Voisiko opettajat ottaa jatkossa paremmin huomioon etäopetuksessa ne lapset joilla on ongelmia oppimisessa

Jos kaikki oppilaat olisivat hyvin kasvatettuja ja ahkeria, ei olisi vaikeaa pitää etätuntia kaikille vaikkapa matematiikasta, mutta kun joka luokalla on oppimisongelmaisia, ADHD- ja luonnevikaisia, jotka eivät osaa keskittyä mihinkään, niin etäopettaminen on täyttä helvettiä, kahden päivän varoitusajalla. Kouluissa ei ole ollut minkäänlaisia jatkuvuus- ja varautusmissuunnitelmia tätä Kiinan virusta vastaan. Tähän tilanteeseen ei yksinkertaisesti ollut varauduttu missään. Järjestelmiä ei ole. Kaikki pitää säveltää.

Sama ja vielä pahempi ammattiopistoissa. Osa oppilaista pysyy mukana jotenkuten, kun toinen on koko ajan niskan takana vahtimassa, että oppilas tekee koulutöitä eikä rampaa kännykkää. Etäopetuksessa osa ei osallistu teoriatunneille, vaikka kännykkä voisi riittää. Harjoitustehtäviä tehdään, kun opettaja jaksaa vetää kivirekeä ja muistuttaa tehtävistä. Toki näissäkin on todella fiksuja oppilaita max puolet oppilaista.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnit voitais pitää etäyhteydellä lukujärjestyksen mukaisesti. Linjat auki, yhdessä tehtäisiin tehtäviä ja tarkistettaisiin niitä.

Miksi näin ei tehdä?

Kyllä ala-asteikäinen ja yläastettakin käyvä on liian nuori itsekseen opiskelemaan. Eikä työssä käyvän vanhemnan aika riitä siihen ohjaamiseen, mitä nyt odotetaan. Ei kaikki tee etätöitä ja siinä ohessa ohjaa lapsiaan.

Kaikille niitä etäyheyksiä ei ole tällä hetkellä mahdollisuus järjestää.

Suurimmalla osalla on yhteydet, voisi heille järjestää. Miksi ei?

Laki kai edelleen vaatii sitä että opetuksen tulee olla yhdenvertaista.

Kyllä tuo laki on jäänyt unholaan nytkin. Joka on hyvä koulussa, pärjää. Joka oli avun ja erityisopetuksen tarpeessa, ei pärjää eikä sas sitä apua enää, joka kuuluu saada.

Opetuksen taso vaihtelee. Ehkä tähän asti siitä ei vanhemmilla ole ollut yhtä selvää käsitystä kuin nykyisin. Etäyhteyksien käyttö tuota tilannetta tuskin parantaisi. Toisella opettajalla tilanne vain on paremmin hallussa kuin toisella. Niin on ollut myös lähiopetuksessa.

Enemmän tuosta yhdenvertaisuudesta pidetään tällä hetkellä kiinni koulun maksuttomuudessa. Jos kunnalla ei ole mahdollisuutta järjestää kaikille oppilaille etäyhteyttä, sitä ei voi vaatia koteja järjestämään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki oppilaat olisivat hyvin kasvatettuja ja ahkeria, ei olisi vaikeaa pitää etätuntia kaikille vaikkapa matematiikasta, mutta kun joka luokalla on oppimisongelmaisia, ADHD- ja luonnevikaisia, jotka eivät osaa keskittyä mihinkään, niin etäopettaminen on täyttä helvettiä, kahden päivän varoitusajalla. Kouluissa ei ole ollut minkäänlaisia jatkuvuus- ja varautusmissuunnitelmia tätä Kiinan virusta vastaan. Tähän tilanteeseen ei yksinkertaisesti ollut varauduttu missään. Järjestelmiä ei ole. Kaikki pitää säveltää.

