Bechdelin testi todistaa että naisia väheksytään elokuvissa

Kiitos hyvästä ketjusta. Vihdoinkin luettavaa, jossa ei mainita perseeltä haisevaa, vanukkaita syövää aviomiestä joka ei osaa mitään, tai ilkeää anoppia, tai yläkerran kamalia kakaroita. Tätä on mukavaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa olen nuori nainen ja musta leffoissa on monia hyviä naishahmoja. En ole koskaan kokenut, että naiskuva olisi niissä jotenkin kapoinen. Enkä edes halua parisuhdetta tai miestä vierelläni. Mutta kai tääkin on joku asia, mistä on pakko yrittää uhriutua, kun muuta ei keksitä.

Mainitse viisi hyvää naishahmoa tunnetuissa elokuvissa viimeisten 10 vuoden ajalta.

Aliide Truu - Puhdistus

Anna Lappalainen - Prinsessa

Hermione - Harry Potter

Nina Sayers - Black Swan

Hella Wuolijoki - Hella W

Kaipaatko lisää esimerkkejä?

No, tuossa suurin osa on suomalaisia elokuvia, ei todellakaan mitään suuren budjetin Hollywood-leffoja ja maailmalla tunnettuja.

Lisäksi Puhdistus, Prinsessa ja Hella W perustuvat tositarinoihin, eivät käsikirjoitettuihin naisrooleihin, joista mielestäni tässä keskusteltiin.

Suomessa siis onneksi edes hieman erilaista kuin leffamaailmassa yleisesti.

Harry Potterin naishahmot ovat mielestäni silti aika stereotyyppisiä monella tavoin ja samoin yhteiskuntahan siinä heijastaa aika pitkälle Englannin luokkayhteiskuntaa.

Black Swan - todellako tuo on hyvä naisrooli? Mitä se rooli kertoo?

Nuoresta naisesta, jonka kunnianhimo menee sairauden puolelle. Vahva nainen, vai kelpaako vain positiiviset vahvat naiset? En nyt oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. 

Jos analysoimme elokuvien juonia, useimmiten miespuolinen päähenkilö näyttää onnistuvan ja pystyvän positiivisesti toteuttamaan kunnianhimoaan. Onko vastaavia leffoja joissa olisi naispuolinen päähenkilö? Nyt ei tule heti mieleen (varmaan niitäkin on), mutta tässä viitekehyksessä Black Swan ei ole vahvan onnistuvan naisen rooli vaan traaginen, epäonnistuva hahmo.

Miksi naisen pitää aina onnistua ja olla positiivisesti vahva? Minunkaan elämä ei ole mennyt kunniahimosta huolimatta kuin Strömsössä ja pelkät sankaritarinat tuovat lähinnä paineita, että itsekin pitäisi olla joku onnistuva sankari. Sellaisiakin tarvitaan, mutta ei se elämä naisillakaan mene aina niin kuin suunnittelee. Siksi pidän paljon tuosta Black Swanin naishahmosta. La La Landin Mia nyt onnistuu saavuttamaan tavoitteensa, hän tuli ekana mieleen uusista, onnistuvasta naishahmoista. Monet Disney-prinsessat myös saavuttavat unelmansa (ja heillä on monilla muukin unelma kuin mies, se mies on lähinnä bonuspalkinto) ja se jos mikä on inspiroivaa tytöille ja edelleen myös mulle aikuisena naisena.

Totta, että totta kai voi samastua rooliin joka on kuten Black Swanin Nina. Ja tämä tooli on tietysti melko monikerroksinenkin. Tai sanotaan ettei tarvitse edes samastua vaan jokin leffahahmo voi kiehtoa ihan muuten vaan.

