Luulin että Tove Jansson olisi ollut järjestelmällinen, siisti ja konmarittanut jo ennen kuin se oli muotia

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Toven livenä 90-luvun alussa eräässä Taiteiden yön tapahtumassa jossa hän signeerasi kirjojaan. Poltti ketjussa tupakkaa ja siemaili jotain (ilmeisesti alkoholijuomaa) ruskeaa nestettä grogilasista. Ääni oli käheä kuten paljon tupakoivalla ihmisellä yleensäkin. Tuli mieleen menninkäinen.

Tove oli lähes julkilesbo, tykkäsi juoda viinaa ja poltella tupakkaa. Ei hän todellakaan ollut mikään puhtoinen Muumimamma.

Vilkas seuraelämä, jatkuvia kotibileitä, joissa Tove ei ollut ensimmäinen nukkumaan menijä, hän tanssi aamuun asti lasiin sylkemättä. Näin muistelen lukeneeni. Vastapainona erakkoelämä rakkaansa kanssa luodolla. Silti tuottelias taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Toven livenä 90-luvun alussa eräässä Taiteiden yön tapahtumassa jossa hän signeerasi kirjojaan. Poltti ketjussa tupakkaa ja siemaili jotain (ilmeisesti alkoholijuomaa) ruskeaa nestettä grogilasista. Ääni oli käheä kuten paljon tupakoivalla ihmisellä yleensäkin. Tuli mieleen menninkäinen.

Tove oli lähes julkilesbo, tykkäsi juoda viinaa ja poltella tupakkaa. Ei hän todellakaan ollut mikään puhtoinen Muumimamma.

Ei tosiaan ollut Muumimamma, Tove itse identifioi itsensä Pikku-Myyksi.

Mä taas voisin hyvin kuvitella Toven taiteilemaan sekasorron keskelle. Hänhän usein kuvaili muumikirjoissaan miten jostain löytyi sekalaisia tavararyökkiöitä ja kuunka myrskyn jälkeen rannalle ajautui kaikenlaista tavaraa. Kirjoissaan ei todellakaan kannattanut ajatusta kaiken turhan hävittämistä, vaan lähestulkoon päinvastoin. Nuuskamuikkunen ja jossain määrin Tuutikki olivat ainoat hahmot kirjoissa, jotka eivät välittäneet rojuista ja etenkään niiden omistamisesta.

Nuuskamuikkunen oli antimaterialisti, ei Tove.

Tove poltti tupakkaakin. Aloitus on kai provo koska kyllä kaikki tietävät, että taiteilijat on huithapeleita.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Toven livenä 90-luvun alussa eräässä Taiteiden yön tapahtumassa jossa hän signeerasi kirjojaan. Poltti ketjussa tupakkaa ja siemaili jotain (ilmeisesti alkoholijuomaa) ruskeaa nestettä grogilasista. Ääni oli käheä kuten paljon tupakoivalla ihmisellä yleensäkin. Tuli mieleen menninkäinen.

Tove oli lähes julkilesbo, tykkäsi juoda viinaa ja poltella tupakkaa. Ei hän todellakaan ollut mikään puhtoinen Muumimamma.

Kaikenlaista itsensä puunaamista ja varmaan kodin puunaamista myös Tove halveksui. Miettikää nyt vaikka Niiskuneidin hahmoa. Hänen nilkkarenkaansa, peilailunsa ja muukin "neitimäinen" käytöksensä esitetään usein turhanpäiväisenä käytöksenä, jolle voi naureskella. Ja ei Muumimamman kotona mitenkään tip top oltu, aika usein hän etsii jotain kadonnutta asiaa kaapeista tai käsilaukustaan. Siksi muumeista tykkäävät aikuisetkin - hahmot ovat samaistuttavia ja niissä ravistellaan naisten rooleja.

Kyllä minuakin Toven sottaisuus alunperin hämmästytti, mitta en jäänut sitä ihmettelemään vaan annoin asia sitten olla. Mitä se meille muille kuuluu miten Tove eli.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Toven livenä 90-luvun alussa eräässä Taiteiden yön tapahtumassa jossa hän signeerasi kirjojaan. Poltti ketjussa tupakkaa ja siemaili jotain (ilmeisesti alkoholijuomaa) ruskeaa nestettä grogilasista. Ääni oli käheä kuten paljon tupakoivalla ihmisellä yleensäkin. Tuli mieleen menninkäinen.

Tove oli lähes julkilesbo, tykkäsi juoda viinaa ja poltella tupakkaa. Ei hän todellakaan ollut mikään puhtoinen Muumimamma.

