Eikö ihan oikeasti nyt saa tavata ystäviä? Ihan oikeastiko ette tapaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan oikeasti en tapaa. Mutta soittelen heille kyllä, ja viestittelen.

Minäkin olen yrittänyt paljon viestitellä, mutta heillä kaikilla on parisuhde ja perhe, ei heillä näin yksinäistä ole. En sitten viitsi ihan jatkuvasti olla häiritsemässä.

Todella iso muutos tuli elämään, kun työtkin loppui. Yhtäkkiä ei ole mitään mihin lähteä. Mitään ei voi suunnitellakaan, kun kaikki on kiinni tai kiellettyä. Tässä vain istuu ja odottaa, että aika kuluisi ja tulisi normaali arki takaisin.

ap.

Vali-vali.  Mietipä kuule heitä, ketkä makaavat tehohoidossa ympäri maailmaa.  Aivan turhasta vingut ja vaitat.

Nämä "en oikeasti tapaa ystäviäni"- ihmiset taitavat olla lähinnä täällä av:llä. Ainakin täällä Tampereen keskustassa näkee vähän toisenlaista menoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että tämä on nyt hyvä tilaisuus ap:lle opetella viihtymään välillä ihan itsekseenkin ja keksimään puuhaa mihin ei tarvita kaveriseuruetta.

En mä tarvi kaveriseurutta jatkuvasti, mutta kun ajattelen, että tätäkö tämä seuraavat kuukaudet - ei mitään seuraelämää, niin ahdistaa. Ja nyt huomaa miten parisuhde olisi ihana asia. Saa jokainen olla kiitollinen jolla sellainen on. Ihan jo vanhuutta ajatellen.

ap.

En tapaa, en edes ulkona.

Kerrankin ystävättömyydestä on hyötyä.

Ja perheellisyydestä iloa. ;-)

Kyllä kavereita saa nähdä, se rajoitus oli max 10 henkeä kerralla. eikä ainakaan omaan kavreiporukan ytimeen kuulu niin montaa. Tänään saunailta 4 ihmisen kesken, ei se korona siinä leviä hölmöt. Riski on suurissa väkijoukoissa ja lähinnä Uusimaan alueella.

Asun myös yksin ja jäin myös työttömäksi. Ihan oikeesti aion pysyä kotona ja kaukana muista ihmisistä mahdollisimman harvoja kauppareissuja lukuunottamatta.

Jos joku kaveri asuisi lähellä mentäisiin varmaan yhdessä kävelylle turvaetäisyyttä pitäen, mutta valitettavasti näin ei ole.

Olen tosi sosiaalinen, joten onhan tää vähän erikoista ja käy hieman luonnolle. Toisaalta olen kyllä tottunut nauttimaan yksinäisyydestä esim. vaelluksilla ja joskus menen ihan tarkoituksella lomalla suvun mökille yksin pariksi viikoksi ja laitan kännyn kiinni.

Tietenkin omavalintainen retriitti on eri asia kuin ulkoapäin tuleva pakkoeristäytyminen, mutta kaiken hälinän ja hössötyksen keskellä on hyvä joskus pysähtyä ja hiljentyä ja olla vaan.

Toivottavasti sinäkin onnistut löytämään sen "jonkin" yksinolosta. :)

Videopuhelut ja chatit auttaa pitämään kamuihin yhteyttä.

Tsemppiä! Kyllä tää tästä joskus loppuu. Me pärjätään!

Ihan oikeastiko haluat ottaa vastuun siitä, että tartutat jonkun joka ei ehkä selviä hengissä taudista? Tätä ei saa ajatella oman navan kautta, vaan on mietittävä kenet minä voin tartuttaa ja kenet hän eteenpäin.

Jos on pakko tavata, sitten ulkona ja kahden metrin turvaväli. Muuten ystäviä tavataan nyt sähköisissä välineissä. Mitä paremmin ollaan eristyksissä, sitä nopeammin tauti kukistuu. Wuhanissa siihen meni vajaa 3 viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole käytössä mitään sähköistä välinettä, jonka välityksellä voit olla yhteydessä ystäviin? Ihan oikeasti?

On toki, mutta ei se ole sama asia kuin nähdä ihan kasvotusten ja tehdä jotain kivaa yhdessä.

ap.

Mun teinillä on läppärillä videoneuvottelu auki, siinä ne kavereiden kanssa heittää läppää kukin omasta kodistaan. Poika taas oman peliporukkansa kanssa pelaa nettipeliä keskusteluyhteys auki. Näin on nyt vaan pakko tehdä. Saman kaltaista suosittelen sullekkin. Jos on joku sopiva laite (esim tabletti) niin aseta se tukea vasten kuvaamaan. Sitten ryhdyt kaverin kanssa etänä vaikka leipomaan, laittamaan ruokaa, piirtelemään tai vaikka kokeilette korttipeliä etänä (kummallakin oma pakka käytössä, muokkaatte sääntöjä vähän sopivammiksi). Tai lähdet lenkille yhtäaikaa kaverin kanssa ja puhut puhelimessa samalla.

