Jos tilanne äityy todella huonoksi, millä perustein päätetään, kuka pääsee tehohoitoon ja kuka ei?
Mitkä seikat päätöksentekoon vaikuttavat? Entä minkä mielestänne tulisi vaikuttaa?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaistilanne, mahdollisuus parantua ja edessä olevat elinvuodet. Puolikuollutta vanhusta ei kannata tehohoitaa. Myös se miten paljon jää kaipaavia, jos kuolee, jääkö pieniä lapsia huollettavaksi tai tekeekö sellaista työtä, että yhteiskunta jää kaipaamaan.
Jätetäänkö yksinäinen työkyvytön mielenterveyskuntoutuja siis hoidon loppupäähän?
Kukahan hänen hoitamisestaan hyötyy? On varmaan itsekin ahdistunut ja itsetuhoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaistilanne, mahdollisuus parantua ja edessä olevat elinvuodet. Puolikuollutta vanhusta ei kannata tehohoitaa. Myös se miten paljon jää kaipaavia, jos kuolee, jääkö pieniä lapsia huollettavaksi tai tekeekö sellaista työtä, että yhteiskunta jää kaipaamaan.
Jätetäänkö yksinäinen työkyvytön mielenterveyskuntoutuja siis hoidon loppupäähän?
Kukahan hänen hoitamisestaan hyötyy? On varmaan itsekin ahdistunut ja itsetuhoinen.
No eihän psyyken ongelmat ole ikuisia vaan niistäkin tervehtyy ja voi palata takaisin työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja naiset ensin.
EIpäs, kun miehet.
Lapset etusijalla tottakai. Mutta naiset ja miehet tasa-arvoisesti. Hätätilanteessa vanhimmat tulisi uhrata. He ovat jo saaneet elää pitkän elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pienten lasten vanhemmat pelastetaan ennemmin kuin samassa terveystilanteessa ja asemassa oleva lapseton! Tämähän nyt on ihan selvä kaikille, joilla vähänkin järkeä jäljellä.
Orpolapset tulevat todella kalliiksi Suomelle, heistä ei välttämättä koskaan saada tuottavia veronmaksajia ihan vain lapsuustraumojen takia, mikä vanhemman/vanhempien kuolema luultavastikin on. Ja jokaisen normaalin ihmisen sydän meinaa särkyä jo ajatuksestakin, kuinka pieni lapsi menettää vanhempansa eikä tule enää koskaan takaisin. Toki tällä palstalla liikkuu täysin tunteettomiakin ihmisiä...
No ei säry. Jos saisin siis itse päättää että hoidetaanko minut vai vaikka kaverini jolla 2 pientä lasta niin tietenkin valitsisin itseni ja myös lähisukulaiseni ennen muita, oli nämä muut missä asemassa tahansa.
Onneksi potilas itse ei päätä kuka saa elää ja kenen annetaan kuolla. Suurin osa valitsisi elämän itselleen ja kuoleman muille. En tiedä pystyisinkö itse elämään itseni kanssa tuollaisen päätöksen jäljiltä.
Minä pystyisin ihan helposti. En välitä niistä kaverin lapsista enemmän kuin itsestäni tai lähisukulaisista. Jollekin toiselle kaverin lapset taas voi olla läheisiä ja valitsisi toisin.
Siis sulle on ihan ok, että sinun valintasi seurauksella viaton ihminen kuoli? Ok...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaistilanne, mahdollisuus parantua ja edessä olevat elinvuodet. Puolikuollutta vanhusta ei kannata tehohoitaa. Myös se miten paljon jää kaipaavia, jos kuolee, jääkö pieniä lapsia huollettavaksi tai tekeekö sellaista työtä, että yhteiskunta jää kaipaamaan.
Täyttä pjaskaa. Työ, ammatti, yhteiskunnallinen asema ei vaikuta eikä huolettavien lukumäärä.
Mutta jos ikä ja terveyden tilanne on täysin sama. Kumman valita?
Todennäköisemmin lääkäri valitsee potilaan joka omaisten kanssa yhteistyö sujuu jotenkin. Potilaan omaisten on osattava vaatia hoitoa mutta ei olla liian vaativia.
Kuvitellaan tilanne, että omaisiin ei saada kummankaan puolelta mitään yhteyttä lukuisista yrityksistä huolimatta ja kello tikittää, valintoja on tehtävä nopeasti. Meneekö vain arvalla päätös?
