Lue keskustelun säännöt.
Oliko 1980-luku paratiisi?
Onko totta että 80-luku oli maanpäällinen paratiisi, jossa kaikki oli hyvin ja ihmiset olivat onnellisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan? Ihmiset olivat aidompia, kiusaaminen oli harvinaisempaa ja vähän omituisetkin (esim. asperger) ihmiset otettiin mukaan porukkaan?
Kommentit (1409)
Vierailija kirjoitti:
80 luku parasta aikaa jos asuit esimerkiksi USAssa. Mutta Suomi kyllä aika takapajuinen ja ahdistava tuolloin, jos oli nuori eikä enää lapsi. Suomessa oli parasta 90 luvun loppu, ennen 9/11 tapahtumia, jolloin paljon muuttui ajatusmaailmassa ja oli dotcom romahdus.
Siihen asti uskoi, että maailma menee eteenpäin ja ihmiset on järkeviä lopulta kuitenkin. Mutta eivät olleet.
TIsmalleen. Tässä oli totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin lapsuuteni oli ihana. Paljon olimme ulkona ja sai olla vapaasti kavereiden kanssa. Ja muistan ajan turvallisena. Ei ollut lapsen elämä niin ohjelmoitua. Ihanaa oli keksiä porukalla leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen mielikuvia täällä on. Ostovoima on nykyään paljon parempi kuin silloin
https://www.taloustaito.fi/koti/Palkalla-saa-enemman-kuin-ennen/#dad3e1…
Asunnot oli halvempia 80- ja 90-luvulla.
Tietokoneet ja televisiot olivat huonompia ja kalliimpia 1980-luvulla kuin nykyisin. Lisäksi kun katsoo vähänkin Suomen rajojen ulkopuolelle, niin etelässä Baltian maat olivat vielä neuvostotasavaltoja ja Saksa oli jaettu Länsi- ja Itä-Saksaan.
Niitä itäblokin sosialistisia maita kutsuttiin kainosti "kansandemokratioiksi". Tuskin tuota voi pitää hyvänä asiana. Kun venäläinen viulisti Viktoria Mullova loikkasi länteen 1983, niin hän tiesi että Suomeen ei kannattanut jäädä vaan piti mennä Ruotsiin asti, joka ei palauttanut neuvostoloikkareita takaisin.
Kodin elektroniikka ja autot olivat toki jonkin verran kalliimpia suhteessa kuin nykyään, mutta..
Ne oli tehty KESTÄMÄÄN!
- Pyykinpesukone (laadukas) saattoi hyvinkin kestää 20-30-vuotta
- Televisio helposti 10-15-vuotta
- Autot 25-40-vuotta ja 300 000 - 1 000 000 km (ainakin saksalaiset ja japanilaiset).Tähän tosiasiaan suhteutettuna ne olivatkin suorastaan edullisia verrattuna nykyaikaan.
Perheenisä saattoi ostaa 80-90-luvun taitteessa upouuden farmari Volvon tai sedan Toyotan ja nyt 30-vuotta ja 300-800tkm myöhemmin eläkeläispappana yhä ajella tyytyväisenä samalla menopelillä 🙂
Aika kultaa muistot.
Ne autot olivat läpimätiä. Katsastajaa sai pelätä ihan tosissaan, vahvakätinen setä löi toyotasta tai volvosta vasaran lattiasta kattoon läpi. Ainoat oikeasti erikoisemmat osat autoissa olivat moottori ja valot, eli juuri muuta korjattavaa ei toki ollut kuin jarrut ja renkaat. Mitään muuta niissä ei ollut. Ja koska ne olivat kalliita (kuten toki nykyäänkin) ei niitä vaihdettu 3 vuoden välein.
Telkkarit olivat oikeasti pskoja. Ne kuvaputket heikkenivät todella nopeasti, mutta siihen aikaan kukaan ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Nykytelkkarit ovat ihan yhtä "pitkä"ikäisiä, mutta kehityksen takiahan niitä vaihdetaan, ei hajoamisen takia.
