Juuri nyt etätöissä ym. kotosalla olevat: Oletko tulossa "mökkihöperöksi" neljän seinän sisällä?

Olen tehnyt etätöitä jo 7 vuotta ja vaikka mulla onkin oikein mukavat työkaverit, en ole näiden vuosien aikana vielä kertaakaan kokenut mitään pakottavaa tarvetta lähteä tapaamaan työkavereitani. Joten etätyön tekeminen ei ahdista tippaakaan.

Etänä viime torstaista ja hieman mietityttää mitä , varsinkin 4-luokkalaisen koulusta tulee.

Lounaat olen suunnitellut niin, että ne syntyy hetkessä tai lämmitetään mikrossa. Normaalisti voisin jopa käydä lounaalla kaupungilla, mutta nyt en ota riskiä.

Työt teen 8-17. Joustan työpäivän pituudessa, kun katson, että lasten koulujutut tulee hoidetuksi.

Ärsyttävää, että ryhmäliikunta, museot, elokuvateatterit, kahvilat, lounaspaikat, lasten harrastukset tauolla.

Kotoilun merkeissä.

Iltaisin nukkumaan mennessä hieman ahdistaa tämä arjen rajoittuneisuus.

Kehitys ja mukavuudet ovat kyllä pehmentäneet nykyihmisen psyykeen ja sietokyvyn. Nykyihmisestä ei ole mihinkään.

Mökihöperyys iski eilen, ja ilmeisesti muillekin koska oli paljon porukkaa marketeissa, liikkeissä.

Elämäni ei ole muuttunut mitenkään, paitsi käyn harvemmin kaupassa.

Mutta minulla ei ole lapsia, luulen että sitten voisi tehdä vähän tiukkaa.

Ihan mahtavaa, aivan kuin lomalla olisi mutta palkka juoksee eivätkä lomapäivät hupene. Nytkin olen tässä lasitetulla mökkiterassilla tsättäilemässä työkavierien kanssa ja lämpötila auringonpaisteessa +22 astetta.

Koko elämän jatkuneesta nolosta wowiharrastuksesta on vihdoinkin jotain hyötyä mulle. :DD

Asun muutenkin omasta tahdostani keskellä ei-mitään, joten pärjään vallan mainiosti näinkin. Toki ero kaupunkilaisiin on se, että voin olla ulkona niin paljon kuin haluan, lähimpään naapuriin kun on 5 km väliä, ja kauppaan n. 20 km matka, eli en aiemminkaan ole minkään pikkuostoksien takia kaupassa käynyt.

Yrittäjä täällä..anteeksi

Liike on auki ..ei asiakkaita..

olotila vaihtelee ahdistuksesta tuskanhikeen...

no ehkä mulla on paska bisnes..jolla

oon vuosikymmenet itseni elättänyt

EN OLE KAMPAAJA/KYNSITEKNIKKO JA VARARAHAA EI OLE!

Saa onneks nukkua vähän myöhempään.

Pahoin pelkään että Suomessa useampi kuolee i t s a r ii n, kuin koronavirukseen näinä viikkoina :( Eläkeikää nuorempia.

Sen verran ottaa monilla mielenterveyden päälle tämä tilanne. Depressio lisääntyy, ahdistus, monella menee työpaikka alta kun firmat tekee nyt tappiota koronaviruksen takia.

Ei mitään ongelmaa. Mukavaa olla kotona. 

Olen tehnyt enemmän tai vähemmän etätöitä jo 24 vuotta. Ei tässä ole mitään ongelmaa. Nyt on niin vaivatontakin, kun ei tarvitse juosta asiakkaalta hoitopaikkaan lapsia noutamaan ja kauppaan vaan voi rauhassa toimitella asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Säälin niitä työkaverita jotka ovat kotona puolison ja lasten kanssa, kuulemma tulevat hulluksi kun joutuu opettaa lapsia, tehdä omat työt, tehdä monta kertaa ruokaa päivässä koko porukalle. Siis tämä nyt toisena etäpäivänä, mietin vaan että huh huh miten kestävät vielä ensi viikon koska meillä suositus että etänä kaksi viikkoa eli ensi viikko vielä.

Minä teen tai mies tekeen ruokaa joka toinen päivä, samaa sapuskaa siis kaksi päivää putkeen. Kylkeen iso satsi salaattia ja juurestikkuja. Välipalan kouluikäiset lapset osaa ottaa jokainen itse (hedelmä, näkkäri/hapankorppu, jugurtti...) Ilta- ja aamupalalla yritetään olla yhtäaikaa ja eipä nyt kummosia vaadi heittää pöytään vähän kulhoja ja muroja tms tai keitellä puuro ja sulattaa marjat.

Kyllä tässä nyt muut asiat kuin ruoan laitto rassaa. En ole edes mikään keittiönhengetär ja siksi ihmetyttääkin kun joka puolelta kuuluu tätä, että ruokahuolto on raskasta.

Älkää käyttäkö videokuvaa koska se vie turhaan nettikaistaa.

Nyt kun Suomessa useat etänä kotoa käsin töissä.

Vähitellen. En ole jaksanut muutamaan päivään enää edes viestitellä ihmisten kanssa. Mä jouduin karanteeniin työpaikalla tulleen altistuksen vuoksi ja sitten menikin toimisto kiinni kokonaan. Mulla on nyt menossa viikko 4 yksin pienessä yksiössä. Onneksi on sentään parveke niin saa välillä istua ulkona. Seinät kaatuu päälle jo niin pahasti, että en tosiaan jaksa enää edes jutella kavereille. Miehen jätin viime viikolla, koska en jaksa jutella enää kenellekään niin epäreilua roikottaa mukana.

Päivän rutiini on, että herään aamulla kello 7, käyn suihkussa, juon kahvia, avaan koneen ja teen töitä lounaaseen, juon lounaaksi lisää kahvia parvekkeella ja selaan nettiä, teen lisää töitä, neljältä kone kiinni, syön jotain pientä ja makaan loppuillan parvekkeen sohvalla tai sängyssä kunnes nukahdan. Paino on tippunut kolmisen kiloa.