Sama ja vielä pahempi ammattiopistoissa. Osa oppilaista pysyy mukana jotenkuten, kun toinen on koko ajan niskan takana vahtimassa, että oppilas tekee koulutöitä eikä rampaa kännykkää. Etäopetuksessa osa ei osallistu teoriatunneille, vaikka kännykkä voisi riittää. Harjoitustehtäviä tehdään, kun opettaja jaksaa vetää kivirekeä ja muistuttaa tehtävistä. Toki näissäkin on todella fiksuja oppilaita max puolet oppilaista.   

Olet opettajana sitä mieltä, että esimerkiksi adhd ja oppimisvaikeudet ovat kasvatuksen syytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnit voitais pitää etäyhteydellä lukujärjestyksen mukaisesti. Linjat auki, yhdessä tehtäisiin tehtäviä ja tarkistettaisiin niitä.

Miksi näin ei tehdä?

Kyllä ala-asteikäinen ja yläastettakin käyvä on liian nuori itsekseen opiskelemaan. Eikä työssä käyvän vanhemnan aika riitä siihen ohjaamiseen, mitä nyt odotetaan. Ei kaikki tee etätöitä ja siinä ohessa ohjaa lapsiaan.

Kaikille niitä etäyheyksiä ei ole tällä hetkellä mahdollisuus järjestää.

Suurimmalla osalla on yhteydet, voisi heille järjestää. Miksi ei?

Koska opettajan velvollisuus on opettaa ihan kaikkia. Joka ikistä. Ei vain suurinta osaa.

Olen aina arvostanut ja arvostan opettajia ja esimerkiksi meillä on annettu open taholta pidempi aika palauttaa tehtäviä. Kiitos siitä. Perheessä on erityinen, joka on vielä ilman diagnoosia. Voi kunpa kyse olisi siitä, että lapsen tehtävät tulisi vain valvoa! Mutta ei, erityislapsilla se ei mene niin. Aloitekyky ja toiminnanohjaus on heikkoa. Tehtäviä ei todellakaan tehdä tunnissa, kahdessa tai edes päivän aikana vaan päivät ovat tasapainoilua lapsen vireystilan, väsymyksen ja jumituksen kanssa. Motivoit, valvot, ohjaat, autat, harjoittelet tunnesäätelyä, autat, valvot, motivoit, yrität löytää tasapainon siihen, että olet jämäkkä, mutta et liian tiukka, koska se vaan aiheuttaa lisäjumitusta jne. Tämän lisäksi on toinen muksu, kotityöt, ruokaa joka välissä. Lisäksi opiskelen itse plus teen osa-aikatöitä. Ja pelkään, että mitä tapahtuu, kun en ole nyt päivisin ohjaamassa tätä etäopetusta. Ja sitten saat lukea kuinka vanhempien pitäisi nyt kerrankin kantaa vastuu, kasvattaa ja opettaa. Tehkää enemmän! Senkin laiskat! Huonosti kasvatetut lapset! Ns. normaalien lapsien vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, että kuinka hel#etin paljon osa meistä "erityisten" vanhemmista ( ja myös opettajista, avustajista) tekee lastensa eteen.

Mitään muuta tässä ei kahteen viikkoon ole ehtinytkään, kuin ottamaan huomioon oppimisongelmaisia. Kaikki päivät menevät siihen, kun neuvotaan kirjautumisissa, ohjelmien käytössä, lähettämisissä, kaikessa mahdollisessa. Ja loppu aika menee yhteydenottoihin oppilaisiin, vanhempiin, luokanvalvojiin, erityisopettajiin, kun toistakymmentä oppilasta ei ole antanut itsestään mitään merkkiä koko aikana.

Itse tunteihin ja niiden suunnitteluun ei ole jäänyt aikaa nimeksikään.

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon pysty hyysäämään yhtä tai kahta, pakko keskittyä isomman massan ohjaamiseen. Olen pahoillani.