Alkuperäiset Muumit ovat jotain ihan muuta mitä nykyajan lapsille tehty versio. Alkuperäisissä Muumeissa he pelasivat korttia, polttivat sikareita ja joivat viskiä, seuraavana aamuna ainakin Muumipapalla oli krapula.

Vierailija kirjoitti:

Nuuskamuikkunen oli antimaterialisti, ei Tove.

Tove poltti tupakkaakin. Aloitus on kai provo koska kyllä kaikki tietävät, että taiteilijat on huithapeleita.

Nuuskamuikkusta kuvaillaan taiteilijan antimateriaalisena modernina puolena ja on esitetty että Tove laittoi paljon omia ajatuksiaan esim omistamisesta Muikkusen suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia taiteilijaelämää. Moni taiteilija on myös hamstraaja ja/tai mielenterveysongelmainen. Joskus tehtiin tutkimus, jossa ihmiset työskentelivät joko puhtaan tai sotkuisen pöydän ääressä luovuutta vaativien tehtävien parissa. Sotkuisen pöydän ääressä olevat keksivät luovempia ratkaisuja.

Törkyinen ja sotkuiseksi päästetty työpiste kyllä puhuu aina omasta puolestaan. Tietää kenet kannattaa irtisanoa seuraavissa Yt-neuvotteluissa.

Niin, useimmiten kannattaa irtisanoa se tyyppi, jolla on pöytä typötyhjä. Töitä ahkerasti ja aktiivisesti tekevillä on useita projekteja yhtä aikaa päällä ja se näkyy tavaroina ja muistilappuina. Jos mitään varsinaista hommaa ei ole, ehtii siivoilla pöytääkin.

Sottapytyillä kaikki aika menee sinne että etitään hukasaa olevia papereita ja miljoonia lappusia. Paljon yksinkertaisempaa kun kaikki on hyvässä järjestyksessä ja tallessa mappiin pistettyinä. Eikä mitään ole hukassa tai tiellä kun pitää työpisteen siistinä.

Eiköhän kuitenkin ole niin, että se on paras bärjestys mikä itsestä tuntuu hyvälle ja toimii.

Pomo, pöytä aina täynnä papeteita sikin sokin, kielsi ehdottomasti sihteeriään järjestämästä pöytää, koska sen jälkeen hän ei löytänyt mitään. Samoin siivoojaa oli kielletty siirtelemästä tavaroita. Pölyt sai varovasti pyyhkiä vapailta pinnoilta ja pinkkojen päältä.

Vaimo kun alkoi konmarituksen, niin minä en löydä mitään omia tavaroitani. Olen kieltänyt häntä puuttumaan oman työhuoneeni, autotallin, mökin verkkovajan ja työkaluaitan sisältöön ja järjestykseen. Itse tiedän tarkalleen, missä mikäkin tavara on. Eilen meni sähköhöylän hihna poikki. Muistin 15 vuotta sitten ostaneeni kaksi hihnaa, yksi silloin katkenneen tilalle ja toinen varalle, ja sieltähän se löytyi, mistä arvelin, vajaan vartin päästä homma jatkui. Jos vaimo olisi saanut järjestää varaston, niin se olisi ollut useamman tunnin rautakauppareissu ja corona kaupan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia taiteilijaelämää. Moni taiteilija on myös hamstraaja ja/tai mielenterveysongelmainen. Joskus tehtiin tutkimus, jossa ihmiset työskentelivät joko puhtaan tai sotkuisen pöydän ääressä luovuutta vaativien tehtävien parissa. Sotkuisen pöydän ääressä olevat keksivät luovempia ratkaisuja.

Törkyinen ja sotkuiseksi päästetty työpiste kyllä puhuu aina omasta puolestaan. Tietää kenet kannattaa irtisanoa seuraavissa Yt-neuvotteluissa.

Mitä se mielestäsi kertoo? Kun mun isä oli työelämässä, hänen työpöytänsä oli aina ihan hirveä. Kun hän täytty 50, työkaveri askarteli kortin, jossa oli hänen virallinen poseerauskuvansa siivotun pöydän ääressä, mutta tässä kortissa pöytä oli liimailtu täyteen lippusia, lappusia ja tavaraa. Mun isä koulutti oman työnsä ohessa alansa ihmisiä ympäri Suomen, ja häntä on vielä eläkkeeltäkin pyydetty sijaistamaan ja kouluttamaan eri kaupunkeihin. Joten mitähän se sotkuinen pöytä mahtaa kertoa?

Tutkitusti... kertoo älykkyydestä.

