Riitelytilanteet miehen kanssa
Olisiko jollain viisaammalla näkemystä tilanteeseen, kun mieheni kanssa riitelemme ja keskustelemme hyvin eri tavoilla. Riidat usein päättyvät niin, että mies huutaa ja on jättämässä minua.
Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi, jos kyseenalaistan, miksi hän tarvitsee apuani töissään, koska pärjäisi hyvin itsekin ja minulla olisi omiakin juttuja hoidettavana. Hänellä on siis oma yritys ja työpaikalle voi vapaasti mennä milloin vain. Tällaisen kysyminen saattaa saada hänet haukkumaan minut hulluksi ja pilkkaamaan harrastuksiani. Hänen haukkuessa minua kerron, ettei kukaan ole koskaan puhunut minulle niin rumasti kuin hän puhuu. Tämä taas kääntyy hänen päässään niin, että kaikki muut ihmiset ovat häntä parempia ja en arvosta/auta häntä.
Jään tilanteessa seisomaan ja ihmettelemään, joskus itkemään, kun hän kiihtyi nollasta sataan yhtäkkiä, huutaa, heittelee tavaroita ja pyytää minua poistumaan. Yritän kertoa hänelle, että en halua erota, en halua muita miehiä ja voitaisiinko puhua asiasta. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten hänelle pitäisi puhua. Riidan keskellä hän myös nostaa vanhoja asioita esille, jotka eivät häntä aiemmin ole häirinneet.
Riitelyjen päätteeksi saatan hämmentyneenä jäädä itkemään, koska olen vain todella yllättynyt hänen huutamisesta ja reaktiosta. Olen lamaantunut ja ihmettelen, mihin oikein voisin mennä, kun hän on pyytänyt minua poistumaan. Tällöin illalla mieleni ei tee mieli mennä hänen viereensä. Aamulla hän kuitenkin saattaa tulla halaamaan ja kertoo tarvitsevansa minua. Joskus hän myös haluaisi seksiä pian riidan jälkeen, mitä itse en voi ymmärtää yhtään, kun koen juuri tulleeni jätetyksi tai vähätellyksi monin tavoin.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? En haluaisi erota, ellei tosiaan mies sitä halua. Toivoisin, että suhde rauhoittuisi vielä. Riidat ovat alkaneet vasta yhteen muuttamisen myötä.
Voiko meillä vain olla täysin erilaiset tavat kommunikoida ja riidellä? Voiko joku todella riehua ja huutaa jättävänsä sinut, mutta pian leppyä ja kaikki on kuin ennenkin?
Kommentit (93)
Itse en ole riidelly paljon parisuhteessa mutta, aikuisena asuin yli 15 vuotta äidin kanssa saman katon alla ja mitä useammin ja enemmän oltiin tekemisissä toistemme kanssa, niin vuosen varrella, riitojen määrä vaan ylty vuosi vuodelta, ja ainoa keino muuttaa tilanne oli joko perhteterapia, tai ero, eli kummatkin muuttaa omilleen asumaan.
Valittiin jälkimmäinen näistä vaihtoehdoista, ja voin sanoa että se kannatti. Ja sama tilanne on parisuhteesaakin joka on riitaisa, eli valinta on tehtävä kahden välillä, ero tai terapia.
Terapian tarkoitus on pelastaa suhde, eron tarkoitus on päättää se. On tehtävä valinta, sillä liian pitkään jatkunu riitaisa suhde päättyy siihe, että jossai vaihees toinen ei enää kestä ja satuttaa toista koska haluu tämän olevan hiljaa. Eli ennenkuin tilanne äityy, niin ero tai terapiaan, ja sasiin.
Ja tää sama pätee kaikkiin riitaisiin suhteisiin, sillä jos suhde ei toimi, niin on tehtävä valinta, koska hyvä suhde on mukavan sulavaa ja sujuvaa tiimityötä, jossa riitoja jos on, niin ne on fiksuja riitoja, ei turhia, sillä fiksut riidat voivat auttaa suhteesta tekee paremman, oli sitten kyseessä perhesuhde, kaverisuhde, tai parisuhde. Suhde kuin suhde, se on tiimityötä, oli rakkauden muoto siinä mikä tahansa.
