Lue keskustelun säännöt.
Millainen yleistunnetila sinulla nyt? Oletko surullinen? Alistunut? Muuta?
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvä fiilis. On kevät, aurinko paistaa, voi tehdä töitä kotona. Kuuntelen musaa, teen työtä josta pidän. Elän stressittömästi ja terveellisesti.
En pelkää ja näyttää siltä että koko virus-hössötys on ihan ankka, senhän näkee parin viikon sisällä.
Energinen. Se että saa tehdä töitä kotoa käsin ja sosiaaliset kontaktit ovat minimissä tuo kaltaiselleni introvertille valtavasti lisää virtaa. Olen siivonnut koko huoneiston, pessyt ikkunat ja käynyt pitkillä kävelyillä, samalla kun olen tehnyt töitä tehokkaammin kuin normaalisti.
Pelottaa, mies riskiryhmää
V*tuttaa, ei voi mennä mökille kerrankin aikaisin kun sää ja lumitilanne sen sallisivat
Ahdistaa , ihan noin yleensä
Väsynyt. Työpäivä takana jo loppuviikko onneksi, huomisen jälkeen pääsee lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aavistuksen surumielinen. Viihdyn kotona ja hiljaisuudessa, mutta tykkään siitä, että voin halutessani avata ikkunan ja kuulla ihmisten ääniä ympäristössä.
Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun on jo lämpimämpi ilma, tuossa alhaalla jalkakäytävällä kulkee normaalisti melko paljon ihmisiä, ja myös läheisestä puistosta kuuluu ääniä. Nyt on hiljaista kuin talvisunnuntaisin. Rappukäytävästäkään ei kuulu ääniä.
On tietenkin hyvä, että ihmiset noudattavat ohjetta pysyä kotona.
Sunnuntaitunnelma itsessään ei tee minua surumieliseksi, vaan se, että se muistuttaa tästä pandemiasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut, ei kyllä liity koronaan...
Ok, välillä oli ahdistunut. Töitä hirveästi ja lasten kotikoulu, joten nyt ei kyllä lepäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valmis ottamaan vaikka sirun ihoni alle päästäkseni taas bubiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä fiilis. On kevät, aurinko paistaa, voi tehdä töitä kotona. Kuuntelen musaa, teen työtä josta pidän. Elän stressittömästi ja terveellisesti.
En pelkää ja näyttää siltä että koko virus-hössötys on ihan ankka, senhän näkee parin viikon sisällä.
No itse uskon, että tämä ei ole "ankka". Huonommaksi menee, ennen kuin muuttuu paremmaksi. Kriisin hoito mennyt perssiilleen monessa maassa, ja niissäkin joissa ei ole mennyt, paljon inhimillistä kärsimystä tapahtuu ja tulee vielä kauan tapahtumaan.
Mutta muuten on samat fiilikset. Ensinnäkin, ei tässä muu auta. Mieluummin jatkan positiivisena (pun not intended) elämistä kuten tähänkin saakka, kuin tuhlaan arvokkaita (ja erittäin huonolla tuurilla viimeisiä) hetkiäni täällä murehtimiseen. Ja lisäksi, itselle ei tämä social distancing ja hijaiselo ole yhtään hullumpaa. Tykkään, kun on rauhallista ja hiljaista kaupungilla. Nyt kotosalla, YouTube-videoita ja tummaa suklaata, illalla jooga kotona ja huomenna aloitetaan poikaystävän kanssa viikonloppu yhdessä grillibileillä omalla terassilla (asun ulkomailla, säätkin siis hellii jo :) )
"Kiitollinen" voi myös olla joistain tilanteen sivuvaikutuksista omaan elämään, esim. turhien, raskaiden ihmiskontaktien ja menojen karsiminen onnistui ihan itsestään. Lisäksi uskon, että tästä kriisistä syntyy hyviäkin vaikutuksia koko yhteiskunnalle ja planeetalle, esim. nyt jo vesistöt kirkastuneet, saasteita vähemmän, ja ihmisten on pakko kääntyä sisäänpäin ja siispä ajatella elämää, itseään ja olemassaoloa uudelta kantilta... tämän tyylisiä juttuja, joista monet vasta tulevaisuus näyttää.
Ihan hyvillä mielin siis, sekä todellisella mielenkiinnolla seuraan tätä menoa. Ja hyvillä mielin toivon mukaan pysytäänkin, ainakin jos itse saa pysyä ja läheiset pysyy terveinä. Ja löytyy maskia, käsidesiä, ruokaa viiniä ja vessapaperia, sekä koko maailman viihde muutaman klikkauksen päässä, eli mikäs tässä ollessa ja katellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä fiilis. Aika normaali. Teen etätöitä kuten aina ennenkin. Ulkoilen koiran kanssa kuten ennenkin. Hoidan sosiaaliset suhteeni puhelimen ja netin kautta kuten useimmiten ennenkin. Tosin nyt tietää, ettei ole piiiiiiitkään aikaan mitään velvoillisuutta lähteä yhtään mihinkään eikä kukaan tule käymään. Tästä seuraa, että teen kevätsiivousta ja jos tilanne jatkuu ainakin juhannukseen asti, saan vihdoin ja viimein melkein 5 vuotta kesken olleen ikuisuusprojektini eli työhuoneen remontin valmiiksi. Eilen avasin alkoholittoman oluen (Cittarista ei saa kotiinkuljetuksella alkoholipitoisia) ja telkkarista tuli joku vanha kotimainen elokuva kamaline kälätyksineen. Fiilis oli ihan sama kuin jos olisin ollut lähiöbaarissa.
Vähän yksinäinen, koska ihmiskontakteja ei ole. Asun yksin sinkkuna. Toisaalta oloni on aika rauhallinen ja seesteinen. On ollut ihanaa viettää paljon aikaa kotonani. On ollut aikaa mietiskellä kaikenlaista; elämääni, tulevaisuuttani, haaveitani, yrittää kasvaa ihmisenä... Ja on aikaa tehdä asioita joista nautin. Tämä aika on siis pyhitetty itselleni <3 Yksin olemisessa on siten myös paljon hyvää.
Ärsyttää vaan lisääntynyt yhteydenpito koulusta. Lasten opiskelu kotona ihan ok juttu ja elämä muuten samanlaista kuin normaalisti paitsi käyn kaupassa harvemmin.
Ihan ok. Olen vakavaa riskiryhmää ja töissä Helsingissä alalla, jossa todennäköisesti tulen saamaan tartunnan seuraavina viikkoina. Vähän pelottaa tietysti, mutta hyväksyn tulevan. Olen henkisesti valmistautunut, etten ehkä selviä hengissä. Elän elämääni mahdollisimman normaalisti, tietysti turvallisesti myös! Aiemmin vitutti ja panikoin, nyt suhtaudun tilanteeseen niin, etten vaan voi tietää tulevasta ja turha tehdä kuolemaa etukäteen. SE tapahtuu jos tapahtuu.
Ahdistunut ja pelokas.
Etätöitä kotona, hankalaa kun avun kysyminen hitaampaa ja aikaavievää.
Ärsyttää kun kotityöt jää tekemättä kun en uskalla kauppaan mennä ostamaan tarvikkeita.
Nukun huonosti ja ruoka ei maistu.
Jos tää kestää kesä-heinäkuulle niin oon lataamossa.
Alistunut, ukko vaatii pukille tunnin välein (etätöissä)
Perus, en ole erityisen iloinen tai alakuloinen. Olen hieman tylsistynyt, mikä näkyy jo siinä että jaksoin vastata tähän. Korona ei paljoa hetkauta.