Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

Milloin vaan.

Lapsen/nuoren makuaisti kehittyy.

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

Jännä kun itsellä tuli vasta aikuisena tuo, että en erityisemmin pidä sipulista. Syön sitä kyllä, mutta sitä laitetaan liian usein aivan liikaa. Se on niin vahva maku, että peittää mielestäni kaikki muut. Erityisesti ärsyttää sipuli jossain hyvän pihvin päällä.

Ruuan tykkäämättömyys ei liity nirsoiluun, vaan lapsen kehon ja makuaistin kehittymiseen. Luonnollinen vaihe. Aika julmaa tyrkyttää sipulia vauvalle, ei sovi elimistölle. Monipuolinen ruoka on aivan eri asia. Ap on pahasti eksyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

Jep. Näin kävi minulle. Lapsi söi huippuhyvin kaksivuotiaaksi minkä tietysti oletin johtuvan meidän erinomaisista kasvatustaidoista. Nirsoilu alkoi täysin yllättäen. Lapsi oli kotihoidossa joten ei oppinut sitä edes muilta lapsilta. Lopulta auttoi vain aika. Nyt 10-vuotiaana syö jo ihan hyvin.

Päiväkodissa, esimerkistä kun oppi sanomaan yök. Kolmevuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

No sanoppa se. Tykkään itse sipulista ruuassa ja aina olen sitä käyttänyt. Lapsen ruuat tein itse, monipuolisesti oli kasviksia ja kaikkea alusta saakka. Silti saan melkein päivittäin kuulla valitusta ruokapöydässä, että taasko on ruuassa sipulia... Huoh...

Isohkot turvonneet lötkyt sipulipalat etenkin maitotuotteita sisältävissä ruuissa ovat ällöttäviä.

Voi siinä nirsoilussa joskus olla järkeväkin syy taustalla. Muistan kun sukulainen aikoinaan ihmetteli, miksi vauva ei suostunut syömään banaania "vaikka kaikki vauvat sitä aina syö mielellään" ja vauva itse katseli meitä ihmeissään tyyliin "onko nuo ihan typeriä, kun tyrkyttävät minulle tuollaista moskaa". Myöhemmin selvisi vauvan olevan allerginen banaanille, joten olikin todella hyvä, ettei hän suostunut sitä syömään.

Sipuli maistuu kun pieniä palasina ruuassa.

Porkkanat mieluiten raakana popsitaan, osa tykkää parsa ja kukkakaalista, joku myös hapankaalia tykkää syödä, samoin punasipuli raakana esimerkiksi pihvin kanssa.

LOL, tämä klassikkoketju nousi taas.

Kyllä sen sitten huomaa, kun on omia lapsia ja ne lapset kasvavat.

Minunkin lapseni söi kyllä taaperona ihan mitä tahansa ja koko ajan annettiin monipuolista ruokaa, mutta kyllä vaan se nirsoiluvaihe silti tuli.

Tietysti tähänkin on jotain poikkeusyksilöitä, mutta suurimmalla osalla TULEE neofobian kausi n. 3-6-vuotiaana, joillain vahvempi ja joillain heikompi.

Moni syyttää päiväkotia, mutta todellisuudessa se on lähinnä ajallinen yhteys että lapsi menee päiväkotiin samoihin aikoihin kun se luontainen nirsoilutaipumus tyypillisesti alkaa.

Se nirsoilu tulee sitten kun tulee. Suurelle osalle juuri tuossa edellä olevassa viestissä mainitussa iässä. Mutta oikeastaan kaikille se tulee. Turha sitä on sen enempää miettiä. Se kuuluu kehitykseen, ja on ihan tutkittu asia. Oma kokemus on, että nirsoiluvaiheessa tulee pari ruokaa joita ei syödä sitten millään, ja osa sellaisia mitkä menee välillä hyvin, ja välillä hyvin huonosti. Pari lempparimakua on yhtäkkiä muuttunut inhokiksi, ja sitten taas takaisin lemppariksi, ja vaihtavat paikkaa useamman kerran. :) Joka tapauksessa nirsoiluvaiheessakin kannattaa tarjota kaikenlaista, ja uusia makuja. 

Vierailija kirjoitti:

Moni syyttää päiväkotia, mutta todellisuudessa se on lähinnä ajallinen yhteys että lapsi menee päiväkotiin samoihin aikoihin kun se luontainen nirsoilutaipumus tyypillisesti alkaa.