Pyykinpesukone toki kesti. Mutta kulutti sähköä kuin teollisuushalli ja piti meteliä kuin konekivääri. Ja korjaajaa tarvittiin silti, koska konetta ei vaihdettu nykymalliin uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain vaihtaisin pois tästä nykyisestä ajasta tuohon aikaan, niin mieluusti tämä sosiaalinen media ja kännykät pois. Jäisi niin paljon enemmän aikaa oikealle elämälle :)
TÄMÄ! Alapeukuttaja on nykyajan someuhri. Ei tiedä paremmasta mitään.
Mutta miksi ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa, jos se kerran on niin huono juttu? Voisihan siitä luopua jos haluaa.
Koska se aiheuttaa riippuvuutta, ja on helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Suomesta, mutta USAssa oli kuin paratiisi. Sukulaisia asuu siellä paljon ja he kertoivat miten mahtavaa aikaa 80-luku oli siellä, positiivisuus, elämänhalu,musiikki jne . Sen jälkeen kaikki on ollut tasaisesti alamäkeä...
80 -luvulla jenkkipropaganda oli huipussaan, ja samalla USA:n menestys kansainvälisesti oli täysin vertaansa vailla. Jopa Vietnam onnistuttiin kääntämään USA:n kannalta positiiviseksi asiaksi.
Nyt enkelimäisen pelastajan rooli on kosahtanut synkkään todellisuuteen. Toisen maailmansodan höpöhöpö-jutuilla ei enää pitkälle pötkitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole 80-lukua kokenut, mutta täytyy sanoa että mielummin eläisin sitä kuin nykyaikaa. Nykyään tuntuu että pitää olla koko ajan yhteydessä muuhun maailmaan, informaatio tulva on valtava eikä siitä voi vain irroittautua. Kaikesta pitäisi olla tietoinen ja jaksaa välittää.
Nykyajan kertakäyttö kulutus myös risoo, haluaisin että kun pistän rahani johonkin tuotteeseen, että se oikeasti kestää. Mitä tahansa ostaa niin tietää ettei se tule kovin montaa vuotta kestämään ja sitten pitää taas ostaa uutta.
Jos et 80-luvulla vastannut puhelimeen niin se vain tarkoitti että Virtaset eivät ole kotona, nyt pitäisi vastata milloin tahansa tai vähintään soittaa takaisin, muuten ihmiset joko huolestuvat tai epäilevät että et halua vastata ja suuttuvat.
Työpaikkakin oli helpompi löytää 80-luvulla ja sai vakinaisen sopimuksen, ei mitään surkeita pätkiä.
Olihan 80-luvulla paljon epäkohtia, mutta uskon että elämä oli silti henkisesti helpompaa silloin. Tieto lisää tuskaa.
Tavallaan samaa mieltä, mutta jos et vastannut puhelimeen, saattoi koko suku olla yllättäen oven takana odottamassa kahvia...
Tämä ei ole vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli paratiisi. Kaikin tavoin. Yhteiskuntatieteilijöidenkin mukaan paras yhteiskunta koskaan on ollut 1980-luvun pohjoismainen yhteiskunta.
Jos saisin valita, niin olisin ollut lapsi kuten silloin kasarina, mutta olisin ehkä halunut hukkua joskus ennen lamaa järveen.
Onnekkaita oli ne lapset jotka eivät koskaan kasvaneet nuoriksi laman aikana.
Niin monia se vei ja monet se vei ikuiseen synkkyyteen ja toivottomuuteen.
Jos saisin kirjoittaa oman kohtaloni, niin siitä puuttuisi kaikki muut vuosikymmenet. Niin kamalaa on elämä ollut sen jälkeen ja joka ikinen päivä.
Itse olin onnekas siinä, että vietin lapsuuden 1980-luvun taivaallisen ihanassa Suomessa, mutta perheemme muutti USA:an 1989 lopulla, niin etten koskaan kokenut 1990-luvun lamaa. En edes tajunnut, miten vaikeaa Suomessa silloin oli. Ulkomaille nopea sopeutuminen ei tosin ihan helppoa ollut sekään. Palasin Suomeen 1998, jolloin oltiin jo huippunousussa Nokian vetämänä. Oma elämä oli täydellistä 2001 asti, jolloin 9/11 iski elämään. Silti huippuhyvin meni 2008 asti, jolloin globaali finanssikriisi vaikutti.
