Nuori mies vainoaa Sannaa. Tallentuu riistakameraan öisin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se muitto auttaisi jos tietää työpaikan, sieltä helpåo seurata. Joutuisi vaihtaa työn ja asunnon ja sellainen valtako jollekin pitäisi antaa? Ei vaan Sanna käy itsepuolustuskurssin ja hankkii aseluvan. Koska poliisi ei tee mitään suomen lain takia ennen kuin jotakin vakavaa tapahtuu.

Et lukenut juttua? Hän metsästää joten toki on aseluvat kunnossa. Ja osaa itsepuolustusta ja on armeijatausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tiedä. Tuo on vain Sannan versio. Tuli mieleen, että provosoiko jotenkin tuota miestä tms.

Ai että tuommoinen stalkkaaminen on ihan täysipäistä hommaa, jos toinen on provosoinut? (Mitenkähän provosoidaan joku alkamaan stalkkeriksi?)

Kyllä tuo mies on ihan selkeästi mielenvikainen, joka ei lopeta vapaaehtoisesti. Kyseinen Sanna saattaisi päästä vähemmillä vuosilla, jos "vahingossa" lasauttaisi kaverin toiseen hiippakuntaan paniikissa. Hätävarjelun liioittelu, ei kai siitä paljon saa ja ensikertalainen selviää vähemmällä. Kun ei poliisi kerran voi auttaa.

Tappaa mielisairas ja väittää sitä vahingoksi? Ei.

Ymmärrättekö, että jos Sanna käyttää metsästysaseita kerrankin edes uhkailuun, häneltä lähtevät iäksi aseluvat ja harrastus. Niin sairas on Suomen laki.

Suomi on rikollisten maa. Täällä halutaan suojella rikollisten oikeuksia enemmän kuin uhrien.

Monet hyväksyvät Suomen tavan toimia laillisesti näissä, koska usein vain pieni osa on uhreja.. Uhrit taas kärsivät ja usein sairastuvat. Sitten heitä haukutaan loisiksi ja laiskoiksi paskoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö, että jos Sanna käyttää metsästysaseita kerrankin edes uhkailuun, häneltä lähtevät iäksi aseluvat ja harrastus. Niin sairas on Suomen laki.

Ja kenen luulet noitakin valvovan lol. Samallalailla voisi heilua pyssyn kanssa metiköissä oli luvat tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisesta voi edes päästä laillisesti eroon? Ja uskomatonta on että ihmisen pitäisi muuttaa, että saisi turvaa. Epäilen kyllä, että muuttaminen ei asiaan vaikuta, sillä stalkkeri seuraa todennäisimimmin perässä. Aivan typerää edes viranomaisen ehdottaa moista. En yhtään ihmettele vaikka tämä stalkattu joskus pimahtaisi ja ottaisi oikeuden omiin käsiinsä. Eihän tavallinen tallaaja kauan kestä tuollaista stressiä.

M43

Juu ei tarvi muuttaa mutta Sanna ei tule pimahtamaan koska on sotilas. Hän kestää mutta äijä saa oppia olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita hulluja ei kyllä saa lopettamaan millään. Poliisi voi käydä puhuttamassa, mutta toiminta jatkuu kielloista ja estoista huolimatta. Pahinta on se, että tuollaisia tyyppejä on Suomessakin vaikka kuinka monta.

Vainoaminen on rikos Suomessa. Sannalla on todisteet. Ei muuta sitten kuin poliisiasemalle.

Mitä sille tehdään? Saako siitä esimerkiksi vankeutta? Epäilen. Ellei tee mitään fyysistä väkivaltaa, niin tuomiot on jotain sakkoja ja yhdyskuntapalvelua...

Kyllä. Siitä voi saada linnaa. Poliisit eivät vähättele näitä tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita hulluja ei kyllä saa lopettamaan millään. Poliisi voi käydä puhuttamassa, mutta toiminta jatkuu kielloista ja estoista huolimatta. Pahinta on se, että tuollaisia tyyppejä on Suomessakin vaikka kuinka monta.

Vainoaminen on rikos Suomessa. Sannalla on todisteet. Ei muuta sitten kuin poliisiasemalle.