Nyt on vihdoin päästy takaisin siihen, mitä opetuksen olisi koko ajan pitänytkin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos et osaa valvoa peruskoululaisten tehtävien tekemistä, olet todella huonosti kouluttautunut. Hyvä vanhempi osaa neuvoa lukiolaisten pitkän matematiikan tai fysiikan tai ranskan kielen tehtävien ratkaisut. Jos oppilas sattuu olemaan B-luokkaa eikä itse osaa tuota tehdä. Kesällä kesäkuu koulussa ja elokuun eka päivä taas kouluun. No problem..

Neuvoa ratkaisut? "Fiksu" vanhempi siis voi tehdä tehtävät lapsen puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko te vanhemmat edes yrittää tukea sitä lastanne?

Minä olen joka hetki koko etäopetuspäivän ajan tuossa lapseni vieressä auttamassa. Hyvä, kun pääsen edes vessaan välillä.

T: Erityislapsen (totaalisen uupunut) äiti

Käsitykseni mukaan noin pahasti jälkeenjääneitä saa vieläkin viedä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina arvostanut ja arvostan opettajia ja esimerkiksi meillä on annettu open taholta pidempi aika palauttaa tehtäviä. Kiitos siitä. Perheessä on erityinen, joka on vielä ilman diagnoosia. Voi kunpa kyse olisi siitä, että lapsen tehtävät tulisi vain valvoa! Mutta ei, erityislapsilla se ei mene niin. Aloitekyky ja toiminnanohjaus on heikkoa. Tehtäviä ei todellakaan tehdä tunnissa, kahdessa tai edes päivän aikana vaan päivät ovat tasapainoilua lapsen vireystilan, väsymyksen ja jumituksen kanssa. Motivoit, valvot, ohjaat, autat, harjoittelet tunnesäätelyä, autat, valvot, motivoit, yrität löytää tasapainon siihen, että olet jämäkkä, mutta et liian tiukka, koska se vaan aiheuttaa lisäjumitusta jne. Tämän lisäksi on toinen muksu, kotityöt, ruokaa joka välissä. Lisäksi opiskelen itse plus teen osa-aikatöitä. Ja pelkään, että mitä tapahtuu, kun en ole nyt päivisin ohjaamassa tätä etäopetusta. Ja sitten saat lukea kuinka vanhempien pitäisi nyt kerrankin kantaa vastuu, kasvattaa ja opettaa. Tehkää enemmän! Senkin laiskat! Huonosti kasvatetut lapset! Ns. normaalien lapsien vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, että kuinka hel#etin paljon osa meistä "erityisten" vanhemmista ( ja myös opettajista, avustajista) tekee lastensa eteen.

Pointtini oli siis se, että me "erityisten" vanhemmat teemme kyllä ilman koronaakin paljon töitä. Ohjaamme, opastamme, motivoimme, sitä sun tätä ja vähän enemmän ja nyt tietenkin tilanne kärjistyy, koska emme millään pystyisi olemaan läsnä 24/7, mutta nyt on melkein pakko. Ja sitten kuulee kommentointia, että kuinka meidän pitäisi kerrankin kantaa vastuu ja kasvattaa lapsemme paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnit voitais pitää etäyhteydellä lukujärjestyksen mukaisesti. Linjat auki, yhdessä tehtäisiin tehtäviä ja tarkistettaisiin niitä.

Miksi näin ei tehdä?

Kyllä ala-asteikäinen ja yläastettakin käyvä on liian nuori itsekseen opiskelemaan. Eikä työssä käyvän vanhemnan aika riitä siihen ohjaamiseen, mitä nyt odotetaan. Ei kaikki tee etätöitä ja siinä ohessa ohjaa lapsiaan.

Kaikille niitä etäyheyksiä ei ole tällä hetkellä mahdollisuus järjestää.

