Eikö ihan oikeasti nyt saa tavata ystäviä? Ihan oikeastiko ette tapaa?

Näettekö sukulaisia? Siis pyydättekö vaikka lapsen synttärikahveille lähisukulaiset?

Minä en missään nimessä kutsuisi! Eikö se ole ihan kiellettyäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut vaikka kaveri asuu ihan tuossa vieressä. Hän on riskiryhmässä, joten ihan selviö ettei voida nähdä. Nyt on tullut enemmän soiteltua tekstiviestien sijaan, kun on kuitenkin mukava puhua jonku kanssa. Tuosta koirasta on ihan älyttömästi seuraa. 

Mulla ei kans oo tota ap:n tuskaa, vaikka nykyisin olenkin sinkku, ja muutoin olen asunut suurimman osan elämästäni jonkun kanssa. Mutta tosiaan mulla on koirat, joille voin höpötellä asioitani, ja jotka höpöttelee mulle.

Koirilla on kyllä tässä ihan valtava merkitys. On ihan eri asia olla täysin yksin. Lisäksi koiranomistaja törmää aina ulkona naapuruston tuttuihin ja itsekin olen ulkoillut naapurin kanssa koiralenkit (ei kuljeta ihan liki toisiamme).

Minä olen sinkku etätyöläinen, eikä tämä perunoituminen tee minulle yhtään tiukkaa, ainakaan vielä. Poistun kotoa vain metsään ja lähi-Saleen, muuten budjailen hikikaksiossani videopelejä pelaillen ja muuta turhaa säätäen.

Olen kyllä pesunkestävä introvertti ja yksinolo on minulle lepoa, mutta eihän tämä karanteenikaan toisaalta ole, kuin vasta alussa. Saa nähdä, mökkihöperöidynkö minäkin loppukevääseen mennessä ja houkuttelen kaverit kanssani baariin koronaa uhmaten. Okei, se oli vitsi, ei tarvi ristiinnaulita :D

Tuttava suuttui minulle, koska en mennyt hänen luokseen vappuaattona iltaa istumaan. Pitää minua tiukkapipona ja sanoi, ettei korona ole influenssaa pahempi. Olemme molemmat keski-ikäisiä ihmisiä.

On joillakin vaikeaa. Minä näen ystäviä kerran vuodessa. Viimeksi näin lokakuussa? En aivan muista. Pitääkö ihmisissä roikkua kiinni jatkuvasti. Rasittavaa.