Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko ikinä sitä millainen olit nuorena?
Koetko olleesi nuorena esim. villimpi, luottavaisempi ja viattomampi, elämäniloisempi, herkempi? Kaipaatko sitä "versiota" sinusta? Haluaisitko olla vähän enemmän sellainen nyt, mutta kuitenkin pitää kokeneisuutesi ja viisautesi?
Kommentit (231)
No en kaipaa koska itsestähän kaikki on kiinni mutta joissain asioissa olin "parempi". Olin tiedonjanoinen ja luin kaiken mitä käsiini sain. Kirjoja, sanomalehdet, Jerry Cottonit, jopa koulukirjat luin heti alusta loppuun kun oli aikaa. Ja olihan sitä. Koulunkäynti olikin sitten aika helppoa kun muistikin oli hyvä. Ujo ja omissa oloissani viihtyvä olin myös, sitä en kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan sovituskopissa sitä kaunista 50 kg luonnonlasta joka nuorena olin huoh...
Voi kun olisin ollut tämmönen mitä nyt oon, puhelias, varma, uskaltaa sanoa mielipiteitä, hurttia huumoria välillä ja ylipäätään huumoria,
En kaipaa, olin paljon ujompi, ja surkea itsetunto
Mulla oli nuorena kaikki. Hyviä kavereita, osallisena joukkueissa ja peliporukoissa. Kavereita myös aikuisista, eli ala-astelaisena mulla oli lukioikäisiä kavereita harrastuksista. Ei koskaan tylsää hetkeä, eikä toimettomana. Oltiin liikuntahallilla ja kentillä omatoimitreeneissä, lyötiin pressuun jne. Omatoimisia harrastusta, katulätkää jne. Diskoja, ja bileitä. Oli seuraa tyttöjen kanssa.
Nyt aikuisena ei ole mitään. Työ niin vaikealla alalla, ettei voi onnistua. Ei kavereita. Yrityksistä huolimatta, ei mitään naisonnea.
Toisaalta nuoruusajan kaverit muuttui paljon. Heidän kanssaan olisi ihan mahdotonta olla, samalla tavalla kuin silloin. Jalkapallokaverit pitää hiustenpidikkeitä ja puuhelmiä, on ihan neitiporukkaa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näen jonkun nuoren naisen tai tytön, josta tulee mieleen itseni nuorena, iloisena ja nättinä, hetkellinen syvänkaihoisa ikävä käy.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan, kun olen katsellut vanhoja valokuvia. Miten iloiselta näytän niissä. En osaa enää luontevasti hymyillä valokuvissa, toisin kuin silloin.
Toisaalta olin joissakin asioissa paljon epävarmempi nuorena. Esim. jännitin kauheasti vieraiden ihmisten tapaamista ja vieraille soittamista.
Nuorena sitä kuitenkin luotti omiin voimiinsa enemmän ja haaveili enemmän. Niistä haaveista sai voimaa ja uskoa.
Todellisuus vuosien mittaan on tehnyt jotenkin kyyniseksi. Että hommat eivät toimi kuten nuorena luuli eikä itsellä olekaan niin paljon älliä ja voimavaroja kuin nuorena uskoi.
Kyllähän älli ja voimavarat vähenee iän myötä. Nuorena ne on korkeimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena istuin pussikaljalla, tein kaikkea tyhmää ja nautin elämästä. Nyt parikymppinen nuoreni juo alkoholittomia, sijoittaa ja vertailee sekä käy aikaisin nukkumaan. Mutta ompahan viisaampi kuin vanhempansa.
Vanha aloitus, mutta vastaan silti, että todellakin kaipaan entistä minääni, ainakin joiltakin osin.
Nykyään olen erittäin turhautunut ja ärtynyt, suulaskin. Konflikti- ja räjähdysherkkä. Vastoinkäymisiä on ollut niin paljon, etten oikein siedä enää pientäkään vastoinkäymistä.
Nuorena olin herkkä, kiltti, hiljainen ja ujo. Sen ujouden olen lähes kokonaan selättänyt, enkä sitä kyllä kaipaa vähääkään takaisin. Muussa sen sijaan olisi toivomisen varaa paljonkin. Ja surenkin yhä useammin sitä, etten enää ole kovinkaan herkkä, kiltti enkä hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Olin liian kiltti ja annoin kpäiden kävellä ylitseni. Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta katkeraa. Nautin elämästä tässä ja nyt.
Henkisesti olen se sama "Peikkotyttö" mikä olin lapsena ja nuorena. Töissä valkoinen takki päällä olemus rauhallinen ja pohdiskeleva. Työpäivän päätteeksi kun takki lentää nurkkaan, hiipii "Peikkotyttö" esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana minulla oli aina seuraa ja ystäviä. Naapurin lapset, jopa isosiskon kaverit olivat minunkin kavereitani. Aikuisena mieheni miespuoliset ystävät olivat minunkin kavereitani.
