Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista

Meillä on nirsoiltu jo vauvana. Toinen lapsi söi vauvana ok, mutta vaiheittain nirsoillut myöhemmin eri ruokia, koostumuksia tai ruoan väärin asettelua parhaimmillaan. Niitä tulee ja menee, en tiedä mistä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä33396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä33396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuutta sun väitteissä ei kuitenkaan ole.

Ei totuutta siinä, että eri kasviksissa on eri määriä eri vitamiineja?

Facepalm. En pysty jatkamaan keskustelua.

No, ehkä totuus saattaa olla siinä, että eri kasviksissa on eri määrä vitamiineja. Siksi kannattaakin ravintonsa hankkia paremmista lähteistä kuin kasviksista. Pääsee helpommalla eikä tarvitse syödä paljon.

Runsaas kasvisten syönti on vitamiinien saamisen lisäksi helppo tapa saada tarpeeksi kuitua, jota useimmat saavat alle suositusten. 

Jos syö niukasti kasviksia ja hyvin yksipuolista ruokaa, kuten ilmeisesti soisit ihmisten syövän,  vaikea saada tarpeeksi kuitua. Voi tietty vetää hurjasti viljoja, mutta mieluummin itse kiskon kaksin käsin kasviksia kuin viljoja.

Vai pitäisikö sinusta se kuitukin vetää purkista?

Yksipuolinen ruoka ei tarkoita samaa kuin ravinnoton.

Ehkä tämän "oikeaa ravintoa"-tyypin kanssa ei kannata ruveta jankkaamaan. Hän on muissakin ketjuissa hankkinut samaa asiaa saamalla muut tuskastuneiksi 😄 Hän on näitä ketogeeni-karnivoori-A.Heikkilä seurakunnan jäseniä joiden mielestä ihra, läski, liha, voi ja rasvaiset maitotuotteet ovat sitä oikeaa ravintorikasta ja ainoaa ihmiselle sopivaa apetta. Hän jaksaa kyllä jankata siitä miten juurekset, vihannekset, kasvikset, hedelmät ja marjat ovat vain haitallista sokeria, eikä ihminen tarvitse niitä mihinkään 🤔

Jos sulla ei ole mitään käsitystä terveestä ravinnosta, niin sulla ei ole palikoita arvostella muita viestittäjiä.

Oi suuri tietäjä kerro meillekin mitä on "terve ravinto"?

Se on sitä, millä ihminen voi hyvin ja terveenä. Kuinka voit olla tästä tietämätön?

Tarkoitit varmaankin terveellistä ravintoa. Esim. hyvinhoidettu terve sika voi olla tervettä ravintoa vaikka sian ihraa syömällä ihmisen verisuoniston terveys kärsii.

Ei muuten kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on herkkä makuaisti ja myös geenit vaikuttavat siihen, että jotkut maut tuntuvat vastenmielisiltä.  Osa lapsista on myös ns. supermaistajia. Muistan itse miten ällöttävän makeilta esim. porkkanat maistuivat minusta lapsena. Olen edelleen herkkä maistamaan liikaa makeutta monissa ruoissa.  

No, porkkanathan on aika makeita.

Ruoan vierastamisesta on evolutiivinen teoria. Lajimme kehityksen aikana on usein käynyt niin että äiti tai molemmat vanhemmat kuolevat, mutta lapsi/lapsia jää eloon. Jos ne ovat tarpeeksi vanhoja (3-5v.) tajuamaan jotain ravinnon keräämisestä, ne ovat erityisen varovaisia kaiken muun paitsi tutun ruoan suhteen, etteivät syö myrkyllisiä kasveja tms.

Itse tykkäsin pikkulapsena hillisipulista, mutta siihen ja kaikkiin muihinkin sipuleihin tuli 15 vuoden ällökammo, joka sitten meni ohi.