Tämä, ja taas mennään sen kaikkein heikoimman lenkin mukaan. Jos joku vanhemmista on humalapäissään käyttänyt läppärin akun loppuun = ei etäopetusta koko luokalle. Tai jos muutaman vanhemmat eivät osaa sanaakaan suomea eivätkä siksi tajua mistään ohjeista mitään = ei etäopetusta. Näillä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina arvostanut ja arvostan opettajia ja esimerkiksi meillä on annettu open taholta pidempi aika palauttaa tehtäviä. Kiitos siitä. Perheessä on erityinen, joka on vielä ilman diagnoosia. Voi kunpa kyse olisi siitä, että lapsen tehtävät tulisi vain valvoa! Mutta ei, erityislapsilla se ei mene niin. Aloitekyky ja toiminnanohjaus on heikkoa. Tehtäviä ei todellakaan tehdä tunnissa, kahdessa tai edes päivän aikana vaan päivät ovat tasapainoilua lapsen vireystilan, väsymyksen ja jumituksen kanssa. Motivoit, valvot, ohjaat, autat, harjoittelet tunnesäätelyä, autat, valvot, motivoit, yrität löytää tasapainon siihen, että olet jämäkkä, mutta et liian tiukka, koska se vaan aiheuttaa lisäjumitusta jne. Tämän lisäksi on toinen muksu, kotityöt, ruokaa joka välissä. Lisäksi opiskelen itse plus teen osa-aikatöitä. Ja pelkään, että mitä tapahtuu, kun en ole nyt päivisin ohjaamassa tätä etäopetusta. Ja sitten saat lukea kuinka vanhempien pitäisi nyt kerrankin kantaa vastuu, kasvattaa ja opettaa. Tehkää enemmän! Senkin laiskat! Huonosti kasvatetut lapset! Ns. normaalien lapsien vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, että kuinka hel#etin paljon osa meistä "erityisten" vanhemmista ( ja myös opettajista, avustajista) tekee lastensa eteen.

Ja teillä niiiin erityisten vanhemmilla ei ole hajuakaan siitä, mitä meidän ns. normaalit lapset joutuvat koulussa ja harrastuksissa sietämään teidän pikkuisten Nico-Päivikkien takia. 

Meillä lapset ovat jo useamman kerran sanoneet, kuinka mieluinen tämä nykyinen etäopetustilanne heille on, kun ei jatkuvasti tarvitse pelätä sen "erityisen" tulevan esimerkiksi nyt vaikka puremaan käsivarresta ilman mitään syytä. 

Tulin surulliseksi monista ketjun viesteistä :(

Voin meidän opettajien puolesta sanoa, että ihan kaikkemme on tehty etäopetuksen eteen.

Opetan itse noin sataa oppilasta päivässä, joten ohjattavaa riittää. Valmistelen tunnit huolella ja olen kaikkien oppituntien ajan videoyhteydessä oppilaisiin. Opetan kuten luokassakin opetan. Valitsen pedagogisesti monipuolisia tehtäviä ja eriytän parhaani mukaan molempiin suuntiin. Annan yksilöllistä ohjausta aina tarpeen vaatiessa eri kanavilla. Seuraan livenä oppilaiden tehtävien edistymistä sähköisessä oppimisympäristössä. Annan tehtävistä palautetta parhaani mukaan. Äidinkielen opettajana luen monet tekstit hyvinkin tarkkaan.

Tärkeää on kohdata jokainen myös henkilökohtaisella tasolla: Mitä kuuluu, mitä olet syönyt, oletko käynyt ulkona?

Kyllä tässä on töitä tehty hiki otsalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko te vanhemmat edes yrittää tukea sitä lastanne?

Minä olen joka hetki koko etäopetuspäivän ajan tuossa lapseni vieressä auttamassa. Hyvä, kun pääsen edes vessaan välillä.

T: Erityislapsen (totaalisen uupunut) äiti

Pitäkää välillä taukoa. Happihyppely.

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi monista ketjun viesteistä :(

Voin meidän opettajien puolesta sanoa, että ihan kaikkemme on tehty etäopetuksen eteen.