Muumithan on eräänlainen boheemiuden ja säännöistä piittamattomuuden ylistys. Siinähän pilkataan tiukkapipoista Vilijonkkaa, joka on se siisti ja täsmällinen henkilö. Miten kellään voi tulla mieleen että Tove Jansson olisi itse tiukkapipoinen? Muumilaaksossa ei ole mitään sääntöjä ja se on hänen haavemaailmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia taiteilijaelämää. Moni taiteilija on myös hamstraaja ja/tai mielenterveysongelmainen. Joskus tehtiin tutkimus, jossa ihmiset työskentelivät joko puhtaan tai sotkuisen pöydän ääressä luovuutta vaativien tehtävien parissa. Sotkuisen pöydän ääressä olevat keksivät luovempia ratkaisuja.

Tämän päivän tubettajia kun seuraa niin kodit ovat hyvin minimaalisia ja vähän sisustettuja. Tubettajat kertovatkin elävänsä minimaalista ja ekologista elämäntapaa eivätkä hanki kotiinsa mitään turhaa ja tarpeetonta. Ja sitä tarpeellistakin vain hyvin vähän, ainoastaan se välttämätön. Asunnot ovat hyvin siivotruja ja niitä on tavaran vähyyden vuoksi helppo pitää järjestyksessä. Tuollaisina minäkin taiteilijakodit näkisin.

Näillä tubettajilla on vissiinki minimaalinen päänsisältökin? Mitä taiteellista on seuraa harmaata massaa?

Kannattaa ajatella mitä hän sai aikaan elämässään, ei sotkuista ateljeeta. Sitä paitsi Tove kuvasi siisteysintoilija Vilijonkkaa aika hersyvästi kirjassa Muumilaakson marraskuu. Jos Tove loi mielikuvituksessaan Muumilaakson, ei se tarkoita että hän itse olisi niin elänyt. Muumimamma taisi olla kuvaus hänen äidistään.

Kaaos ja luovuus kulkevat käsi kädessä, eikä tämä koske pelkästään siisteyskäsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Toven livenä 90-luvun alussa eräässä Taiteiden yön tapahtumassa jossa hän signeerasi kirjojaan. Poltti ketjussa tupakkaa ja siemaili jotain (ilmeisesti alkoholijuomaa) ruskeaa nestettä grogilasista. Ääni oli käheä kuten paljon tupakoivalla ihmisellä yleensäkin. Tuli mieleen menninkäinen.

Tove oli lähes julkilesbo, tykkäsi juoda viinaa ja poltella tupakkaa. Ei hän todellakaan ollut mikään puhtoinen Muumimamma.

Hyvä Tove, hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia taiteilijaelämää. Moni taiteilija on myös hamstraaja ja/tai mielenterveysongelmainen. Joskus tehtiin tutkimus, jossa ihmiset työskentelivät joko puhtaan tai sotkuisen pöydän ääressä luovuutta vaativien tehtävien parissa. Sotkuisen pöydän ääressä olevat keksivät luovempia ratkaisuja.

Törkyinen ja sotkuiseksi päästetty työpiste kyllä puhuu aina omasta puolestaan. Tietää kenet kannattaa irtisanoa seuraavissa Yt-neuvotteluissa.

Niin, useimmiten kannattaa irtisanoa se tyyppi, jolla on pöytä typötyhjä. Töitä ahkerasti ja aktiivisesti tekevillä on useita projekteja yhtä aikaa päällä ja se näkyy tavaroina ja muistilappuina. Jos mitään varsinaista hommaa ei ole, ehtii siivoilla pöytääkin.

Sottapytyillä kaikki aika menee sinne että etitään hukasaa olevia papereita ja miljoonia lappusia. Paljon yksinkertaisempaa kun kaikki on hyvässä järjestyksessä ja tallessa mappiin pistettyinä. Eikä mitään ole hukassa tai tiellä kun pitää työpisteen siistinä.

Eiköhän kuitenkin ole niin, että se on paras bärjestys mikä itsestä tuntuu hyvälle ja toimii.

Pomo, pöytä aina täynnä papeteita sikin sokin, kielsi ehdottomasti sihteeriään järjestämästä pöytää, koska sen jälkeen hän ei löytänyt mitään. Samoin siivoojaa oli kielletty siirtelemästä tavaroita. Pölyt sai varovasti pyyhkiä vapailta pinnoilta ja pinkkojen päältä.

Vaimo kun alkoi konmarituksen, niin minä en löydä mitään omia tavaroitani. Olen kieltänyt häntä puuttumaan oman työhuoneeni, autotallin, mökin verkkovajan ja työkaluaitan sisältöön ja järjestykseen. Itse tiedän tarkalleen, missä mikäkin tavara on. Eilen meni sähköhöylän hihna poikki. Muistin 15 vuotta sitten ostaneeni kaksi hihnaa, yksi silloin katkenneen tilalle ja toinen varalle, ja sieltähän se löytyi, mistä arvelin, vajaan vartin päästä homma jatkui. Jos vaimo olisi saanut järjestää varaston, niin se olisi ollut useamman tunnin rautakauppareissu ja corona kaupan päälle.

