Lue keskustelun säännöt.
Ex ei maksa lasten kuluja mutta vaihtoi juuri auton
26.03.2020 |
Ex on edelleen 6 v eron jälkeen sitä mieltä että kun minä halusin erota niin minun pitää "korvaukseksi" maksaa lasten kulut. Juristin avulla sain sopimuksen että maksaa lasten harrastustoiminta, ei mitään muuta. Sopimuksessa lukee viikko-viikko mutta oikeasti pitää lapsia vain pari viikonloppua kuussa. Nyt vaihtoi juuri auton ihan uuteen hybridiin.
Yritän olla ajattelematta tätä ja keskittyä omaan elämääni mutta en kyllä voi kunnioittaa tuollaista ihmistä. Toisaalta, senhän takia halusinkin erota.
Karma toimii siten että hänen ammattiasema ja tulot ovat heikentyneet näiden vuosien aikana. Itse olen saanut lisää vastuuta ja palkka on noussut 1,5-kertaiseksi. Autoa en silti uskalla vaihtaa, toivon että se kestää vielä ainakin vuoden tai kaksi.
Kommentit (29)
Vain alhainen nilviäinen kostaa lastensa kärsimyksen kautta. Ei tuollainen ihminen ole mikään isä. Lapsetkin sen tajuavat, kun tulevat isommiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta ku uutta sopimusta sorvaamaan. Exän mielipide ei paina lakia vastaan mitään.
Nin toivottavasti mies saa elatustukea, kun pitää lapsia kuitenkin puolet. Palkat ovat alentuneet isällä ja äidillä nousseet. Ja autoonkin menee rahaa. Arvioisin, että miehellä on oikeus saada 500 euroa kuussa bensara.. siis elatustukea.
Vierailija kirjoitti:
On juridisesti säädetty, että se muualla asuvan vanhemman AINOA velvollisuus on maksaa ne kulut, jotka on yhdessä laadittu ja jotka on yhdessä sopimuksen teon yhteydessä allekirjoitettu. Jos et ole tähän sopimukseen tyytyväinen se pitää laatia uudelleen. Jos se rakas entinen puolisosi ei suostu lastenvalvojalla uuteen sopimukseen asia pitää viedä käräjäoikeuteen, joka on pitkä ja kallis prosessi.
Etävanhemman eli sen vanhemman jonka luona lapset eivät ole kirjoilla ei tarvitse noudattaa edes sitä tapaamissopimusta vaan ainoastaan maksaa ne sovitut elatusmaksut.
Jos menet käräjille elatusavusta, niin vastakkain oikeudessa ovat isä ja lapsi. Toisin sanoen lapsi saa maksuttoman oikeusavun, isä joutuu oikeudenkäyntikulunsa maksamaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ymmärrän sinua, niin ymmärrän häntä vieläkin enemmän. Minusta on väärin, että lasten perhe rikotaan ja sitten odotetaan, että kaikki jatkuu samalla lailla kuin ennenkin. Jos sinä haluat lastesi kanssa elää kaksin/kolmin, niin tuo tilanne on se hnta, minkä siitä maksat.
En nyt puhu sinusta, vaan yleisellä tasolla, mutta on aivan älytöntä, että (yleensä) nainen haluaa erota ja sitten valittaa, kun mies ei ota lapsia/kun lapsilla ilkeä äitipuoli/ kun tulee lisää lapsia/ kun mies ei annakaan riittävästi rahaa lasten asioille.
Nämä ovat valintoja, jotka tekee sillä hetkellä, kun päättää erota.
(Niin, olen itsekin eronnut. En tässä huutele tässä ylhäältäpäin).
Joo, minunkin eksäni luuli, kun halusi erota, ettei mikään muu muutu kuin se, että lapsilla on kaksi kotia.
Kaikki muuttui.
Itse myötäilin puolisoa kaikki ne aviovuodet. Joustin, joustin ja joustin. Perherauhan nimissä. Eron jälkeen lopetin miellyttämisen, aloin miettimään mitä _minä_ tahdon, ja tein valinnat sen mukaan. Lopputulos oli sota.
Avioero ei ole niin yksinkertainen, kuin jotkut antaa ymmärtää.
Kyllä pitäisi jokaisen eroavan pariskunnan ymmärtää, että kaikki muuttuu. Yhteistyö eron jälkeen on aivan mahdotonta, jos toinen on kostomielialalla liikkeellä. Minun ex-mieheni ei avioliiton aikana halunnut tehdä avioliiton eteen mitään. Kiukutteli ettei tarvi, koska avioelämä ei nyt sen kummoisempaa ole kellään muullakaan. Minulle ei riittänyt se, että mies tissuttelee kaljaa kaikki vapaa-ajat omissa oloissaan, minä hoidan lapset ja kotityöt yksin vaikka käyn töissä, seksiä ei ollut (ja jos oli, mies vain tyhjensi kassinsa minuun ilman esileikkiä), lisäksi sain kuulla vit tuilua, jos en hoitanut miehen olettamia velvollisuuksia hänen mielensä mukaan. Kuulema kaikki muut naiset kyllä osasivat hoitaa perheen ja kodin paremmin kuin minä.
