Mikä harmittaa / masentaa / surustuttaa eniten Korona-rajoituksissa?
Tässä ketjussa saa surra, purnata ja hakea vertaistukea. Kyllä, tilanne vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä jne. ja suurin osa ymmärtää sen.
Ihmisillä on kuitenkin oikeus päästää höyryjä ilman, että tullaan arvostelemaan ja syyllistämään tms.
Eli mikä sinua harmittaa jne. eniten näissä rajoituksissa? Itseäni se, ettei leskeksi jäänyt anoppini voi tulla meille pääsiäiseksi. Hän on muutenkin kovin yksinäinen 😓
Kommentit (135)
Oman saunavuoron peruuntuminen, myös reissu siskon luokse peruuntui ja en tiedä tuleeko tämän takia myös syys-lokakuussa oleva leikkaukseni siirtyymään.
Veetuttaa kun ei pääse päivisin taaperon kanssa mihinkään (karanteenissa ollaan.) Bussi on meille tärkeä kulkuväline päivittäin ja tuulettaa mukavasti päätä käydä ihmisten ilmoilla. Ja että en varannut kotiin yhtään karkkipussia.
Vierailija kirjoitti:
Krooniset kivut pahentuneet. En pysty liikkumaan, syömään, nukkumaan. Kipu on läsnä koko ajan. Sairaalaan ei pääse, kaikki on sekaisin. Teen kohta itselleni jotain.
Reippasti vaan liikkumaan. Johan sitä jäykistyy, jos kotona kököttää ☺☺☺
Se, että koko yhteiskunta on pysäytetty, ja se tulee jatkumaan todennäköisesti useita kuukausia. Elämä on pysähdyksissä, yksilönvapautta rajoitetaan. Taloudelliset vaikeudet, joita tämä aiheuttaa ihmisille, tulevat näkymään työssäni (sossu). Valmiuslaki saattaa pakottaa tekemään ylitöitä, vaikkei normityöaika jo aikaisemminkaan ole riittänyt työni tekemiseen.
Olen riskiryhmää, mikä tarkoittaa täydellistä eristystä. On ikävä pieniä asioita. Tanssitunteja. Kuoroa. Museoita. Kahvittelua rakkaan ystävän kanssa. Vertaistukiryhmää. Fysioterapiaa.
Kannustetaan etäopiskeluun, mutta sitten suljetaan sähköiset tenttitilat eikä tarjota mahdollisuutta tenttiä koulun verkkoympäristössä, joten ei käytännössä anneta mahdollisuutta siihen etäopiskeluun...
Vierailija kirjoitti:
En päässyt hyvästelemään saattohoidossa olevaa rakasta ystävääni. Tänään sain varmistuksen, etten valitettavasti pääse edes hänen hautajaisiinsa. Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman pahalta 😭😭
Voimia❤️
Meidän häät peruuntui huhtikuulta. Samoin siskoni häät toukokuulta. Tänään ratkaistiin miehen kanssa, että pidetään kuitenkin alkuperäinen hääpäivä, ja mennään silloin naimisiin maistraatissa. Hääjuhla aiotaan edelleen viettää, mutta ne tulee sitten joskus ensi vuonna. Harmittaa vaan niin, kun näitä oltiin suunniteltu ja haaveiltu jo puolitoista vuotta :(
Pelkään myös iäkkäiden isovanhempieni ja heidän vointinsa puolesta.
Jos nyt hengissä selviää jne niin sitten eniten harmittaa se että mulla piti olla häät ulkomailla ja myös häämatka siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt hyvästelemään saattohoidossa olevaa rakasta ystävääni. Tänään sain varmistuksen, etten valitettavasti pääse edes hänen hautajaisiinsa. Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman pahalta 😭😭
Jos oisitte olleet oikeesti läheisiä oisit päässyt hautajaisiin.