Nyt on vuosia kulunut, olen nykyään yksineläjä - enkä saa ystäviä enää millään. Yksi ystävä on ollut, mutta hänkin muutti kauas ja on saanut uusia ystäviä. Näemme äärimmäisen harvoin.
Tämä on käsittämätöntä minulle, jolla aina on ollut seuraa. Nykyään ei vain ole ketään, jonka seurasta olisin kiinnostunut, eikä minunkaan seurani näytä ketään kiinnostavan ystävyysmielessä. Olen monta kertaa itkenyt ja ajatellut, miksi näin on. Nuoruuden ystävyysmuistot ovat aivan toisenlaisia. Silloin ei ikinä tarvinnut olla yksin tai yksinäinen. Sellaiset kokemukset tulivat elämään vasta keski-iässä hiipien ja vähitellen.
Nuoruus oli helvettiä varsinkin pahoinpitelevä ja raivoava isärovasti. Hakkasi esineellä, minkä käteensä sai, uhkasi 'hakata makkaroiksi'. Hakkasi, kunnes en enää pystynyt itkemään. Aivan kauheaa olla riippuvainen mielenvikaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa sitä kurjuutta ja paskaa mitä eläminen oli.
Vierailija kirjoitti:
En, olen aivan samanlainen vieläkin 😁
Itsepetosta 😁
En todellaakaan, olin surkean epävarma, epäkypsä ja siitä johtuen aivan tampio. Ainoa, mitä kaipaan on tuuhea tukka.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vieläkin melko nuori. Nuoruus oli kuitenkin minulle todella ikävää aikaa ja olin kiusattu sekä yksinäinen. Sen takia se aika aiheuttaa vaan surullisia ajatuksia. Muutenkin olin nuorempana niin ujo ja arka ihminen ja kiusaaminen vaikutti tähän vielä paljon lisää ja teki minusta vieläkin hiljaisemman. Olin rohkeampi ennen. Samalla en ollut koskaan tyytyväinen ulkonäkööni. Minulla ei ollut mukava nuoruus todellakaan ja oikeastaan se jakso jäin tavallaan "välistä" sen vuoksi, etten koskaan käynyt oikein missään ja olin yksinäinen. Kaikki hauskat jutut jäivät kokematta. Minulla olikin erilainen ajatus nuoruudesta ja se surullinen hetki, kun tajusin etten pysty muuttamaan tilannetta ja olen yksinäinen sekä hyljeksitty. Joskus joku kaveri koulussa ja muuten ei koskaan ketään. Toisaalta, vaikka nyt olenkin jo vähän alle 30- vuotta niin ei tämä tilanne ole paljoa muuttunut ja elän melko samanlaista elämää. Menneisyyden kokemukset
Minusta tuntuu, että kun olet vieläkin nuori, sinulla on edelleen mahdollisuuksia. Iässäsi tuntui siltä, että nuoruus on nyt eletty ja on jo "vanha" ja mahdollisuudet käytetty. Miten väärässä olinkaan. Jopa 50 vuotiaana voi vielä kokeilla muuttaa elämänsä suuntaa.
En kaipaa. Olen parempi versio itsestäni juuri nyt.
Kyllä, tekisin kaikki toisin enkä haksahtaisi ensimmäiseen munapäähän.näi o
Nuorena olin terveempi ja jaksavampi, kaipaan sitä. Kaipaan myös tunnetta siitä, että kaikki on uutta ja matka on alussa. Mutta mielentila oli alttiimpi muiden vaikutuksille ja kaikenlaisilla epävakauksille. Enää en itkisi sellaisista pojista mistä silloin kannoin huolta enkä suuttuisi kaikista epäoikeudenmukaisuuksista. En ole kyynisempi kuin ennen, mutta tajuan olla odottamatta ihmisiltä ja asioilta niin paljon, luovin paremmin ja näen asiat enemmän sellaisina kuin ne on. Toisaalta, jostain syystä muistelen olleen niin, että intuitio ja identiteetti oli jopa vahvempi nuorena. Olin jotenkin spirituaalisempi, puhtaampi ja varmempi itsestäni. Nyt vaistot ovat hukassa ehkä siksi, kun logiikkaa on tottunut käyttämään enemmän. Yleensä sanotaan, että vasta vanhempana tuntee itsensä ja saa itsevarmuutta. Minulla toisinpäin, olen oppinut että erilaiset tilanteet ja vaikeudet voivat muuttaa persoonaa ja käyttäytymistä, joten tiedän, että uusi tilanne voisi edelleen saada itsestäni uuden puolen esille, sellaisenkin jota en haluaisi.