Lopulta totesin ettei ole mitään järkeä olla avioliitossa, jossa on jatkuvasti paha olo eikä minkäänlaista arvostusta. Mietin myös sitä, millaisen kuvan avioliitosta ja parisuhteesta annan lapsilleni, jos en eroa. Haluanko omien lasten elävän sellaisessa suhteessa? En todellakaan!
Eron jälkeen mies alkoi kostaa jättämällä elatusmaksut maksamatta ja usuttamalla sukunsa kimppuuni. Olin kuulema ansainnut kaiken, koska itse olin halunnut eroa.
Oletko varma, että kyse on kostosta? En minä kostanut, vaan toimin siten kuin itse halusin. Eksä tulkitsi sen katkeruutena, mitä se ei kuitenkaan ollut.
Esim. eksä oli urheiluhullu. Hänen mielestään joka päivä piti urheilla itsensä hikeen. Aviossa ollessani ulkoilutin lapsia näin kuin hän tahtoi.
Eron jälkeen tuumasin, mitä minä haluan ja tulin siihen tulokseen, että elämä kannattaa elää suorittamatta. Lopetin siis tämän hikiurheilun myös lasten kohdalla, ja eksä syytti minua katkeruudesta ja kostosta, koska en toiminut kuten hän halusi.
edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ymmärrän sinua, niin ymmärrän häntä vieläkin enemmän. Minusta on väärin, että lasten perhe rikotaan ja sitten odotetaan, että kaikki jatkuu samalla lailla kuin ennenkin. Jos sinä haluat lastesi kanssa elää kaksin/kolmin, niin tuo tilanne on se hnta, minkä siitä maksat.
En nyt puhu sinusta, vaan yleisellä tasolla, mutta on aivan älytöntä, että (yleensä) nainen haluaa erota ja sitten valittaa, kun mies ei ota lapsia/kun lapsilla ilkeä äitipuoli/ kun tulee lisää lapsia/ kun mies ei annakaan riittävästi rahaa lasten asioille.
Nämä ovat valintoja, jotka tekee sillä hetkellä, kun päättää erota.
(Niin, olen itsekin eronnut. En tässä huutele tässä ylhäältäpäin).
Joo, minunkin eksäni luuli, kun halusi erota, ettei mikään muu muutu kuin se, että lapsilla on kaksi kotia.
Kaikki muuttui.
Itse myötäilin puolisoa kaikki ne aviovuodet. Joustin, joustin ja joustin. Perherauhan nimissä. Eron jälkeen lopetin miellyttämisen, aloin miettimään mitä _minä_ tahdon, ja tein valinnat sen mukaan. Lopputulos oli sota.
Avioero ei ole niin yksinkertainen, kuin jotkut antaa ymmärtää.
Kyllä pitäisi jokaisen eroavan pariskunnan ymmärtää, että kaikki muuttuu. Yhteistyö eron jälkeen on aivan mahdotonta, jos toinen on kostomielialalla liikkeellä. Minun ex-mieheni ei avioliiton aikana halunnut tehdä avioliiton eteen mitään. Kiukutteli ettei tarvi, koska avioelämä ei nyt sen kummoisempaa ole kellään muullakaan. Minulle ei riittänyt se, että mies tissuttelee kaljaa kaikki vapaa-ajat omissa oloissaan, minä hoidan lapset ja kotityöt yksin vaikka käyn töissä, seksiä ei ollut (ja jos oli, mies vain tyhjensi kassinsa minuun ilman esileikkiä), lisäksi sain kuulla vit tuilua, jos en hoitanut miehen olettamia velvollisuuksia hänen mielensä mukaan. Kuulema kaikki muut naiset kyllä osasivat hoitaa perheen ja kodin paremmin kuin minä.
Lopulta totesin ettei ole mitään järkeä olla avioliitossa, jossa on jatkuvasti paha olo eikä minkäänlaista arvostusta. Mietin myös sitä, millaisen kuvan avioliitosta ja parisuhteesta annan lapsilleni, jos en eroa. Haluanko omien lasten elävän sellaisessa suhteessa? En todellakaan!
Eron jälkeen mies alkoi kostaa jättämällä elatusmaksut maksamatta ja usuttamalla sukunsa kimppuuni. Olin kuulema ansainnut kaiken, koska itse olin halunnut eroa.
