Mikä harmittaa / masentaa / surustuttaa eniten Korona-rajoituksissa?

Vierailija kirjoitti:

Krooniset kivut pahentuneet. En pysty liikkumaan, syömään, nukkumaan. Kipu on läsnä koko ajan. Sairaalaan ei pääse, kaikki on sekaisin. Teen kohta itselleni jotain.

Älä tee, ihminen rakas..

Itse olen ehkä typerä, mutta harmittaa kaikkein urheilukisojen ja muunkin urheilun mitä vielä olisi ollut ( sm-liiga yms)  peruuntuminen. Olen yksinäinen ihminen ja sen vuoksi en vietä mitään sosiaalista elämää joten siinä mielessä en kärsi tilanteesta. Kuitenkin aika tylsää välillä joten tällainen pienikin asia masentaa.

Harmittaa, että  joudun viettämään viikon loman neljän seinän sisällä. Asun yksin ja kaikki ystäväni ja sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä. Näen läheisiäni harvoin, yleensä juuri lomilla.

En silti halua valittaa tästä, selviän toki lomastani myös yksin. Monella on asiat paljon, paljon huonommin.

Se että toiset eivät noudata ohjeita ollenkaan. Se on todella itsekästä touhua ja tekee surulliseksi. Näin vakavassa tilanteessakin, jotkut vähemmän tärkeät menot ja totutut tavat ajaa yli, eikä ajatella yhtään pidemmälle. Mieltä lämmittää tieto, että on onneksi monia, jotka tekevät kaikkensa, että selvittäisiin viruksen tuhoista vähemmällä.

Matkustuskielto koska se on ihan turhaa ja ihmisten kuuluu saada matkustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa, että KELA päätti perua (ei siirtää myöhemmäksi vaan säästää rahaa ja perua) vammaisten lasten yksilöterapiat / kuntoutukset toukokuun loppuun saakka. Noita on niin vaikeaa muutenkaan saada.

Myös aikuisten terapiat peruttu. Tappelin Kelan kanssa ensin lähes puoli vuotta, valitin Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan, voitin ja sain kuntotukset. Nyt peruttu, myös laitoskuntoutusjakso, jonka siirto ei onnistu.

Kela teki törkeästi ja keskeytti kaikki terapiat 31.5. saakka suoraan. Olisivat vooneet keskeyttää toistaiseksi huhtikuun puoleenväliin ja katsoa sitten tilannetta. Tämö on Kelan märkä uni, säästöjä syntyy, paskat ihmisistä. Kuinka moni ihminen kuolee tämäm päätöksen vuoksi?

Minua ahdistaa ja vi tut taa eniten tässä hommassa se, että vaikka koko ajan hoetaan kansalle että ei pidä panikoida niin kaikki rajoitus- ym. toimet toteutetaan aivan järjettömästi niin että on hyvin huomattavissa että juuri niitä paniikkiratkaisuja siellä nyt tehdään.

Hyvänä esimerkkinä nämä kuntoutusten täydelliset perumiset. Ei kenellekään tullut mieleen että joo, saadaan koronariski pienemmäksi toki, mutta mites ne haitat, jota seuraa kun ihmiset jätetään pärjäämään yksin? Hyvänä esimerkkinä se iltalehdessä ollut juttu cp-vammaisesta miehestä.

Sama koulujen sulkemisen kanssa. Hirveä hätä ja hoppu heti saada oppilaille tehtävät, miksi ihmeessä ei voitu vaan ilmoittaa että nyt kotiin, ensi viikkoon mennessä sitten alkaa etäopetus ja tehtävät rullata. Lomailkaa nyt pari päivää rauhassa, suunnitelkaa nyt tällä viikolla perheen systeemit ajan kanssa toimiviksi. Mutta ei. Ja hei, mites ne lapset joilla on huonommat kotiolot kuin muilla? Miten niiden ruokailu, onko niillä laitteet joilla seurata opetusta, saako ne kotona nettiyhteydet niihin vehkeisiin? Mitä jos kotona tilanne kriisiytyy, onko pikkukoululaisille neuvottu keneltä pyytää apua ja neuvoja? Mutta ei, kaikki vaan seis ja joka kunta hoitaa sitten asiat tavallaan. Tämä tulee käymään todella kalliiksi pitkässä juoksussa kun jätetään lapset ja perheet pärjäämään yksin.

Äitini makaa kuntoutussairaalassa lonkkamurtuman jälkeen.  En pääse katsomaan häntä ja luulee, että hänet on hylätty sinne yksin.