Kuitenkin kun käydään tätä keskustelua nais- vs- miesrooleista elokuvissa siinähän usein haetaan samastumiseen nuorille sellaisia positiviisia hahmoja jotka onnistuvat elämässään. Ainakin itse hahmotan tämän lähinnä USA:sta lähteneen keskustelun juuri näin. Siellähän (osittain aika kapeasti) toivotaan aina niitä postiviisia samastumismalleja kaikkialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta on sellainen asia kuin raha.On aika ikävä tehdä miljoonia maksavia elokuvia jotka ei kiinnosta ketään ja esim.itse en katso kuin poikkeus tapauksissa naiselokuvia koska ei vaan kiinosta.Naiset ovat erittäin epäkiinnostavia paitsi siinä yhdessä asiassa ja niin....

Monen miehen suuri ongelma on nimenomaan se, että he näkevät naiset vain esineinä. Naiset voivat olla hyvinkin erilaisia yksilöitä. Ja esimerkiksi minä en puhu kavereilleni oikeastaan koskaan miehistä. Koska se vain on ihan helkkarin tylsä aihe.

Ja varmasti juuri tuo elokuvien naiskuva lisää sitä, että naiset nähdään vaan esineinä.  Joku mies joka ei ole koskaan naisen kanssa oikeasti sen syvällisemmin jutellut, saattaa luulla että naiset on sellaisia kuin miesten elokuvat väittävät. Ja sitten kun tehdään elokuva, jossa nainen on kuvattu totuudenmukaisemmin, niin väitetään että se ei ole aitoa, koska luullaan naisten olevan sellaisia kuin näissä perinteisissä elokuvissa.

Nimenomaan. Onneksi jollain miehillä on oikeassakin elämässä niitä naiskontakteja niin onnistuu se parisuhde ja muukin yhteiselo nasiten kanssa verrattuna tällaisiin miehiin jotka imevät kaikki naisvaikutteet erilaisista leffoista. Miehet jotka näin oikeasti kuvittelee, ovat kyllä tietyllä tavalla vähän yksinkertaisia, en usko että kaikki lähtee pelkästään leffoista.

Sama koskee näitä naisia, jotka näkee joka leffassa jotain piilosyrjintää ja kuvittelee, että täytyy pukeutua seksikkäästi. Itse en oo koskaan ainakaan ajatellut noin, mutta vissiin monet on niin yksinkertaisia, että näin kuvittelee. Niin miehet kuin naiset

Ongelmahan ei ole se että elokuvissa naisten ja miesten roolit ovat usein kapeat, vaan elokuvathan usein vain heijastavat sosiaalista todellisuutta. Varsinkin kun puhutaan noista suuren rahan Hollywood leffoista.

Kun käsikirjoittajat kirjoittavat harvoin nykyään pääosarooleja yli 45-vuotiaille naisille, eikä tuottajat tuota tai ohjaajat ohjaa sellaisia rooleja sisältäviä elokuvia , se tarkoittaa, että me katsojat näemme elokuvissa vääristyneen maailmaan ja lisäksi harva yli 45-vuotias näyttelijänainen saa kunnon rooleja ja kunnolla palkkaa!

Onneksi onkin pienen budjetin elokuvia, indie-leffoja sekä elokuvia muista maista kuin suuren viihdeteollisuuden tuotteet. Jos haluaa nähdä mielenkiintoisia leffoja, kannattaa hakea niitä muualta. Ikävä vaan, että suuri osa maailman nuorisosta, varsinkin pojista ja nuorista miehistä katsoo vain action-, väkivalta-, kauhu-, yms. leffoja. Siksi tabujen rikkominen niissä onkin todella tärkeää. Mutta eipä tuollaisiin leffoihin oikein pysty sijoittamaan kovin todellisia minkään sukupuolen hahmoja.

En ole varma Yhdysvalloista, mutta ainakin Suomessa me naiset olemme kouluttautuneempia, vähemmän syrjäytyneitä, luemme paremmin ja aktiivisempia harrastamaan. Nuoret miehet tekevät myös enemmän itsemurhia. Joo, miehiä on enemmän johtajina, mutta myös enemmän siellä pohjalla.