Opetan itse noin sataa oppilasta päivässä, joten ohjattavaa riittää. Valmistelen tunnit huolella ja olen kaikkien oppituntien ajan videoyhteydessä oppilaisiin. Opetan kuten luokassakin opetan. Valitsen pedagogisesti monipuolisia tehtäviä ja eriytän parhaani mukaan molempiin suuntiin. Annan yksilöllistä ohjausta aina tarpeen vaatiessa eri kanavilla. Seuraan livenä oppilaiden tehtävien edistymistä sähköisessä oppimisympäristössä. Annan tehtävistä palautetta parhaani mukaan. Äidinkielen opettajana luen monet tekstit hyvinkin tarkkaan.

Tärkeää on kohdata jokainen myös henkilökohtaisella tasolla: Mitä kuuluu, mitä olet syönyt, oletko käynyt ulkona?

Kyllä tässä on töitä tehty hiki otsalla.

Muttakun tämä ei ole kaikkien kohdalla totta.

Minulla on teini, jonka elämä lähti luisuun traumaattisen taoahtuman johdosta. Koko vuoden olen taisyellut hänelle apua ja alkuvuodesta siirrettiin masennuksen ja motivaatiopuutteen vuoksi erityisopetukseen. Kognitiivisia vaikeuksia ei ole, eikä opetussuunnitelmaa mukautettu.

Iso ongelma lapsellani on hänen opettajansa, jolle nyt siirtyi takaisin. 3 vuotta pelkkää negatiivista palautetta, raivokohtauksia opettajalta ja syyttelyä. Opettaja antaa maanantaina koko viikon tehtävät, jotka palautettava perjantaihin mennessä. Ilmoittaa samalla, että on tavoitettavissa muutamana päivänä viikossa parin tunnin ajan. Perjantaisin saan viestejä siitä, että miksi teini ei ole palauttanut tehtäviä. En ole jaksanut enää edes vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi monista ketjun viesteistä :(

Voin meidän opettajien puolesta sanoa, että ihan kaikkemme on tehty etäopetuksen eteen.

Opetan itse noin sataa oppilasta päivässä, joten ohjattavaa riittää. Valmistelen tunnit huolella ja olen kaikkien oppituntien ajan videoyhteydessä oppilaisiin. Opetan kuten luokassakin opetan. Valitsen pedagogisesti monipuolisia tehtäviä ja eriytän parhaani mukaan molempiin suuntiin. Annan yksilöllistä ohjausta aina tarpeen vaatiessa eri kanavilla. Seuraan livenä oppilaiden tehtävien edistymistä sähköisessä oppimisympäristössä. Annan tehtävistä palautetta parhaani mukaan. Äidinkielen opettajana luen monet tekstit hyvinkin tarkkaan.

Tärkeää on kohdata jokainen myös henkilökohtaisella tasolla: Mitä kuuluu, mitä olet syönyt, oletko käynyt ulkona?

Kyllä tässä on töitä tehty hiki otsalla.

Muttakun tämä ei ole kaikkien kohdalla totta.

Minulla on teini, jonka elämä lähti luisuun traumaattisen taoahtuman johdosta. Koko vuoden olen taisyellut hänelle apua ja alkuvuodesta siirrettiin masennuksen ja motivaatiopuutteen vuoksi erityisopetukseen. Kognitiivisia vaikeuksia ei ole, eikä opetussuunnitelmaa mukautettu.

Iso ongelma lapsellani on hänen opettajansa, jolle nyt siirtyi takaisin. 3 vuotta pelkkää negatiivista palautetta, raivokohtauksia opettajalta ja syyttelyä. Opettaja antaa maanantaina koko viikon tehtävät, jotka palautettava perjantaihin mennessä. Ilmoittaa samalla, että on tavoitettavissa muutamana päivänä viikossa parin tunnin ajan. Perjantaisin saan viestejä siitä, että miksi teini ei ole palauttanut tehtäviä. En ole jaksanut enää edes vastata.

