Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko ikinä sitä millainen olit nuorena?
Koetko olleesi nuorena esim. villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi? Kaipaatko sitä "versiota" sinusta? Haluaisitko olla vähän enemmän sellainen nyt, mutta kuitenkin pitää kokeneisuutesi ja viisautesi?
Kommentit (231)
Joskus kaipaan sitä, miten nuorena pystyi nauttimaan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PS 2023 kirjoitti:
En kaipaa vähääkään. Olin teininä hirvittävä zoowakki joka lähes riemuitsi sommalien tulosta suomeen. Hytisyttää ajatellakin! Nykyään PS:n äänestäjä.
Kaveri oli myös kunnes hänet joukkor.... Kun lähti aina hymyilevien rastapäiden mukaan humalassa.
Kaipaan korkeintaan kaksikymppisen langanlaihaa vartaloa ja paksumpia hiuksia. Nyt olen paljon itsevarmempi, edelleen normaalipainoinen, urheilullisempi, fiksumpi ja rikkaampi.
Ehkä hoikempia ulkomuotoa kaipaan nuoruudesta, mutta muuten en mitään. Näytän nykyään paremmalta (kiloista huolimatta) ja olen sata kertaa itsevarmempi. Ikä on tuonut mukanaan kokemusta ja varmuutta, mutta myös ymmärryksen siitä, että kukaan ei ole täydellinen. En minä, eikä muutkaan. Se on helpottanut kovasti päänsisäistä painiskella siitä, että aina pitäisi olla parempi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. 10-15 vuotta sitten olin vielä nuori ja komea, urheilin ja olin kunnossa, soitin rokkibändissä ja keikkailin, juhlin, menin ja elin täysiä. Tytöt tykkäsi ja pimp*iä tuli niin että huh. Nyt yksinäisenä 36-vuotiaana asun pienessä yksiössä ja vietän lähes erakkoelämää, mitä nyt päivätöissä käyn. Kropassa 20kg enemmän läskiä ja entinen komea naama on vain pöhöttynyt pyöreä pallo verrattuna entiseen. Ja aivan jäätävät silmäpussit johtuen siitä, että jos joku asia menneistä vuosista on jatkunu näihin päiviin, niin "juhliminen". Ei tosin enää baareja eikä menoa, ei edes kavereiden kanssa juomailtoja, koska ketään ei enää moinen kiinnosta. Musahommatkin jäi bändien loputtua kun kaikille tuli perheenperustusbuumi. Mutta minä halusin jatkaa sitä elämää, mutta huomasin olevani yksin. Niinpä huomaamatta se juominen jäi päälle ja paheni sitä mukaan mitä enemmän join yksin himassa, ja nyt olen juonut joka päivä mel
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaipaan terveempiä jalkojani, baari elämää, normaali painoa ja oli enemmän rahaa.
En vähääkään. Elin vain sellaista elämää mitä minun roolissani olevan on tarkoitus elää. En osannut yhtään ajatella mistä asioista itse pidän. Ei ollut mitään mahdollisuuksia luottaa kehenkään ihmiseen koska he vain vahtivat koko ajan olenko oikeanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan sitä luottoa tulevaisuuteen ja kykyä uskoa, että elämästään saa sellaisen kun tahtoo (tietenkin tiettyjen realiteettien puitteissa) kunhan vaan sinnikkäästi tekee töitä tavoitteidensa eteen.
Ei saa.
Lisäksi kaipaan sitä, että uskalsin luottaa ihmisiin vaikka sinisilmäinen en koskaan ollut. Silti ihmiset onnistui yllättämään negatiivisesti ja enää en luota keneenkään enkä ihmeemmin itseenikään. Itseluottamus on murskana.
En todellakaan kaipaa. Olin alle 20-vuotiaana super juntti, olisin varmaan äänestänyt persuja, jos ne olisi ollut silloin olemassa. Sen sijaan äänestin keskustaa, sekin jäi onneksi vain yhteen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus. Toisaalta olin myös hyvin epävarma ulkonäöstäni ja sisäänpäinkääntynyt. On ollut katkeraa kuulla jälkikäteen kuinka kaunis olin. Olisipa joku sanonut sen sille epävarmalle nuorelle tytölle.
Olit kaunis.
Ulkoista olemusta kaipaan, tyhmyyttä ja kypsymättömyyttä kaikkine kohelluksineen en. Enkä niitä älyttömiä valintoja ja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus. Toisaalta olin myös hyvin epävarma ulkonäöstäni ja sisäänpäinkääntynyt. On ollut katkeraa kuulla jälkikäteen kuinka kaunis olin. Olisipa joku sanonut sen sille epävarmalle nuorelle tytölle.
Olit kaunis.
Varmasti useakin tuon silloin sanoi, mutta hän ei kuunnellut
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä luottoa tulevaisuuteen ja kykyä uskoa, että elämästään saa sellaisen kun tahtoo (tietenkin tiettyjen realiteettien puitteissa) kunhan vaan sinnikkäästi tekee töitä tavoitteidensa eteen.
Ei saa.
Lisäksi kaipaan sitä, että uskalsin luottaa ihmisiin vaikka sinisilmäinen en koskaan ollut. Silti ihmiset onnistui yllättämään negatiivisesti ja enää en luota keneenkään enkä ihmeemmin itseenikään. Itseluottamus on murskana.
On muuten hyvin muotoiltu. Kyynisyys on se mikä erottaa aikuisen nuoremmasta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin epävarma, pelokas mielistelijä, jota jopa tyhmemmät sai pompottaa. Vasta iän myötä tajusin, ettei röyhkeiden edessä pidä pokkuroida, ne ovat vaan tyhmempiä.
Mussa oli enemmän virtaa, energiaa ennen.
Sitä kaipaan.
Nyt jaksan nippanappa raahautua töihin ja kotiin.
Olin 22v, seurustelin. Seksi ei onnistunut, immenkalvo liian tiukka/ahdas... leikkaus
Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, rakastuin kuoliaaksi. Järkyttävä ikävä. Kesä yhdessä. En tänä päivänäkään ymmärrä, miksi en seksiin suostunut.
Vasta 32 vuotiaana suostuin seksiin, järkyttävä verenvuoto.
Jospa nuorena olis ollut helpompaa💕
Olin luonnollinen, nätti Elovenatyttö💕
Kaipaan joskus sitä luottamusta, uskoa tulevaisuuteen...
Kaipaan parikymppisen huippuhyvää muistia. Mielialalääke tuhosi osan persoonallisuutta, kun muisti vaurioitui pysyvästi.
En. Hakattu, perheen työorja, joukkoraiskattu vuosia, pakotettu olemaan koulussa Hyvä-Kiitettävä.