Aivan, sukupuoliroolit ja todellisuus ovat erilaisia eri kulttuureissa, myös historia vaikuttaa. Suomen ja USA:n ero lienee siinä, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa on kaikesta huolimatta edelleen hyvin jäykkiä rakenteita jotka ylläpitävät sukupuolirooleja ja ihmiset ovat tietoisia näistä rooliodotuksista sekä syrjinnästä joita kohtaa normien ylittämisestä, kun taas Suomessa uskotaan että meillä vallitsee tasa-arvo ja feminismiä tai miesten oikeuksien puolustajia pidetään usein turhina.

Meillä ei kuitenkaan voi puhua siitä että sukupuoliroolit olisi lopulta tasa-arvoistuneet vaan naiset kohtaavat yllättäen monelaisia ongelmia ja miehet joutuvat edelleen kasvamaan ns. toksisen maskuliinisuuden ideologiaan, etenkin tietyillä alueilla ja yhteiskuntaluokissa. Siksi meillä voi olla samaan aikaan machoja johtajamiehiä, jotka ovat pelanneet patriarkaatin peliä ja onnistuneet kasvattamaan statustaan, mutta sitten on noita alempien yhteiskuntaluokkien poikia, jotka eivät voi menestyä nykymaailmassa, koska lukeminen ja oppiminen ei ole miehille cool heidän piireissään.

Naitseen pitäisi enemmän ohjata naiiisia (tai miksi ei nainen ja mies yhdesssä ohjaaavat). Luc bessonin annan on ainakin vakuuuuttava.

Vierailija kirjoitti:

Naitseen pitäisi enemmän ohjata naiiisia (tai miksi ei nainen ja mies yhdesssä ohjaaavat). Luc bessonin annan on ainakin vakuuuuttava.

Naisiiille pitäisi enemmän olla näitä sankarihahmo-naisia kuiin  niitä prinsessasatuja. Se voiiisi tehdä myös siinä mielessä yhteiskunnalle tasa arvon nimissä hyväää että naisia lkaisi hakeutua enmmän sellaisille aloille jossa riiiittää töitä. Ja osaisivat pitää puolensa parisuhteissa.

Perusongelma on että naiselle on yleensä varattu 3 roolia: vaimo/äiti, portto tai neitsyt. Nuo roolit ovat myös elävässä elämässä. Naisen seksuaalista statusta halutaan korostaa, koska siinä tuntuu olevan kaikki mikä naisessa on tärkeää.

Mielestäni George R. R. Martin vastasi hyvin, kun häneltä kysyttiin, kuinka hän kirjoittaa niin kiinnostavia naishahmoja kirjoihinsa. Tässä vastaus: https://i.pinimg.com/originals/fe/bd/9d/febd9d8572f9afbcd917efbc75dd05c…

Toivoisin, että elokuvakäsikirjoittajat miettisivät tarkoin hänen sanojaan.

Elokuvantekijänä en voisi hyväksyä minkään tekijän tai testin rajoittavan ilmaisuani. Nyt on kyse yhden ihmisen masinoimasta testistä eikä sillä ole mitään merkitystä silloin, kun on kerrottavana tarina ihmisille elokuvan keinoin. Kaikki päähenkilöt voivat olla myös naisia ja niin myös monessa elokuvassa ovatkin.

Onko täällä taas heikot naiset uhriutumassa kun edes FIKTIO ei ole tasavertaista..

Anna mun kaikki kestää

T nainen 40

Mikä estää naisia tekemästä mieleisiään elokuvia? Ei niin mikään.

Ap voi vapaasti tehdä elokuvan jossa naiset värjää kainalokarvojaan ja keskustelee naisten voimaantumisesta ja itsenäisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa olen nuori nainen ja musta leffoissa on monia hyviä naishahmoja. En ole koskaan kokenut, että naiskuva olisi niissä jotenkin kapoinen. Enkä edes halua parisuhdetta tai miestä vierelläni. Mutta kai tääkin on joku asia, mistä on pakko yrittää uhriutua, kun muuta ei keksitä.