Kurja kuulla. Minkä ikäinen tämä teini on, alakoululainen kuitenkin kun on vain yksi opettaja? Onhan tässä tosiaan jo eletty kaksi perjantaita etäkoulun aikaa, ymmärrettävää että ei jaksa enää edes vastata. Teini itse ei ilmeisesti myöskään vastaa, eikä siis tee tehtäviä. Onko kysymys tuosta masennuksesta (ei jaksa?) vai osaamisesta? Jos masennuksesta, ehkä kannattaisi harkita sairauslomaa loppukeväälle. Jos osaamisesta, silloin pitäisi jaksaa sille opettajalle kyllä vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi monista ketjun viesteistä :(

Voin meidän opettajien puolesta sanoa, että ihan kaikkemme on tehty etäopetuksen eteen.

Opetan itse noin sataa oppilasta päivässä, joten ohjattavaa riittää. Valmistelen tunnit huolella ja olen kaikkien oppituntien ajan videoyhteydessä oppilaisiin. Opetan kuten luokassakin opetan. Valitsen pedagogisesti monipuolisia tehtäviä ja eriytän parhaani mukaan molempiin suuntiin. Annan yksilöllistä ohjausta aina tarpeen vaatiessa eri kanavilla. Seuraan livenä oppilaiden tehtävien edistymistä sähköisessä oppimisympäristössä. Annan tehtävistä palautetta parhaani mukaan. Äidinkielen opettajana luen monet tekstit hyvinkin tarkkaan.

Tärkeää on kohdata jokainen myös henkilökohtaisella tasolla: Mitä kuuluu, mitä olet syönyt, oletko käynyt ulkona?

Kyllä tässä on töitä tehty hiki otsalla.

Muttakun tämä ei ole kaikkien kohdalla totta.

Minulla on teini, jonka elämä lähti luisuun traumaattisen taoahtuman johdosta. Koko vuoden olen taisyellut hänelle apua ja alkuvuodesta siirrettiin masennuksen ja motivaatiopuutteen vuoksi erityisopetukseen. Kognitiivisia vaikeuksia ei ole, eikä opetussuunnitelmaa mukautettu.

Iso ongelma lapsellani on hänen opettajansa, jolle nyt siirtyi takaisin. 3 vuotta pelkkää negatiivista palautetta, raivokohtauksia opettajalta ja syyttelyä. Opettaja antaa maanantaina koko viikon tehtävät, jotka palautettava perjantaihin mennessä. Ilmoittaa samalla, että on tavoitettavissa muutamana päivänä viikossa parin tunnin ajan. Perjantaisin saan viestejä siitä, että miksi teini ei ole palauttanut tehtäviä. En ole jaksanut enää edes vastata.

Kurja kuulla. Minkä ikäinen tämä teini on, alakoululainen kuitenkin kun on vain yksi opettaja? Onhan tässä tosiaan jo eletty kaksi perjantaita etäkoulun aikaa, ymmärrettävää että ei jaksa enää edes vastata. Teini itse ei ilmeisesti myöskään vastaa, eikä siis tee tehtäviä. Onko kysymys tuosta masennuksesta (ei jaksa?) vai osaamisesta? Jos masennuksesta, ehkä kannattaisi harkita sairauslomaa loppukeväälle. Jos osaamisesta, silloin pitäisi jaksaa sille opettajalle kyllä vastata. 

Nimenomaan masennuksesta. Lähiopetuksessa erityisopettaja sopeutti tehtävät siten, että olivat määrältään vähäisempiä, mutta taitotasoltaan haastavampia. Näin hän pystyi arvioimaan lapsen osaamistason vaikka tehtäviä ei tullutkaan tehtyä määrällisesti kuten muut. Oma opettaja ei tällaiseen suostu, kysyin kyllä alussa. Lapsi saa kuulema valita annetuista vaikka ne helpoimmat ja opettajalle riittää jos palauttaa vaikka sen yhden tehtävän yhdestä aineesta. Saa tosiaan nähdä, millä perusteella arvosana määrittyy ja pääseekö tuo edes luokalta.

Tässä tilanteessa "jyvät erottuvat akanoista", hieman kärjistetysti. Olen jonkin aikaa ihaillut oman teinini koulunkäyntiä, kuinka "heillä tehdään tehtävät silloin, kun lukujärjestyksessä ko. tunti on", lisäksi on etäopetusta ja opettajat saatavilla Wilman kautta / Teamsissa jne. aina lukujärjestykseen mukaisina aikoina.