Sinun hautajaisiin ei ole varmaan tunkua, joten saat rajoitettua varmasti vieraat kahdeksaan + pappi & kanttori. Normaali-ihmisillä eri tilanne. Useimmilla edes lähiomaiset ei mahdu tuohon 8:n. Esim: leski + 2-3 lasta, vanhemmat ja sisarukset. Eivät ystävät mahdu.
Minua surettaa kaikkien puolesta jotka menettävät toimeentulonsa. Koululaisten eriarvoistuminen. Kaikki seuraukset mitä tästä tulee. Olisiko vanhukset voitu pelkästään eristää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooniset kivut pahentuneet. En pysty liikkumaan, syömään, nukkumaan. Kipu on läsnä koko ajan. Sairaalaan ei pääse, kaikki on sekaisin. Teen kohta itselleni jotain.
Reippasti vaan liikkumaan. Johan sitä jäykistyy, jos kotona kököttää ☺☺☺
Haista sinä paska. Miten esim. riskiryhmään kuuluva vaikeasta neurologisesta sairaudesta kärsivä ystäväni pystyy liiikkumaan? Tai toinen ystäväni, jolla on mm. CRPS ja yleistynyt dystonia. Miten mitkään kävelylenkit helpottavat hermokipua?
Ei mikään. Siirrytään huomenna miehen kanssa elämään eristettyä elämää, eikä tavata ihmisiä. Varmuusvarasto on kerättynä ja pakastimet ja maakellari täynnä ruokaa. Alan suunnitella kesän istutuksia ja kylvän siemenet. Käsitöitäkin on odottamassa. Mies tekee puutöitä ja siistii puutarhaa. Aah, miten ihanaa, voiko parempaa lomaa olla!
Eniten harmittaa se, etten pääse tapaamaan vanhempiani.
Ei oikeastaan muu kuin pikkuisen tyhmä esimies. Etätyötä saamme työparin kanssa tehdä vain vuorotellen. Jomman kumman pitää istua joka päivä se 8h työhuoneessa varalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuntoutus peruutettu. 2 aivoverenvuotoa ja 1 tulppa. Pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Nyt kaikki lähikuntoutukset (siis mikä sana!!!!!) peruutettu. Etäkuntoutus ei onnistu. Tästä syntyvää takapakkia ei voi edes mitata. Ahdistaa ja masentaa. Jään varmaan tuoliin loppelämäksi.
Meillä vähän sama tilanne. Puolison kaikki kuntotukset peruttiin. Hän on niin ahdistunut ja masentunut tästä, että pelkään hänen tekevän itselleen jotain. Yritin olla yhteydessä terveydenhuoltoon, minulle suyrinpiirtein naurettiin. Ei ole oikein, että yksiä riskiryhmiä näennäisesti suojelemalla vaarannetaan toiset.
Mua surettaa se, että usko ihmisiin murenee. Tuntuu, että tosi monet on tässä kriisissä todella itsekkäitä ja käyttäytyvät järjettömästi. Ei pystytä ajattelemaan kuin itseä ja omaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisten väkimäärän rajoittaminen.
Meillä myös jää sukulaisen hautajaiset tästä syystä väliin 😢
Se harmittaa, ettei testata kaikkia epäilyjä, vaikka WHO on myös siihen ohjeistanut. Ei riitä ihmisten liikkumisrajoitukset, vaan ihmisten pitäisi tietää paremmin ja täsmennetysti esim missä kaupunkien osissa on tartuntoja. Kuten viranomaisten taholta ilmoittaneet mm Hong Kongissa. Siellä ei ole kuin muutama kuollut ( 4) mitä eilen katsoin.
Salaaminen ja peittelyt ei auta, vaan avoimuus.
Se että Suomella ei ole resursseja testata kuin vakavasti sairastuneet sekä terveydenhuollon henkilöt, jotka ovat altistuneet. Virusta on liikkeellä moninkertaisesti tilastoituihin tartuntoihin nähden, ja tämä tulee Suomessa(kin) kasvamaan eksponentiaalisesti.