Konmarituksessa tarkoitu nimen omaan on se että ne tavarat heitetään pois ja pyritään samalla minimaalisempaan ja yksinkertaisempaan elämään ilma turhaa krääsää nurkissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia taiteilijaelämää. Moni taiteilija on myös hamstraaja ja/tai mielenterveysongelmainen. Joskus tehtiin tutkimus, jossa ihmiset työskentelivät joko puhtaan tai sotkuisen pöydän ääressä luovuutta vaativien tehtävien parissa. Sotkuisen pöydän ääressä olevat keksivät luovempia ratkaisuja.

Törkyinen ja sotkuiseksi päästetty työpiste kyllä puhuu aina omasta puolestaan. Tietää kenet kannattaa irtisanoa seuraavissa Yt-neuvotteluissa.

Niin, useimmiten kannattaa irtisanoa se tyyppi, jolla on pöytä typötyhjä. Töitä ahkerasti ja aktiivisesti tekevillä on useita projekteja yhtä aikaa päällä ja se näkyy tavaroina ja muistilappuina. Jos mitään varsinaista hommaa ei ole, ehtii siivoilla pöytääkin.

Sottapytyillä kaikki aika menee sinne että etitään hukasaa olevia papereita ja miljoonia lappusia. Paljon yksinkertaisempaa kun kaikki on hyvässä järjestyksessä ja tallessa mappiin pistettyinä. Eikä mitään ole hukassa tai tiellä kun pitää työpisteen siistinä.

Oletan että et tee luovaa työtä, vaan että olet joku kuivempi, korppusampi alanammattilainen.

Toven ateljee Helsingin Ullanlinnankadullahan on siivottu nimenomaan turistejavarten edustuskuntoon ja ylimääräisiä tavaroita on karsitru jotta se näyttäisi siistimmältä ja siellä mahtuisi kulkemaan. Se ei anna todellista kuvaa Toven elämästä. Sama tehtiin Toven juhlavuotena Klovharun mökille. Moni Toven tavara mitä siellä mökillä oli oli laitettu Moomin Characterin toimesta pois koska ne eivät sopineet mökin sisustukseen järjestykseen tai olivat liian huonokuntoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia taiteilijaelämää. Moni taiteilija on myös hamstraaja ja/tai mielenterveysongelmainen. Joskus tehtiin tutkimus, jossa ihmiset työskentelivät joko puhtaan tai sotkuisen pöydän ääressä luovuutta vaativien tehtävien parissa. Sotkuisen pöydän ääressä olevat keksivät luovempia ratkaisuja.

Törkyinen ja sotkuiseksi päästetty työpiste kyllä puhuu aina omasta puolestaan. Tietää kenet kannattaa irtisanoa seuraavissa Yt-neuvotteluissa.

Niin, useimmiten kannattaa irtisanoa se tyyppi, jolla on pöytä typötyhjä. Töitä ahkerasti ja aktiivisesti tekevillä on useita projekteja yhtä aikaa päällä ja se näkyy tavaroina ja muistilappuina. Jos mitään varsinaista hommaa ei ole, ehtii siivoilla pöytääkin.

Sottapytyillä kaikki aika menee sinne että etitään hukasaa olevia papereita ja miljoonia lappusia. Paljon yksinkertaisempaa kun kaikki on hyvässä järjestyksessä ja tallessa mappiin pistettyinä. Eikä mitään ole hukassa tai tiellä kun pitää työpisteen siistinä.

Sottapytyt on asia erikseen. On ihmisiä joiden koti on täynnä ihan silkkaa roskaa, eikä he koskaan löydä sieltä yhtään mitään. Meillä on kaikki laatikot ja kaapit tupaten täynnä (niitä taiteilijatavaroitapa tietenkin), eikä todellakaan ole mitään järjestystä, mutta tiedän tasan tarkkaan missä laatikossa mikäkin tavara on ja voin ulkoa luetella melkein kaikki sisällöt vasemmalta oikealle, ylhäältä alaspäin, nurin päin tai keskeltä aloittaen. Suurin ongelma tosin minkään tekemisessä on se vaiva, että kaikki pitää ottaa esille. Vaikka ne ovatkin käden ulottuvilla, ne ovat silti jossain, josta ne pitää ottaa pöydälle levälleen. Jos ne olisivat siinä koko ajan, tulisi tehtyä enemmän.

Minäkin luulin, että Iivana Julma olisi ollut vegaani, kukkia kasvatteleva hippi joka uneksi maailmanrauhasta ja suvaitsevaisuudesta jo 1500-luvulla.