Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Faith kirjoitti:
Ei se paratiisi ollut, kuten ei nykyaikakaan taas omista syistään.
Ap. kysyi mm., oliko kiusaaminen harvinaisempaa. Siihenkin vastaan, että ei. Ainakin meidän koulussa oli paljon kiusaamista eikä siihen usein edes puututtu, opettajat vähättelivät ja joskus jopa vähän osallistuivat kiusaamiseen.
Muistan nähneeni lapsena 80-luvulla tappeluita kadunkulmissa pari kertaa, vaikkemme asuneet mitenkään huonolla seudulla. Väkivaltaan ja öykkäröintiin kai suhtauduttiin silloin enemmän osana tavallista elämänmenoa. Nykyään ihmiset ovat tietoisempia oikeudestaan tulla kohdelluksi asiallisesti ja oikeudestaan koskemattomuuteen.
Nämä vain esimerkkeinä.
Ei nykyaikakaan kyllä paratiisi ole.
Naapurikylän nuorinoseurantalolla kun kävi diskossa, ei poika voinut mennä yksin vessaan, naapurikyläläiset hakkasivat.
Syyksi riitti, että on naapuripitäjästä.
Nuorison alakulttuurit suhtautuivat toisiinsa myös vihamielisesti.
Alaikäisten alkoholinkäyttö oli hyvin tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Töitä oli jokseenkin kaikille. Kouluissa oli hyvät opettajaresurssit. Opettajilla yleensä hyvä auktoriteetti. TV:ssä 2 kanavaa, jossain vaiheessa MTV ssi oman kolmoskanavan.
Kapset tekivät paljon itse kaikenlaista, käden taidot olivat kunniassa.
Niitä hyviä puolia.
Ei kyllä minulla ole mitään muistikuvaa opettajien auktoriteetista paitsi ekaluokalla, mutta se oli 70-lukua. Opettajat eivät saaneet häirikköjä kuriin, eivätkä hyvät oppilaat uskaltaneet viitata. Yläkoulu oli ihan eläintarha. Omien lasten kouluissa asiat ovat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa oli jokaisella kottikärrykaupalla jos vertaa nykyiseen elintasoon. Pankin mainoksessakin sitä siirrettiin kuluttajalle juurikin sillä kottikärryllä.
Eri pankeilta tuli edullisia lainatarjouksia vähän väliä. Töistä ei ollut pulaa. Rahaa riitti. Oli turvallista, kun kaduilla ei näkynyt juurikaan muunmaalaisia. Poliisi oli näkyvästi katukuvassa valvomassa julkijuopottelua. Henkirikoksia tapahtui lähinnä ryyppyporukoissa jne.
Suomen rikosluvut olivat tuohon aikaan kyllä korkeammat, kuin nykyään, nyt eletään turvallisinta aikaa koko Suomen historiassa. Siksi tämä "turvallisuus" on nyt sinun omaan tunteeseen, ei suinkaan mihinkään tilastoihin perustuva juttu.
Oli paratiisi.
Kukaan ei kehu 70-lukua,ei tietenkään silloin oli kamala inflaatio ja ankea meininki.
80-luvulla kaverin isä oli bussikuski ja ne eli sen palkalla kun äiti hoiti huushollia.
Nyt bussikuski saa mitä saa.
Värejä oli paljon, ei pelkästään trendikästä mustaa.
Bändit tekivät suurimmat klassikko biisinsä: Toto, Van Halen, The Police, Foreigner jne...
Kaikki hehkuttaa kahdeksankymmentä lukua joka puolella ja ei savua ilman tulta.
Vanhempani ovat 75-vuotiaita eivätkä he hehkuta kuusikymmentä lukua sen kummemmin, kasarin he kyllä muistavat, jolloin isäni joka oli tavan duunari osti käytetyn kahdeksan metrisen purjeveneen. Eikä mennyt siitä ostoksesta konkursiin.
Kasari on historiaa, mutta toivottavasti samanlainen taloudellinen onni saavutetaan sekä innovatiivisuuden taso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun tietäisit. Olen elänyt nuoruuden 80 luvulla ja mitään muuta en voi kiittää kuin sitä. 80 luku on ollut varmasti parasta aikaa. Sitä ei ymmärrä, joka ei ole sitä elänyt.
80-luvun loppupuolella ajeltiin pillurallia ja mikään ei haitannut kun hämäriä kierreltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Limudiscoja oli joka paikassa, nuorisotiloilla, luokkakavereiden kanssa talojen kerhotiloissa ja kodeissa.
Kesäisin mentiin bussikuljetuksella kesäsiirtoloihin. Luokassa jaettiin hakemuslomakkeet aina keväällä.
Kirjekavereita oli ihan ulkomaita myöten.
Vierailija kirjoitti:
Oli! :) Ainakin lapsuus 80-luvulla oli mielestäni hyvä.
