Onko tämä tilanne saanut sinut ajattelemaan Jumalaa?
Koronavirus nyt jyllää kaikkialla. Useita pelottaa ja tulevaisuuden miettiminen stressaa. Miten on, onko tämä tilanne saanut sinut ajattelemaan Jumalaa? Tai turvautumaan rukoukseen? Ehkä kirkon tai seurakunnan kriisi apuun?
Kommentit (422)
Olen keskustellut tänään ihmisten kanssa ja kyllä monilla tässä tilanteessa on oikea huoli ja pelko miten käy, sairastuuko, pärjääkö taloudellisesti jne. Toiset kärsii jopa paniikkikohtauksista. Siksi pyydän ja toivon ihmiset Jeesus rakastaa teitä! Turvatkaa ja nojautukaa Häneen kaikessa ♡ Hän lupaa sanassaan antaa voimaa ja rauhan sydämeen kaikkien myrskyjen keskellä. Ap
(Facebookissa esim. Kanjonimies pitää torstaina klo 18.00 livelähetyksen jossa rukoillaan .. lisäksi suosittelen utubesta katsoa video veliharri koronavirus>psalmit)
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kissalleni: "Jumala rakastaa meitä niin paljon, että lähetti koronan meidän iloksi"
tämä!
Mä ajattelen Jumalaa joka päivä. Veikkaan että se on vastavuoroista.
Rukoilu, tuo paras tekosyy olla tekemättä mitään ja silti luulla auttavansa.
Rukous on nimenomaan paras apu mitä voi ihmisen puolesta tehdä. Silloin kun kaikki näyttää mahdottomalta, me saamme rukoilla Jumalaa. Raamatussa on monia kertomuksia mitä rukous saa aikaan, kuinka rukouksessa on ihmeellinen voima! Ja mikä parasta eu ole väliä oletko hyvä uskovainen tai huono, uskoitko koko Jumalaan tai et niin JUMALA KUULEE silti rukouksesi !
Siksi kehoitan sinua rukoilemaan. Varsinkin jos olet ahdistunut ja peloissasi, rukouksen kautta saakoon Jumala lohduttaa sinua! Ap
Kyllä pakko seon myöntää Jumala on olemassa.
Pakko nostaa ylös tämä ketju! Ihmiset turvatkaa Jumalaan niin saatte kokea ja nähdä kuinka Hän kantaa voimallaan kun itseltä voimat loppuu. Hän rakastaa eheäksi ja vastaa rukouksiin!
Itselläni on tieteellinen maailmankuva. Yhtään pitävää todistetta mistään yliluonnollisesta ilmiöstä ei ole kyetty osoittamaan.
Luulisi ihmiskunnan vihdoin pääsevän eroon taikauskoista. Sitkeässä ovat ja sinnittelevät...
Mahtava keskustelu! Kyllä sitä tälläisinä aikoina paras apu on turvata Jumalaan.
Ei. En osaa ajatella omaa kuolemaakaan kun toinen elossa oleva vanhempani sairastaa parantumatonta syöpää. En oikein tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi edes ajatella.
Oikeastaan taidan olla hieman vihainen että en saa nauttia näistä loppuajan päivistä vanhempani kanssa normaalisti. Siis ilman pelkoa viruksesta, joutumatta lukittautumaan omaan kotiin. Toisaalta mietityttää sairaaloiden turvallisuus "terveen" syöpäpotilaan näkökulmasta.
M43
Up