Pitäiskö miehen, joka rakentaa perheelle taloa, hoitaa myös omia

että se perhe on kasassa vielä silloin kun talo valmistuu.



Joskus se vaatii sitä että vaimo hoitaa kaiken muun. joskus se vaatii sitä, että kotihommat tasataan ja talo valmistuu hitaammin.



Joskus - ja minusta 3 taloa rakentaneena tämä on se varmin keino - se vaatii sitä että suurin osa Hommista unohdetaan ja aikaa käyteään myös iahn vain olemiseen. Silläkin uhalla että koti hukkuu pölyyn, syödään einestä ja talovalmistuu hitaammin.

Varsinkin jos hän käy töissä myös. Ja vielä jos ei hän sitten saa vaimolta tukea, vaan haukut vaan.



Hoidat nyt vaan käytännön asiat sen aikaa kun taloa rakennetaan; kyllä hän osallistuu heti kun voi!! Etkö voi pyytää apua sukulaisilta, ystäviltä, naapureilta, jos oikein rankkaa on?



Tiedäthän, että talon rakentaminen on niin stressaava projekti, että siitä johtuu monia avioeroja vuosittain! Hyvin monet ihmiset eivät siksi talon rakentamiseen edes ryhdy...

perkele!



Siis, tottakai tiedän että on rankkaa käydä töissä ja rakentaa, mutta on mullakin täällä rankkaa ja raskasta.

Ja mies senkun vaan tekee mulle lisää hommia. Ei siivoa omia lautasiaan pöydästä, jättää kaikki murut yms pöydälle, partakarvoista vessan lavuaarissa puhumattakaan.

Ja kun sanon asiasta, niin mies ei ole moksiskaan. Ihan ku olis mun homma pestä niitä saakelin partakarvoja koko aikaa lavuaarista.

Jos hoitais tälläiset pienet hommat heti, niin munkaan ei tarttis koko aikaa vaan valittaa asiasta, mutta kun ei käsitä, niin kuunnelkoot valitusta!



Koira oli miehen kans tänään rakennuksella. No, mies tuli kotiin, koira jäi autoon odottamaan. Mies söi ja sanoi sitten että laittakaa vaatteet päälle et nyt viette mut töihin. Ihan ku mä olisin joku taxi?

Ja koiran pesu jäi sit tietty TAAAAAS mulle! En jaksa!

ap

Hän kun on mukavasti persaukinen ja jo varhaiseläkkeellä, joten yhteistä luppoaikaakin on luvassa - kaikkia baari-iltoja lukuunottamatta (välillä maanantai-sunnuntai).

niin kuin kakkonen sanoi, kaikkia hommia ei aina ole pakko hoitaa ollenkaan. Syökää einestä ja jätä ne partakarvat sinne lavuaariin. Ei niihin kukaan teillä kuole. Mene siitä missä aita on matalin - tai kierrä koko aita.

Ainoastaan keskikehonrakennusprojekti on tuttu ja jo vuosia jatkunut kun on jo vuosia juonut. Sitä paitsi tulevana yksinhuoltajana olet oikeutettu moniin tukiin eikä työttömyyskorvaustakaan tule unohtaa. Reksa ilahtuu jo kolmen-neljän sadan euron lisäyksestä juomabudjettiinsa...

Mulla on hermot niin kireellä että huudan lapsellekin jo melkein jokaisesta asiasta. Olen niin väsynyt tähän touhuun.



Muuten voisinkin antaa tavaroiden olla miten on, mutta kun en ole sellaiseen tottunut, mutta en myöskään ole mikään himosiivooja.



Äh, tää kaikki vituttaa mua suuresti. Jos vaan pääsisin pois edes päiväksi, mutta turha luulo :(

ap

me rakennettiin vuosi sitten talo ja ei ollut mitään ongelmaa. mies oli päivät töissä, minä hoitovapaalla. iltaisin mies meni rakennuksille, itse olin kotona lapsen kanssa tai mentiin mukaan ja tyttö touhus leikkikehässä tai nukkui ulkona vaunussa. syötiin kun syötiin (tosin tyttö söi säännöllisesti). tehtiin 9kk taloa ihan rauhassa ja lähes ilman ammatti apua. sähkö ja lvi sekä laatoitukset teki ulkopuolinen. olihan se välillä väsyttävää mutta kivaa! tekisimme milloin vain uuden talon. niin ja ehtihän tuo mies autoansa välillä huoltaa ja kaupassa meidän kanssa käydä. pitää vain ottaa rennosti kun rakentaa.