En tiedä vielä, missä vaiheessa alkavat nirsoilun. Lapset ovat nyt 13 ja 15 v. Syövät kaikkea. Tietysti molemmilla on lempiruokansa, joita teen kerran viikossa. Ja kaksi kertaa kuussa haetaan noutoruokaa. Saavat valita paikan vuorotellen.

Sipuli on aika vahvan makuinen ja lapsilla herkempi makuaisti.

Pojalla on kaveri joka vauvana ja sen vahan sen jalkeen soi kaikkea, mutta ala-koulu ikaisen lopetti syomasta muuta kuin pastaa ilman mitaan kastiketta (voita sai olla) tai vaaleaa leipaa ilman mitaan lisukkeita. Nyt ovat teineja on hanesta on tullut oikea foodie. 16 vuotis synttarilahjaksi halusi oman perheen kanssa syomaan yhteen Lontoon parhaista ravintoloista. Mista lie johtui se muutaman vuoden syomattomyys??? 

Meidän vaavi mussuttaa innolla mm. hapansilakkaa.

Vauva tottuu niihin makuihin mitä äiti syö odotus- ja imetysaikana.

En ymmärrä, miksi monet juuri silloin lappavat syödä silloin suuria määriä karkkeja ja muuta roskaruokaa (joo, voi tehdä mieli mutta silti).

Sitten vauvan pitäisi itse tottua aivan muihin makuihin.

Omat lapset ovat molemmat olleet ns. helppoja syömisen suhteen. Kasvisten, sipulinkaan, kanssa ei ole ollut mitään ongelmia koskaan. Pullansyöjiä ei ole kumpikaan. Uskon, että äidin ruokavaliolla oikeasti on iso merkitys.

Mun lapsille se vaihe on tullut n. 4-vuotiaana, kun oppivat erottamaan ruuasta eri ainesosia ja hahmottamaan mitkä niistä on niitä pahanmakuisia. Itse olen alle kouluikäisestä kieltäytynyt syömästä kalaa, vaikka takuulla sitä on aina ollut tarjolla. En vaan tykkää, enkä tykkää edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vauva tottuu niihin makuihin mitä äiti syö odotus- ja imetysaikana.

En ymmärrä, miksi monet juuri silloin lappavat syödä silloin suuria määriä karkkeja ja muuta roskaruokaa (joo, voi tehdä mieli mutta silti).

Sitten vauvan pitäisi itse tottua aivan muihin makuihin.

Omat lapset ovat molemmat olleet ns. helppoja syömisen suhteen. Kasvisten, sipulinkaan, kanssa ei ole ollut mitään ongelmia koskaan. Pullansyöjiä ei ole kumpikaan. Uskon, että äidin ruokavaliolla oikeasti on iso merkitys.

Höpö höpö. Suurin osa äideistä syö ihan normaalia, monipuolista ruokaa, ja silti lapset alkaa nirsoilla. Nekin jotka syö karkkia ym., syö useimmiten enimmäkseen ihan sitä normaalia ruokaa, ja sitten karkkia lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tein pkkuveljelleni lihapullia, joista niin kovasti pitää ja yleensä laitan sipulia. Sillä kerralla pyysi, että en laita ja ruokailun yhteydessä rupesi valittamaan, kun ei maistu yhtä hyvältä kuin yleensä :D Kerroin hänelle, maun puutteen johtuvan sipulin puuttumisesta, vaan ei jääräpää uskonut. Nykyisin silppuan sipulin aivan pieneksi silpuksi, ennen kuin laitan sekaan ja hyvin maistuu taas. Minä rakastin pienenä sipulia raakana, mutten tykännyt suurista sipulinpaloista ruuassa. Valitus monesti lapsella loppuu siinä vaiheessa, kun sitä "inhokkiaan" ei ruuassa näe. Tuntuvat pitävän sipulia sisältävistä ruuista, vaikka sipulia niin parjaavat. Tämä sipuli kamppailu on varmaan maailman yleisin kamppailun aihe lasten ruokailussa :D