Jos luit jutun, niin Sanna on käynyt jo poliisilla ja jopa saanut lähestymiskiellon. Lähestymiskieltoa on rikottu, mutta poliisi ei silti ole tehnyt mitään tälle miehelle. 

Luultavasti Sannaa suojelee se, ettei hänelle ole ilmaantunut poikaystävää. Sairas häirikkö kuvittelee, että hänellä on mahdollisuuksia niin kauan kuin Sanna on sinkku. Todella karmiva tapaus josta tulee tunne, ettei se pääty hyvin 😱 olisi mielenkiintoista kuulla stalkkerin ajatuksenjuoksu, kuvitteleeko hän olevansa Sannan kanssa suhteessa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita hulluja ei kyllä saa lopettamaan millään. Poliisi voi käydä puhuttamassa, mutta toiminta jatkuu kielloista ja estoista huolimatta. Pahinta on se, että tuollaisia tyyppejä on Suomessakin vaikka kuinka monta.

Vainoaminen on rikos Suomessa. Sannalla on todisteet. Ei muuta sitten kuin poliisiasemalle.

Mitä sille tehdään? Saako siitä esimerkiksi vankeutta? Epäilen. Ellei tee mitään fyysistä väkivaltaa, niin tuomiot on jotain sakkoja ja yhdyskuntapalvelua...

Kyllä. Siitä voi saada linnaa. Poliisit eivät vähättele näitä tapauksia.

No, miksei tuo äijä ole jo kiven sisässä tai jossain pakkohoidossa, vaan saa edelleen käydä ilveilemässä pihalla lähestymiskielloista huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti Sannaa suojelee se, ettei hänelle ole ilmaantunut poikaystävää. Sairas häirikkö kuvittelee, että hänellä on mahdollisuuksia niin kauan kuin Sanna on sinkku. Todella karmiva tapaus josta tulee tunne, ettei se pääty hyvin 😱 olisi mielenkiintoista kuulla stalkkerin ajatuksenjuoksu, kuvitteleeko hän olevansa Sannan kanssa suhteessa??

Voi olla kyseessä sellainen tapaus, joka saa "kiksejä" siitä että näkee naisen pelkäävän häntä ja olevan peloissaan 

Itse varmaan palkkaisin Helvetin enkelit tai vastaavanlaiset herrasmiehet tekemaan ystavallisen tutustumiskaynnin taman herran ovelle.

Olen kokenut ihan saman. Kyseessä oli tuntemaron mies jonka kanssa olin puhunut pari kertaa työasioiden yhteydessä. Mies oli ilmeisesti seurannut minua työpaikalta kotiin ja siitä se alkoi. Hän seisoi kerrostalon pihalla ikkunani alla ja tuijotti ikkunoita tuntikaupalla, ilmestyi aina sen jälkeen kun tulin kotiin. Seurasi minua kaikkialle ottaen kuvia tai videota kännykällä. Karmivinta tässä oli ettei hän sanonut mitään eikä yrittänyt ottaa kontaktia, vaan vain käveli perässäni hiljaa tuijottaen ja kuvaten.

Mies oli minua noin 25 vuotta vanhempi, menestyi ilmeisesti hyvin urallaan, esimiestehtävissä ja hänellä oli jopa vaimo ja lapsiakin, hieno talo ja kaikki muut menestyksen merkit.

Kun otin yhteyttä poliisiin sieltä vain naureskeltiin ja luultiin että kuvittelin koko jutun. Vasta kun otin sukulaisen mukaan todistajaksi niin uskoivat mutta eivät kuitenkaan tehneet mitään koska mies ei yrittänyt puhua minulle tai esim. lähettänyt tekstareita. En pysty edes kuvailemaan miten ahdistavaa se oli, se ettei hän koskaan sanonut mitään teki koko asiasta vain kamalamman, aivan kuin joku aave joka ilmestyi milloin mistäkin. Kadulla, ruokakaupassa, elokuvateatterissa, kaikkialla. En pystynyt nukkumaan ja olin niin stressaantunut ja univelkainen että aloin kuulla ääniä, syvän miehen äänen kuiskivan nimeäni. Aloin jo kuvitella että olen todellakin hullu,