Oli nuoruuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vanhempien mielestä 80-luku on ollut ihmiselle parasta aikaa. He olivat silloin lapsettomia parikymppisiä, molemmat olivat suhteellisen hyväpalkkaisissa duunaritöissä vakituisissa työsuhteissa, oli omistusasunto ja vuosittaisia ulkomaanmatkoja. Ei ihme, jos elämä oli hauskaa.
Olen itse tällä hetkellä parikymppinen, taustalla on lyhyitä määräaikaisia työsuhteita, opiskelen yliopistossa, asun opiskelija-asunnossa vuokralla ja puolison kanssa yhteenlasketut nettotulot on noin 1200e. Elämä on hyvää, vaikka periaatteessa eletään yhden ihmisen köyhyysrajan alapuolella. Enkä se on vaan se ikä. Parikymppisenä, oli aika mikä tahansa, on aina hauskaa.
Kamalaa musiikkia, mauttomia vaatteita, hirveitä meikki- ja hiustyylejä, yleistä keskiluokkaista makkarakeitolta löyhkäävää turhapuroilua ja pikkupaikkakunnilla kouluissa aivan hirveää kiusaamista. Isommilla paikkakunnilla jotain wannabe-juppeja jatkuvassa keskikaljajurrissa rallinenglanninkielisine sloganeineen. Hyi helvetti kun oikein ajatteleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luku oli vielä parempi, varsinkin loppupuoli. Kommunismi kaatui, eikä hetkeen kukaan sen perään haikaillut. Oli vapaus ja toivo ja ilo elämässä.
Ja ajatelkaa - nyt meillä on kommarit hallituksessa!
Ihmiskunnan dekadenssi alkoi jo 1970-luvulla. Mutta sanoisin itse että huippukohta oli 1990-luvulta 2010-luvulle, koska teknologia oli mahtavaa. Nyt mennään taas taantumakauten ja pelätään jotain vammaisia coronaviruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien mielestä 80-luku on ollut ihmiselle parasta aikaa. He olivat silloin lapsettomia parikymppisiä, molemmat olivat suhteellisen hyväpalkkaisissa duunaritöissä vakituisissa työsuhteissa, oli omistusasunto ja vuosittaisia ulkomaanmatkoja. Ei ihme, jos elämä oli hauskaa.
Olen itse tällä hetkellä parikymppinen, taustalla on lyhyitä määräaikaisia työsuhteita, opiskelen yliopistossa, asun opiskelija-asunnossa vuokralla ja puolison kanssa yhteenlasketut nettotulot on noin 1200e. Elämä on hyvää, vaikka periaatteessa eletään yhden ihmisen köyhyysrajan alapuolella. Enkä se on vaan se ikä. Parikymppisenä, oli aika mikä tahansa, on aina hauskaa.
Ei takuulla pidä läheskään aina paikkaansa - itse olin nuorena kovin onneton, mutta nyt vanhempana elämä maittaa.
Tosin tärkein onnellisuus elämässäni on Jeesus, jota minulla ei ihan nuorena vielä ollutkaan, mutta vuonna -86 sekin onni koitti, että Hän tuli elämääni ja siitä asti kaikki elämässäni alkoi olla niin paljon paremmin.
Inflaatio söi lainaa mukavasti, määräaikaistilillä oli 12% korko.
Vierailija kirjoitti:
Inflaatio söi lainaa mukavasti, määräaikaistilillä oli 12% korko.
Amiksen opettajista joku kehotti ottamaan niin paljon lainaa, kuin irtoaa.
"Inflaatio lainat maksaa!"
Eipä onneksi tullut kehotusta noudatettua.
Ei mitenkään välttämättä sosiaalisesti onnellista aikaa mutta materiaalisesti täysin kiistatta. Silloin vaurauden ja taloudellisen eteenpäin menon tunne ei liittynyt millään tavoin pelkästään kasvukeskuksiin vaan oli laajasti koko maan draivi. Oli siinä mielessä mahtavaa aikaa. Suomi oli silloin pikkujenkkilä erittäin edullisine väestöpyramideineen ja koulutustaso oli kuitenkin jo hyvä sekä teknologinen osaaminen maailmanhuippua. Oli oikeasti sellainen vain taivas on rajana -meininki. Meillä nuorillakin.
Jos vanhemmat oli paperi/sellutehtaalla suunnilleen missä tahansa tehtävässä, niin rahaa tuli ovista ja ikkunoista! Esim. tehtaan siivojaatkin oli tehtaan tes:ssä ja palkka sen mukainen! :O
Nuoruus 80-luvulla pienellä paikkakunnalla oli kaameaa. Kiusaaminen oli yleisesti hyväksyttyä, ja opettajatkin pitivät sitä normaalina ja asiaan kuuluvana. Massasta ei saanut poiketa. Ja aineellisesti elämä oli aika köyhää. "Kulutusjuhlan" mielikuva syntyi vertailusta 70-lukuun ja 90-luvun alun romahdukseen, josta noustiin ihan eri tasolle kuin aikaisemmin. Henkinen ahtaus oli suurta. Netissä on huonot puolensa, mutta se on avannut maailman pikkukylissä asuvien ulottuville.