Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi saa vauvasta saakka monipuolista ruokaa, niin missä vaiheessa "ehtii" tulla se ettei tykkää esim sipulista
Jos sitä sipulia on aina käytetty ruoassa?
Tai ei tykkää porkkanoista, vaikka vauvasta asti syötetty porkkanaa. Ihan pienet vauvat kun harvemmin nirsoilee
Kommentit (300)
Meillä alkoi 1v nirsoileen, vaikka vauvana sama ruoka oli maistunut todella hyvin. Eiköhän koko elämän aikana kehity suosikit ja inhokit jokaiselle meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nirsous on valmiiksi asennettuna, sitä vaan pitää ruveta purkamaan. Opin teininä avasta tykkäämään oliiveista, aurinkokuivatuista tomaateista ja kahvista. Juustot kuvottaa edelleen.
Tuo vaihe puskee päälle leikki-iässä eikä sille oikein voi mitään. Molemmat lapseni ovat saaneet vaihtelevia makuja pienenä ja kummallakin iski nirsoiluvaihe muutamaksi vuodeksi tuossa alle 10-vuotiaana. Se on kyllä kummallakin myös mennyt ohi teini-iässä. En ottais liian vakavasti!
Osa on opittua. Esim sipuli aiheuttaa osalle ihmisistä ikäviä vatsanväänteitä ja jopa pahan olon.
Itse kieltäydyin lapsena puurosta heti kun opin sanomaan ei. Myöhemmiin paljastui, että minulla on vilja-allergia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans söi tosi monipuolisesti n. 2-vuotiaaksi saakka. Sit alkoi nirsoilu. Pahimmillaan se oli 5-6-vuotiaana ja söi kuin hiiri. Nyt hän on 8v ja on alkanut taas maistelemaan ruokia rohkeasti.
Lapsi on tosi herkkä, muutaman kerran jäi jotain ruokaa vähän kurkkuun tms ja luulen et siitä lähti tuo nirsous silloin.
Ainekin esikoinen pienenä ei tykännyt banaanista vaan puklasi sen samantien. Myöhemmin sitten tarhassa innostui sitä syömään. Nykyään ei välitä banaanista sellaisenaan. Maut muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa nyt vaan antaisitte olla ja ette tekisi ruuasta valtataistelua ja showta.
Terveisin rajoittunut lapsena ja osa rajoitteista purkautui vasta noin parikymppisenä ja viimeisin vasta 40-v täytettyäni. Sillistä en pidä vieläkään, miedot sienet alkoi maistua parikymppisenä, oliivit ja homejuustot alle 30-v. Sipuli ja parsakaali, pavut jne. sitten, kun opin miten niistä saa hyvää. Lapsuudessa tarjotut lötköt pakastekasvikset kiehautettuna on monen painajaisen alku...
Opetelkaa sen sipulin pilkkominen oikein. Mitä enemmän sitä sipulia " hakkaa" eli sen puukon kanssa yritää sohia sitö pienemmäksi sitä kitkerämmän makuista siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan ensimmäiseksi se, että ei sille vauvalle todellakaan kelpaa kaikki ruoka! Uusin makuihin pitää opetella ja sellainen voimakas valikoivuus l. nirsous näkyy jo vauvana. Esim. serkkuni aistiyliherkkä lapsi kieltäytyi jo ihan alkuun syömästä itse tehtyjä soseita, koska kaupan soseet olivat tasalaatuisia, maistuivat aina samalta. Ja veljeni erittäin valikoiva aistiyliherkkä vauva kieltäytyi heti pontevasti ihan kaikista kiinteistä ruuista. Hän oli vasta lähempänä vuotta, kun kiinteitä alkoi mennä merkittävä määrä, ja niistäkin vain ihan harvat.
Mutta sitten sellaiset lapset, jotka eivät ole aistiyliherkkiä tai valikoivia... Ei ainakaan meidän lapsille ole heti käynyt kaikki, ja kyllä voimakkaammat maut ovat olleet sellaisia, jotka eivät ole kelvanneet kuin pitkän totuttelun seurauksena. Tähän liittyy ihan sellainenkin evolutiivinen juttu, että siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa liikkua itse, hän on myös elämänvaiheessa, jossa hän panee kaiken suuhun. Ainoa maku, joka ei sisällä riskiä myrkyllisyydestä, on makea, joten voimakkaat, happamat, kitkerät jne. maut harvoin kelpaavat ihan pienille.
Tämän lisäksi lapsille saattaa tulla muitakin vaiheita, joissa ruoka tai jopa useat ruuat lakkaavat maistumasta, syystä tai toisesta. Ja kyllä tässä yksilöllisetkin asiat vaikuttavat. Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta. Vanhempi lapseni on ruuan suhteen kohtalaisen ennakkoluuloton ja kokeilunhaluinen, mutta ei hän kaikesta tykkää, esim. kuopuksen rakastamat sienet ovat esikoisesta kuvottavia. No ehkä kantarelli menee.
