En voi uskoa että ystäväni on heikkolahjainen. Sattuuko virhediagnooseja paljonkin?

Muutama vuosi sitten tutustuin tähän ihmiseen, ja hän on todella loistava tyyppi: hauska ja huumorintajuinen, oivaltava, sydämellinen, herkkä, ystävällinen ja kohtelias, syvällinen, tarkkaavainen, huomaavainen, luotettava, sosiaalisesti taitava niin halutessaan... Nyt ystävyyden syvennyttyä hän kertoi minulle, että hänet on todettu "heikkolahjaiseksi".

Ystävä vaikutti vähän häpeävän kertomaansa, niin en sitten viitsinyt kauheasti kysellä mitään tarkentavaa. Mutta eikö tuo ole sama asia kuin vähä-älyinen?

Olen aina arvostanut älykkyyttä ja kuvitellut, että ihminen ei voisi mielestäni olla aidosti miellyttävä, jos ei ole älykäs. Voiko nuo kaikki muut positiiviset piirteet kompensoida niin paljon, että keskimääräistä alempi ÄO "ei haittaa"? Vai onko ystäväni kohdalla sattunut virhediagnoosi?

Itse en ole huomannut muuta, kuin että matematiikkaa ja vieraita kieliä ystäväni ei vaikuta kauheasti osaavan. Kaiken muun mikä tuohon voisi liittyä olen ajatellut olevan vain luonteen ominaisuuksia: ystäväni on ehkä hieman saamaton taivaanrannanmaalari ja keskittymiskyky on heikko. Hänellä ei myöskään ole yleistä kiinnostusta asioita kohtaan, vaan hän on kiinnostuksen kohteiltaan aika valikoiva. Hän on myös hieman hedonisti vähän negatiivisella ja äkkipikaisella tavalla. Lisäksi hän on hyvin kiltti ja lempeä, ja häntä yritetään usein hyväksikäyttää. Mielestäni hän kilttinä ihmisenä ei oikein ymmärrä, että toiset voivat olla täysin häikäilemättömiä. Lisäksi hän on huonomuistinen ja todella epämusikaalinen.

Kouluttuneisuutta ystäväni ei ole juuri hankkinut, sillä peruskoulun loppupuoli hänellä ei sujunut suurten elämässä sattuneiden vastoinkäymisten ja koulukiusaamisen vuoksi, ja myöhemminkään hänellä ei ole ollut kunnianhimoa tällaisten asioiden suhteen. Ammatiltaan hän on siivoaja.

Harmittaa kirjoittaa tällä tavalla ihanasta ihmisestä, mutta todella yllätyin. Minulla ei myöskään ole mitään kehitysvammaisia tai heikkolahjaisia vastaan, vaan lähinnä tässä nyt pohdin omia ennakkoluulojani. En itsekkään ole mikään älypää, mutta sellaista järkevyyttä ja pohdiskelevuutta ja kiinnostusta asioihin olen aina pitänyt arvossa monien muiden ominaisuuksien lisäksi.

Miten heikkolahjaisuus todetaan? Tunnetteko sellaisia ihmisiä? Millaisia he ovat? Voiko heikkolahjaisuus olla virhediagnoosi?

Eikö ole mahdollista, että henkilö on keskivertoisen ÄO:n omaava, mutta raju koulukiusaaminen ja muut peruskouluaikana opiskelua haittaavat tekijät vaikeuttivat opiskelua ja latistivat opiskelumotivaatiota niin, että henkilö ei sen vuoksi ole omaksunut joidenkin asioiden alkeita, jolloin ei myöskään voi ymmärtää monimutkaisempia asioita? Esim matematiikassa et voi osata hiemankaan vaikeampia asioita, jos alkeet eivät ole hallussa, ja silloin laskutoimitukset eivät suju.

Todetaanko heikkolahjaisuutta vielä nykyään, sillä kyllähän tuollainen voi vain vaikeuttaa henkilön elämää, ja esim latistaa ennestään opiskelumotivaatiota sen lisäksi, että se varmaan aiheuttaa häpeää? Mitä hyötyä sen toteamisesta on, kun kyseessä ei kuitenkaan ole kehitysvammainen, joilla vaikeudet ovat huomattavia?

Pahoittelut jos teksti on pitkä ja sekava, ja jäsennys puuttuu. Toivottavasti saatte tästä ajatusvirrasta selkoa.

*Yksityiskohtia muutettu, jotta kukaan ei voi tunnistaa