Joten Itselleni e1980-, 1990- ja 2000-luku olivat hyviä. 2008 lähtien sekavammin.
Mutta jopa 1990-luvun optimistisessa ja hyvinvoivassa USA:ssa ei ollut niin hyvää elämä kuin 1980-luvun Suomessa. Se oli kyllä niin lähellä täydellisyyttä kuin voi kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki puhuu siitä, kuinka joka puolella "nussittiin kuin viimeistä päivää"...
Oma nuoruuteni oli lähinnä sitä, ettei kukaan uskaltanut panna ketään, koska jokaiselta saattoi saada HIV:n. Jopa paskalla istuessa.
Näin meille koulussa kerrottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitsa tai hampurilaisateria tuntui luksukselta. Lapset söivät koulun jälkeen voileipää ja viikkorahan eteen piti tehdä kotitöitä.
Risteilyt ja risteilyalukset olivat silloin hienoja paikkoja eivätkä räkäkänniläisillä ryyditettyjä norovirus -mestoja. Katsokaa vaikka Jaakko Kolmonen Ruotsinlaivalta. Ruoka tehtiin pieteetillä ja ylpeydellä.
Vähävaraisille oli kesäleirejä. Eikä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Ennen 90 -luvun lamaa terveyskeskus oli kävijöilleen täysin ilmainen. Sinne vain marssittiin, jos tarve oli. Toki terveyskeskus oli melko tuore asia.
Kaikki söivät kouluruuan.
Pitsa tai hamppariateria??!
Whaat? Ateria? Meillä vain porilainen tai lihis 2 nakilla tai hamppari kaikilla mausteilla eli raaka sipuli, kurkkusalaatti, ketsuppi ja sinappi 😂Joensuussa oli 80 -luvulla ainakin kaksi hampurilaispaikkaa ja 2-3 pitseriaa. Olin ala-asteella -82-89. Ja sain käydä muutaman kerran. Joskus äiti vei minut, kun oli saanut uuden työpaikan.
Luokallani oli hyväosaisesta perheestä tyttö, jonka äiti oli työssä paikallisessa pitsa/lounas/yökerhossa. Ja saatiin käydä pitsalla siellä äidin laskuun. Isänsä oli taas Olvilla jonain päällikkönä. Joten saimme limppaa paljon.
Oliko äitisi jotenkin sairas tai alkoholisti, kun ei ollut vakituista työpaikkaa. Kaikilla muillahan oli vakituiset työpaikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain vaihtaisin pois tästä nykyisestä ajasta tuohon aikaan, niin mieluusti tämä sosiaalinen media ja kännykät pois. Jäisi niin paljon enemmän aikaa oikealle elämälle :)
TÄMÄ! Alapeukuttaja on nykyajan someuhri. Ei tiedä paremmasta mitään.
Mutta miksi ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa, jos se kerran on niin huono juttu? Voisihan siitä luopua jos haluaa.
Koska se aiheuttaa riippuvuutta, ja on helposti saatavilla.
Niin ja nykyiset teinit on kasvaneet siihen, koska se on just tätä nykyaikaa. He eivät paremmasta tiedä ;). Eli paras olisi kun ei vaan olisi olemassakaan kännyköitä, somea ym..
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puhuu siitä, kuinka joka puolella "nussittiin kuin viimeistä päivää"...
Oma nuoruuteni oli lähinnä sitä, ettei kukaan uskaltanut panna ketään, koska jokaiselta saattoi saada HIV:n. Jopa paskalla istuessa.
Näin meille koulussa kerrottiin.
Sama muuten jatkui 90-luvullakin. Moni meistä jätkistä oli vielä reippaasti kahdenkympin päällä poikuus tallella, koska naisista ei koskaan tiennyt että kuka niistä kantoi HIV:tä. Siksi piti vetää aivan järkyttävät perseet että uskalsi orrelle.
Ne hällä-väliä-YOLO -jätkät astuivat sitten kaikki alueen kimmat. Ja jakoivat samalla pöpönsä. Voi luoja niitä keskusteluja, kun 18-kesäiset tytöt keskustelevat keskenään syyhyistään... Lopulta oli pakko vaihtaa kaupunkia, ettei saa samoja tauteja kuin kaverilla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatellaan että minulla 15v vuonna 1985 oli rahaa tilillä enemmän suhteessa kuin nyt, kun painan niska limassa hommia ja pakotettuna ylitöihin, niin olihan se aikaa.