Oletko varma, että kyse on kostosta? En minä kostanut, vaan toimin siten kuin itse halusin. Eksä tulkitsi sen katkeruutena, mitä se ei kuitenkaan ollut.
Esim. eksä oli urheiluhullu. Hänen mielestään joka päivä piti urheilla itsensä hikeen. Aviossa ollessani ulkoilutin lapsia näin kuin hän tahtoi.
Eron jälkeen tuumasin, mitä minä haluan ja tulin siihen tulokseen, että elämä kannattaa elää suorittamatta. Lopetin siis tämän hikiurheilun myös lasten kohdalla, ja eksä syytti minua katkeruudesta ja kostosta, koska en toiminut kuten hän halusi.
edellinen
Miksi exää kiinnostaisi eron jälkeen se, urheiletko vai et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ymmärrän sinua, niin ymmärrän häntä vieläkin enemmän. Minusta on väärin, että lasten perhe rikotaan ja sitten odotetaan, että kaikki jatkuu samalla lailla kuin ennenkin. Jos sinä haluat lastesi kanssa elää kaksin/kolmin, niin tuo tilanne on se hnta, minkä siitä maksat.
En nyt puhu sinusta, vaan yleisellä tasolla, mutta on aivan älytöntä, että (yleensä) nainen haluaa erota ja sitten valittaa, kun mies ei ota lapsia/kun lapsilla ilkeä äitipuoli/ kun tulee lisää lapsia/ kun mies ei annakaan riittävästi rahaa lasten asioille.
Nämä ovat valintoja, jotka tekee sillä hetkellä, kun päättää erota.
(Niin, olen itsekin eronnut. En tässä huutele tässä ylhäältäpäin).
Joo, minunkin eksäni luuli, kun halusi erota, ettei mikään muu muutu kuin se, että lapsilla on kaksi kotia.
Kaikki muuttui.
Itse myötäilin puolisoa kaikki ne aviovuodet. Joustin, joustin ja joustin. Perherauhan nimissä. Eron jälkeen lopetin miellyttämisen, aloin miettimään mitä _minä_ tahdon, ja tein valinnat sen mukaan. Lopputulos oli sota.
Avioero ei ole niin yksinkertainen, kuin jotkut antaa ymmärtää.
Kyllä pitäisi jokaisen eroavan pariskunnan ymmärtää, että kaikki muuttuu. Yhteistyö eron jälkeen on aivan mahdotonta, jos toinen on kostomielialalla liikkeellä. Minun ex-mieheni ei avioliiton aikana halunnut tehdä avioliiton eteen mitään. Kiukutteli ettei tarvi, koska avioelämä ei nyt sen kummoisempaa ole kellään muullakaan. Minulle ei riittänyt se, että mies tissuttelee kaljaa kaikki vapaa-ajat omissa oloissaan, minä hoidan lapset ja kotityöt yksin vaikka käyn töissä, seksiä ei ollut (ja jos oli, mies vain tyhjensi kassinsa minuun ilman esileikkiä), lisäksi sain kuulla vit tuilua, jos en hoitanut miehen olettamia velvollisuuksia hänen mielensä mukaan. Kuulema kaikki muut naiset kyllä osasivat hoitaa perheen ja kodin paremmin kuin minä.
Lopulta totesin ettei ole mitään järkeä olla avioliitossa, jossa on jatkuvasti paha olo eikä minkäänlaista arvostusta. Mietin myös sitä, millaisen kuvan avioliitosta ja parisuhteesta annan lapsilleni, jos en eroa. Haluanko omien lasten elävän sellaisessa suhteessa? En todellakaan!
Eron jälkeen mies alkoi kostaa jättämällä elatusmaksut maksamatta ja usuttamalla sukunsa kimppuuni. Olin kuulema ansainnut kaiken, koska itse olin halunnut eroa.
Oletko varma, että kyse on kostosta? En minä kostanut, vaan toimin siten kuin itse halusin. Eksä tulkitsi sen katkeruutena, mitä se ei kuitenkaan ollut.
Esim. eksä oli urheiluhullu. Hänen mielestään joka päivä piti urheilla itsensä hikeen. Aviossa ollessani ulkoilutin lapsia näin kuin hän tahtoi.
Eron jälkeen tuumasin, mitä minä haluan ja tulin siihen tulokseen, että elämä kannattaa elää suorittamatta. Lopetin siis tämän hikiurheilun myös lasten kohdalla, ja eksä syytti minua katkeruudesta ja kostosta, koska en toiminut kuten hän halusi.
edellinen
Miksi exää kiinnostaisi eron jälkeen se, urheiletko vai et?