Musta tuntuu, että lasten makutottumuksiin suhtaudutaan usein jotenkin vihamielisesti, aikuisten mielihalut taas saavat ymmärrystä. Monet maut ovat kuitenkin sellaisia, että ne vaativat monta maistamiskertaa. Mä sanoisin, että makuaisti kehittyy lapsen kehityksen mukana. Jossain vaiheessa lapsi on valmis tykkäämään jostain sellaisesta, josta ei ole aikaisemmin tykännyt. Minä ainakin muistan lapsuudestani tämän. Maistoin joskus oliivia, josta en tykännyt, mutta vuosien päästä tuli sellainen olo, että nyt haluan sitä oliiveja.
Lapset eivät synny kaikkiruokaiseksi. Mutta hauskaa on se, että vauva saa kokea makuja jo kohdussa ja rintaruokitut vauvat saavat maistiaisia eri mauista rintamaidon kautta. Kannattaa siis syödä monipuolisesti jo odotus- ja imetysaikana.
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.
2-vuotiaana.
Ymmärrät sitten, jos joskus omaa 2-vuotiasta kasvatat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi tulla vaikka aikuisena. Minulle on annettu monipuolisesti kaikkea ruokaa ja olen jatkanut samaa linjaa aikuisenakin. Silti viimeisen kolmen vuoden aikana punainen liha on ruvennut kuvottamaan eikä tee lainkaan mieli syödä sitä. Nykyisin tulee ihan fyysisesti paha olo jos maistan lihaa, En tiedä miksi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.
Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät.
Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.
Pieni offtopic, mutta:
onpa jännä, itsekään en lapsena suostunut syömään mitään muuta kuin Oltermannia. :) mikäli oikein muistan, syynä oli mieto maku ja mahdollisuus höylätä todella ohuita siivuja. Popsin Oltermannia ihan välipalana yksistäänkin, mutta mun makaronilaatikon tai pizzan päällä ei saanut olla yhtään juustoa.
Nykyään aikuisena rakastan juustoa kaikessa sen muodossaan. :D
-eri kuin aiemmat lainaukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.
Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät.
Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut
En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.
Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät.
Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut
En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.
Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mun nuorempi lapseni ei syö oikeastaan mitään maitotuotteita juustoa, jäätelöä ja maitoon tehtyä puuroa lukuunottamatta (kermavaahto saattaa mennä jossain leivonnaisessa tai lätyn päällä), mutta toisaalta hän rakastaa sieniä, kalaa ja mätitahnaa (pl. tonnikala) ja vaikkapa punajuurta.
Kuulostaa mun lapselta. :D Vielä kun mainitsit punajuuren ja kalan (omalle lapselle mielellään graavia, ei siis paistettua) ja juuri tuo, että ei maitoa juo, maitojugurtti yleensä kammottaa jne. Juustoista taas tykkää, aika voimmakkaan makuisistakin.
Tää mun lapsi taas tykkää tiukasti vain Oltermannista! No, parmesaani menee ruuassa. Välillä on pitänyt syöttää väkisin tuota juustoa, että saisi kalsiumia. Kauramaito ja juusto on lapsellani merkittävimmät kalsiumin lähteet. Toki vihreät kasvikset myös.
Älä. Koskaan. Syötä. Väkisin. Siitä tulee vain traumoja ja lopettaa muunkin syömisen. Lapsi kyllä pärjää vaikka täysin ilman maitotuotteita. Niinhän esim. maitoallergiset elävät.
Terveisin pakkosyötöstä traumatisoitunut
En ole tietenkään työntänyt sitä lapsen suuhun, vaan sanonut, että nyt ne juustonpalat on vain pakko syödä. Ja tällä hetkellä juusto maistuu, joten ei ole tullut traumoja. En ala syöttämään kalkkitabletteja, kun kerran allergioita ei ole.
Pakkosyöttöä se on tuokin. Traumat eivät välttämättä ilmene heti. Lapsi ei tarvitse kalkkitabletteja, vaikka ei söisi ikinä palaakaan juustoa.
Sä voit ruokkia omat lapsesi kuten haluat, mutta mä en kaipaa sun vinkkejäsi kasvavan lapsen ravinnon koostamisessa.
No sanoppa se. Tykkään itse sipulista ruuassa ja aina olen sitä käyttänyt. Lapsen ruuat tein itse, monipuolisesti oli kasviksia ja kaikkea alusta saakka. Silti saan melkein päivittäin kuulla valitusta ruokapöydässä, että taasko on ruuassa sipulia... Huoh...