Mainitse viisi hyvää naishahmoa tunnetuissa elokuvissa viimeisten 10 vuoden ajalta.

Aliide Truu - Puhdistus

Anna Lappalainen - Prinsessa

Hermione - Harry Potter

Nina Sayers - Black Swan

Hella Wuolijoki - Hella W

Kaipaatko lisää esimerkkejä?

Hyviä esimerkkejä mutta kaikki naisten luomia naishahmoja. Tuleeko mieleen yhtään miehen luomaa hyvää naishahmoa?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää naisia tekemästä mieleisiään elokuvia? Ei niin mikään.

Ap voi vapaasti tehdä elokuvan jossa naiset värjää kainalokarvojaan ja keskustelee naisten voimaantumisesta ja itsenäisyydestä. 

Kertoo paljon sinusta itsestäsi, että koet miehistä erilliset naishahmot pelkästään tuollaisina. Naisista se ei kerro yhtään mitään.

Jos äärivasemmistolainen elokuva-ala ei kunnioita naisia, voisi miettiä, onko se äärivasemmistolaisuus lopulta niin hieno ideologia.

Vierailija kirjoitti:

Naiset kuvataan useimmiten tv-sarjoissa ja elokuvissa täydellisinä, virheettöminä, korkeimman moraalin lähteinä. Nainen on elokuvissa aina oikeassa ja mies tyhmä koheltaja. Huumorina käytetään sitä, kun mieheen sattuu, kaikkein hauskinta on, kun nainen potkaisee miestä munille.

Nykyajan elokuvissa naiset kuvataan oikeastaan kaikin puolin parempina ihmisinä kuin miehet. Paras esimerkki tästä on Homer ja Marge Simpsoneista. Miettikää sitä f*makko-emakoiden u*inaa, jos sukupuolet olisi noilla vastakkain ja nainen se jatkuvasti möhlivä osapuoli, joka saisi aina anella anteeksi mieheltään. 

Olisi kyllä erittäin hauska saada sellainen elokuva, jossa  täydellinen miessankari hakkaa, tappaa ja muuten nöyryyttää ruudulla sadoittain naispahiksia. Sortaisiko se miehiä?

Naisiakin ärsyttää se, että elokuvien naiset ovat ylitäydellisiä ja epäinhimillisiä.

Se että Homer saa olla luuserijuoppo ja Marge on kunnollinen (mutta tyhmähkö) perheenemäntä, Bart on "pojat on poikia" -tyyppi sekä tytär Lisa lienee perheen fiksuin jäsen, perustuu kuitenkin patriarkaalisiin ideoihin, eivät feministisiin.

Ne missä mies on luuseri ja nainen täydellinen on usein komediaa. Komedian perinteessä hauskuutta luodaan juuri sillä että käännetään yhteiskunnan todelliset valtarakenteet toisinpäin. Leffoissahan hauskaa on kun ikivanha mummeli tyrmää käsilaukulla nuoren isokokoisen korston tms. Siinä on siis käännetty päinvastoin todellinen tilanne, jossa nuori isokokoinen vahva mies helposti tappaisi tai mukiloisi pienen heikon mummon.

Nämä käänteiset roolit eivät kuitenkaan muuta todellisuutta. Oikea kotiäiti Marge on kotona miehensä Homerin elätettävänä ja armoilla. Heikosti koulutettuna ja köyhänä hän tuskin pystyisi suoriutumaan kovinkaan hyvin perheensä tukemisesta USA:n oikeassa yhteiskunnassa. Ja todellisuudessa Homer on kuitenkin sarjan suostuin hahmo. Hän on jatketta muille samanlaisille tökeröille mutta aidoille alemman luokan miessankareille tv-komedioissa, kuten Archie Bunker, Al Bundy, jne...