Niin kun se sipuli yksinään on aika voimakkaan makuista, mutta ihan pieninä paloina se on riittävän mieto ja sekoittuu ruokiin. Kyllä meilläkin laitetaan sipulia ruokaan, mutta silputaan se ihan muruksi koska muuten lapset ei syö/ronkkivat ruuasta sipulit pois ja homma menee ihan pelleilyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa. Meillä kaikkiruokainen juniori joka söi vaikka sushia pienestä pitäen alkoi kopioida päiväkotikavereiden "hyi en tykkää" mm. parsakaalista. Huvittavinta tässä on se, että usein sitten kuitenkin ruokailun päätteeksi napsii nekin hyvällä ruokahalulla, toisinaan sitten ei maistakaan koska kuulemma tietää että on kuitenkin pahaa.

Päiväkodissa ei parsakaalia ole edes tarjolla.

Parsakaaliällötys voi tulla myös tv-ohjelmista, esim Kaapo julistaa jossain jaksossa ettei tykkää parsakaalista. Tuommoisiin jaksoihin voisi kyllä lisätä vanhemmille jonkun varoituksen, että sisältää ruokanirsoilua 😅

n. 3-vuotiaana lapsi lopetti yhtäkkiä kalan, kokolihan, läskisen lihan ja tomaatin syömisen. En tiedä mitä tapahtui. Pakotettiinko hoitopaikassa ikävästi vai tapahtuiko muuten vaan. 

Aivan normaali kehitysvaihe, kun lapsen makuaisti paranee. Näin on neuvolalääkäri sanonut :) Olen raskaana ja imettäessä syönyt monipuolisesti vihanneksia ja kaikkea vahvan makuista. Aina tehty itse ruoat, lapsille mahdollisimman pitkälti samaa kuin aikuisille, toki suola pois vauvalta yms. Pienenä mennyt kaikki: valkosipulihapankaali, sipuli, vihannekset, chili... Mutta niin sitä vain alkaa kasvaessa vähän vierastaa makuja ja nirsoilla, pitää houkutella maistamaan ja totuttelemaan.

Kolmen äiti, neljäs tulossa kirjoitti:

Sormiruokailkaa vauvasta asti. Ei mitään soseita eikä omaa ruokaa vauvalle, samaa ruokaa suolattomana ja sopivina paloina kuin muullekin perheelle. Mahdollisimman nopeasti siirtyminen kokonaan samaan ruokaan.

Panostakaa mahdollisimman monipuoliseen ja vaihtelevaan ruokaan vauvasta asti ja varsinkin siitä vuodesta eteenpäin. Älkää pelätkö mausteita ja makuja, päin vastoin muistakaa lisätä niitä reippaasti.

Näin sitä ap:n vaihetta ei ikinä tulekaan.

Ei pidä paikkaansa. Testattu on, nirsoilu alkoi silti. Nuorempi nirsoili oikeastaan jo silloin vauvana sormiruokailusta huolimatta, isompi on kaikkiruokaisempi ja rohkeampi maistamaan uusia juttuja, mutta tietyt jutut kuten se sipuli, pippuri ja muut voimakkaat mausteet eivät ole oikein ikinä kelvanneet. Vaikka niitä on ollut ruuassa aina.

Minun lapsuudenkodissa ei käytetty sipulia, mutta isoäitini käytti sitä aina. Tykästyin sipuliin lapsena ja pyysin mummia aina paistamaan minulle ihanaa ruskistettua ja karamellisoitua sipulia. 

