Oliko 1980-luku paratiisi?

Hitto sitä rahan määrää ja mitä sillä sai! Se oli kivaa kun lähti ulkomaille niin oikeasti tuntui että niissä maissa on erilaista ja omat erituispiirteet. Nyt se on samanlaista ihan joka paikassa. Samat vaatteet, musiikki, ruoka, kaikki! Eletään muka individualismin aikaa mutta massakulttuuria tämä on enemmän. Siinäkin oli hyvät puolensa ettei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kaikki oli jotenkin auki ja uutta. Kaikilla oli töitä. Huonojakin puolia oli esim luonnon tuhoaminen mielipuolisesti. Nykyään siitä edes varovasti puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Valtavia hikisiä turreja, imelä tuoksu levisi myös halvasta hajuvedestä. Oliko se Anaïs Anaïs?

Oli se sekä myös Opium :)

Vierailija kirjoitti:

70-luku oli se asiallinen ja kunnollinen ja ihana aika. Aikuiset esim aikuistuivat eivätkä leikkineet nuorta,

No joo, minä 70-luvun teini olen kyllä nuori vieläkin, ainakin sisäisesti. Ei tätä ankeilua muuten jaksaisikaan.

Hangon regatta oli 80 luvulla parempi ainakin.

Nimenomaan ilmapiirissä on tapahtunut iso muutos kielteiseen suuntaan.

Muuten sanoisin että aika tasan meni. Monet asiat olivat paremmin kuin nykyään, esim. töitä oli helppo löytää, ihmiset vielä vaurastuivat eivätkä köyhtyneet niin kuin 90-luvun lamasta asti hiljalleen nykypäivään asti, hyvinvointivaltio toimi kunnolla, tavarat tehtiin kestäviksi ja laadukkaiksi eikä esim. kertakäyttövaatteita ollut. Carrolsin hampurilaisia on vieläkin ikävä. Monia tavaroita valmistettiin yhä Suomessa ne olivat laadukkaita. Peruskoulun käymiseen kasari oli hyvää aikaa. Kasari alkaa olla myös viimeinen vuosikymmen jonka muoti erottui todella selvästi edellisestä vuosikymmenestä.

Toisaalta monet asiat olivat myös huonommin. Ilmapiiri oli avoimen seksistinen, ja myös lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia vähäteltiin. Mt-ongelmat olivat tabu ja mielenterveysongelmiin suhtauduttiin todella tökerösti. Ylipäätään vähemmistöjen olemassaoloa ei oikein edes nähty, puhumattakaan että minkäänlainen tasa-arvo olisi kiinnostanut.

Niille harvoille jotka piittasivat ympäristöstä, naureskeltiin. Kirpputoreilla käyminen oli hirveän noloa ja ajateltiin että vain köyhät ostavat. Ulkomailta oli vaikea tilata Suomeen mitään, kauppojen valikoimat olivat niukat vaikka toki riittävät mukavaan arkielämään, ja tietysti yhteydenpito oli hankalampaa kun ei ollut kännyköitä. Myös tietoa piti metsästää ennen nettiaikaa, isot tietosanakirjasarjat olivat tavallinen näky kodeissa mutta tiedot niissä olivat aina hiukan vanhentuneita jo ilmestymishetkellä.

Minä elin lapsuuteni / nuoruuteni 80-luvulla. Onnellista aikaa jälkikäteen ajateltuna, mutta varmasti aika kultaa muistot.

Muistatko joku vielä sen ajan Ystävä-kirjoja? Aikakautensa Facebookia, johon kaverit täyttivät mistä väreistä pitää, miksi haluaa isona jne. Omaan Ystävä-kirjaani oli merkinnyt pahimmaksi pelokseni Tähtien sodan ja vihaamakseni henkilöksi Reaganin. 80-luvulla oli myös Tšernobyl, jonka jälkeen aloin pelätä lapsenmielessäni ydinsotaa. Luonnonsuojelu muutenkin tuohon aikaan oli lasten kengissä.

Väitän, että jokaisessa vuosikymmenessä on sekä hyvää että huonoa. On mahdollisuutensa ja pelkonsa.

Ei se 80-luku paratiisi ollut, mutta ajasta on jotenkin jäänyt sellainen enemmän yhteisöllinen henki kuin nykyajasta, jossa kaikki tuntuvat tuijottavan omaa napaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa musiikkia, mauttomia vaatteita, hirveitä meikki- ja hiustyylejä, yleistä keskiluokkaista makkarakeitolta löyhkäävää turhapuroilua ja pikkupaikkakunnilla kouluissa aivan hirveää kiusaamista. Isommilla paikkakunnilla jotain wannabe-juppeja jatkuvassa keskikaljajurrissa rallinenglanninkielisine sloganeineen. Hyi helvetti kun oikein ajatteleekin.