Häntä kiinnosti myös se, monelta lapset tekevät läksynsä. Hän oli sitä mieltä, että ne pitää tehdä heti koulun jälkeen, eikä hyväksynyt, kun minulle oli ihan sama, milloin tekevät, kunhan tekevät.
Eli hän halusi, että molemmissa kodeissa on samat säännöt ja samat ohjelmat. Lapset vuoroviikkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ymmärrän sinua, niin ymmärrän häntä vieläkin enemmän. Minusta on väärin, että lasten perhe rikotaan ja sitten odotetaan, että kaikki jatkuu samalla lailla kuin ennenkin. Jos sinä haluat lastesi kanssa elää kaksin/kolmin, niin tuo tilanne on se hnta, minkä siitä maksat.
En nyt puhu sinusta, vaan yleisellä tasolla, mutta on aivan älytöntä, että (yleensä) nainen haluaa erota ja sitten valittaa, kun mies ei ota lapsia/kun lapsilla ilkeä äitipuoli/ kun tulee lisää lapsia/ kun mies ei annakaan riittävästi rahaa lasten asioille.
Nämä ovat valintoja, jotka tekee sillä hetkellä, kun päättää erota.
(Niin, olen itsekin eronnut. En tässä huutele tässä ylhäältäpäin).
Joo, minunkin eksäni luuli, kun halusi erota, ettei mikään muu muutu kuin se, että lapsilla on kaksi kotia.
Kaikki muuttui.
Itse myötäilin puolisoa kaikki ne aviovuodet. Joustin, joustin ja joustin. Perherauhan nimissä. Eron jälkeen lopetin miellyttämisen, aloin miettimään mitä _minä_ tahdon, ja tein valinnat sen mukaan. Lopputulos oli sota.
Avioero ei ole niin yksinkertainen, kuin jotkut antaa ymmärtää.
Kyllä pitäisi jokaisen eroavan pariskunnan ymmärtää, että kaikki muuttuu. Yhteistyö eron jälkeen on aivan mahdotonta, jos toinen on kostomielialalla liikkeellä. Minun ex-mieheni ei avioliiton aikana halunnut tehdä avioliiton eteen mitään. Kiukutteli ettei tarvi, koska avioelämä ei nyt sen kummoisempaa ole kellään muullakaan. Minulle ei riittänyt se, että mies tissuttelee kaljaa kaikki vapaa-ajat omissa oloissaan, minä hoidan lapset ja kotityöt yksin vaikka käyn töissä, seksiä ei ollut (ja jos oli, mies vain tyhjensi kassinsa minuun ilman esileikkiä), lisäksi sain kuulla vit tuilua, jos en hoitanut miehen olettamia velvollisuuksia hänen mielensä mukaan. Kuulema kaikki muut naiset kyllä osasivat hoitaa perheen ja kodin paremmin kuin minä.
Lopulta totesin ettei ole mitään järkeä olla avioliitossa, jossa on jatkuvasti paha olo eikä minkäänlaista arvostusta. Mietin myös sitä, millaisen kuvan avioliitosta ja parisuhteesta annan lapsilleni, jos en eroa. Haluanko omien lasten elävän sellaisessa suhteessa? En todellakaan!
Eron jälkeen mies alkoi kostaa jättämällä elatusmaksut maksamatta ja usuttamalla sukunsa kimppuuni. Olin kuulema ansainnut kaiken, koska itse olin halunnut eroa.
Oletko varma, että kyse on kostosta? En minä kostanut, vaan toimin siten kuin itse halusin. Eksä tulkitsi sen katkeruutena, mitä se ei kuitenkaan ollut.
Esim. eksä oli urheiluhullu. Hänen mielestään joka päivä piti urheilla itsensä hikeen. Aviossa ollessani ulkoilutin lapsia näin kuin hän tahtoi.
Eron jälkeen tuumasin, mitä minä haluan ja tulin siihen tulokseen, että elämä kannattaa elää suorittamatta. Lopetin siis tämän hikiurheilun myös lasten kohdalla, ja eksä syytti minua katkeruudesta ja kostosta, koska en toiminut kuten hän halusi.
edellinen
Miksi exää kiinnostaisi eron jälkeen se, urheiletko vai et?
Häntä kiinnosti myös se, monelta lapset tekevät läksynsä. Hän oli sitä mieltä, että ne pitää tehdä heti koulun jälkeen, eikä hyväksynyt, kun minulle oli ihan sama, milloin tekevät, kunhan tekevät.
Eli hän halusi, että molemmissa kodeissa on samat säännöt ja samat ohjelmat. Lapset vuoroviikkoina.
Tuohan nyt on sairasta vallankäyttöä, mikäli lasten hyvinvointi ja terveys ei ole uhattuna.
Lakkaa vahtimasta eksäsi elämää, stalkkeri AP