Edelleen saa tavata ihan ketä haluaa. AV-mammojen huutoäänestys ei säädä lakeja Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Asun myös yksin ja jäin myös työttömäksi. Ihan oikeesti aion pysyä kotona ja kaukana muista ihmisistä mahdollisimman harvoja kauppareissuja lukuunottamatta.

Jos joku kaveri asuisi lähellä mentäisiin varmaan yhdessä kävelylle turvaetäisyyttä pitäen, mutta valitettavasti näin ei ole.

Olen tosi sosiaalinen, joten onhan tää vähän erikoista ja käy hieman luonnolle. Toisaalta olen kyllä tottunut nauttimaan yksinäisyydestä esim. vaelluksilla ja joskus menen ihan tarkoituksella lomalla suvun mökille yksin pariksi viikoksi ja laitan kännyn kiinni.

Tietenkin omavalintainen retriitti on eri asia kuin ulkoapäin tuleva pakkoeristäytyminen, mutta kaiken hälinän ja hössötyksen keskellä on hyvä joskus pysähtyä ja hiljentyä ja olla vaan.

Toivottavasti sinäkin onnistut löytämään sen "jonkin" yksinolosta. :)

Videopuhelut ja chatit auttaa pitämään kamuihin yhteyttä.

Tsemppiä! Kyllä tää tästä joskus loppuu. Me pärjätään!

Joo siis tykkään kyllä ihan olla yksinkin välillä. En ole sitä parisuhdettakaan siksi oikein aiemmin kaipaillut, koska viihdyn ihan yksinkin. Mutta silloin on ollut se työ. Päivistä on mennyt monta tuntia töissä, jossa on nähnyt ihmisiä ja saanut olla ihmisten seurassa. Iltaisin ei ole ollut montaa tuntia aikaa vain olla ja ihmetellä. Nyt ei mitään muuta olekaan kuin sitä aikaa ja on herännyt siihen, että tätäkö se on sitten eläkeläisenäkin, kun ei ole enää töitä. Nyt sentään työt kuitenkin hyvin tod. näk. jatkuu koronan jälkeen. Ainakin joskus tulevaisuudessa, jos ei heti.

Koskaan aiemmin en ole ollut niin kateellinen ihmisille, joilla on hyvä ja onnellinen parisuhde. En edes silloin, kun olin vielä huonossa suhteessa. Nyt se on niin konkretisoitunut miten yksinäinen ihminen voikin olla ilman kumppania, jos vielä arkea muutenkin rajoitetaan.

ap.

Ihan oikeasti! Meillä ainakin kaveripiirissä on nyt itsestään selvää, ettei tavata. Toki soitellaan ja viestitellään paljon. 

En tapaa, koska mulla ei ole koskaan ollut ystäviä tai kavereita. Tämä ei ole oma valinta. Näin on jatkunut nyt yli 30 vuotta (olen nainen). Tämän asian suhteen arkeni ei ole muuttunut mitenkään koronapandemian aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko haluat ottaa vastuun siitä, että tartutat jonkun joka ei ehkä selviä hengissä taudista? Tätä ei saa ajatella oman navan kautta, vaan on mietittävä kenet minä voin tartuttaa ja kenet hän eteenpäin.

Jos on pakko tavata, sitten ulkona ja kahden metrin turvaväli. Muuten ystäviä tavataan nyt sähköisissä välineissä. Mitä paremmin ollaan eristyksissä, sitä nopeammin tauti kukistuu. Wuhanissa siihen meni vajaa 3 viikkoa.

En mä ole tavannut yhtään ketään pariin viikkoon. Siksi kai se alkaa tuntuakin, että seinät kaatuu jo päälle.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun myös yksin ja jäin myös työttömäksi. Ihan oikeesti aion pysyä kotona ja kaukana muista ihmisistä mahdollisimman harvoja kauppareissuja lukuunottamatta.

Jos joku kaveri asuisi lähellä mentäisiin varmaan yhdessä kävelylle turvaetäisyyttä pitäen, mutta valitettavasti näin ei ole.

Olen tosi sosiaalinen, joten onhan tää vähän erikoista ja käy hieman luonnolle. Toisaalta olen kyllä tottunut nauttimaan yksinäisyydestä esim. vaelluksilla ja joskus menen ihan tarkoituksella lomalla suvun mökille yksin pariksi viikoksi ja laitan kännyn kiinni.

Tietenkin omavalintainen retriitti on eri asia kuin ulkoapäin tuleva pakkoeristäytyminen, mutta kaiken hälinän ja hössötyksen keskellä on hyvä joskus pysähtyä ja hiljentyä ja olla vaan.

Toivottavasti sinäkin onnistut löytämään sen "jonkin" yksinolosta. :)

Videopuhelut ja chatit auttaa pitämään kamuihin yhteyttä.

Tsemppiä! Kyllä tää tästä joskus loppuu. Me pärjätään!