Pätee muuten ihan tähän aikaankin.

Lapselle oli hienoa aikaa, mutta naisille ei. Naisia sai häiriköidä vapaasti ja itsekin muistan Apu-lehdestä tuon Pikku Fiat-vertauksen ja kuinka pappa nauroi sille. Vähemmistöilläkään ei ollut helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Oli mahtavaa olla teini 80-luvulla. Oli turvallista liikkua jopa öisin, ei ollut kännyköitä, ei tarvinnut olla tavoitettavissa 24/7, musiikki oli ihan parasta, vietettiin rannalla aurinkoiset päivät, kukaan ei saarnannut auringon vaaroista, ruoka oli parempaa kun kaikesta ei olty vielä vähennetty rasvaa, suolaa ja sokeria ja korvattu jollain keinomömmöillä. Ylipainoisia näkyi vähemmän kuitenkin.

Kaiholla muistelen sitä aikaa.

Ylipainoisia näkyi tietysti vähemmän, koska kukaan ei mättänyt pitsaa ja hampurilaisia päivittäin! Minä sain käydä pizzalla juhlapäivinä, en todellakaan monta kertaa viikossa. Jäätelöä sai kesällä ehkä kerran viikossa. Lapsilla oli yleisesti yksi viikoittainen karkkipäivät ja ne pussit oli 90-100 grammaa. Nykyiset lapset vetää karkkipäivänä jopa 350 g karkkipussin. Limuja juotiin saunan jälkeen ja juhlissa, mutta lasipullot oli yleensä 0,33l. Tai sitten ostettiin iso pullo, joka oli 1 litra, ja siitä jaettiin useammalle.

Lihavuutta ehkäisi myös se, että lapset ja nuoret olivar ulkona huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Kesällä oltiin ulkona leikkimässä monta tuntia päivittäin. Vähän vanhempina pyöräiltiin pyörälenkkejä, käytiin porukalla uimassa (talvella luistelemassa ja hiihtämässä), käveltiin kaupungilla. Harrastuksiin harvemmin ketään kuljetettiin autoilla. Itsekin olen 80-luvun puolivälissä kulkenut viulutunneille viulu kädessä tai potkukelkan kyydissä, oli sitten lumimyrsky, sadesää tai peilijää ja matkaa oli musiikkiopistolle kuitenkin 3 km/suunta. Sen takia valitsisinkin myöhemmin tanssiharrastuksen, koska se oli vain reilun puolen km päässä meidän kotoa.

Alkuvuosikymmen oli maanista kulutusjuhlaa ja loppuvuosikymmen siitä seurannutta krapulaa. Lama tuli lähes yhdessä yössä ja oli globaali. Kivaa li niin kauan kun sitä kesti, myönnetään, -70 -luku oli ihmiskunnan viimeinen hyvä vuosikymmen.

80- luvulla seksiin suhtauduttiin mutkattomammin ilman mooraalista ripitystä ja yhden illan panot oli ihan tavallisia joka puolella maata. 

Autot oli ihmeellisiä koppeja nykyautoihin verrattuna. Permikset oli tavallisia tytöillä ja joillain hevaripojilla. Nuorisolle tilattiin Suosikki-lehteä, ja turbojättituplaplatinakulta-numeroa odotettiin kiihkeästi. Linnanmäki ja Särkäniemi oli maan ainoat huvipuistot. 

Ehkä aika kultaa muistot, mutta kasari oli hyvää aikaa viettää nuoruus. Elettiin nousukautta, eikä 90-luvun lamaa osattu pelätä vielä silloin. 

Maaseudulla oli pieniä ja keskisuuria maatiloja. Töitä tehtiin paljon mutta tila elätti perheen. Kesällä maalaismaisena oli kaunis, muutamia lehmiä laitumella siellä täällä. Heinäseipäitä. Lapsena ja nuorena kesät töitä pellolla ja navetassa vanhempien apuna. Ihmiset puhuivat asiallisesti toisilleen ja käyttäydyttiin paremmin kuin nykyisin. N58

Olenko ainoa josta tuntuu siltä, että jollain tasolla 90-luvun lamasta ei loppujen lopuksi toivuttu koskaan kunnolla?

Toki Suomi on sen jälkeen rikastunut, mutta vauraus on jakaantunut epätasaisesti ja meille on muodostunut pitkäaikaisköyhien luokka jollaista aikaisemmin ei ollut (leipäjonot).

Työtä ei enää riitä kaikille, ja työelämä on tullut yhä kovemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

80- luvulla seksiin suhtauduttiin mutkattomammin ilman mooraalista ripitystä ja yhden illan panot oli ihan tavallisia joka puolella maata. 

