osaa tai muutoin kykene syystä tai toisesta jättämään väkivaltaista ja julmaa kumppaniaan. Ei vaikka me sivulliset huudettaisiin kuorossa vieressä, että uhri lopettaisi tuo sylkykuppina ja nyrkkeilysäkkinä olon.
Ottaisin opikseni kerrasta.
Mikä siinä miehessä on niin hienoa, että olet valmis joustamaan? Lääkärin ammatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin opikseni kerrasta.
Mikä siinä miehessä on niin hienoa, että olet valmis joustamaan? Lääkärin ammatti?
Ei, mulla on itsellänikin ihan hyvä ammatti, ;)
Vaan se, että meillä synkkaa ihan käsittämättömällä tavalla. En ole koskaan kokenut tällaista. Ajattelen häntä koko ajan, mutta enhän tiedä onko tunne molemminpuolinen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin opikseni kerrasta.
Mikä siinä miehessä on niin hienoa, että olet valmis joustamaan? Lääkärin ammatti?Ei, mulla on itsellänikin ihan hyvä ammatti, ;)
Vaan se, että meillä synkkaa ihan käsittämättömällä tavalla. En ole koskaan kokenut tällaista. Ajattelen häntä koko ajan, mutta enhän tiedä onko tunne molemminpuolinen...Ap
Synkkaa? Siis sun mielestä teillä synkkaa kun mies loukkaa?
Miksi edes kyselet täällä kun olet jo tehnyt päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole oma itsesi ja katso mihin tilanne menee. Jos mies oli se joka syksyllä ahdistui, on hänellä pallo lähestyä sinua. Jos lähestyy niin tapaile mutta älä takerru. Jatkoa voi miettiä sitten sen mukaan miten se mahdollinen tapailu menee.
Siis kuinka loukkasi? Lopettamalla tapailun?
Itsellä on joka ikisen suhteen alussa tullut kamala ahdistus ja olen koittanut työntää toista pois. Varmaan joku itsesuojelumekanismi, ettei toinen ehdi loukkaamaan. Olen siis aidosti pitänyt ihmisestä, säikähdän vaan omia ja toisen tunteita niin kovasti.
Vai onko mies jättänyt toisen/toisten takia ja nyt koettaa jos eksältä heltiäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka loukkasi? Lopettamalla tapailun?
Itsellä on joka ikisen suhteen alussa tullut kamala ahdistus ja olen koittanut työntää toista pois. Varmaan joku itsesuojelumekanismi, ettei toinen ehdi loukkaamaan. Olen siis aidosti pitänyt ihmisestä, säikähdän vaan omia ja toisen tunteita niin kovasti.
Vai onko mies jättänyt toisen/toisten takia ja nyt koettaa jos eksältä heltiäisi?
Ahdistui jotenkin meidän nopeasti lämmenneistä väleistä. Mielestäni syyttä. Mutta mikä minä olen ketään arvostelemaan.
Tämän jälkeen välit on pikku hiljaa parantuneet, mutta ei tätä miksikään suhteeksi voi todellakaan sanoa. Mietin vaan uskallanko edes...
Ap
Ja siis laittoi välit totaalisen poikki silloin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin opikseni kerrasta.
Mikä siinä miehessä on niin hienoa, että olet valmis joustamaan? Lääkärin ammatti?Ei, mulla on itsellänikin ihan hyvä ammatti, ;)
Vaan se, että meillä synkkaa ihan käsittämättömällä tavalla. En ole koskaan kokenut tällaista. Ajattelen häntä koko ajan, mutta enhän tiedä onko tunne molemminpuolinen...Ap
Synkkaa? Siis sun mielestä teillä synkkaa kun mies loukkaa?
Miksi edes kyselet täällä kun olet jo tehnyt päätöksesi.
Sama kävi mielessä. - Meittisikö Ap tällaista asiaa myös, jos häntä kohtaan tökerösti käyttätynyt ja häntä loukannut mies olisi taustaltaan ammattikoulututkinnon suorittanut "duunari."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin opikseni kerrasta.
Mikä siinä miehessä on niin hienoa, että olet valmis joustamaan? Lääkärin ammatti?Ei, mulla on itsellänikin ihan hyvä ammatti, ;)
Vaan se, että meillä synkkaa ihan käsittämättömällä tavalla. En ole koskaan kokenut tällaista. Ajattelen häntä koko ajan, mutta enhän tiedä onko tunne molemminpuolinen...Ap
Synkkaa? Siis sun mielestä teillä synkkaa kun mies loukkaa?
Miksi edes kyselet täällä kun olet jo tehnyt päätöksesi.
Sama kävi mielessä. - Meittisikö Ap tällaista asiaa myös, jos häntä kohtaan tökerösti käyttätynyt ja häntä loukannut mies olisi taustaltaan ammattikoulututkinnon suorittanut "duunari."
Potentiaalinen ehdokas jolloin vasta tutkitaan tilannetta voisiko olla vai ei. Käsitin aloituksesta että orastava tuttavuus ei ollut ehtinyt kuin vaiheeseen orastava tutustuminen. Miehellä vaikea elämän tilanne eikä halunnut sotkea sinua siihen ja nyt elämä selkeytynyt niin että pystyy enemmän tutustumaan.
Aikaisempi vastaaja totesi myös miten kauan on ollut yksin. Sekä millainen tausta muutoin, onko joutunut aina kohtaamaan yksin vaikeat tilanteet. Jos, niin ei osannut muutakaan tehdä kuin selvittää ensin itselleen murheet. Mikäli on ollut paljon yksin, on vaikeaa lähestyä toista varsinkin murheen kanssa.
Antaisin mahdollisuuden. Luottamuksen kasvuun tarvitaan aikaa. Miettisin myös miten muutoin pitää lupauksiaan. Onko sovittu asia sovittu vai peruuko aina tai usein viime hetkellä, ettei jaksa/täti/koira sairastui/huono päivä? Teot merkitsevät enemmän kuin sanat.
Kannattaa keskustella syksyn tapahtuma kuinka koit sen. Tietääkö mies että pidit hänen käytöstään törppönä? Törppökin voi oppia kun ymmärtää käyttäytyneensä törpösti.
Mulla on aika samanlainen tilanne. Vaikeaa päästää irti jutusta vaikka mies loukkasikin tunteitani.
Yksi tärkeä kysymys on se voitko antaa anteeksi miehen käytöksen jos suhteekseen vielä päätyisitte vai jääkö suhteen huono alku aina kaihertamaan jonnekin taka-alalle? Onko mies sen arvoinen että edes kannattaa yrittää?
Itse en ole vain osannut päästää irti vaikka en tosiaankaan tiedä olisiko mahdollisella suhteella oikeasti tulevaisuutta. Mitä jos mies tekee samalla tavalla aina kun alkaa "ahdistaa"?
Ainakaan itse en haluaisi yrittää lähestyä uudelleen vain tullakseni satutetuksi joten olen päättänyt että pallo on nyt miehellä.
Jos on pitkään ollut yksin niin se voi oikeasti alkaa ahdistaa jos deittailussa alkaa mennä lujempaa. Vaikka se olisi kivaakin sitä kivaa tulee nopeammin mitä mieli ehtii käsitellä. Tulee eteen kysymyksiä tyyliin "jos tämä vielä tästä kiihtyy niin miten minä jaksan tätä, uuvunko, koenko pettymyksen ja tuotanko pettymyksen".
Noin muuten en ota kantaa mitä sinun pitäisi miesystäväsi suhteen tehdä.