War. War never changes.
Kyllä nainen on taas hyvän miehen löytänyt. Haukkuu ja huutaa ja pian nainen on masentunut. Ei keppaa kiltti mies naisille kun tuollaiset raivomiehet kelpaa vaan.
Tuo seksi on hankala huutamisen jälkeen. Huutaminen ei kiihota, parasympaattinen hermosto reagoi kuivattamalla alapään. Tämä pelkästään olisi este suhteen jatkimesse, jos olisin AP:n roolissa.
No mitä ihmettä nyt taas, kasvata AP nyt selkäranka itsellesi ja lakkaa olemasta lapanen.
Mitä sinä aikuista ihmistä koetat maanitella ja hyvitellä, tulee uhmaikäinen tai teini mieleen. Miehellä on joku hylkäämistrauma tai menettämisen pelko, ja käytöksellään vain ajaa muut pois. Hänen epävarmuuttaan et sinä saa korjattua, miehen on tehtävä ajstustyö itse niin että pystyy luottamaan toisiin.
Ens kerran kun toteaa, että erotaan/haluais jättää sut, niin sano että no erotaan sitten, kun aina sitä riitojen yhteydessä kerran toivoo. Tuohan on ihan henkistä väkivaltaa jatkuvasti puhua erosta ja haukkua toisia noin.
Polttaako tupakkaa? Tupakoimattomat on helposti tuollaisia saastoja muille. Vs sytyttää tupakan,istuu alas,polttaa ja ehtii rauhottua. Luonnehäiriöinenkin pysyy skarpimpana savut vedettyään. Ehdota,että alkaa polttaa,ellei niin tee. Jos polttaa,tekemätön paikka ja astetta pahempi luonnevika.
Miksi kuuntelet hulluksi haukkumista? Ja miksi ihmeessä miehesi suostuu elämään tuollaisen "hullun " kanssa?
Siinäpä sinulle vähäksi aikaa ihmettelemistä. Tässä pari vinkkiä: millä tavalla sinun olemassaolosi helpottaa miehen elämää, vaikka "hullu" oletkin? Entä millä tavalla miehen käytös tekee sinun elämästäsi parempaa ja onnellisempaa kuin ilman tuota miestä eläminen olisi?
Aloitus on vuodelta 2020 eli viisi vuotta vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, en ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä. Miksi olet tuollaisessa suhteessa jossa et ymmärrä kyseisen tulisen temperamentin omaavaa ihmistä?
Mun silmissä vaikutat tosi tunteettomalta ja kylmältä kun sulle ei näytä olevan väliä sillä mikä juuri sinulle on suhteessa hyvää ja mikä ei.
Vain toinen tulistuva voi ymmärtää toista tulistuvaa. Älä tuomitse vaikka et itse saa sellaisia tunteita, mutta mikä ihme sut saa pysymään ihmisen kanssa jota et ymmärrä nimeksikään? Kun itse haukut miehesi siitä ettei kukaan ole koskaan sanonut sinulle pahasti yms. Sinä todella lyttäät hänet omassa arvomaailmassasi alimpaan kastiin. Sekö ei ole henkistä väkivaltaa ihan siinä määrin samassa mitä miehesi tekee sulle? Sinä olet vain tuhannesti kierompi.
Lähde nyt ihmeessä tuosta suhteesta ja ota joku mies joka ei ole kiihtyvää sorttia. Sellainen sopii sinulle, ellet sitten ole joku sadisti ja nauti
Tunteikas ja intohimoinen 🤣 Sekopäitä sellaiset on.