Autot oli ihmeellisiä koppeja nykyautoihin verrattuna. Permikset oli tavallisia tytöillä ja joillain hevaripojilla. Nuorisolle tilattiin Suosikki-lehteä, ja turbojättituplaplatinakulta-numeroa odotettiin kiihkeästi. Linnanmäki ja Särkäniemi oli maan ainoat huvipuistot. 

Ehkä aika kultaa muistot, mutta kasari oli hyvää aikaa viettää nuoruus. Elettiin nousukautta, eikä 90-luvun lamaa osattu pelätä vielä silloin. 

Periaatteesa joo, mutta kasarin seksivalistus koulussa oli aika kamalaa. Meillä se rajoittui siihen että tyttöjä peloteltiin raskaaksi tulemisella ja käytiin sukupuolitaudit läpi.

Se oli mukavaa, että lähipalvelut toimivat pienemmissäkin kunnissa. Nykyään alkaa olla se tilanne että täällä on muutama täyteen ahdettu kasvukeskus ja niiden ympärillä erämaata jossa sinnittelevät ne jotka ovat erehtyneet sieltä joskus asunnon ostamaan eivätkä saa sitä myytyä millään.

Lyhyt vastaus: Ei.

Pitkä vastaus: Moni nuori fantasioi 80-luvun erilaiseksi kuin se todellisuudessa oli. 80-luku oli harmaata, betonista ja alkoholin täyttämää aikaa. Suurin osa suomalaisista oli köyhiä. Kasvisosastolla sai sentään usein jo banaania, törkeään kilohintaan. Muutama lääkemyyjä ja apteekkari tienasti hyvin, mutta tämä pätee edelleen. 

Vasta 90-luvun alussa tapahtui käänne parempaan, kun valtiota alettiin tosissaan modernisoida. Sitten pamahtikin lama päälle ja homma levisi käsiin vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

loppujen lopuksi ainoa asia mikä taisi olla 80 luvulla  olla paremmin; oli töitä ja palkalla sai vaikka mitä.

...Jos jotain oli saatavilla. Sillä saatavilla oli huomattavasti vähemmän täysin normaaleiksi nyt ajateltavia asioita, kuten esim erilaiset hedelmät kaupassa. 80-luvulla nämä olivat luksus-tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Hitto sitä rahan määrää ja mitä sillä sai! Se oli kivaa kun lähti ulkomaille niin oikeasti tuntui että niissä maissa on erilaista ja omat erituispiirteet. Nyt se on samanlaista ihan joka paikassa. Samat vaatteet, musiikki, ruoka, kaikki! Eletään muka individualismin aikaa mutta massakulttuuria tämä on enemmän. Siinäkin oli hyvät puolensa ettei ollut tietokoneita ja kännyköitä. Kaikki oli jotenkin auki ja uutta. Kaikilla oli töitä. Huonojakin puolia oli esim luonnon tuhoaminen mielipuolisesti. Nykyään siitä edes varovasti puhutaan.

Se miksi sillä rahalla sai ulkomailla niin paljon johtuin yksinkertaisesti siitä, että muualla oli vielä Suomeakin köyhempää.

Ja suurin osa suomalaisista ei muuten todellakaan matkustellut mihinkään Ruotsia kauemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oli. Yksi hajuvesi suosittu oli poison.

Ja Oscar de la renta.

Millainen vuosi 1986 oli? Synnyin tuona vuonna, ja kiinnostaisi tietää millä mallilla maailma silloin oli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se taisi olla. Hyvinvointivaltio parhaimmillaan ainakin täällä Suomessa. Sitten tuli lama ja liityttiin unioniin. Onhan EU tuonut paljon hyvääkin ja isoja etuja meille, mutta kyllähän se osaltaan romutti sen 80-luvun onnen ja riippumattomuuden.

Ilman EU:ta koko Suomi olisi ollut entinen valtio. Suomi oli hetkeä aikaisemmin viikon päässä konkurssista, mutta onneksi saimme valehdeltua taloudellisen tilanteemme olevan riittävän hyvä EU-jäsenyysneuvotteluille.

Suomeksi: kusetimme muita valtioita päästäksemme liittymään EU:iin ja nauttimaan kauppa-alueen hyödyistä.

Oletteko muuten huomanneet, miten moni 90-luvulla EU:n rahoin korjattu tai luotu suomalais-asia on päästetty valtiomme toimesta mätänemään? Näissä on aina niitä vanhoja EU-kylttejä, jotka ilmoittavat EU:n rahoituksesta? Katselkaapa vaikka luontopolkujen rakennelmia, ne ovat lähes poikkeuksetta läpimätiä.

Näin Suomi toimii, ei kannata unohtaa.