Mulla ei pää tuota kestäis, meinaa hajota parin kuukauden urakankin takia. Mutta ei sen miehen tarvi yhtään tuon enempää tehdä kuin mitä nyt tekee. Etkö sais ketään hoitaan lapsia välillä, että pääsisit käymään jossain? edes siellä raksalla.

yritäppä olla raksalla vaikka 2 ja 3 vuotiaiden apulaisten kanssa. Ja tule sitten viisastelemaan.

Mun täytyy raahata kauheet kauppakassit kotiin + siihen lisäksi koira ja lapsi.



Olen lisäksi raskaana ja on ruvennut melkoisesti supistelemaan. Mutta eipä ole apuja mistää tullut. Mähän vaan kuvittelen kaikki vaivat sun muut...HUH

ap

ja kyllä sinun täytyy käydä kaupassa ihan itse, jos haluat joskus muuttaa siihen taloon. ja jätä se koiran hyysääminen vähemmälle.

Siellä on hiekkakasoissa mukava leikkiä. Ehkä ymmärrät miestäsi sen jälkeen paremmin.



Meillä tilanne on se, että olen raskaana, verenpaineet on koholla ja kaikki ruumiillinen työ kielettyä. Olen siis vain kotona ja tunnen itseni tosi tarpeettomaksi koko rakennusprojektissa. Hoidan kyllä kaikki kotihommat, jotka vain pystyn ja pyrin toimimaan miehen muistina. Välillä kuitenki turhauttaa, mulla on auttanu rakennuksella käyminen, vaikka en siellä mitään voikaan tehä.



Joka tapauksessa voimia rakentamiseen!

Komea mies? Miehellä näytön paikka tuo rakentaminen? Keskenmenon olette joutuneet kokemaan? (pahoitteluni)



Toivotan onnea jatkolle; yritä relata ja pyydä tosiaan ystäviltä vaikka apua; ei kai kukaan ihan yksin jaksa?

tai vie lapsi päivähoitoon jos et jaksa hoitaa. Mutta miehen ei tarvi alkaa sinua passaamaan.

sinun täytyy ihan itse selvitä kaikista hommista. luulitko kun suunnittelitte rakentamista, että miehesi tekisi myös kotona jotain? kun se talo ei sillä tavoin valmistu ikinä.

ratkaisin " ongelmat" hankkimalla lapsen vahdin 4 euron tuntipalkalla. pääsen jumppaan, kauppaan, yms. kerran pari viikossa. lapsenvahdin palkan maksan MIEHEN tililtä! hah :)Vierailija:

Mun täytyy raahata kauheet kauppakassit kotiin + siihen lisäksi koira ja lapsi.

Olen lisäksi raskaana ja on ruvennut melkoisesti supistelemaan. Mutta eipä ole apuja mistää tullut. Mähän vaan kuvittelen kaikki vaivat sun muut...HUH

ap

Ja arvatkaa vaan tuntuuko mustakin vähän typerältä, kun ei voi siinä taloprojekstissa auttaa kun itsekin olen raskaana.

ap

Tiedän kaksi tapausta läheltä seuranneena:



Nuoripari + 2 alle kouluikäistä poikaa, rakensivat

omakotitalon, talo valmistui, perhe asui siinä pari

vuotta -> ero tuli



Pidempään yhdessä ollut pari + 1 koululainen +

1 alle kouluikäinen, ostivat vanhan omakotitalon,

remppasivat, talo melkein valmistui -> ero tuli.



Koettakaan siis puhaltaa yhteen hiileen ja vetää

yhtä köyttä!



Me emme mieheni kanssa koskaan ala rakentamaan,

sillä tiedämme, että siinä menisi samantien meidän

onnellinen avioliitto. Kukin kuitenkin tyylillään.

siis että projekti on vasta ihan alussa ja sinä olet nyt jo noin kypsä...?

Pakkoko se omakotitaloprojekti on ajoittaa niin, että perheeseen on tulossa lvauva? Onko projektia suunnitellessa unohtunut, ettei kaupassakäyntiä/siivousta/koiran ulkoilutusta voi unohtaa siksi ajaksi, kun taloa tehdään? Aika yleistä tuntuu olevan, että käsitys oman perheen resursseista suhteessa taloprojektiin taajuuteen on aika epärealistinen... miehen pitäisi revetä joka paikkaan ja samoin vaimon. Jos me joskus vielä taloa rakennamme (nykyinen ostettu valmiina), niin naulakaan emme itse kuvittele lyövämme. Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että ostakaa ulkopuolista apua sitten siivoukseen, lapsenhoitoon tms. kun ette rakennusmiehiä ole palkanneet...