Millainen yleistunnetila sinulla nyt? Oletko surullinen? Alistunut? Muuta?

Eipä erityistä. Täällä palstailen laiskasti ja yskin. Huomenna koronatestiin...

Ihan normaali olo. Kuulun niihin joiden elämässä ei ole muuttunut juuri mikään. Lenkkeilen ja käyn kaupassa kuten ennenkin. En aiemminkaan ole tavannut jatkuvasti ihmisiä ja viihdyn kotona omien juttujen parissa loistavasti. 

Olen hieman hämmentynyt. Jään kohta ensimmäistä kertaa työttömäksi yrittäjänä. Tukea en tule saamaan mistään, mutta varsinaista taloudellista huolta ei ole. Toisaalta oli ennen kriisiä hyvin stressaantunut. Tämä voi olla myös mahdollisuus johonkin uuteen? En osaa sanoa vielä.

Olen optimistinen. Uskon että alun kaaoksen jälkeen on parempi yhteiskunta.

On jotenkin epänormaali olo, kuulun riskiryhmään, pelottaa että työt loppuu, rahaa ei ole yhtään jemmassa, laskut juoksee silti.

En pysty mitenkään olemaan viikkoja kipeänä töistä pois jos hengissä sattuisin selviämään.

Tunnelin päässä ei näy valoa enkä pysty keksimään miten tästä selvitään kuivin jaloin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun niihin joiden elämässä ei ole muuttunut juuri mikään. Lenkkeilen ja käyn kaupassa kuten ennenkin. En aiemminkaan ole tavannut jatkuvasti ihmisiä ja viihdyn kotona omien juttujen parissa loistavasti. 

Mulla periaatteessa sama, mutta silti ahistaa. Ilmeisesti oon tykännyt yllättävän paljon siitä mahdollisuudesta, että halutessani voisin mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan.

Lisäksi ocd nostaa pontevasti päätään tämän pöpöpelon keskellä. Vaikea kuvitella, että itse pystyisin noin vain palaamaan normaaliin elämään ja ihmiskontakteihin sitten kun rajoitukset poistuvat, luulen että jään entistäkin säikymmäksi ja neuroottisemmaksi.

Niiin kauan kun kiveksissä sykkkii niin ihan toiveikkkaaat.

Rauhallinen ja rentoutunut. Oikein hyvä ja seesteinen olotila.

Positiivinen, rauhallinen

Utelias. Mielenkiinnolla odotan, miten yhteiskuntamme tulee muuttumaam tämän kriisin seurauksena. Uusia trendeja, uusia innovaatioita, uudenlaisia työnkuvia.

Negatiiviset tunteet liittyvät kähinnä tylsyyteen. Etätyöt puuduttavat, ketään ei näe.

Väsynyt, hirmu kiire töissä koko ajan siis pienessä kaupassa missä kaikki mummelit ja papparaiset käy jatkuvasti kun karanteeni ei koske heitä..

Henkisesti väsynyt ja haluan päättää päiväni. Ei liity koronaan.

Tällä hetkellä rauhallinen olo. Rukous ja raamatun lukeminen auttaa kun meinaa pelko ja ahdistua iskeä. Tsemppiä kaikille!

Ahdistunut. Taas ollut kipeä vaikka juuri olin. Uusi työpaikka, johon en ole vielä sopeutunut, tavallaan tämä poikkeustilanne vaikeuttanut sitä. Töihin meno hieman ahdistaa... Toivoisin että arki normalisoituisi

Minulla on aika yksinäinen olo niinkuin muutenkin on. Samalla olen vähän surullinen ja elämä muutenkin ahdistaa jonkin verran Tämä poikkeusaika tuo monet asiat mieleen kuten sen, että jos sairastuisin niin en saisi  mitään apua keneltäkään ja jos kuolisin niin minua ei paljon kaivattaisi. Olen yksinäinen nuori ja muutenkin näinä aikoina sitä ehkä tarvisi jotain ihmistä jolle jutella. Sellaiset ikävät ajatukset enemmän mielessä ja ei ole aina helppoa unohtaa sitä kuinka yksin on. Samalla kaipaisi jotain tunnetta, että edes jollekin on väliä mitä minulle kuuluu, mutta niitä ihmisiä on ihan todella pieni määrä ja heitäkään ei sitten lopulta paljon kiinnosta. Sinänsä kaikki on vielä ihan hyvin ja toivon muutenkin jaksamista mielenterveyden kanssa. Minulla ei ole diagnoosia, mutta epätodellinen olo melkein joka päivä. Seurausta varmasti menneisyydestä ja ei tämä nykypäivän yksinäisyys ja eristäytynyt elämä tee aina hyvää. Nyt ei onneksi paljon ahdista ainakaan vielä. Elämässäni on hyviäkin asioita, mutta muuten se perustilanne jo melko huono ja nämä ajat eivät sitä paranna.

Rauhallinen, rakastava ja ihmettelevä. Myöskin toiveikas ja valoisa. Uskon parempaan aikaan ja maailmaan.

Hengittäminen hieman vaivalloista, yskittää, keuhkoihin sattuu, väsyttää ja lihaksia särkee.

Kaikkeni olen tehtnyt välttääkseni Koronaa, pysynyt sisällä, pessyt käsiä.

Miten hemmetissä mä oisin muka sen saanut, ei voi olla totta?

Pakko olla jotain muuta.

Epätietoisuus kalvaa.

up

Olen aika ahdistunut. En koronataudin pelossa vaan sen, mitä se tekee maamme taloudelle.

Väsyttää. Ylityöt alkaa vihdoin tuntua. En jaksaisi mennä töihin. Jos en menisi, koko pulju kaatuisi ja monen muun työpaikat siinä samalla. Yleensä olen reipas ja optimistinen, mutta juuri tänään v*tuttaa olla niin sanotusti vahvuudessa mukana. En voi purkaa sitä alaisiini, vaikka tekisi mieli ihan vain omien paineiden päästämiseksi. Minulla ei ole oikeutta tehdä niin, koska hekin tekevät parhaansa koko ajan. V*tuttaa tämä vastuun määrä, jatkuvasti kaoottisen tilanteen hallitseminen ja se, että ihmiset luulevat työni hoitamisen olevan tosi helppoa koska saan sen näyttämään siltä (koska osaan sen). Erityisesti viimeinen harmittaa. Tulee tyhmiä kommentteja tyyliin no sittenhän vain viuh vauh tehdään tuollainen asia niin homma toimii. Ei toimi. Minä tiedän mikä toimii ja siitä on todella paljon näyttöä, mutta en jaksaisi vain pitää tällaista suorituksen tasoa yllä koko ajan... Kun me lopulta tullaan joskus tämän koronatuubin toisesta päästä ulos, meillä on tosi tehokas, laadukas ja menestyvä työyhteisö kiitos oman toimintani ja hyvin valittujen alaisteni, mutta siinä vaiheessa luultavasti tämä potutus on kasaantunut niin paljon että sanon heipat koko työlle. Minua vain väsyttää.