siis kyllä noi pelkosektiomammat ovat itsekkäitä!!!!
minäminäminä!!!! MINÄ tahdon sektion ja mahdollisimman aikasin etten vaan joudu kokemaan yhtään kivuliasta supparia!! jos lähtee syntymään ennen sektioo niin MINÄ sidon jalat yhteen!
MINÄ en suostu edes keskustelemaan peloistani, MINÄ vaikka itken ja huudan ja vaadin sektiota! MINÄ en välitä siitä, että vauvan paras olisi pysyä kohdussa mahdollisimman lähelle laskettua aikaa, MINÄ ihmettelen miksi sektio tehdään vasta rv39!!
joo, kaksplussalla oli pitkä keskustelu aiheesta, ja noin se suunnilleen meni. sektioon vaan, ja päätös asiasta tietenkin mieluiten vaikka ennen raskautta. ja jos ei saa niin tietenkin uhkaillaan abortilla.
jos ei viitsi vauvansa parasta ajatellen edes keskustelemaan peloistaan ja yrittää päästä niistä eroon, ei kyllä anna kuvaa hyvästä äidistä..
Kommentit (44)
kuin haluisin itselleni hitaasti parantuvan leikkaushaavan ja sen lisäksi ikuisen ruman arven. No, mutta mielipiteitähän nämä. Onneksi omani olen jo tehnyt
Yleensähän on niin että jos on tyytyväinen omaan elämäänsä ja ratkaisuihinsa, niin ei ole tarvetta arvostella ja kritisoida muiden valintoja... ainakaan silloin jos ei tiedä ihmisten taustoja ja ratkaisuihin vaikuttaneita syitä.
Jos itsellä on asiat hyvin, niin mitä se on keneltäkään pois jos joku tulee onnellisemmaksi tekemällä toisenlaisia valintoja kuin itse tekisi.
Vauvan hapenpuute ei siis tullut synnytyksen yhteydessä, vaan loppuraskauden aikana. Synnytys oli nopea. Raskaus vain venyi (minun kohdallani)liian pitkäksi, eikä istukka enää toiminut.
Tämän takia olen halunnut että synnytys joko käynnistetään tai minut leikataan rv 38. Lapseni ovat syntyneet viikoilla 37-38, lähteneet kayntiin lapsiveden menolla ja istukat ovat olleet jo aika kalkkeutuneita. Menehtynyt lapsi syntyi rv 40+
Lapsi oli perätilassa, käännöstä yritettiin, ei onnistunut. Sanoin lääkärille, etten luota hänen painoarvioonsa ja etten ole kauhean innostunut synnyttämään perätilalasta alateitse. Tästä lääkäri suuttui ja tiuskaisi, että sovitaan sitten sektioaika. Eli ei ne lekuritkaan näitä tilanteita aina ihan asiallisesti hoida.
Hyvä oli että sovittiin, painoarvio heitti yli kilolla ja olisi kyllä ollut aika riskaabelia ensisynnyttäjän lykätä yli nelikiloista perätilalasta.
ensisynnyttäjä. Vauva oli 3,8 kg. Hyvin meni. Itse en ehkä synnyttäisi pt-lasta alakautta. Itsellä 1 alatiesynnytys takana, vauva 3,6 kg, synnytys meni hyvin ja paranin äkkiä.
tekemästä. Mahtaisi Suomesta tulla oikein veroparatiisi. :)
ET voi olla tosissasi. Tai jos olet, olet hämmästyttävän vajaa älylliseltä rakenteeltasi. Jokainen pelkää jotakin. Sinäkin olet varmasti joskus pelännyt jotakin. Pelko ei ole läheskään aina rationaalinen tunne. Se on subjektiivinen todellisuus ja voi olla todella ylitsepääsemätön. Joku pelkää pimeää, toinen pelkää käärmeitä, yksi pelkää synnytystä. Kaikki valideja pelkojen aiheuttajia, jos subjektiivisesta näkökulmasta katsotaan, mutta toiselle ei lainkaan pelkoa aiheuttavaa.
On siis tyhmää ja mustavalkoista tuomita toisen pelko, oli aihe mikä tahansa. Sinä et elä toisen maailmassa, mutta osoittaisi kypsyyttä ja empatikykyä, jos pystyisi samastumaan toisen elämään edes pienessä mittakaavassa.
t. alatiesynnyttäjä
esim. spurgujen hoito ja sosiaalituet, tupakoitisijoiden itse aiheutetut syövät, optio-systeemit isoilla herroilla jne...
Ensimmäinen painoi 3kg700g, eikä mitään vaikeuksia sopeutua kohdun ulkopuoliseen elämään ollut.
Ensimmäisen lapsen synnytyksessä melkein lähti henki ja toipuminen vei useita kuukausia. Lapsi oli myös syntyessään huonossa kunnossa. Siksi nämä seuraavat pelkosektioita. Eikä tosiaan mitään viikolla 36. Mistä tommosia joku saa päähänsä?
Eihän pelkosektiota edes saa, jos ei käy pelkopolilla keskustelemassa useampaan otteeseen asiasta. Luuletteko, että asiasta vain mainitaan ohimennen lääkärille ja lääkäri kirjoittaa heti lähetteen pelkosektioon? No, tuskinpa. Oikein vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita jopa psykologin apua.
Ihan turha kuitenkaan syyllistää pelkosektiota haluavia. Myös heillä on oikeus tulla äidiksi ja saada lapsi. Loppujen lopuksi pienen hetken kestävä sektio on parempi vaihtoehto sekä äidille että lapselle kuin äidin jatkuva stressi- ja pelkotila koko raskauden aikana. Loppujen lopuksi sen äitiyden määrittää ihan muut asiat kuin synnytystapa.
