Lue keskustelun säännöt.
Mikä harmittaa / masentaa / surustuttaa eniten Korona-rajoituksissa?
18.03.2020 |
Tässä ketjussa saa surra, purnata ja hakea vertaistukea. Kyllä, tilanne vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä jne. ja suurin osa ymmärtää sen.
Ihmisillä on kuitenkin oikeus päästää höyryjä ilman, että tullaan arvostelemaan ja syyllistämään tms.
Eli mikä sinua harmittaa jne. eniten näissä rajoituksissa? Itseäni se, ettei leskeksi jäänyt anoppini voi tulla meille pääsiäiseksi. Hän on muutenkin kovin yksinäinen 😓
Kommentit (135)
Krooniset kivut pahentuneet. En pysty liikkumaan, syömään, nukkumaan. Kipu on läsnä koko ajan. Sairaalaan ei pääse, kaikki on sekaisin. Teen kohta itselleni jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun palvelutalossa, jossa on rajoitettu kaikkia vierailuja. Tämä koskee myös henkilökohtaista avustajaani....En ymmärrä, miksi erityistä tukea vaativille lapsille ja nuorille on turvattu koulutus (siis tämä on todella hyvä asia ja näin pitää olla), mutta me vaikeavammaiset joudumme pärjäämään ilman elintärkeitä avustajiamme. Olen huolissani myös avustajani taloudellisesta tilanteesta. Hän itki tänään puhelimessa ja kuulosti aivan epätoivoiselta :'( :(
Voimia kaikille ketjuun vastanneille ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään.
Ei taida sitten olla sun ketju, hei.
Se että kirjastot ovat kuukauden kiinni. En juuri muuten liiku ihmisten ilmoilla, olen työtön eikä ole juuri ystäviä, joita tapaisin säännöllisesti, lisäksi paniikkihäiriöisenä ahdistaa ihmisten ilmoilla.
Lähikirjasto on minulle kuin toinen koti, ja nyt en pääse sinne kuukauteen, eli kökin kotona ja mökkihöperöidyn pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En päässyt hyvästelemään saattohoidossa olevaa rakasta ystävääni. Tänään sain varmistuksen, etten valitettavasti pääse edes hänen hautajaisiinsa. Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman pahalta 😭😭
Jos oisitte olleet oikeesti läheisiä oisit päässyt hautajaisiin.
Asun yksin, ei lähipiiriä/kaikki keskittyneet nyt omiin perheisiinsä, harvat kaverit julkisen liikenteen päässä ja kun työtkin ovat etänä, niin kuukausi ilman että puhuu kenellekään, tuntuu kamalalta ajatukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten väkimäärän rajoittaminen.
Minä en suostu tähän. Rajansa kaikella.
Hautajaisissa on hyvä tehdä lisää ruumiita.
Se, etten näe vanhempiani tai appivanhempiani pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opinnot vaikeutuvat huomattavasti eikä yliopistolta saa mitään apua.
Olen lomautettuna todennäköisesti seuraavat 3 kk. Uskon, että myös irtisanomiset ovat edessä. Muuten kaikki on vielä hyvin. Kyllä me jotenkin toimeen tullaan ja selvitään, vaikka työpaikka lähtisi.
Paljon voimia niille kaikille, joilla on vaikeammat ajat edessä 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolettaa että miten käy korkeakoulujen pääsykokeiden. Lisäksi harmittaa että ei ole mitään urheilua seurattavana eikä itse pääse käymään esim. salilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt hyvästelemään saattohoidossa olevaa rakasta ystävääni. Tänään sain varmistuksen, etten valitettavasti pääse edes hänen hautajaisiinsa. Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman pahalta 😭😭
Ota yhteyttä seurakuntaan ja kysy asiasta vielä. Tsemppiä. Meillä kanssa apen hautajaiset tulossa eikä todellakaan aleta rajoittaa lähiomaisten ja lähimpien ystävien tuloa. Kaikki muut kontaktit on minimoitu, olemme olleet täysin neljän seinän sisällä. Tästä emme jousta.
Otan osaa suruusi. Hautajaiset ovat tosin mieletön riski. Porukka halailee pitkään, kättelevät, taputtelevat selkään ja kaikki itkevät ja niistävät minkä ehtivät. Eivätkä tosiaan heitä paperia roskiin ja pese käsiään joka välissä. Lopuksi noutopöytä.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ei haluis ruinata turhasta. Mä olen pitkän vaikean henkilökohtaisen kriisin jälkeen hiljalleen pääsemässä kiinni elämään. Mulle jatkuva sosiaalinen altistus on ollut kuntoutumisen kulmakivenä, koska mulla on ollut kaiken maailman pelko-oireita ja ties mitä harhoja. No, nyt mun tulevien viikkojen ohjelma on kaikki pyyhkäisty pois. Tulevina kuukausina oli tarkoitus myös edetä töihin palaamisesta seuraavaan vaiheeseen, mutta nyt ei varmaan kannata odottaa minkään asian etenemistä moneen kuukauteen. Pelkään, että psyykkinen terveyteni ei kestä tätä ja alan taas pelätä muita ihmisiä ja jään vaan kotiin senkin jälkeen kun epidemia on ohi.