Onneksi pari miespuolista kaveriani tarjoutuivat tulemaan luokseni ja yhyttivät hänet pihaltani. Mies sai turpaan ja se ilmeisesti säikäyttikin hänet hetkeksi mutta hän palasi parin kuukauden kuluttua. Muutin toiseen asuntoon ja hän löysi minut sieltäkin. Joiltain työkavereilta sain tukea mutta esimies levitteli käsiä että eihän tässä voi oikein mitään tehdä, yksityisasiat eivät kuulu meille. Mies oli töissä firmassa joka oli työnantajani tärkeä asiakas ja ilmeisesti asiakassuhde oli tärkeämpi. Ja se raha mitä sieltä tuli, tietenkin. Keski-ikäiset ukot pitävät toistensa puolia ja siinä ei parikymppisellä uransa alussa olevalla naisella ole paljon mahdollisuuksia.

Eräänä päivänä työpaikan naisten pukuhuoneesta löytyi piilotetty kamera. Olin aivan varma että se oli sen miehen jäljiltä mutta en uskaltanut sanoa mitään ettei minua leimattaisi enää yhtään hankalammaksi. Käytin pukuhuonetta säännöllisesti koska kuljin pyörällä töihin ja kävin yleensä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ennen töitä. Joten sellaistakin r*nkkausmateriaalia mies todennäköisesti sai käyttöönsä. En tiedä selvittikö poliisi koskaan syyllistä tuohon.

Lamaannuin ja elin päivästä toiseen kuin zombi. En osannut tehdä mitään, jotenkin taannuin ihan avuttoman lapsen tasolle ja istuin vain kotona itkemässä. Muutuin täysin erakoksi, en uskaltanut lähteä minnekään. Hankin pippurisumutteen ja pidin ulkona aina mattoveistä taskussa. Ja hän vain seisoi ikkunan takana ja tuijotti ja tuijotti.

Puolen vuoden jälkeen oveni taakse alkoi ilmestyä kukkakimppuja. Otin poliisiin yhteyttä mutta sieltä oltiin sitä mieltä ettei voida tietää keneltä ne ovat. Sitten ilmestyi nimettömiä koneella kirjoitettuja kirjeitä, ei mitään rakkaudentunnustuksia vaan sairaita pornotarinoita minusta ja hänestä. Vein ne poliisille ja videotodisteita hänestä pihallani ja seuraamassa muualla. Kerran kukkakimppu oli kokovalkoinen hautajaisasetelma ja päivän tarinana väkivaltainen sitomis- ja r*iskauskertomus.

Kun tätä oli jatkunut jo lähes vuoden ja olin jo todella epätoivoinen ja itsetuhoinen, minulle avautui mahdollisuus lähteä töihin ulkomaille. Irtisanouduin saman tien ja hyppäsin koneeseen. Mutta edelleen näen painajaisia tuosta tuijottajasta edelleen vaikka siitä on vuosia aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti Sannaa suojelee se, ettei hänelle ole ilmaantunut poikaystävää. Sairas häirikkö kuvittelee, että hänellä on mahdollisuuksia niin kauan kuin Sanna on sinkku. Todella karmiva tapaus josta tulee tunne, ettei se pääty hyvin 😱 olisi mielenkiintoista kuulla stalkkerin ajatuksenjuoksu, kuvitteleeko hän olevansa Sannan kanssa suhteessa??

Kuulostaa psykopaatilta. Voi olla myös niin häiriintynyt, että kuvittelee olevansa suhteessa. Tai kuvittelee joskus olleensa Sannan kanssa oikeasti suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti Sannaa suojelee se, ettei hänelle ole ilmaantunut poikaystävää. Sairas häirikkö kuvittelee, että hänellä on mahdollisuuksia niin kauan kuin Sanna on sinkku. Todella karmiva tapaus josta tulee tunne, ettei se pääty hyvin 😱 olisi mielenkiintoista kuulla stalkkerin ajatuksenjuoksu, kuvitteleeko hän olevansa Sannan kanssa suhteessa??