Meidän eka lapsi synty sektiolla ja ihan sen takia ettei muuten tullut ulos, toinen sit taas tulikin alateitse. ja jos vielä tulisin raskaaksi niin en ikinä sektiota haluaisi, koska toipuminen ei ole kivaa sen jälkeen. Mutta noihin pelkoihin, en käsitä miksei aikuiset ihmiset uskalla kohdata pelkoaan, siten niistä monesti eroon pääsee. Itselläni on monia palkoja, yksi niistä on kamala korkeanpaikankammo ja väkisin vaikka rääkkäystähän se on niin vuodesta toiseen PAKOTAN itseni kohtaamaan pelkoni esim lintsillä. Se on kamala tunne mutta myös mahtava siltä osin kun uskaltaa voittaa itsensä. Muistakaa hyvät mammat että sektiolla on aina omat riskinsä, mitäs sit jos vaikka oman sydän ei kestä nukutusta tms ?
Ä-loman jälkeen kaikki töihin vaan. Ja raha kiertämään. Nämä katkeroituneet ja kotona loisivat mammat ne vasta kuluja aiheuttavat.
yhtään et yritä ymmrätää mistä synnytyspelossa on kyse, kunhan vain toitotat täällä ymmärtämättömyyttäsi hakien sille hyväksyntää...
Harva sinuakaan täällä ymmärtää, paitsi kaverisi
en mennyt huutamaan sektiota tai käynnistystä viikolle 37-40 ihan vaan sen takia, että haluan!
" Minä tein näin: en lähtenyt edes puimaan alatiesynnytystä ja sitä mitä toivoisin alatiesynnytyksessä vaan sanoin että haluan sektion enkä voi muuttaa kantaani ja kyselin sektiosta:"
" Jankuttakaa vaan. Älkää suostuko vaikka lupaisivat kaikki mahdolliset puudutukset. Ei se tositilanteessa kuitenkaan niin mene. Vaan tilanteen mukaan. Älkää antako periksi älkääkä ottako itseenne käännytysyrityksiä"
" Panoksia piti vain koventaa koko ajan. Eikä antaa tuumaakaan periksi"
" Aion kyllä kysyä sitten et onko niillä aikomus pakottaa mut alatiesynnytykseen vaikka en halua. Jos näin on niin vaihdan sairaalaa sitten samantien!!"
" Yli kuukausi ensimmäiselle " pelkolääkärille" enkä aio kuunnella mitään jaarituksia, vaan alan heti puhua sektiosta. "
kuulostaako nämä kommentit siltä, että nämä äidit yrittävät päästä peloistaan? että he tahtovat keskustella asiallisesti?
säälin kyllä lääkäreitä...
olen tässä yrittänyt voittaa pelkoni, mutta en tiedä miten käy. Pelkopolilla olen käynyt jo ennen raskautta ja siellä lääkärit ainakin ymmärsivät pelkoni. Miksei ymmärrystä riitä kanssasisarilta? Luultavasti pelko vauvan kuolemasta ei noin vain häivy, kun sen on kokenut, vauvan kuoleman. Siis synnytystä en pelkää, sen olen jo muutaman kerran kokenut, vaan sitä että vauva kuolee. Onko minulla oikeutta pelkosektioon vai onko tämä mielestänne vain itsekkyyttä? Yritän olla hyvä ihminen ja säästää verorahoja, synnytän kyllä alakautta jos synnytys käynnistyy itsestään viimeistään rv 38, muuten kyllä saavat tehdä keisarinleikkauksen. Enkä välitä pätkääkään mitä muuta ajattelevat.
Vierailija:
" Minä tein näin: en lähtenyt edes puimaan alatiesynnytystä ja sitä mitä toivoisin alatiesynnytyksessä vaan sanoin että haluan sektion enkä voi muuttaa kantaani ja kyselin sektiosta:"" Jankuttakaa vaan. Älkää suostuko vaikka lupaisivat kaikki mahdolliset puudutukset. Ei se tositilanteessa kuitenkaan niin mene. Vaan tilanteen mukaan. Älkää antako periksi älkääkä ottako itseenne käännytysyrityksiä"
" Panoksia piti vain koventaa koko ajan. Eikä antaa tuumaakaan periksi"
" Aion kyllä kysyä sitten et onko niillä aikomus pakottaa mut alatiesynnytykseen vaikka en halua. Jos näin on niin vaihdan sairaalaa sitten samantien!!"
" Yli kuukausi ensimmäiselle " pelkolääkärille" enkä aio kuunnella mitään jaarituksia, vaan alan heti puhua sektiosta. "
kuulostaako nämä kommentit siltä, että nämä äidit yrittävät päästä peloistaan? että he tahtovat keskustella asiallisesti?
säälin kyllä lääkäreitä...
kaikenlaiset " käännytysyritykset" ovat minusta kyllä vastoin lääketieteen etiikkaa ja ihmettelen suuresti, jos jossain tällaiseen toimintaan alennutaan ja toivon, että synnytyspelkoinen tällaisessa tilanteessa osaa pitää puoliaan. Asiallinen informaatio ja valistus molemmista synnytystavoista, kivunlievityksestä ja toipumisesta on paikallaan.
Minulle on tehty kaksi palkosektiota ja esikoisen olen vaikean synnytysyrityksen jälkeen myös synnyttänyt sektiolla.
Pelkoni ovat ihan aiheellisia ja juttelin niistä monelle. Synnytysyrityskokemuksen jälkeen minulle sanottiin, että on vaarallista vauvalle, jos äiti on ihan paniikissa synnytyksen aikana, tulee turhaa hapenpuutetta jne.
Kukaan ei tiedä mikä on toiselle paras!