Yksin poikkeustilan keskellä
Olen yksinäinen, sanoisinko syrjäytynyt kolmekymppinen ihminen. Aikalailla yhteiskunnan rattailta tipahtanut jo nuorena. Koskaan ei ole parisuhteella siunattu, perhe ja suku lähestulkoon kokonaan kuollut pois.
Pidän itseni järjissäni käymällä ulkona kuten kirjastossa, teatterissa ja kuntosalilla. Nyt en voi tehdä tästä mitään.
Olin jo henkisesti maassa ennen tätä kriisiä, ja nyt kun ympärillä panikoidaan ja tajuan että elämän sisältö on nyt kotona yksin tietokoneella näpyttely, olen ahdistunut.
En voi olla ajattelematta sitä, että kaikilla muilla on puoliso ja perhe joiden kanssa viettää mukavaa karanteenia Netflixin äärellä palkan juostessa. Itse panikoin yksin pimeässä asunnossani. Kukaan ei ole rauhoittelemassa, eikä ole sellaista tunnetta että kyllä tästä yhdessä selvitään.
Tulin tänne vauva.fi foorumillekin vasta nyt ensimmäistä kertaa, kun ei ole muutakaan tekemistä kuin avautua ventovieraille.
Ahdistaa. Pelottaa. Kohta varmaan kielletään lenkkeily ja kaupassa käyntikin. Mitä hallitus vielä seuraavaksi haluaa minulta viedä? Minulla ei yksinäisenä juuri ole mitään muuta menetettävää kuin vapauteni, ja se meni jo.
Kommentit (21)
No joo sympatiseeraan, et ole yksin yksinäisyytesi kanssa. Tuntuu jotenkin surkuhupaisalta että sitä pidetään maailmanloppuna että muut ihmiset joutuu ehkä muutaman viikon elelemään niinkuin itse on elänyt vuosikausia, aikalailla eristyksissä muista ihmisistä.
Suomessa on paljon muitakin yksinäisiä, muista se. Yritä nyt löytää rauhoittavaa tekemistä: käsitöitä, ruoanlaittoa, luonnossa kävelyä, musiikin kuuntelua, youtubevideoiden katselua, lukemista (kirjoja voi tilata netistäkin tai lainata e-kirjoina) - mistä nyt tykkäätkin ja mitä näissä oloissa voi tehdä. Et ole ainoa, joka on tämän kriisin keskellä. Ja viranomaiset toimivat kaiken aikaa sen selvittämiseksi. Joten ota rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
No joo sympatiseeraan, et ole yksin yksinäisyytesi kanssa. Tuntuu jotenkin surkuhupaisalta että sitä pidetään maailmanloppuna että muut ihmiset joutuu ehkä muutaman viikon elelemään niinkuin itse on elänyt vuosikausia, aikalailla eristyksissä muista ihmisistä.
Tämä! Ja lisäksi myös köyhyys, eli ei tässä ennenkään ole Alpeilla käyty laskettelemassa tai edes kuntosalilla.
Tuskin olet ainoa, joka on yksin. Täällä ilmoittautuu toinen.
Ihan niin surkeaksi en oloani tunne kuin sinä. Olen kyllä työtön ja rahat tiukalla niin, etten voi mitään kotivaroja hirveästi kaappeihini mättää.
Plussaa on se, että voin nyt olla hakematta töitä ja hyvällä syyllä pysytellä kotona.
En ole pohtinut, mitä kaikkea kauheaa voi vielä tulla, vaan mitä voisin juuri nyt tehdä. Ulkoilla saa ja pitääkin.
On tämä aika vähän raskasta nyt - ties vaikka te yksinäiset asuisitte viereisissä taloissa, mutta ette voi tavata, koska karanteeni...
Nyt kannattaa tosiaan hakea vertaistukea netistä, kyllä täällä on paljon meitä yksinäisiä. Hyvässä lykyssä nettikontakteista jää /tulee jatkossa ystäviä. Joka tapauksessa tämä on yhteinen asia, ollaan kaikki samassa veneessä.
Voimaa. <3
Ostan pienehkön ostoskassillisen ruokaa viikossa ja kulutan yhden wcpaperirullan noin kuukaudessa. Korona ei vaikuta elämääni muutoin kuin paljon jännittäviä uutisia mitä seurata. Ja ehkä odotella hyviä ostoshetkiä pörssissä. Mutta ymmärrän aloittajaa. Nyt netflix soimaan, pelejä koneelle, ja eihän ulkoilua ole mitenkään rajoitettu. Jos on hyvä sää niin eväät reppuun ja retkelle.
M
Jos se helpottaa, voit ajatella että on perheitä joissa on esim. väkivaltaa ja alkoholismia. Ne perheet joutuvat istumaan kämpässään yhdessä suurimman osan päivästä, peläten mitä muutenkin väkivaltainen ihminen tekee, kun alkaa kotona oleilu ahdistaa. Alkoholistilla alkaa putki, kun ei voi mennä töihin. Tai on ADHD-lapsia, jotka huutavat ja riehuvat kotona. Hiljaisuudessa on hyviäkin puolia.
Netissä on paljon taideteoksia, TV-ohjelmia ja elokuvia, joihin voi uppoutua kun on yksin. Kannattaa hankkia Netflix jos ei ole ennestään, katsella vaikka joku sarja kokonaan. Jos kotona on kirjoja, kannattaa lukea parhaimmat uudestaan. Ehkä kokeilla itse kirjoittamista? Piirtämistä? Jotain luovaa, kun kerran olet kiinnostunut taiteesta.