Voi olla kyseessä sellainen tapaus, joka saa "kiksejä" siitä että näkee naisen pelkäävän häntä ja olevan peloissaan 

Mä veikkaan että tuo kenelle vastasit on stalkkeri nyt sitten odottaa koska neito hädässä juoksee hänen "turvaansa" ei juokse jos on yhtään fiksu ihminen.

Se syalkkeri ajaa keinolla millä hyvänsä turvan pois, se mies siinä kainalossa lohduta.

Luultavasti sama tapaus joka täällä teollaa ja provosoi, kun ei muuten voi vaikuttaa elämään niin kaikkensa yrittää ressu.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ihan saman. Kyseessä oli tuntemaron mies jonka kanssa olin puhunut pari kertaa työasioiden yhteydessä. Mies oli ilmeisesti seurannut minua työpaikalta kotiin ja siitä se alkoi. Hän seisoi kerrostalon pihalla ikkunani alla ja tuijotti ikkunoita tuntikaupalla, ilmestyi aina sen jälkeen kun tulin kotiin. Seurasi minua kaikkialle ottaen kuvia tai videota kännykällä. Karmivinta tässä oli ettei hän sanonut mitään eikä yrittänyt ottaa kontaktia, vaan vain käveli perässäni hiljaa tuijottaen ja kuvaten.

Mies oli minua noin 25 vuotta vanhempi, menestyi ilmeisesti hyvin urallaan, esimiestehtävissä ja hänellä oli jopa vaimo ja lapsiakin, hieno talo ja kaikki muut menestyksen merkit.

Kun otin yhteyttä poliisiin sieltä vain naureskeltiin ja luultiin että kuvittelin koko jutun. Vasta kun otin sukulaisen mukaan todistajaksi niin uskoivat mutta eivät kuitenkaan tehneet mitään koska mies ei yrittänyt puhua minulle tai esim. lähettänyt tekstareita. En pysty edes kuvailemaan miten ahdistavaa se oli, se ettei hän koskaan sanonut mitään teki koko asiasta vain kamalamman, aivan kuin joku aave joka ilmestyi milloin mistäkin. Kadulla, ruokakaupassa, elokuvateatterissa, kaikkialla. En pystynyt nukkumaan ja olin niin stressaantunut ja univelkainen että aloin kuulla ääniä, syvän miehen äänen kuiskivan nimeäni. Aloin jo kuvitella että olen todellakin hullu,

Onneksi pari miespuolista kaveriani tarjoutuivat tulemaan luokseni ja yhyttivät hänet pihaltani. Mies sai turpaan ja se ilmeisesti säikäyttikin hänet hetkeksi mutta hän palasi parin kuukauden kuluttua. Muutin toiseen asuntoon ja hän löysi minut sieltäkin. Joiltain työkavereilta sain tukea mutta esimies levitteli käsiä että eihän tässä voi oikein mitään tehdä, yksityisasiat eivät kuulu meille. Mies oli töissä firmassa joka oli työnantajani tärkeä asiakas ja ilmeisesti asiakassuhde oli tärkeämpi. Ja se raha mitä sieltä tuli, tietenkin. Keski-ikäiset ukot pitävät toistensa puolia ja siinä ei parikymppisellä uransa alussa olevalla naisella ole paljon mahdollisuuksia.

Eräänä päivänä työpaikan naisten pukuhuoneesta löytyi piilotetty kamera. Olin aivan varma että se oli sen miehen jäljiltä mutta en uskaltanut sanoa mitään ettei minua leimattaisi enää yhtään hankalammaksi. Käytin pukuhuonetta säännöllisesti koska kuljin pyörällä töihin ja kävin yleensä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ennen töitä. Joten sellaistakin r*nkkausmateriaalia mies todennäköisesti sai käyttöönsä. En tiedä selvittikö poliisi koskaan syyllistä tuohon.

Lamaannuin ja elin päivästä toiseen kuin zombi. En osannut tehdä mitään, jotenkin taannuin ihan avuttoman lapsen tasolle ja istuin vain kotona itkemässä. Muutuin täysin erakoksi, en uskaltanut lähteä minnekään. Hankin pippurisumutteen ja pidin ulkona aina mattoveistä taskussa. Ja hän vain seisoi ikkunan takana ja tuijotti ja tuijotti.