Osittain kyllä. Yksittäisen ihmisen päätäs tehohoidon aloittaminen harvemmin on. Potilaan mahdollisuudesta selviytyä voi olla erilaisia arvoita heillä jotka päätöstä ovat tekemässä. Fifty-fifty tilanteessa todennäköisin vaihtoehto on että paikan saa se joka tehohoito päätös on ensimmäisenä arvioitavana. Tai sitten tehohoidon lääkäri tekee päätöksen tehohoidon lopettamisesta jonkin toisen potilaan kohdalla joka selvitymismahdollisuudet on huomattavasti pienemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaistilanne, mahdollisuus parantua ja edessä olevat elinvuodet. Puolikuollutta vanhusta ei kannata tehohoitaa. Myös se miten paljon jää kaipaavia, jos kuolee, jääkö pieniä lapsia huollettavaksi tai tekeekö sellaista työtä, että yhteiskunta jää kaipaamaan.
Miksi sen pitäisi vaikuttaa onko lapsia vai ei? Eihän se kenekään ihmisarvoon vaikuta?
Tietenkin se vaikuttaa. Se on tragedia myös sille lapselle. Lapseton kuolee yksin, ei jää elinikäistä traumaa kenellekään. Ja ne lapset pitää huoltaa jatkossa jonkun muun, ehkä on toinen huoltaja, tai sitten lastensuojelu.
Ai lapseton kuolee yksin? :D Ei kenenkään oikeutta elää, voi arvottaa sen mukaan, onko lapsia. Sehän laittaisi yhteiskunnassa ihmiset aivan super eriarvoiseen asemaan. Entä ihmiset jotka eivät voi saada lapsia? Onko heidän elämänsä tuomittu olemaan arvottomampi siksi?
Tietenkin voi. Se pieni lapsi ei pärjää ilman huoltajaansa. Jos jotain lapsetonta nyt jää kaipaamaan vanha äiti, niin se kestää sen huomattavasti paremmin kuin se orpolapsi. Aika itsekästä kuvitella, että joku lapseton tyyppi selviytyisi ja pikkulapset joutuisivat huostaan.
Se, että sä oot puskenu pillustas kiljuvia, haisevia ja ärsyttäviä kakaroita ei tee susta automaattisesti yhtään sen arvokkaampaa tai tärkeämpää kuin kenestäkään muustakaan. Tyhmää kuvitella, että olisit kotona kakaroitas hoitaessas muka tärkeämpi kuin vaikka ihmishenkiä pelastava lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaistilanne, mahdollisuus parantua ja edessä olevat elinvuodet. Puolikuollutta vanhusta ei kannata tehohoitaa. Myös se miten paljon jää kaipaavia, jos kuolee, jääkö pieniä lapsia huollettavaksi tai tekeekö sellaista työtä, että yhteiskunta jää kaipaamaan.
Miksi sen pitäisi vaikuttaa onko lapsia vai ei? Eihän se kenekään ihmisarvoon vaikuta?
Tietenkin se vaikuttaa. Se on tragedia myös sille lapselle. Lapseton kuolee yksin, ei jää elinikäistä traumaa kenellekään. Ja ne lapset pitää huoltaa jatkossa jonkun muun, ehkä on toinen huoltaja, tai sitten lastensuojelu.
Ai lapseton kuolee yksin? :D Ei kenenkään oikeutta elää, voi arvottaa sen mukaan, onko lapsia. Sehän laittaisi yhteiskunnassa ihmiset aivan super eriarvoiseen asemaan. Entä ihmiset jotka eivät voi saada lapsia? Onko heidän elämänsä tuomittu olemaan arvottomampi siksi?
Tietenkin voi. Se pieni lapsi ei pärjää ilman huoltajaansa. Jos jotain lapsetonta nyt jää kaipaamaan vanha äiti, niin se kestää sen huomattavasti paremmin kuin se orpolapsi. Aika itsekästä kuvitella, että joku lapseton tyyppi selviytyisi ja pikkulapset joutuisivat huostaan.
Se, että sä oot puskenu pillustas kiljuvia, haisevia ja ärsyttäviä kakaroita ei tee susta automaattisesti yhtään sen arvokkaampaa tai tärkeämpää kuin kenestäkään muustakaan. Tyhmää kuvitella, että olisit kotona kakaroitas hoitaessas muka tärkeämpi kuin vaikka ihmishenkiä pelastava lääkäri.
Kaltaisesi mielenterveysongelmainen roskasakki ei ole minkään eettisen listauksen ykkösenä.
Voiko vedota siihen, jos on aktiivinen pyrkyri kunnalispolitiikassa?
M55
Vierailija kirjoitti:
Voiko vedota siihen, jos on aktiivinen pyrkyri kunnalispolitiikassa?
M55
Jos tehohoidon vastuu lääkäri on samaa puoluetta, niin ehkä. Jos eri puoluetta, niin tuosta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3fa3c491-1b1b-4d0d-95c3-6e5a93ce…
Tuossa IL artikkelissa kerrotaan miten Espanjalaiset päättää asiasta. Luultavasti samat säännöt olisi Suomessakin.
Mitä tulee tuohon että voiko joku saada hoitoa siksi että hänellä on pieniä lapsia, tiedän joidenkin sikakalliiden lääkkeiden kohdalla että tuo on peruste. Eli joidenkin sairauksien hoidossa ajatellaan että koska rahat ei riitä kaikille niin valitaan ne pienten lasten vanhemmat.