Mies saa olla renttu, rasisti, törkimys, jne... mutta hän on silti oikeasti perheen pää ja se suostuin hahmo. Mielenkiintoista eikö totta?

Simpsonien hahmoista suosituimmat ovat mieshahmot, ja suostuin naishahmo on se vauva, joka imee tuttia eikä sano mitään... Aika kuvavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa olen nuori nainen ja musta leffoissa on monia hyviä naishahmoja. En ole koskaan kokenut, että naiskuva olisi niissä jotenkin kapoinen. Enkä edes halua parisuhdetta tai miestä vierelläni. Mutta kai tääkin on joku asia, mistä on pakko yrittää uhriutua, kun muuta ei keksitä.

Mainitse viisi hyvää naishahmoa tunnetuissa elokuvissa viimeisten 10 vuoden ajalta.

Aliide Truu - Puhdistus

Anna Lappalainen - Prinsessa

Hermione - Harry Potter

Nina Sayers - Black Swan

Hella Wuolijoki - Hella W

Kaipaatko lisää esimerkkejä?

Hyviä esimerkkejä mutta kaikki naisten luomia naishahmoja. Tuleeko mieleen yhtään miehen luomaa hyvää naishahmoa?

Ohis

Tuntuu vähän turhalta, ketjussa on listattu jo vaikka kuinka paljon, mutta kun ei kelpaa, aina löytyy joku vika, koska haluat pitää jääräpäisesti kiinni käsityksestäsi. 

Vähän asiaa sivuten, Stephen King ei tykkää Hohdon elokuvaversiosta mm. sen takia, että perheen äidistä tehtiin avuton ja nyyhkivä hahmo, mitä kirjan henkilö ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos äärivasemmistolainen elokuva-ala ei kunnioita naisia, voisi miettiä, onko se äärivasemmistolaisuus lopulta niin hieno ideologia.

Elokuva-ala saattaa poliittisessa mielessä olla vasemmistolainen, mutta se kautta historiansa ollut ja on edelleen äärimmäisen miesvaltainen taiteenmuoto, jossa naiset on nähty alusta asti koriste-esineinä. Paljon kauniita puheita, vähän tekoja. Ihmisillä on taipumusta tekopyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista oli että HS:n haastattelussa, jossa pohdittiin Bechdelin testiä, suomalainen elokuvaohjaaja Aleksi Mäkelä piti selvänä ettei hänen ohjaamissaan tarinoissa ole keskenään eri asioista keskustelevia naishahmoja. Tämä Suomessa vuonna 2013. Antaa miettimisen aihetta, että ohjaaja voi sanoa tuon noin suoraan. Kuvittele jos naisohaaja olisi sanonut että "juu, mun leffoissa miehet ovat aina sivuhenkilöitä, jotka eivät keskustele mistään keskenään" --- siitä olisi noussut valtava haloo syrjinnästä ja kapeista miesrooleista.

Saa olla aika pihalla realiteeteista, jos kuvittelee, että mistään miehiin kohdistuvasta syrjinnästä nousisi "valtavaa haloota". Eihän kukaan puhu edes maanpuolustuksen epätasa-arvoisuudesta, vaikka kyseessä on ylivoimaisesti räikein ja helpoiten korjattavissa oleva tasa-arvo-ongelma Suomessa.

Missä oikein asut, metsän keskelläkö? Mistä muusta täällä on puhuttu viimeisten vuosien ajan kuin pojista jotka syrjäytyvät, miehistä, joilla on vaativat vaimot, miehistä jotka eivät saa naisia, miehiä jotka eivät saa perhettä, jne...

En ole nähnyt melkein yhtään julkisuudessa ollut juttua naisnäkökulmasta. Jopa Väestöliiton "asiantuntijanaiset" ovat koko ajan säälittelemässä miehiä.