Eilen sitten puhuttiin jostain ryhmätyöstä, josta oma tyttö oli tehnyt kolme täyttä PowerPoint-diaa, joku toinen sentään yhden dian täynnä tekstiä mutta kolmas yhden dian, jossa muutama lause. Ja jokaisen kuulemma täytyisi omasta osuudestaan pystyä kertomaan n. 3 minuutin ajan.

Kuulemma tällä luokalla n. 25 oppilaasta n. 15:llä on vaikeuksia saada tehdyksi yhtään mitään. Eivät kuulemma osaa opiskella nyt, kun ei ole kukaan katsomassa selän takana. Itse kun kuvittelin, että tässä koulussa vain on saatu etäopetus kohtuullisen hyvin toimimaan, mutta totuus taisikin olla se, että oma teini on niitä harvoja, jotka ovat osanneet ottaa itseään niskaksta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi monista ketjun viesteistä :(

Voin meidän opettajien puolesta sanoa, että ihan kaikkemme on tehty etäopetuksen eteen.

Opetan itse noin sataa oppilasta päivässä, joten ohjattavaa riittää. Valmistelen tunnit huolella ja olen kaikkien oppituntien ajan videoyhteydessä oppilaisiin. Opetan kuten luokassakin opetan. Valitsen pedagogisesti monipuolisia tehtäviä ja eriytän parhaani mukaan molempiin suuntiin. Annan yksilöllistä ohjausta aina tarpeen vaatiessa eri kanavilla. Seuraan livenä oppilaiden tehtävien edistymistä sähköisessä oppimisympäristössä. Annan tehtävistä palautetta parhaani mukaan. Äidinkielen opettajana luen monet tekstit hyvinkin tarkkaan.

Tärkeää on kohdata jokainen myös henkilökohtaisella tasolla: Mitä kuuluu, mitä olet syönyt, oletko käynyt ulkona?

Kyllä tässä on töitä tehty hiki otsalla.

Muttakun tämä ei ole kaikkien kohdalla totta.

Minulla on teini, jonka elämä lähti luisuun traumaattisen taoahtuman johdosta. Koko vuoden olen taisyellut hänelle apua ja alkuvuodesta siirrettiin masennuksen ja motivaatiopuutteen vuoksi erityisopetukseen. Kognitiivisia vaikeuksia ei ole, eikä opetussuunnitelmaa mukautettu.

Iso ongelma lapsellani on hänen opettajansa, jolle nyt siirtyi takaisin. 3 vuotta pelkkää negatiivista palautetta, raivokohtauksia opettajalta ja syyttelyä. Opettaja antaa maanantaina koko viikon tehtävät, jotka palautettava perjantaihin mennessä. Ilmoittaa samalla, että on tavoitettavissa muutamana päivänä viikossa parin tunnin ajan. Perjantaisin saan viestejä siitä, että miksi teini ei ole palauttanut tehtäviä. En ole jaksanut enää edes vastata.

Kurja kuulla. Minkä ikäinen tämä teini on, alakoululainen kuitenkin kun on vain yksi opettaja? Onhan tässä tosiaan jo eletty kaksi perjantaita etäkoulun aikaa, ymmärrettävää että ei jaksa enää edes vastata. Teini itse ei ilmeisesti myöskään vastaa, eikä siis tee tehtäviä. Onko kysymys tuosta masennuksesta (ei jaksa?) vai osaamisesta? Jos masennuksesta, ehkä kannattaisi harkita sairauslomaa loppukeväälle. Jos osaamisesta, silloin pitäisi jaksaa sille opettajalle kyllä vastata. 