Lapsettomat voi vaikka kuinka vinkua että epäreilua mutta kyllä mä jo lapsettomana tajusin että tuossa on järkeä.
Tuossa IL artikkelissa puhutaan sosiaalisesta arvosta - mitä sitä tarkoittaakaan.
Eiköhän kriisitilanteessa katota aikalailla niitä asioita mitkä on esillä, ja pääosin nimenomaan terveyteen liittyviä asioita. Ei todellakaan hoitajat rupea kaivelemaan tietoja menneisyydestä tai sitä että onko ollut hyvä koulussa. Ja ei varmasti ole velvollisuutta ottaa selvää, että millainen perhetilanne on jne.
Ne mitä ne tietää on ikä, terveystiedot jos ne on esillä sekä potilaan oma kertomus. Edes ammattia he ei tiedä, jollei sitä kerro ja siitä ei luultavasti mitään paperia toimiteta joten sitäkään ei sinänsä lasketa.
Cmoon luuletteko oikeasti että nää hommat menee niin monimutkasiks että aletaan urkkimaan että monta euroa tienaa kuussa ja ties mitä kaikkee..
Jtn rajaa draamanhaullekin.
Siis vaikuttaako tuohon kokonaisarvioon myös psyykkinen terveys vai vain fyysinen?
Vituttaa, kun sain just työpaikan jossa ok palkka ja mukavaa työtä onkin. Eikun sitten tulee tämä koronavirus ja kaikki hommat seis! Lomautetaan. Onneksi työterveysasiakkuus on nyt. Mutta mutta... koronaahan hoidetaan vain kunnallispuolella. Siellä on vanha tieto minusta työttömänä! Eli annetaanko minun nyt kuolla, vaikka olen taas tuottava?
Kerroin tänään läheisilleni, mitä toivon omalta hoidoltani, ja läheiseni lupasivat noudattaa toivettani, että minua ei tehohoideta.
T. Alle 30-vuotias astmaatikko
Etusija nuorilla, työikäisillä ja perusterveillä. Eli niillä, joilla on parhaat selviytymisen mahdollisuudet ja mahdollisuus vielä tehdä tuottavaa työtä.
Ikä. Vaikka itsekkäät mummelit haukkuukin nuoret lihaviksi ja röökääjiksi, sekä papparaiset kuvittelevat olevansa etuoikeutettuja koska ovat maksaneet veroja.
Kaikki maksaa veroja ja ei se valitettavasti kenenkään itsestään huolehtiminen ja ulkonäön puunaaminen aseta ketään hoitojonossa ylemmäksi. Ikä määrittelee.
Vierailija kirjoitti:
Siis vaikuttaako tuohon kokonaisarvioon myös psyykkinen terveys vai vain fyysinen?
Harvemmin noita voi toisistaan erottaa. Psyykkinen selviytyminen tilanteesta vaikuttaa fyysiseen puoleen ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vaikuttaako tuohon kokonaisarvioon myös psyykkinen terveys vai vain fyysinen?
Harvemmin noita voi toisistaan erottaa. Psyykkinen selviytyminen tilanteesta vaikuttaa fyysiseen puoleen ja päinvastoin.
Siis eihän se niin voi olla, että jos on esim raiskattu ja saanut traumaoireita ja masennusta niin sitten ei tehohoideta, kun on psyykkistä ongelmaa...
Vierailija kirjoitti:
Ikä taitaa vaikuttaa eniten. Kyllä lapsi aina ennemmin pääsee, kuin vanhus.
Sorry mutta Italiassa ja Espanjassa vaikuttaa yleiskunto(kenellä parhaimmat mahdollisuudet selvitä) ja myös hyödyllisyys yhteis kunnalle.Jos on terve työelämässä mukana oleva 63 v ja esim. vaikeaa astamaa sairastava lapsi,niin 63v saa tehohoitopaikan. Myös yhteiskunallinen hyödylliduud otetaan huomioon. Ylilihava kotihoidontuella oleva äityli jää myös toiseksi yhteiskunnalle hyödyksiolevalle perusteveelle + kuusikymppiselle.
Kai te ymmärrätte jos tosipaikka tulee niin armotta ylilihavat, astmaatikot, narkit, vammaiset, alkoholistit ja muutoin hyödyttömät (työttömät ,kotihoidontuella ym) rajataan poisi tehohoidosta. Myös ne meidän pikkupiltit jos heissä joksu perussairaus tai liikalihavuus.
T työtön
Kuvitellaan tilanne, että omaisiin ei saada kummankaan puolelta mitään yhteyttä lukuisista yrityksistä huolimatta ja kello tikittää, valintoja on tehtävä nopeasti. Meneekö vain arvalla päätös?