Kun tuli elokuva-alan meetoo, alettiin heti itkeä kuinka rankkaa on niillä miesohjaajilla jotka olivat tehneet vaikka mitä naisnäyttelijöille (osittain myös miesnäyttelijöille). Heistä tuli heti säälittäviä miesressukoita, joita piti hoivata ja puolustaa.

Heti jos yritetään nostaa jotain naisten ongelmia, alkaa sataa paskaa niskaan. Niistä ei saa puhua. Miesten puolesta edelleen itkee mummut ja tädit, ja koko kansa.

Sori vaan, mutta noin se menee ja näet sen kunhan avaat silmäsi.

Täälläkö pitäisi muka olla edes alkeellinen näkemys elokuvista ja niiden tekemisestä? Suurin osa on sosiaalituilla eläviä äitejä, jotka katsovat aikansa kuluksi elokuvia striimipalveluista, kuten Netflix ja Viaplay. Mitä tällä on tekemistä taidemuodon kanssa? Äänestetään somessa, että minkä taulun Helene Schjerfbeck seuraavaksi maalaa? 

Vierailija kirjoitti:

Missä oikein asut, metsän keskelläkö? Mistä muusta täällä on puhuttu viimeisten vuosien ajan kuin pojista jotka syrjäytyvät, miehistä, joilla on vaativat vaimot, miehistä jotka eivät saa naisia, miehiä jotka eivät saa perhettä, jne...

Jos mittaat miesten ja naisten tasa-arvokysymyksiin liittyvän kirjoittelun palstamillimetreinä ja television ja radion minuutteina, niin miesten ongelmia käsitellään määrällisesti aivan mitättömän vähän verrattuna naisten ongelmiin.

Miesten ongelmiakin mainitaan, mutta niiden huomioarvo on heikko. Eivät ne nosta someilmiöitä tai julkista pöyristymistä.

Mies menee armeijaan, nainen ei. Asia on pantu merkille, mutta se siitä.

Pojat syrjäytyvät ja tytöt valtaavat yhä suuremman osan korkeakoulupaikoista. Asia on pantu merkille, mutta se siitä.

Mieskurjalisto on valtavan kokoinen naiskurjalistoon verrattuna. Asia on pantu merkille, mutta se siitä.

Miesten ongelmat vain todetaan, mutta naisten ongelmat nostetaan yhteiseksi sosiaaliseksi omaisuudeksi tunteiden keskiöön.

Syy siihen, miksi asiantuntijanaiset yrittävät nostaa miesten ongelmia esille, liittyy siihen, että miehet eivät voi sitä itse tehdä. Valittava mies on joutava vätys, jolla ei ole oikeutta tunteisiin.

Jos mies kokee kurjaksi sen, ettei saa seksiä, hänen on turha odottaa myötätuntoa. Parempi vain pitää tunteensa sisällään, olla hiljaa ja potkia kiviä tai asetella köysi kaulaan.

Samaan aikaan kun puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, naiset pitävät visusti huolen siitä, etteivät miehet rupea kertomaan, miltä heistä tuntuu. Naiset eivät halua kuulla sitä. He haluavat kuulla miesten tietynlaisista tunteista, mutta eivät niistä vääränlaisista, jotka eivät tunnu mukavilta ja sovi omaan maailmankuvaan ja arvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Onkos mieskuva elokuvissa jotenkin esikuvallinen ja nostattava pikkupojille ja nuorille? Synkkiä tunteistaan mykkiä turpiinvetäjiä. Sellaisia yksiulotteisia tornikalloja.

Tämäkin on totta. Mutta tuo on se miesrooli joka meillä on suosittu.

"Mää sanon asiat niin ku ne on!" "Miehet ei puhu eikä pussaa!" ja "Pojat ei itke".

Tuohan on vaan sitä toksisen maskuliinisuuden vahvistamista.

Mutta onhan meillä lapsille ja nuorille poikasankareita kuten Poika ja Ilves, Risto Räppääjä, Tatu ja Patu, isommille Tarhapäivä ja Yösyöttö, joissa vähän erilaista mieskuvaa.