Nimenomaan masennuksesta. Lähiopetuksessa erityisopettaja sopeutti tehtävät siten, että olivat määrältään vähäisempiä, mutta taitotasoltaan haastavampia. Näin hän pystyi arvioimaan lapsen osaamistason vaikka tehtäviä ei tullutkaan tehtyä määrällisesti kuten muut. Oma opettaja ei tällaiseen suostu, kysyin kyllä alussa. Lapsi saa kuulema valita annetuista vaikka ne helpoimmat ja opettajalle riittää jos palauttaa vaikka sen yhden tehtävän yhdestä aineesta. Saa tosiaan nähdä, millä perusteella arvosana määrittyy ja pääseekö tuo edes luokalta.

Ja mitä erityisopettaja on sanonut, kun olette olleet nyt häneen yhteydessä? Opettajalle kuitenkin siis riittäisi, että teini tekisi edes jotain. Teini ei kuitenkaan pysty tekemään yhtään mitään. Kuulostaa siltä, että se sairausloma voisi olla ihan hyvä juttu. Panostatte nyt siihen, että saatte teinin kuntoon. Ei luokalle jääminen ole mikään maailmanloppu. Jos nyt pidempi aika on jo mennyt niin, että oppimistavoitteita ei ole saavutettu, sehän on vain hyvä asia, jos saa kerrata ja paikata asioita ensi vuonna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina arvostanut ja arvostan opettajia ja esimerkiksi meillä on annettu open taholta pidempi aika palauttaa tehtäviä. Kiitos siitä. Perheessä on erityinen, joka on vielä ilman diagnoosia. Voi kunpa kyse olisi siitä, että lapsen tehtävät tulisi vain valvoa! Mutta ei, erityislapsilla se ei mene niin. Aloitekyky ja toiminnanohjaus on heikkoa. Tehtäviä ei todellakaan tehdä tunnissa, kahdessa tai edes päivän aikana vaan päivät ovat tasapainoilua lapsen vireystilan, väsymyksen ja jumituksen kanssa. Motivoit, valvot, ohjaat, autat, harjoittelet tunnesäätelyä, autat, valvot, motivoit, yrität löytää tasapainon siihen, että olet jämäkkä, mutta et liian tiukka, koska se vaan aiheuttaa lisäjumitusta jne. Tämän lisäksi on toinen muksu, kotityöt, ruokaa joka välissä. Lisäksi opiskelen itse plus teen osa-aikatöitä. Ja pelkään, että mitä tapahtuu, kun en ole nyt päivisin ohjaamassa tätä etäopetusta. Ja sitten saat lukea kuinka vanhempien pitäisi nyt kerrankin kantaa vastuu, kasvattaa ja opettaa. Tehkää enemmän! Senkin laiskat! Huonosti kasvatetut lapset! Ns. normaalien lapsien vanhemmilla ei ole mitään käsitystä siitä, että kuinka hel#etin paljon osa meistä "erityisten" vanhemmista ( ja myös opettajista, avustajista) tekee lastensa eteen.

Ja teillä niiiin erityisten vanhemmilla ei ole hajuakaan siitä, mitä meidän ns. normaalit lapset joutuvat koulussa ja harrastuksissa sietämään teidän pikkuisten Nico-Päivikkien takia. 

Meillä lapset ovat jo useamman kerran sanoneet, kuinka mieluinen tämä nykyinen etäopetustilanne heille on, kun ei jatkuvasti tarvitse pelätä sen "erityisen" tulevan esimerkiksi nyt vaikka puremaan käsivarresta ilman mitään syytä. 

Ensinnäkään, en ymmärrä minkä takia puhut noin alentavasti lapsista. Erityislapsi on yleisnimitys erityisen tuen tarpeessa olevalle. En kokenut aiheelliseksi kertoa tarkemmin eri ryhmistä. Ilmeisesti jostain syystä loukkaannuit nimityksistä, joita käytin. Kaikki erityislapset eivät ole väkivaltaisia tai villejä. Esimerkiksi meidän lapsi ei pure, lyö tai ole muutenkaan väkivaltainen. Hän on se, joka istuu luokassa hiljaisena, haaveilee, vetäytyy ja kärsii ison luokan hälinästä, muiden liikkumisesta jne.