Neljäkertaa enemmän rahaa ja säästöön jäi kokoajan lisää.
Siihen aikaan ylityöistä maksettiin lisiä. Houkuteltiin oikein. Nykyään pakotetaan ja painostetaan.
Ankeaa on että rahatilanne oli silloin lähes lapsena parempi kuin nyt, vaikka raataa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun hyvinvointi johtui osaksi idänkaupasta. Neuvostoliitto osti hyödykkeitä Suomesta, mm. vaatteita.
Laivamatkalla Ruotsiin saattoi matkustaa halvoilla kansipaikoilla, nukkua lattialla.
Vieläkö me boikotoidaan Venäjää kun EU käski sen Ukraina keissin jälkeen? Varsinkin maitotuotteissahan se näkyi kun tuli hetken ajaksi euron juustot venäjän tekstein. Työtä tarvitaan nyt enemmän kuin milloinkaan. Tai siis ostajaa meidän työlle.
Öööh... Okei.
Rssälle pyllistäjät eivät koskaan lakkaa antamasta hanuria...
Miksi persut ihailee Putinia ja kannattaa Venäjää, kun kuitenkin väittävät olevansa isänmaallisia? Packalenit ja kumppanit haluaa, että Suomi käpertyisi Putinin kainaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin musiikki oli Musiikkia, tehtiin parhaimmat kultakauden levyt: Lamourha, Smack on You ja kautta kaikkien aikojen ja kaikkein
täydellisin Psychocandy. Rockradio parhaimmillaan ja ei viljelty ironiaa joka väliin ja muuta hevon, kun oli kyse elämästä. Ja ei ollut persuja! Reggae ok.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole 80-lukua kokenut, mutta täytyy sanoa että mielummin eläisin sitä kuin nykyaikaa. Nykyään tuntuu että pitää olla koko ajan yhteydessä muuhun maailmaan, informaatio tulva on valtava eikä siitä voi vain irroittautua. Kaikesta pitäisi olla tietoinen ja jaksaa välittää.
Nykyajan kertakäyttö kulutus myös risoo, haluaisin että kun pistän rahani johonkin tuotteeseen, että se oikeasti kestää. Mitä tahansa ostaa niin tietää ettei se tule kovin montaa vuotta kestämään ja sitten pitää taas ostaa uutta.
Jos et 80-luvulla vastannut puhelimeen niin se vain tarkoitti että Virtaset eivät ole kotona, nyt pitäisi vastata milloin tahansa tai vähintään soittaa takaisin, muuten ihmiset joko huolestuvat tai epäilevät että et halua vastata ja suuttuvat.
Työpaikkakin oli helpompi löytää 80-luvulla ja sai vakinaisen sopimuksen, ei mitään surkeita pätkiä.
Olihan 80-luvulla paljon epäkohtia, mutta uskon että elämä oli silti henkisesti helpompaa silloin. Tieto lisää tuskaa.
Henkisesti oli helppoa, jos olit siten, kuin kaikki muutkin. Mutta kyllä kiusaaminen ja väkivalta oli koulussa paljon yleisempää. Yhtenäisyyden paine oli paljon kovempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu! Vuokra-asuntoja oli tarjolla niukasti, matkustaminen oli kallista, kiusaaminen kukoisti, niin koulussa kuin työpaikoillakin! Opiskelijat saattoivat vain unelmoida yksiöistä! Työttömiä oli tuolloinkin, pitkäaikaistyöttömyys oli tosin harvinaista! Jokin asia oli silloin paremmin, muttei läheskään kaikki!
Pikku sihteerikkö oli tosikko jos suuttui kun johtajasetä kävi vähän pyllylle läpsimässä! Me too - sta ei oltu kuultukaan!
Opintotuki oli lainapainotteinen, valtionvelka tosin lähes olematon. Oli vuoden tapaus jos kirkonkylällä nähtiin n. ekeri kulkevan, perheellä oli vain yksi auto, joillakin vain Lada, jolla huristeltiin kesällä sukulaisiin! ABC-llä ei pysähdytty syömään, vaan omat eväät oli mukana, räpsyripsistä ja hiuspidennyksistä ei ollut kukaan kuullutkaan, karkkipussit olivat max. 100 g ja herkkuja oli muutenkin vähemmän tarjolla.