Tämä on täysin totta. Moni muukin täysin tyypillinen, joillekin vanhemmille päänvaivaa aiheuttava kehitysvaihe, osuu juuri siihen päiväkotiin menemisen aikoihin, ja siksi syytetään päiväkotia. Päiväkotia syytetään muutenkin lähes kaikesta, mitä tapahtuu lapsen kehityksessä sinä aikana kun hän päiväkodissa on. Syytetään ongelmista, sekä ihan siitä, kun itse keksitään ongelmia asioista, jotka ovat ihan vain lapsen kehittymistä. Sitten kun koetaan lapsen normaali kehittyminen ongelmana, niin kohta jo onkin sitten ihan oikea ongelma käsissä. Jonka alkulähde on? Niin....

Se vaan tulee. Söin kuulemma kolmevuotiaaksi saakka kalaa ja lihaa. Sen jälkeen päätin olla syömättä niitä.  

Päätös on pitänyt. Vihaan kalan makua, ja kokolihaa samoin. Äiti joutui tekemään aika paljon jauheliha- ja makkararuokia, että minä suostuin syömään. Aikuisena jätin nekin pois, ja olen kasvissyöjä. 

Vierailija kirjoitti:

(Legend: täsmällisempi, enkkuun perustuva translitteraatio suluissa)

Se mistä ma'uista ihminen luonnostaan diggaa tai ei, riippunee aajur-veedan (aayur-veda) mukaan hänen doosha (doSa) -koostumuksestaan. Tuo koskenee erityisesti kuitenkin mausteita. Ihminen yleensä karttanee niitä makuja jotka vievät hallitsevan doSan epätasapainoon, ja voivat siten lopulta johtaa terveysongelmiin; toisin sanoen, suosikkimakuja tuppaavat olemaan doSa-koostumusta tasapainoittavat maut.

Esim. luihun, karkeahiuksisen, pienisilmäisen ja neuroottisuuteen taipuvaisen "tuulihattuisen" vaata-ihmisen (vaata = tuuli) tasapainoittavia makuja taisivat olla ainakin suolainen, hapan ja makea. En mene tuosta kyllä takuuseen kun ayur-veda -"tietämys" on tullut vain TM-aineistojen oheiskrääsänä...

Tällä oli nyt TODELLA vähän tekemistä lapsuuteen luonnollisena osana liittyvän vieraiden ruokien pelkäämiskauden kanssa. :-o

Eli ihan tiedoksi, että vaikka joku tuohon kirjoittamaasi uskoisikin, nirsoilukaudessa ei pääosin ole kyse ihmisen luontaisten mieltymysten esiin tulemisesta, vaan siitä, että leikki-ikäinen luonnostaan suhtautuu epäluuloisesti lähes kaikkeen ruokaan, jota ei ole luokitellut hyväksi ja turvalliseksi. Silleen ne metsästäjä-keräilijöiden leikki-ikäiset pysyivät elossa eivätkä syöneet kaikkia metsän myrkkykasveja. Nirsoilu laantuu samoihin aikoihin kuin järki päässä alkaa olla sillä tasolla, että pystyy päättelemään, onko ruoka todennäköisesti turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

Jep. Näin kävi minulle. Lapsi söi huippuhyvin kaksivuotiaaksi minkä tietysti oletin johtuvan meidän erinomaisista kasvatustaidoista. Nirsoilu alkoi täysin yllättäen. Lapsi oli kotihoidossa joten ei oppinut sitä edes muilta lapsilta. Lopulta auttoi vain aika. Nyt 10-vuotiaana syö jo ihan hyvin.

Mun lapsi tuli pienenä hoidosta  kotiin ja ilmoitti olevansa tästä edespäin kasvissyöjä. Hän on nyt 26v, ja ikänsä tosiaan ollut kasvissyöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisit kuinka täydellinen vanhempi, söisit odotus- ja imetysaikana vain ehdottoman terveellistä ruokaa ja laittaisit lapsellesi alusta pitäen itse monipuoliset pöperöt ja maistattaisit aivan kaikkea, se nirsoiluvaihe voi vaan silti tulla.

Aina yhtä hauskaa kun joku 1-vuotiaan vanhempi kehuu omaa erinomaisuuttaan kun oma lapsi syö kaikkea, sormiruokapalstoilla näitä riittää. En kuulu niihin ihmisiin jotka sanoo että "odotapas vain", mutta näitten kohdalla kyllä hiljaa mielessäni sitä mietin.

Jep. Näin kävi minulle. Lapsi söi huippuhyvin kaksivuotiaaksi minkä tietysti oletin johtuvan meidän erinomaisista kasvatustaidoista. Nirsoilu alkoi täysin yllättäen. Lapsi oli kotihoidossa joten ei oppinut sitä edes muilta lapsilta. Lopulta auttoi vain aika. Nyt 10-vuotiaana syö jo ihan hyvin.