Puolen vuoden jälkeen oveni taakse alkoi ilmestyä kukkakimppuja. Otin poliisiin yhteyttä mutta sieltä oltiin sitä mieltä ettei voida tietää keneltä ne ovat. Sitten ilmestyi nimettömiä koneella kirjoitettuja kirjeitä, ei mitään rakkaudentunnustuksia vaan sairaita pornotarinoita minusta ja hänestä. Vein ne poliisille ja videotodisteita hänestä pihallani ja seuraamassa muualla. Kerran kukkakimppu oli kokovalkoinen hautajaisasetelma ja päivän tarinana väkivaltainen sitomis- ja r*iskauskertomus.

Kun tätä oli jatkunut jo lähes vuoden ja olin jo todella epätoivoinen ja itsetuhoinen, minulle avautui mahdollisuus lähteä töihin ulkomaille. Irtisanouduin saman tien ja hyppäsin koneeseen. Mutta edelleen näen painajaisia tuosta tuijottajasta edelleen vaikka siitä on vuosia aikaa.

Onneksi lähdit pois maasta.

Mua vainosi sellainen 40 kymppinen mies kun olin itse 13-15-vuotias. Sitä tapahtuu useammin kuin ihmiset osaavat edes arvata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tää Sanna, en jäisi odottelemaan, että mitä mies keksii. Metsästystä harrastavana hänellä on ase, joten sen kun nasauttaa miehen pois päiviltä. Voi olla, ettei ees jäis kiinni, kun peittää jälkensä kunnolla, tuskin tuolla stalkkeri kenellekään on kertonut hilluvansa Sannan pihalla. Ja vaikka jäiskin kiinni, saa varmaan vähän ehdollista ja that’s it. Toinen vaihtoehto tietysti antaa koiran hoitaa homman.

Tässä on kyllä perää aina voi sanoa että luuli nähneensä riistaa.

Pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla ei moraali tai uskonnollinen vakaumus salli tappoa jota tuo olisi, oikeastaan murha koska olisi suunniteltu, ainakin näin lain mukaan.

Terveelle ihmiselle t*ppaminen on myös todella vaikeaa. Siitä voi seurata loppuelämän traumat ja painajaiset mitkä nekin voivat pilata elämän. Kun itse ei ole vastaavassa tilanteessa, on helppo sanoa mitä tekisi ja miten toimisi. Sannan tilanne on tässä vaiheessa kuitenkin vielä suhteellisen kesy siihen nähden, että fyysistä väkivaltaa tai suoraa uhkailua ei ole ollut. Toki tuollainenkin on varmasti todella piinaavaa ja omiaan murentamaan mielenterveyttä mistä voi sitten seurata monenlaista, mutta moni pystyy niin äärimmäiseen tekoon kuin t*ppo vain konkreettisessa akuutissa hätätilanteessa.

Voihan sitä ampua jalkaan, luulis silläkin tokeentuvan.

Ampuma - ase. Minä tiedän miten ampuisin että pääsisin rauhaan.

Mutta ampuisin niin, ettei k- päältä mene henki.

Menisin toki ístumaan linnaan jo siitä ilosta, että pääsisin sen jälkeen rauhaan ja turvaan myös vapauduttuani.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti Sannaa suojelee se, ettei hänelle ole ilmaantunut poikaystävää. Sairas häirikkö kuvittelee, että hänellä on mahdollisuuksia niin kauan kuin Sanna on sinkku. Todella karmiva tapaus josta tulee tunne, ettei se pääty hyvin 😱 olisi mielenkiintoista kuulla stalkkerin ajatuksenjuoksu, kuvitteleeko hän olevansa Sannan kanssa suhteessa??

Luultavasti kuvittelee ja tästä ketjusta ylempää voi lukea vastaavasti ajattelevan miehen oikeutusta tällaisille teoille. Niistä viesteistä myös näkee ettei valaistumista omien ajatusmallien sairauden suhteen ole odotettavissa. Psykonarsistimiehet ovat sairaudentunnottomia eikä ole mitään keinoa muuttaa sitä.