Joo siis tykkään kyllä ihan olla yksinkin välillä. En ole sitä parisuhdettakaan siksi oikein aiemmin kaipaillut, koska viihdyn ihan yksinkin. Mutta silloin on ollut se työ. Päivistä on mennyt monta tuntia töissä, jossa on nähnyt ihmisiä ja saanut olla ihmisten seurassa. Iltaisin ei ole ollut montaa tuntia aikaa vain olla ja ihmetellä. Nyt ei mitään muuta olekaan kuin sitä aikaa ja on herännyt siihen, että tätäkö se on sitten eläkeläisenäkin, kun ei ole enää töitä. Nyt sentään työt kuitenkin hyvin tod. näk. jatkuu koronan jälkeen. Ainakin joskus tulevaisuudessa, jos ei heti.

Koskaan aiemmin en ole ollut niin kateellinen ihmisille, joilla on hyvä ja onnellinen parisuhde. En edes silloin, kun olin vielä huonossa suhteessa. Nyt se on niin konkretisoitunut miten yksinäinen ihminen voikin olla ilman kumppania, jos vielä arkea muutenkin rajoitetaan.

ap.

Nyt on aika alkaa harrastamaan. Ilman harrastuksia se elämä on juuri yhtä tyhjää eläkkeellä eikä siltä pelasta edes parisuhde. Mieti mikä kiinnostaa, ja samantien toimeen heti tänään. Käsityöt, liikunta, haluatko kirjoittaa, laulaa, opiskella jotakin? Netti on tulvillaan kursseja, opetusvideoita, treenejä, erilaisia ryhmiä fb:ssä, avoin yliopisto jne.

Haikailet suhteen perään, joten miksi et nyt kirjoittelisi miesten kanssa? Kuitenkin, hyväkään parisuhde ei pelasta nyt. Ei sitä toisen naamaa jaksa katsoa koko aikaa ja tilanne kiristää hyvääkin suhdetta. Omat mielenkiinnon kohteet ja niihin uppoutuminen pitää pinnalla.

Voit myös tehdä hyvää. Vapaaehtoistoimintaa netin kautta. Käy kaupassa yksinäisille vanhuksille.

Ei mikään valtio voi kieltää ihmisiä tapaamasta ja se olisi tyhmää. Itsemurhia tulee tästä enemmän kuin koronakuolemia.

Minäkin olen yleensä aina paljon menossa, mutta nyt vain kotona. Mulla on mies, mutta kaipaan kyllä myös yhteydenpitoa ystäviin. Ei ne sun perheelliset ystävätkään halua olla vain puolisonsa kanssa 24/7. Tällä hetkellä yhteydenpito ystäviin netin kautta, puhelimella (ihan vanhanaikaisesti soittamalla).

Ja jos tuntuu että aika käy pitkäksi, niin nythän sulla olisi aikaa ja mahdollisuus opetella jotain uutta, uusi kieli, aloita piirtämään, kirjoita runoja, opettele leipomaan leipää, tee ja tilaa kuvakirja omista valokuvista, opettele erilaisia kampauksia tai meikkejä, mikä sua vain kiinnostaa. Tai ota superrentouttava kotiloma. Katsot kuusi jaksoa TV-sarjaa ilman syyllisyyden tunnetta, teet palapeliä ja katsot elokuvaa, luet kirjaa koko päivän kalsareissa. Jos siltä tuntuu otat vaikka kavereiden kanssa tarvittaessa virtuaalikalsarikännit ja syöt kokonaisen levyn suklaata kerralla. Sitten juttelette kännissä.

En tapaa ketään, paitsi puolisoani, jonka kanssa asumme yhessä. Onneksi on whatsapit ja skypet olemassa.

Ei käy kateeksi yksinäisiä. Mulla on kavereita ja miesystävä mutta asun yksin. Luultavasti jään lomautetuksi ensi viikon jälkeen.

Miestä näen pari, kolme krt viikossa, kavereita en muutenkaan edes joka viikko. Onneksi harrastan ns ulkolajeja kuten ratsastusta ja lenkkeilyä, patikointia.

Tämä korona- aika kyllä silti vähentää tehokkaasti vapaa- ajanvietto mahdollisuuksia koskapa tykkään käydä leffassa, teattereissa ja ulkona syömässä. Nii ja keikoilla. Varsinkin nyt kun kohta olisi vielä enemmän aikaa....en viihdy pitkään kotona vaan. Kerrostalokämpässä ei oo pihahommia, rempattavaa niinkuin okt: ssa.. no mutta, jääpähän entistä enemmän aikaa liikkua, en aio päästää itseäni lösähtämään näinä aikoina, päinvastoin. Kaverin kanssakin voi edelleen mennä lenkille. Ja vaikka niihin lounaspaikkoihin jotka ovat vielä auki. Tai menee yksin, yhtä hyvin.

Ja soitella....kyllä niitä tapoja on jos haluaa.

Valittaminen ei auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereita saa nähdä, se rajoitus oli max 10 henkeä kerralla. eikä ainakaan omaan kavreiporukan ytimeen kuulu niin montaa. Tänään saunailta 4 ihmisen kesken, ei se korona siinä leviä hölmöt. Riski on suurissa väkijoukoissa ja lähinnä Uusimaan alueella.

Se oireeton ystäväkin voi tartuttaa muut.