Hei, tämähän on varmaankin tulevan eksäni eksän tekemä aloitus. Nousi puna kasvoille häpeästä. Nähtävissä tuo päävika olisi varmaan ollut, minullekin, jo ennen kuin oli liian myöhäistä. Mutta en kai halunnut nähdä. Ja kyllä, ei ole jäänyt tuohon tässäkään tapauksessa. Mies on niin sekaisin traumoistaan, että välillä pelottaa oikeasti.
Ei auta kuin toivoa, että ap ja muut vastaavasta tilanteesta ketjuun kirjoittaneet eivät ole enää suhteissaan. Itsellä meni 9 vuotta eikä se miehen käytös todellakaan jäänyt tuohon. Jos olette joku vastaavassa tilanteessa niin ihan oikeasti lähtekää heti. Vaikka toinen ois miten ihana parhaimmillaan niin silti. Jos kumppanin raivoaminen tuottaa teille hämmennystä tai pelkoa niin älkää jääkö miettimään miten teidän kuuluisi toimia, että toisen ei tarvisi raivota ja mitä kaikkia älyttömiä ajatuksia siinä mieleen tuleekaan. Raivoaminen, haukkuminen, uhkailu, alistaminen tai fyysinen väkivalta mikään niistä ei ole ikinä ok ja syyllinen löytyy kun riehuja katsoo peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin toivoa, että ap ja muut vastaavasta tilanteesta ketjuun kirjoittaneet eivät ole enää suhteissaan. Itsellä meni 9 vuotta eikä se miehen käytös todellakaan jäänyt tuohon. Jos olette joku vastaavassa tilanteessa niin ihan oikeasti lähtekää heti. Vaikka toinen ois miten ihana parhaimmillaan niin silti. Jos kumppanin raivoaminen tuottaa teille hämmennystä tai pelkoa niin älkää jääkö miettimään miten teidän kuuluisi toimia, että toisen ei tarvisi raivota ja mitä kaikkia älyttömiä ajatuksia siinä mieleen tuleekaan. Raivoaminen, haukkuminen, uhkailu, alistaminen tai fyysinen väkivalta mikään niistä ei ole ikinä ok ja syyllinen löytyy kun riehuja katsoo peiliin.
Ystävä on vastaavanlaisessa suhteessa. Ei aio lähteä, koska mies tiedostaa omat traumansa jotka riehumisen taustalla vaikuttaa, ja mies käy terapiassa. Aika järjetön meno on siellä heillä todella usein, oikeastaan harvoin ns normaali tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin toivoa, että ap ja muut vastaavasta tilanteesta ketjuun kirjoittaneet eivät ole enää suhteissaan. Itsellä meni 9 vuotta eikä se miehen käytös todellakaan jäänyt tuohon. Jos olette joku vastaavassa tilanteessa niin ihan oikeasti lähtekää heti. Vaikka toinen ois miten ihana parhaimmillaan niin silti. Jos kumppanin raivoaminen tuottaa teille hämmennystä tai pelkoa niin älkää jääkö miettimään miten teidän kuuluisi toimia, että toisen ei tarvisi raivota ja mitä kaikkia älyttömiä ajatuksia siinä mieleen tuleekaan. Raivoaminen, haukkuminen, uhkailu, alistaminen tai fyysinen väkivalta mikään niistä ei ole ikinä ok ja syyllinen löytyy kun riehuja katsoo peiliin.
Ystävä on vastaavanlaisessa suhteessa. Ei aio lähteä, koska mies tiedostaa omat traumansa jotka riehumisen taustalla vaikuttaa, ja mies käy terapiassa. Aika järjetön meno on siellä heillä todella usei
Mäkin olen tuollaisessa suhteessa juuri nyt. Ja totta puhuen, en tiedä onko tässä järjen hiventäkään. Toisaalta tiedän, että mies ei sisimmässään ole se raivopää. Traumat aivan ilmeisiä, ja hänellä tarkassa tiedossa, ja tosiaan on traumaterapiassa kaiken aikaa. Vielä ei kyllä ole vaikuttanut mihinkään.
MENE HOITOON