Kun soitin hänelle, kertoi väsyneellä äänellä menettäneensä kiinnostuksen kaikkeen. Yritin kertoa, että korona-viruksen takia ei päästä sinne, mutta unohtaa syyn  kuitenkin.

Häntä pitäisi kuntouttaa siellä, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan, makuuttavat sängyn pohjalla. Ilmeisesti koronan takia lopettaneet vähäisenkin kuntoutuksen.

Pelkään, että äitini kuolee suruun ja  yksinäisyyteen luullen kaikkien hylänneen hänet.

Eniten masentaa huomata se, että korona-eritys ei oikeasti muuta elämässäni mitään. Olen muutenkin jatkuvasti yksin kotona enkä käy missään. :(

Jatkoa edelliseen: Äitini itsekin ihmetteli, että tehdään kallis leikkaus ja sitten vaan makuutetaan. Kun ikää on n. 90 V, niin pitäisi saada nopeasti jalkeille. Ensin oli fysioterapeutit lomautettuina ja sitten tämä korona tuli perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuukausia suunnitellut leikkauksen peruuntuminen. Mitäs väliä sillä ihmisen elämänlaadulla onkaan.

Olisiko ollut lihavuusleikkaus?

kunnon minä minä minä ihminen taas

Ei lähellekään. Kunnon minä-minä -ihmisenä et edes lukenut ensimmäistä viestiä. Pysytele sinä vaan näissä vittuilu- ja haukkumisketjuissa.

Itseä huolettaa se jos yliopistot peruvat pääsykokeensa ja tulee pelkkä todistusvalinta. Tämä tarkoittaisi sitä ettei minun kannattaisi tällä todistuksella edes hakea sinne kun voin päästä vain pääsykokeen kautta. Samalla tiedän, että kokoajan mennään enemmän siihen, että vaan todistus ratkaisee. Tämäkin kevät voi olla minulla ainoita hetkiä, kun enää kannattaa sinne hakea. Samalla mietin, että jos coronan takia ei enää kokeita pidetä niin ovi taitaa sinne kouluun mennä kiinni lopullisesti. Nyt tämä keväänä kun piti vielä olla yliopistoon tavanomaiset kokeet ainakin niille aloille mihin ajattelin hakea. Samalla se on mielessä, että täytyy sinne silti lukea ja opiskella ja silti se työ voi mennä hukkaan jos ilmoitetaan keväällä ettei kokeita enää ole. Vaikuttaa ainakin omaan elämään ratkaisevasti ja en ole missään hyvässä tilanteessa elämässäni muutenkaan. Lähes syrjäytynyt, yksinäinen nuori ja siinä mielessä en itsekään meinaa enää jaksaa ja pelottaa miten minun käy.

Minua vain kyrpii, kun joku hamstraa pakastimen täydeltä ruokaa yli oman tarpeen ja kaapit pullolleen kuiva-aineita, ja tämän johdosta joudun itse taktikoimaan, mihin aikaan päivästä voi lähteä kauppaan ja minä viikonpäivänä, jotta selviää sillä yhdellä kauppareissulla/viikko ja saa edes puolet siitä, mitä hakee. Ja kaikki on loppu. Luojan kiitos en ole ruokarajoitteinen, eli seurauksena on vain lievä harmitus ja suunnitelmien muutos, kun haluamani on loppu. Ostan itsekin viikon ruoat nyt aina kerralla, mutta ne menevät myös käyttöön enkä hamstraa, ja esimerkiksi jauhelihaa ei kulu edes 1 rasiaa viikossa. Silti sitä yhtä rasiaakaan ei ole tahtonut mistään löytää. Sama hiivan kanssa, tein pizzaa ja huomasin että kuivahiiva on vanhaa, no eihän sitä löydy mistään vaan hullyn reunasta saa tavata hintalapuista, että mitä tässä on ollut.

Jopa maidot oli yksi päivä viety, mikä vähän ihmetyttää. Mummini pakastaa maitoa joskus mökillä, mutta itse en kuvitellut, että joku muukin tekee niin.

Rajojen sulkeminen surettaa eniten. Asumme miesystäväni kanssa eri maissa :(

Harmittaa se, että alalla, josta ei pitänyt töiden loppua, on nyt loppunut työt ainakin hetkeksi. Ei varmaan ihan kaikilla mutta omalla työpaikalla ainakin.

Minua kyllä harmittavat myös omat rahasto- ja osakesäästöt.

Meidän firmalla alkoi just yt:t...