Mun lapsi tuli pienenä hoidosta  kotiin ja ilmoitti olevansa tästä edespäin kasvissyöjä. Hän on nyt 26v, ja ikänsä tosiaan ollut kasvissyöjä.

Mun lapsista on myös tällä menolla kasvamassa kasvissyöjiä, kumpikaan ei tykkää lihasta. Tosin eivät syö myöskään monia kasvisproteiinilähteitä kuten sieniä tai palkokasveja. Kasviksilla, pastalla/riisillä/perunalla/leivällä ja maitotuotteilla eläisivät jos saisivat päättää.

Kyllä se on monesta kiinni, mutta aikalailla myös mitä on perheessä syöty. Jokaisen kotiolot vaikuttaa mitä itse olet syönyt vauvasta - vaariin. Mitä oma äiti/ isä on syönyt ja laittanut. Heidän kokomus taas siirtyy heidän lapsuudestaan. Eli hyvin paljon perinne kulkee sukupolvelta toiselle jopa ruoan merkeissä. Itse en koskaan saanut syönyt tomaattia, sipulia, maksaruokia, sieniä, laatikoita, kalaa tms. Meillä ei näitä ruokia vaan ollut. Mutta päälle kolmekymppisenä opin näitä ja muita ruokia syömään ja laittamaan, mutta sipuli ( kaikki sipuli vastaiset) niin vatsa ei sulata niin en pysty syömään tulee ripuli. Nirsoilu on ihan eri asia kuin ettei pysty syömään jotain ruoka ainetta. Esim. Tähän vaikuttaa monet allergiat joita esim pojalla oli pienenä tänä päivänäkään ei pysty syömään joitakin ruoka aineita ja se ei ole nirsoilua. Nirsoiluun moni sekoittaa juuri sen että allergiat ovat ihan eri asia tämän kanssa ja moni kärsii näistä ihmisistä jotka " haukkuu" että nirsoilet ruoista. Jos on todella pahasti allerginen niin silloin on vaikea löytää sopivaa ruokavaliota siihen ei auta että joku nipottaa vieressä " kyllähän sinä voit jotain maistaa älä nirsoile". Meidän perheessä on todella paljon ruoka allergiaa ja ruoka tehdään sen mukaan milloin kenenkin luona käydään sekä joskus pitää ottaa omat eväät mukaan jos käy kylässä kun ei ymmärretä. Minusta tämä nirsoilu ja allergia ruokailut pitää ihmisten ymmärtää että ne ovat ihan kaksi eri asiaa. Hyvin meillä pärjätään kun vuosikymmenten ajan opittu että ruokaa pystyy tekemään muista ruoka aineista ja pystyy syömään terveellisesti ja sivuuttaa nuo lauseet nirsoilusta muilta ihmisiltä. Näiden ihmisten olisi hyvä joskus kokeilla hyvin suppea ruokavalio ja silti pysyä terveenä ja löytää erilaisia ruokia mitä voi tehdä eikä aina " nälvi" .

Ainakaan omilla lapsilla nirsoilulla ei ole mitään tekemistä ruoan maun kanssa vaan se riippuu siitä miltä ruoka näyttää ja ehkä jonkin verran rakenteestakin. Esimerkiksi smoothiessa menee ihan mikä tahansa kurkusta alas. Sipulin inhoamisen oppivat päiväkodista ja ruoka on hyvää niin kauan kuin siinä ei ole näkyviä sipulin palasia. Myös paprika on lasten mielestä chiliä ja polttaa, jos se on sopivasti pilkottu. Sama ruoka taas saattaa olla lempiruokaa yhtenä päivänä ja inhokkia toisena. Syömisen ohjenuorana ollaan pidetty sitä, että vanhempi päättää mitä on tarjolla ja lapsi miten paljon syö vai syökö ollenkaan.

Aikuisillekin vihje, että sipuli kannattaa leikata todella terävällä veitsellä, ei ikinä sellaisella pilkkojalla, joka varmasti saa kitkerät mehut esiin. Sipulihakkeen voi myös huuhtoa kylmällä vedellä, jolloin mausta tulee miedompaa.

Meillä toinen lapsi söi ihan kaikkea hyvin pienestä lapsesta alkaen, vahvojakin makuja, kirpeitä ja voimakkaita, toinen totutteli paljon hitaammin, kieltäytyikin monesta, mutta on nykyisin kaikkiruokainen.

Mm. juusto oli haasteellista, kunnes eräänä päivänä alaluokilla ollessaan pyysi ostamaan Brie-juustoa. Olin ihan äimänä, mutta selvisi, että koulun ranskantunnilla oli sitä maisteltu, ja minä kun olin yrittänyt epätoivoisesti saada maistamaan edes Oltermannia. .