Tytöillä ja naisilla oli vyötärö! Muutenkin läskiä oli paljon vähemmän. Lihava nuori oli poikkeus, nykyisin teinit on aika pulleita lähes kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa josta tuntuu siltä, että jollain tasolla 90-luvun lamasta ei loppujen lopuksi toivuttu koskaan kunnolla?
Toki Suomi on sen jälkeen rikastunut, mutta vauraus on jakaantunut epätasaisesti ja meille on muodostunut pitkäaikaisköyhien luokka jollaista aikaisemmin ei ollut (leipäjonot).
Työtä ei enää riitä kaikille, ja työelämä on tullut yhä kovemmaksi.
Olen samaa mieltä. Minusta Suomi muuttui perusteellisesti -90 laman jälkeen. Olin tottunut aina tekemään töitä ja yhtäkkiä töitä ei saanut mistään! Suomi mullistui siinä lamassa.
Btw. Raimo Sailas menehtyi juuri. RIP vastuunkantajalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat eivät olleet isoja, toimistotyöntekijän palkka upposi ruokaan ja vuokraan, vaatteita ei juuri ostettu! Vuokra-asuntoja oli tarjolla niukasti, matkustaminen oli kallista, kiusaaminen kukoisti, niin koulussa kuin työpaikoillakin! Opiskelijat saattoivat vain unelmoida yksiöistä! Työttömiä oli tuolloinkin, pitkäaikaistyöttömyys oli tosin harvinaista! Jokin asia oli silloin paremmin, muttei läheskään kaikki!
Pikku sihteerikkö oli tosikko jos suuttui kun johtajasetä kävi vähän pyllylle läpsimässä! Me too - sta ei oltu kuultukaan!
Opintotuki oli lainapainotteinen, valtionvelka tosin lähes olematon. Oli vuoden tapaus jos kirkonkylällä nähtiin n. ekeri kulkevan, perheellä oli vain yksi auto, joillakin vain Lada, jolla huristeltiin kesällä sukulaisiin! ABC-llä ei pysähdytty syömään, vaan omat eväät oli mukana, räpsyripsistä ja hiuspidennyksistä ei ollut kukaan kuullutkaan, karkkipussit olivat max. 100 g ja herkkuja oli muutenkin vähemmän tarjolla.
Tytöillä ja naisilla oli vyötärö! Muutenkin läskiä oli paljon vähemmän. Lihava nuori oli poikkeus, nykyisin teinit on aika pulleita lähes kaikki.
Siihen aikaan amerikkaa ja amerikkalaisuutta ihannoitiin. Siitä siirryttiin kohti ihanteista toteutusta ja nyt volaa beibee! Meillä on ihraa ihan kaikilla.
Idässä hapankaalinmaassa on toisin. Sielä on edelleen terveellistä ja hoikkaa porukkaa.
Muistan kuinka porukka piti työntekoa kannattavana ja ihan itsestäänselvänä asiana. Nyt kun asian ottaa puheeksi, niin työntekoa pidetään lähinnä pahoinvointia lisäävänä toimenpiteenä, joka aiheuttaa eroja ja burnoutteja.
Aika pitkälle on menty niistä ajoista kun perinteiset vasemmistolaiset arvot oli kuosissa. Siitä siirryttiin sitten enemmän länsimaiseen suuntaan, jossa työnantajalle annetaan enemmän vapauksia ja työntekijälle pelkkää vastuuta ja kärsimystä.
No jaa. Olin nuori aikuinen 80-luvulla ja ostin ensiasuntoa (silloin tosiaan työllistyi heti valmistumisen jälkeen ja lainankin sain maksettua pois) ja myyjä kouri ja huo*itteli. Tytönhupakolle tehtiin myös töissä hyvin selväksi että olen vähempiarvoinen.
Kun sain sitten oman tyttären 90-luvun puolivälissä niin toivoin ja rukoilin että ei ainakaan joutuisi vastaavaa käymään läpi. Tasa-arvon osalta nykyään on onneksi kaikki paljon paremmin.