Mutta nyt vaan pitää keksiä keinot siihen, että vointi ei mene ainakaan huonommaksi. Ainakin nyt on moni muukin samassa veneessä.
I feel you. Olen ollut vuosia sairaseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi ja nyt viimeinkin olin alkanut ottaa rohkeita askelia eteenpäin kuntoutuakseni. Terapia pelottaa, mutta nyt lopultakin olin päättänyt että aion todella alkaa hakemaan itselleni terapeuttia. Se prosessi hidastuu nyt tämän tilanteen vuoksi. En myöskään ole varma, kuinka nykyisen hoitosuhteeni käy, sillä tilat ovat sairaalassa ja käyntejä siellä luultavasti rajoitetaan. Minulle myös sos. tilanteet ovat hyvin haastavia ja mitä kauemmin olen erossa ihmiskontakteista, sitä vaikeammaksi ihmisten tapaaminen tulee. Näinä aikoina en kuitenkaan viitsi tavata muita kuin kaikista lähimpiä ihmisiä eli vanhempiani ja siskoani. Tässä tulevina viikkoina ja kuukausina olisi myös ollut kivoja tapahtumia joita olen innolla odottanut jo kuukausia, mutta ne jäävät nyt välistä peruuntumisen vuoksi.
Olen siis hyvin pitkälti oman onneni nojassa ja kyhjötän kotona joka ei todellakaan tee päälleni hyvää. Mutta kuten kirjoitit, nyt täytyy vaan yrittää keksiä keinot siihen, että selviää tästä. Ja kyllä me selviämmekin. Tsemppiä. <3
En pääse näkemään äitiä (yli 70) pääsiäisenä kuten suunnittelin enkä siis myöskään pääse maalle. Saunavuorojen peruminen taloyhtiössä määräämättömäksi ajaksi harmitti yllättävän paljon.
Voimia kaikille. Kyllä me selviämme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ei haluis ruinata turhasta. Mä olen pitkän vaikean henkilökohtaisen kriisin jälkeen hiljalleen pääsemässä kiinni elämään. Mulle jatkuva sosiaalinen altistus on ollut kuntoutumisen kulmakivenä, koska mulla on ollut kaiken maailman pelko-oireita ja ties mitä harhoja. No, nyt mun tulevien viikkojen ohjelma on kaikki pyyhkäisty pois. Tulevina kuukausina oli tarkoitus myös edetä töihin palaamisesta seuraavaan vaiheeseen, mutta nyt ei varmaan kannata odottaa minkään asian etenemistä moneen kuukauteen. Pelkään, että psyykkinen terveyteni ei kestä tätä ja alan taas pelätä muita ihmisiä ja jään vaan kotiin senkin jälkeen kun epidemia on ohi.
Mutta nyt vaan pitää keksiä keinot siihen, että vointi ei mene ainakaan huonommaksi. Ainakin nyt on moni muukin samassa veneessä.
I feel you. Olen ollut vuosia sairaseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi ja nyt viimeinkin olin alkanut ottaa rohkeita askelia eteenpäin kuntoutuakseni. Terapia pelottaa, mutta nyt lopultakin olin päättänyt että aion todella alkaa hakemaan itselleni terapeuttia. Se prosessi hidastuu nyt tämän tilanteen vuoksi. En myöskään ole varma, kuinka nykyisen hoitosuhteeni käy, sillä tilat ovat sairaalassa ja käyntejä siellä luultavasti rajoitetaan. Minulle myös sos. tilanteet ovat hyvin haastavia ja mitä kauemmin olen erossa ihmiskontakteista, sitä vaikeammaksi ihmisten tapaaminen tulee. Näinä aikoina en kuitenkaan viitsi tavata muita kuin kaikista lähimpiä ihmisiä eli vanhempiani ja siskoani. Tässä tulevina viikkoina ja kuukausina olisi myös ollut kivoja tapahtumia joita olen innolla odottanut jo kuukausia, mutta ne jäävät nyt välistä peruuntumisen vuoksi.
Olen siis hyvin pitkälti oman onneni nojassa ja kyhjötän kotona joka ei todellakaan tee päälleni hyvää. Mutta kuten kirjoitit, nyt täytyy vaan yrittää keksiä keinot siihen, että selviää tästä. Ja kyllä me selviämmekin. Tsemppiä. <3
Ainiin ja unohdin kertoa, että töitäkin olin viimeinkin saamassa. Nyt en tiedä miten töiden käy, kun niitä varten pitäisi käydä koulutuksissa ja näyttää vähän siltä, että ne saatetaan perua tuon uuden rajoituksen myötä. Kyllähän tämä harmittaa. :(
Olen töissä sairaalassa ja riskiryhmää.
Kuntoutus peruutettu. 2 aivoverenvuotoa ja 1 tulppa. Pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Nyt kaikki lähikuntoutukset (siis mikä sana!!!!!) peruutettu. Etäkuntoutus ei onnistu. Tästä syntyvää takapakkia ei voi edes mitata. Ahdistaa ja masentaa. Jään varmaan tuoliin loppelämäksi.