Sitten tuli nuoruus ja joku sipulissa tökki muutaman vuoden ajan. Ei vaan maistunut. Sitten muutin omilleni ja sipulihan oli halpa ja hyvä C.vitamiinipitoinen mauste kaikkiin jauheliharuokiin. Tuli taas otettua ruokavalioon. Meni n 10v kun vatsani ei enää sietänytkään sipulia. Näillä eväillä 20v. Pienikin määrä sipulia ruoassa saa vatsan vääntelehtimään :( Eikä auta että sanoo ravintolassa että on allerginen sipulille, kun jättävät vain sen raa´an sipulin pois ruoasta. Sitten ihmetellään puolisen tuntia myöhemmin että minkäs takia vatsa turpoaa, tulee kosketusaraksi ja tulee kova kiire vessaan. 

Kerran oli joku hampurilaiskastike tehty sipulijauheeseen. Tarjoilija kiven kovaan väitti ettei ole sipulia. Pyysin lopulta kokin puhelimeen (oli pakko lähteä kotiin) ja hän sitten sanoi että kyllä kastikkeessa on heillä sipulia ja ihmetteli miksi muuta on väitetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainekin esikoinen pienenä ei tykännyt banaanista vaan puklasi sen samantien. Myöhemmin sitten tarhassa innostui sitä syömään. Nykyään ei välitä banaanista sellaisenaan. Maut muuttuvat.

Minä vuonna sinun esikoisesi on syntynyt, kun on tarhassa hoidettu? Lastentarhathan lakkautettiin Suomessa vuonna 1973. En oikein usko, että niissä lastentarhoissa on 1960-1970-luvulla ihan hirveästi banaania syöty. 

Olen ollut tarhassa 70-luvulla (virallinen nimi), tuo tarha oli vielä 80-luvullakin olemassa. Myös olin vuoden kunnallisessa päiväkodissa, jota sukuvasti kutsuttiin tarhaksi.

Miksi luulet, ettei 70-luvulla syöty banaaneja? :D Luuletko, että se oli jotain kivikautta vai? Kuulemma banaaneja syötettiin minullekin jo ihan pikkuvauvana. Me tarhan lapset katsottiin sen verran uutisia, että keskusteltiin siitäkin onko meidän appelssiineihin laitettu elohopeaa.

No, se on totta että salaattipuoli oli kouluruokailussa talvella juuresraasteita, kaaliraastetta, etikkasäilykkeitä ja porkkanan ja lantun viipaleita. En nyt tiedä, oliko se huono.

Meillä MIES syö pelkkää makkaraa!!!!!

Se vaan tulee, se on todella hämmentävää, että mistä ja miten, mutta näin vaan voi käydä. Siksipä luotan myös siihen, että kun vaan jatkan kaiken tarjoamista, niin joku päivä tämä nirsoilu myös helpottaa. Yhtä maagisesti kuin se saapuikin.

Mun molemmat lapset söi taaperoina täysin ennakkoluulottomasti aivan kaikkea. Nyt 4- ja 6-vuotiaina nirsoilevat lähes kaikesta.  Mutta kyllä kuitenkin maistavat ja eiköhän se tästä taas, tää on vaan vaihe.

Kolmen äiti, neljäs tulossa kirjoitti:

Sormiruokailkaa vauvasta asti. Ei mitään soseita eikä omaa ruokaa vauvalle, samaa ruokaa suolattomana ja sopivina paloina kuin muullekin perheelle. Mahdollisimman nopeasti siirtyminen kokonaan samaan ruokaan.

Panostakaa mahdollisimman monipuoliseen ja vaihtelevaan ruokaan vauvasta asti ja varsinkin siitä vuodesta eteenpäin. Älkää pelätkö mausteita ja makuja, päin vastoin muistakaa lisätä niitä reippaasti.

Näin sitä ap:n vaihetta ei ikinä tulekaan.

Ja siis hahhah, näin nimenomaan on aina toimittu. Ei todellakaan mitään soseita, syötiin sormiruokaa ja samaa ruokaa koko perhe. Ja mausteita ja makuja kyllä. Nehän maistui silloin taaperona, nyt niille yökitellään. Eli aivan vallan hyvin voi ap:n kuvaama vaihe tulla silti.