En tiedä onko tämä makuusi, mutta minä tykkään tämän teatteriryhmän performanssitaiteesta.
https://www.youtube.com/user/nyneofuturists
Tässä on parin minuutin pituisia näytelmiä, jotka herättävät ajatuksia. (Osa videoista on mainoksia esityksille, mutta ne voi hypätä yli.)
Ap, et ole yksin, kirjoittele tänne, jaetaan vinkkejä hyvistä kirjoista, tekemisistä ja leffoista yms. Kiitos että kirjoitit. Terv. Toinen yksinäinen
Yksinäisenä sinä olet niitä, jotka selviävät tällaisista kulkutautikriiseistä.
Yksinäisiä on paljon. Kun menet vaikkapa kirjastoon, moni muukin siellä saattaa olla samalla tavalla yksinäinen kuin sinä, pitäen itseään järjissään käymällä edes jossain. Sitä ei näe päällepäin, siksi yksinäinen tuntee olevan yksin sen yksinäisyydenkin kanssa.
Mä olen 45 v sinkku ja erakkoluonne, ja minulle nämä korona-asiat ei vaikuta mitenkään muuten elämääni, paitsi että konttorilla ei tarvitse käydä ollenkaan, kun yleensä olen tehnyt vain 2-3 päivää viikossa etää. Mutta muuten teen sitä mitä ennenkin: pelaan tietokoneella, katson telkkaria ja Netflixiä, laitan ruokaa, kävelen luonnossa, välillä etsin jotain käsityö- tai askarteluprojekteja joita teen, luen kirjoja. Ihmissuhteita en harrasta enkä kaipaa.
Tätä koronaa en pelkää myöskään yhtään, koska olisin valmis kuolemaan vaikka tänään. Sekin on yksi sen hyvä puoli, kun ei ole minua kaipaamaan jääviä läheisiä, enkä minä vastaa kenestäkään (esim. lapset tai eläimet) joille kuolemani olisi raskas asia. Olen vapaa elämään tai kuolemaan, vailla huolta huomisesta.
Nyt kannattaa oikeasti miettiä tästä(kin) tilanteesta niitä hyviä puolia. Yksin elävät ja itsekseen olevat epätodennäköisemmin saa tartuntaa. Netti ja kaikki keskustelupalstat vaan laulamaan, meitä yksinäisiä on paljon täällä. Vertaistuetaan toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisiä on paljon. Kun menet vaikkapa kirjastoon, moni muukin siellä saattaa olla samalla tavalla yksinäinen kuin sinä, pitäen itseään järjissään käymällä edes jossain. Sitä ei näe päällepäin, siksi yksinäinen tuntee olevan yksin sen yksinäisyydenkin kanssa.
Kirjastot ja kaikki paikat on nyt kiinni, mutta onneksi on tämä netti ja keskustelupalstat. Ulkoilla toki saa muutoin. :)
Mä olen saman ikäinen kuin ap. Olen yrittäjä, mies työtön, ei omistusasuntoa. Miehellä perussairaus jonka takia riskiryhmää.
Tällä hetkellä meitä huolettaa eniten kuitenkin raha. Menetin parissa päivässä tuhansia euroja sijoituksistani, jouduin pakon edessä tänään myymään kaiken. Varallisuuden karttuminen ja eläkepäivien turvaaminen jäi kesken. Onneksi mulla on kuitenkin edes jotain töitä, vaikka tienesteissä ei ole koskaan ollut kehumista.
Pelkäämme ettemme koskaan tule saamaan asuntolainaa, ja vuokrat tulevat nousemaan entistä jyrkemmin. En enää ikinä uskalla sijoittaa pörssiin.
"Kaikilla muilla" ei todellakaan ole puolisoa ja perhettä ympärillään. Minäkin olen yksinäni, tosin en kärsi siitä.
Pidä mielessäsi, että ei tämä poikkeustila ole kuin tilapäinen. Näillä näkymin jo huhtikuussa tämä on ohi. Sitä paitsi vieläkin voit käydä ulkoilemassa.
Nykyään sentään on netti, jonka kautta voi olla yhteydessä muihin ihmisiin 24/7. Olen tänään juuri ajatellut, miten rankkaa tällainen olisi ollut ennen nettiä yksin eläville, esim. 80-luvulla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Suomi on täynnä yksin asuvia ja sinkkuja.
Samanlaiset fiilikset. Tällaisina hetkinä olisi erittäin kivaa jos olisi nainen jonka kanssa viettää aikaa yhdessä.
Normaalisti urheilu olisi mulle se henkireikä, mutta tällä hetkellä olen sairaslomalla töistä ja päivät menee koneella ja ruokaa laittaessa ja nukkuessa..
Ikävää, että kärsit yksinäisyydestä, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä:
"Mitä hallitus vielä seuraavaksi haluaa minulta viedä?"
Hallitus ei ole antanut näitä määräyksiä ihmisten kiusaksi. Jos hallitus ei välittäisi mistään mitään, tämä tilanne muuttuisi vielä pahemmaksi. Emme tiedä, kuinka kauan tämä poikkeustilanne kestää, mutta toivoa sen loppumisesta on juuri hallitusten määräysten vuoksi.
Et ole yksin - samassa tilanteessa on monia muitakin. Ulkoilu ei ole kiellettyä eikä kaikilla ole asiat niin hyvin kuin sinusta tuntuu. Joillain on paremmin ja joillain huonommin. Ajattele tätä aikaa etappi/päivä/tunti tai vaikka 10 minuuttia kerrallaan - sekin helpottaa!